Punanutusta joulumieltä

Monella meistä iskee joulun alla joulusiivousvimma. Olen koettanut taistella tänäkin vuonna ajatusta vastaan. Olen perustellut itselleni, että eihän sitä kukaan jouluvieras joulua komerossa vietä tai ettei joulumieli sieltä kaapista joulupukin pussiin löydy.

 

Toissa päivänä yllätin itseni vaatekomerosta. Laittelin yhtä ja toista paikoilleen. Oli minulla toinenkin taka-ajatus, että muistikuvieni sopukoissa oli näky joulunpunaisesta langasta. Edelleen minulla on ollut Lontoon matkan jälkeen visio isosta joulusukasta tai -kengästä. Ajattelin tehdä sen yhdistäen neulomista ja ompelua. Aikani komerossa pengottuani ja järjesteltyäni tyytyväisenä, vastaan tuli mielenkiintoinen pussukka. Läpinäkyvä pussi sai hihkahduksen aikaan, koska luulin löytäneeni joulunpunaisen lankakätköni. Pussin sisältö oli kyllä sangen jouluinen, mutta toisella tapaa.

 

Aloitin kymmenen vuotta sitten tekemään jouluista punanuttu-juhlapuseroani. Se jäi vähän vaiheeseen, muistan kyllä syynkin, mutta sen erittely jääköön tällä kertaa. Etukappaleen olin tehnyt valmiiksi koristeluita myöten ja takakappalekin oli jokseenkin valmis. Niinpä niin. Eikä aikaakaan, kun joulupukille siivoaminen oli sivuseikka - ihan tarpeetonta se oli alun alkaenkin. Mieleni valtasi vain visio valmiista punanutusta, joten käsityöfanaatikona sormet syyhyten tämä kymmenvuotisprojekti piti heti yhdeltä istumalta saada päätökseen.

 

Pörröisestä punanuttu-paidasta tuli hauska, vaikka ei ihan tämän talven lankojen pintamuotiin kuulukaan. Samaista lankaa en ainakaan ole nähnyt nykymarkkinoilla myytävän. Minun retro-vintage-maailmaani se on passeli. Mielestäni se henkii joulun odotusta ja sopii oikein hyvin pikkujoulun kynnykselle.

 

Iloista joulumieltä ja pikkujoulua!

Suojelusenkeli

              

Joulua kohti kodissamme paketteja ilmestyy lipastojen ja kaappien päälle. Paketit saavat seurakseen joulutavaroiden laatikoista muistojen aarteita pieninä vinkkeinä lähestyvästä joulusta. Minusta on ilo katsella paketteja rauhassa kauan ennen aattoiltaa, jossa muutamassa tunnissa paketeista on kuorittu kasa paperia, narua ja nauhaa. Nuorimmatkin kotona asuvat lapset ovat kasvaneet isoiksi, joten ei tarvitse olla huolissaan pakettien puolesta ennen aattoiltaa. Ehkä pientä hypistelyä ja ulkomuodon perusteella arviointia tehdään, mutta sehän kuuluu kaikkien jouluihmisten tapoihin.

 

Lahjat luovat odotuksen tunnetta. Se on tunnetta yhteisestä kokoontumisesta. Se on tunnetta joulumielen jakamisesta rakkaiden kesken. Se on tunnetta perinteiden jatkamisesta sukupolvesta toiseen.

                                                                 ~~~

Olen aukaissut ensimmäisen yläkaappiin kätketyn joulutavaroiden laatikon. Jouluihmisellä laatikoita on useampia; lasten tekemille jouluaskarteluille, tontuille, enkeleille, palloille jne. Ensimmäinen esille ottamani laatikko pursusi muistoja ajalta, kun vanhimmat lapset - nyt jo aikuiset - olivat pieniä. Nostalgisia ajatuksia ponnahti mieleeni, kun katselin milloin mikäkin koriste on joulujamme juhlistanut. Jos vain esineet osaisivat kertoa.

 

Ensimmäisenä nostin laatikosta lipaston päälle lahjapakettien suojelijaksi pienen enkelin. Enkeli on äidiksi tulleen tyttäreni saama lahja kummitädiltään. Todella tärkeä pieni enkeli vartioi vuodenaikojen ympäri nuoreksi ylioppilaaksi saakka neidon kammarin ovella. Siinä enkeli arvioi sisään astujat ja samalla huolehti huoneen haltijasta. Enkeli saa tänä jouluna lapsuuden kodissa viimeisen suojelutehtävänsä. Jouluna annan sen tyttärelleni hänen perheensä omia jouluja koristamaan. Pieni lapsenlapseni saa tulevina jouluina tutkailla äitinsä enkeliä jouluisten perinteiden jatkumona.

Vintage-tyyny pikkuliinoista

 

Viikonloppu vierähti. Meillä oli miehen kanssa talossa pientä nikkarointia, niin kuin sitä on ollut toistakymmentä vuotta. Sitä puuhaa riittää, eikä se varmaan koskaan lopu. Toisaalta käsillä tekeminen ja konkreettisen lopputuloksen näkeminen ovat kyllä mieltä piristäviä.

 

Aina kun työskentelyn lomassa oli pieni tauko, käytin ajan tarkkaan ja hiivin järeämpien koneiden äärestä rakkaan ompelukoneen surinaa kuuntelemaan. Minulla on ollut pussissa erilaisia pikkuisia, valkoisia koristeliinoja, joille keksiskelen ajan kanssa uutta elämää.

 

Olen ostanut kesällä jättikokoisia valkoisia tyynyjä. Valtavat valkoiset tyynyt kaiken muun valkoisen keskellä huutavat puoleensa jotakin yksityiskohtaa ja persoonallisuutta. Tyynyissä tuntui olevan riittävä pinta-ala pikkuliinoille. Pyörittelin valkeata pintaa edestakaisin ja mietin millä eri liinoistani sitä koristaisin. Löysin tabletin kokoisen kauniisti viimeistellyn liinan. Se oli riittävän jämäkkä ja sopi yhteen norsuunvalkean värinsä kanssa jättityynyn pariksi. Joten ompelin kauniin, valkoisen pikkuliinan tyynyn keskiöön. Hieman aneeminen vaikutelma olisi ollut - ellen olisi poiminut pussin pohjalta vanhan tavaran kaupasta ostettujen pikkuisten ristipistoliinojen joukosta koristeellista, sinikukallista kruunausta.

 

Vintage-henkinen sinikukka-tyyny odottaa nyt vierashuoneen sohvasängyn päällä tildatun enkelin kanssa seuraavia vieraita. - Mukavaa alkanutta viikkoa.

 

Joulun taikaa 2012

 



Jouluihimisenä olen tehnyt lahjoja jo kesän sateisina päivinä sekä pitkin syksyä. Olen paketoinut lahjoja laventelinsinisen indonesialaisen kaappini päälle. Vähitellen syksyn pimetessä olen siirtynyt kohti joulun tunnelmaa paketointia rytmittämässä Manhattan Trasferin The Christmas Album jo kahdettakymmenettä vuotta.  

 

Kynttilät luovat rauhallisen ja viipyilevän tunnelman. Oleellinen osa joulun odotustani on kynttilöiden lisäksi kuitenkin musiikki. Joulumielelle tulen takuuvarmasti, kun ikivanha Bing Crosbyn White Christmas (1942) soi taustalla, vaikka ulkona on mustaa ja sataa kaatamalla. Jouluihmisenä cd-valikoimassani on ihan oma hylly joulumusiikille, mutta kuitenkin tämä ikivihreä kappale tuo sen oikean tunnelman sydämeeni aina jo marraskuun alkupuolella. Puhkikulunut, mutta varmasti yksi rakkaimista joululauluista.

 

Koti sisustuu vähitellen kohti joulua. Marraskuussa pienet vinkit kodin sisustuksessa kertovat lähestyvästä vuoden kohokohdasta. Laventelinsinisen kaapin oven pieleen laittelin kransin kera sydämeen kätketyin tekstein. Kaapin ohi kiireisenä kulkiessa teksti muistuttaa oikeasta joulumielestä kaiken tingelitongelin keskellä. Sitä toivoisi, että oi jospa ihmisellä ois joulu ainainen, kuten suomalainen ikivihreä joululaulu toteaa. Kunpa sitä yksi jos toinenkin voisi sydämeensä luoda joulun pysyväisen.

 

Mukavaa marraskuun jatkoa ja rauhallista joulun ajan odotusta.

Vintage-kenkien kertomaa

(1) Vintage-kenkä 1930-luvun elokuvamaailmasta.

Tervehdys maailmalta. Kävin aistimassa Lontoon tuulahduksia, mitkä jossain vaiheessa meillekin kantautunevat. Valinnan mahdollisuuksia kaikessa on niin huikeasti, että vaikeutena on löytää itselleen puhuttelevimmat kohteet kaiken keskeltä.  Keskityin pintamuodin sijasta katselemaan vintage-henkisiä ilmiöitä, mitä saattaisivat jossain määrin heijastella linjoja arkisempiin muoti-ilmiöihin myöhemmin.

 

Osuin eri yhteyksissä kenkien äärelle. Johtui varmaan siitä, että kävellessä tarrakiinnitteiset soljet mustissa nahkakengissä (ihan laatutuotetta) eivät tahtoneet pysyä mukana äkkiliikkeissäni, vaan aukeilivat. Keskellä cityä kumartelin ja kiinnittelin tarraa uudelleen ja uudelleen. Ajattelin, että onko riittävä määrä auki-kiinni-auki repäisyjä tullut näihin vuoden vanhoihin kenkiin, että saataisiin käyttäjä kääntymään uusien kenkäostosten pariin. 

 

(1) Löysin mukavan vintage-muotiin keskittyneen liikkeen. Ikkunalle oli aseteltu uusiotuotteina vintage-kenkiä, joihin idea oli saatu elokuvissa menneinä aikoina 70-80 vuotta sitten käytetyistä kengistä. Rohkea väriloisto hurmasi. Valitettavasti Greta Garbon ajan mustavalko-filmeistä vastaavat alkuperäiset ihanuudet eivät näy väreissä. Persoonalliset kaunottaret, joita voin kuvitella käytettävän nykyäänkin. Tehokkaat yksityiskohdat ovat kursailemattomat ja mitään turhaa ei minusta kengissä ole.

 

(2) Vintage-kenkä 1700-luvun rokokoon luksuselämästä.

Kävin katselemassa muodin historiaan liittyvän näyttelyn. Rokokoo on ollut aina aikakausi, mitä olen jaksanut ihailla. Kermakakku-kausi kerrassaan niille, jotka näistä ylellisyyksistä pääsivät osallisiksi. Värit ja koristeet ovat jälleen  tuonkin aikakauden minua ilahduttavin juttu. Omaa kenkävarastoa miettiessäni ei tarvitse kaappiin kurkistaa, kun osaa sanoa sen olevan 90% musta.

 

(2) Löysinpä rokokoo-kengistä jopa vaihtoehdot 2000-luvun tarrakiinnitteisille solkikengilleni. Reilun kokoinen solki ja reipaan raikas 300-vuotiaaksi tämä muinoin eläneen kanssasisaren kenkä.  - Huokaisu. - En voisi kuvitella jonkun muutaman sadan vuoden päästä ihailevan omia persoonattomia, "auki-kiinni-auki -tarrasolkikenkiäni" - tai kertoohan sekin tietty jotakin ajastamme futuriselle maailmalle.

 

(3) Jouluna 2012 koristeellinen joulusukka 159£.

(3) Menneiden aikojen kenkien ihailun lisäksi katseeni löysi joulusukan, mikä enimmäkseen muistutti 1800-luvun saapikkaita. Ajattelin, että siinä olisi riittävästi potkua kengäksi ja "sukka" henki sitä hakemaani vintagea urbaanilla otteella. Haaveeksi jäi, kun kurkkasin hinnan. Ymmärsin, että niin tässä ajassa kuin satoja vuosia sitten kenkämuotini olisi musta ja vähemmän koristeellinen.