Madonnan patsas

Viisi vuotta sitten ostin kauniin patsaan puutarhaan. Suuressa puutarhahallissa pysähdyin patsaan eteen, enkä voinut enää jatkaa matkaa ilman patsasta. Kauniin tytön kasvot katselivat kaihoisasti minua ja antoivat minulle ajatuksen, että patsas toimii muistona tuolloin keskenmenossa menetetylle pienelle ihmisalulle. Kotoisasti patsas on saanut nimekseen Madeleine.

Pian siirsin kuitenkin patsaan ulkoa sisätiloihin. Tuolloin se tuntui oudolta, mutta ei enää. Nykyään kaikenlaiset Madonna-patsaat ja uskonnollisaiheiset patsaat ja niiden retusoidut versiot ovat kovasti muotia.

Patsas sai toimia eilen mallina virkkaamalleni hartiahuiville, jonka olin valmistanut yhdelle tyttäristäni. On mukava asia, miten nuoret osaavat nykyään pitää neuleita ja käyttävät niitä mielellään yllään. Toivoisinkin, että nuoriso rohkeasti harjoittaisi koulun penkillä hankittuja neulomis- ja virkaamistaitojaan.

Kesälomalla akkujen lataaminen

Hauskaa on olla lomalla ja ladata akkuja. Joskus rentoutuminen onnistuu ja joskus taas saattaa lomasta muodostua syystä tai toisesta suunnitelmista poikkeava. Sopeuduttava vain on elämässä eteen tulevien tilanteiden mukaan.
 

Paljon tuntuu kesälomalla ehtineen tapahtua. Paljolta tuntuvat kaikenlaiset ponnistukset mitä on Willa Tammiston eteen tehnyt. Onneksi silmän iloksi ja oloksi puurrettu panos ei tunnu koskaan työltä tai työläältä sanan varsinaisessa merkityksessä. Sitä on ainoastaan onnellinen nähdessään kättensä  jättämistä konkreettisista jäljistä.
 

Viimeisten lomapäivien äärellä olo on kuin muuttolinnulla. Hauskaa on ollut ja taas kohta takaisin tullaan, mutta välillä täytyy käydä sorvin ääressä, jotta taas voidaan lomailla ja palata takaisin.

Heinäkuun lopun kuvapoimintoja lomalaisen elämästä: iltapuhteena kasvanut villasukkapino, puskissaan poimijoita odottavat viinimarjat ja puutarhan viimeisten ruusujen helakat hohteet.

Yrttimaan perhoset

Willa Tammiston Neitoperhonen Nymphalis io, syn. Inachis io

On vaikeata saada kuvan kautta kerrottua kuinka fantastinen perhosten maa yrttimaastani on tullut. Muutama neliö yrttimaata kauniissa lilassa kukassaan on houkutellut paikalle monet eri perhoslajit ja niitä on paljon. Toinen toistaan kauniimmat perhoset lentelevät ilokseni villiintyneessä oreganomaassani. Olen oikeastaan tosi iloinen, että sitä ei tullut raivattua, vaan se on saanut ihan vallattoman boheemisti kasvaa rehottaa. Näin läheltä en olekaan voinut poimia lajikirjoa neitoperhosista (Nymphalis io, syn. Inachis io),  amiraaliperhosista(Vanessa atalanta), ohdakeperhosista (Vanessa cardui, synonyymi Cynthia cardui) ja nokkoperhosista (Nymphalis urticae) aina muihin pienempiin lajitovereihin.

Prisessojen sukat

Päivänä muutamana taaksepäin alkoi syysfiilis. Lämpötilan puolesta se ei sitä ole, sillä edelleen pysyttelemme noin 70% ilmankosteudessa ja lämpötila näyttää jumiutuneen mittarissa +27C kohdustoille. Syyssfiilis on jotain muuta.
 

Aloin neuloa sukkia syksyä varten, suunnitelen syksyn ohjelmaa ja samalla sytyttelen pimenevään iltaan kynttilöitä. Ilmeisesti tämä tapahtuu huomaamatta, kun illat pimenevät eri tahtiin kuin mitä oli vielä pari viikkoa sitten.
 

Päräyttelin muutamat sukat isoille ja pienemmille jaloille. Kaikki langanloput tulevat hyvään hyötykäyttöön uusissa sukissa.
 

Sitten käväisin kaupungilla ja vaikka matkan aihe oli ihan jotakin muuta niin tulihan sitä käsityöliikkeessä käytyä. Tarjouksessa oli ihania lankoja. Ostin syksyksi tilatun harmaan hartiahuivin langat ja samalla prinsessaista lankaa pari kerää. Niistä on jo syntymässä pikkuiset prinsessasukat ystävättäreni tyttären tyttärille piristykseksi alkavaan päiväkotisyksyyn.

Isoäidin sokerikko ruusumaljana

 

Aikoinaan isoäiti toi minulle yksinäisen sokerikon, johon oli laitettu ranskanpastilleja. Taisin olla sen ikäinen, että olin kiinnostunut enemmän pastilleista kuin kulhosta. Nuorena tyttönä kuitenkin tykästyin sokerikkoon ja ajattelin, että se jo sellaisenaan on kaunis esine.
 

Vuosien varrella pastillien kylkiäisenä saatu sokerikko on ollut aivan ihana aarre kahvikutsuissani. Sokerikon kaverina niin ikään on ollut isohko lasikannu kermakon (maitokannun) virkaa hoitamassa ja sekin isoäidin antama aarre.  
 

Tänään satuin löytämään muutaman koskemattoman ruusun pihamaalta. Poimin vaaleanpunaisen nupun sokerikkoon. Ruusumaljana se saa toivottaa tervetulleeksi vierashuoneeseen komean pohjalaisen kukkatelineen päällä. Kukkateline tehtiin aikoinaan toiselle isoäidilleni, joka nukkui pois hyvin nuorena.
 

Historiallishenkisessä vierashuoneessa monen sukupolven muistojen ja kuvien keskellä molempien isoäitien muistot siivittävät unia.

Syksy saapuu hiljalleen

Kummallinen kutina saapuu aina juuri ennen elokuuta eli se sama mitä on vuosikymmenet ollut - koulun alku lähestyy. On sitten kateederin kummalla puolella tahansa niin aina yhtä lailla jännää on valmistella alkavaa syksyä. Lapset pakkaavat hyvissä ajoin reppujaan valmiiksi uusine kynineen ja tarpeellisine tavaroineen. Opettajat täyttävät innolla putipuhtaita kalentereitaan ja suunnittelevat taas uudella virralla varustettuina tulevaa kouluvuotta.
 

Tänään huomasin, että näin se hiipii jo kummasti mieleen uusi lukuvuosi. Kaupan hyllystä bongasin komean mukin opehuoneen hyllyyn niitä pikaisia kahvin maistiaisia varten. Kahviahan tulee harvoin juotua nauttien, vaan se on lähinnä pieni huikka silloin tällöin seisaaltaan kesken jotakin. On hyvä, että on niin sanotusti oma muki. Se kun tuppaa unohtua jonnekin, joten oma muki on tarpeen.
 

Minun Mm -mukini on à la Mauri Kunnas. Tekstinä mukin kyljessä lukee hauskasti
 

- mummeli - mammeli - maanteitä - maalaili - mullin - mallin - miu - ja - mau  - 
 

Tervetuloa syksy!

Light A Candle



Osaa ottaen norjalaisten suruun.

Saariston lämmössä

Uskomattoman kauniit sudenkorennot ovat pitäneet taitolentonäytöksiään puutarhassamme. Poikani kiikutti yhden uupuneen lentäjän näytille ja tutkailimme hyönteiskirjan kanssa sudenkorentoa. Lajeja ja niiden alalajeja on paljon jopa Suomessa. Päädyimme kuitenkin siihen, että yksilö kuuluu ukonkorentoihin ja melko suurella varmuudella on kirjoukonkorento. Väritys näyttää täsmäävän, mutta kovin ovat kaikki samansorttisia, joten ammattilaishyönteistutkija täytyy olla, että osaa sanoa 100% varmuudella.

On kuuma päivä. Meidän miehet kuitenkin pitivät sopimuksestaan kiinni ja lähtivät merelle omalle ukkojen retkelle. Kenties miehillä on viileämpää merituulessa kuin minulla kotihengettärenä rannalla. Sää on painostavan kostea eli kosteusmittari näyttää ilmankosteudeksi 75%. Umpikuistilla auringon paahteessa mittarissa on uskomattomat lukemat eli 49 astetta ja varjossakin on 29 astetta. Sisällä jopa lämpö on ulkoilmaa viileämpi 25 asteella. =)

On harvinaista istua hiljaisuudessa avokuistilla ja kuunnella puiden suhinaa. Sylissä sekalainen kasa kaikenlaisia langanloppuja ja lankakeriä, joista poimin yhteensopivia värejä syksyisiin sukkiin. Mieli lepää kesän lämmössä, vaikka kädet viuhivat jo syksyiset ajatukset mielessä.

Wanhat lakanakankaat, monogrammit ja pitsit

Kesäisellä ajelulla poikkesimme aivan ohimennen Fiskarsin Antiikkipäiville. Tarkoitus oli jaloitella kentällä kuumana päivänä ja katsella ihmispaljousta. Mutta niinhän siinä itsekin innostui. Olisin voinut ostaa melkein jokaisesta kojusta jotakin, mutta onneksi paahde ei saanut päätäni pehmennettyä niin paljon.
 

Päädyin kuitenkin kierroksellani useampaan otteeseen pysähtymään yhteen myyntipisteeseen, mikä oli kuin menneestä maailmasta pihanurmelle katettu kauppa. Tarjolla oli aivan fantastisia vanhoja valokuvia, huonekaluja ja vanhoja tekstiilejä kera gramafonisoiton.
 

Eräässä mustavalkoisia pahvivalokuvia sisältäneessä laatikossa oli kahden ihmisen elämänkaari 1800-luvun loppupuolelta. Nuoren miehen ja naisen tarinaa omina kuvinaan ja yhteisestä elämästä kohokohtineen aina elämän loppuun saakka. Katselin kuvat läpi ja olin suruissani, että nyt ne olivat päätyneet kauas pois omasta suvustaan Ruotsista. Toivonpa vaan, että omat jälkipolvet tallentavat myös kuvallisen historian eteenpäin omille sukupolvilleen.
 

Samaisesta antiikkikaupasta löysin kasapäin hienoja lakanoita monogrammeineen ja pitseineen. Hintataso tosin oli niin korkea, että tyydyin lakanapariin. Kauniita ja ajanpatinaisia ovat. Pyrin näistä tekemään jotakin kaunista ja niiden arvolle sopivaa.

Köynnöskasvit pergolaan

Willa Tammiston kuusama (caprifol)

Pergola on valmistunut. Meidän pergolasta tuli kyllä lähinnä japanilainen torii-portti (linnunorsi), paitsi että tämä ei ole punainen. Vaikka ei sekään haittaa, sillä kyseiset portithan ovat puhdistavia portteja; tässä tapauksessa puhdistautumista luonnon temppeliin eli puutarhaan saavuttaessa meditoimaan.

Pergola on muutenkin lähinnä kylkiäisenä muulle rakenteelle kaltevassa puutarhamaastossa olevassa oleskelulavassa. Kyseisestä lavasta alun perin piti tulla pienempi, mutta loppujen lopuksi tanssilavasta hätätilassa se alkaapi käydä. Toisaalta istuttamamme kasvillisuus kasvaa vuosi vuodelta ja muuttaa mittasuhteita. 

Kasvillisuus pergolaan onkin mietityttänyt. Valitsisiko pergolaan kasvamaan köynnösruusua, humalaa,  kärhöjä eli klemaatiksia vai kuusamaa eli caprifolia? Köynnösruusuissa pelkään, että kauriit syövät ne. Tänä vuonna ne ovat popsineet lähes joka ikisen ruusunnupun. Humalasta minulle tulee nostalgisia muistoja mieleen isäni lapsuuden kodin avokuistista. Viime kesänä näin myös Ruotsissa mielenkiintoisen idean punavalkoisiksi maalatuista pitkistä seipäistä, joidenka ympäri humala kasvoi. Kärhöistä eli klematiksesta on meillä jo hyviä kokemuksia. Erilaiset klematikset menestyvät meidän pihassa muutamassa paikassa, joten ne ainakin ovat osoittaneet selviytymiskykynsä. Kuusamaakin kiemurtelee kuistin ja koivun ympärillä. Lähes joka vuosi ne kasvavat komeasti.

Jos sinulla on omakohtaisia kokemuksia jostakin näistä tai vaikkapa kaikista, niin kuulisin mielelläni.  Kasvupaikka on koko päivän melko aurinkoinen ja isot saarnet vain jossain määrin tuovat puolivarjoisuutta. 

Caprifol photo: www.plantagen.com

Humalasalot  photo: www.aspegrenstradgard.net  

Köynnösruusuja photo: www.viherpeukalot.fi  

Valkoinen sivustavedettävä

~

Vaaleanpunaisesta unelmasta on kehkeytynyt puotapilven valkoinen sivustavedettävä. Liimapuulevystä rakensimme uuden kannen. Putsauksen ja puunauksen jälkeen maalasin sohvan valkeaksi. Huonekalukaupasta hain normaalikokoisen sijauspatjan, minkä leikkasin ja sovitin sohvan kokoon. Vanhahtavasta kankaasta ompelin patjalle suojuksen. Lopuksi asettelin kauniita sohvan hengen mukaisia tyynyjäni pehmikkeeksi selälle.  Pisteeksi i:n päälle asetin lampaantaljan. Kissamme keksi heti lampaantaljaideani ja saapui oitis testaamaan sitä kynsillään leipoen - kuten me kotoisasti kissan poljentaa kutsumme. Sivustavedettävä on houkutteleva paikka levähtää ja katsella puutarhaan.

Matka jatkuu eteenpäin

Minua kohtasi raskas suru maanantaina 4.7.2011.
Menetin rakkaan isäni.

Nyt on jäljellä muistot sydämeen kätkettynä.

~ 

Valitsin isäni muistoksi kuvan lapsuuteni pikkupyörästä, jolla isäni opetti minua ajamaan. Matkanteko on yhdistänyt meitä monessa kohdassa elämääni. Kouluun matkasimme isän kanssa yhdessä keväisin ja syksyisin polkupyörillä sekä talvella bussilla. Isompana tyttönä saatuani vaihdepyörän ajelimme kesällä pyöräretkiä isän kanssa. Monessa elämänkäänteessä isä oli aina valmis auttamaan autollaan ja kuljettamaan. Pisimpänä yhteisenä matkantekona muistan isän ja minun seikkailun hänen nuoruutensa Kanadaan.

~

Eikä ainoastaan konkreettista matkantekoa, vaan isä antoi myös hyviä matkaeväitä elämää varten. Isä jaksoi tukea eri elämänvaiheissa ja kantaa elämässä eteenpäin.

~

Minulla oli onni olla saattelemassa rakasta isääni hänen viimeisinä hetkinään kohti uutta määränpäätä. Lopun lähestyessä hänen ajatuksenaan oli päästä jo eteenpäin ja jatkaa matkaa. Toivotin hänelle hyvää matkaa. Yhteiset muistot matkaavat nyt minun mukanani sydämeen tallennettuna.