Virkaten, neuloen ja ommellen

Varmasti moni tunnistaa himoneulojan ja / tai himovirkkaajan ja / tai himo-ompelijan, jolla on komeron kätköissä pussukoita ja nyssyköitä täynnä valmiita tai puolivalmiita käsitöitä. Ideat pursuavat hiirenkorville selatuista muistivihoista ja käsityöpäiväkirjoista. Mieli askartelee jo uusissa projekteissa ennen kuin edellisen on saanut valmiiksi. Monta työtä saattaa olla meneillään yhtä aikaa. Ompelukoneen äärellä on aina jotakin valmistumassa. Sohvan vieressä puikot törröttävät tyynyjen seasta iloisen kirjavien lankakerien joukosta. Makuuhuonekin on saanut osansa, sillä se toimii muutaman virkkaustyön virkkauspisteenä.
 

Onneksi ei kaikkea tarvitse sulloa ja piilotella omien kaappien syövereihin. On ilo tehdä tilaajan näköisiä käsitöitä ja näin ollen voin iloisena levittää käsintehtyjä lämpöisiä ajatuksia vastaanottajille.
 

Mutta ymmärrystä vaatii tämä puoliammattilaisuus.

Torkkupeittoprojekti valmiina

Lukuisat neliöt on tullut pyöriteltyä virkkaamalla. Langat ovat pyörineet välillä siellä sun täällä olohuoneen lattialla ja toimineet myös kissan leikkikaluina. Koko perhe on tuntunut odottavan sitä päivää, kun saan lopullisesti irrallisina eri pusseissa ja pinoissa pyörineet palat peiton muotoon.
 

Valmista on vihdoinkin tullut. Vielä on muutama lanka päättelemättä (ja niitä on ollut paljon), mutta halusin näpsäistä kuvan valmistuneesta vanhanajan kiireettömyyttä henkivästä torkkupeitosta.
 

Pikapuoliin saan laittaa tunnelmallisen peiton pakettiin ja toimittaa sen uuteen kotiinsa. Toivon mukaan lämpimin ajatuksin kootusta peitosta on iloa pitkään omistajalleen.

Wanhat lakanakankaat ja monogrammit tyynyissä

Asiakkaani tilasi tyynyn, jossa yhdistyisi keväinen kangas ja vanha lakanakangas - vähän samaan tapaan kuin jo aikaisemmissakin tyynyissäni. Itselläni on varastossa isoja ja pieniä paloja vanhoja lakanakankaita. Joten sieltä valitsin parhaiten sopivimman palan keväisen kankaan pariksi. Sieltä löytyikin pieni palanen lakanakangasta, jossa oli jäljellä satunnaiset monogrammit. Koristani löytyi myös pieni pitsin pala, mikä sopi oikein mainiosti kirjainten kera tyynyn etuosaan.

Keväisestä kankaasta jäi vielä sen verran jäljelle, että siitä syntyi nopsasti kestävä kassi - vaikkapa kirjastoon.

Ristipistoliinasta kappa

Less is more.

Löysin viime kierroksella vanhantavarankaupoissa pienestä liinoille varatusta korista unohdetun ristipistoliinan 10 sentillä. Liina oli täysin ehjä, virheetön ja tahraton.

Ristipistoliinan reunaan oli jossain vaiheessa ommeltu tehdasvalmisteinen pitsi. Se oli mielestäni liikaa, sillä sen väri oli luonnonvalkoinen, mikä pomppasi esiin puhtaan valkoisesta lakanakankaasta. Pitsin poistettuani näin liinan kauneuden. Pyörittelin sitä ja siinä sitten idea syntyi käyttää sitä pienenä verhokappana pieneen ikkunaan. Niinpä liinasta muotoutui kappa ja sen herkät siniset pistot kuultavat raikkaan kauniina uudessa elämässään Willa Tammiston pikkuisessa ikkunassa.

Kanavatyö-kyselyn tulos

 

Kanavatyökyselyssä suosiollisin vaihtoehto oli kassi, sillä lähes puolet (44%) äänestäjistä oli valinnut sen vaihtoehdokseen. Toisaalta melko monet (24%) tykkäsivät perinteisestä kanavatyövaihtoehdosta eli mielellään näkisivät työn liitettynä tyynyyn. Jotkut halusivat työn sijoitettavan osaksi peittoa (13%) tai sitten vallan ihan johonkin muuhun (13%) yhteyteen. Takkiin yhdistettyksi ehdotti jokunen (4%). Vähiten (2%) ehdotuksien tekijöitä miellytti vaihtoehto mekkoon yhdistämisestä.
~

Nyt jää nähtäväksi mihin minä sen liitän. Mielelläni noudattaisin kyselyyn osallistuneiden neuvoa ja yhdistäisin sen kassiin. Tarvitsee vain löytää hauska - mielellään kesäinen - kangas pariksi kanavatyölle ja tietysti hauskat kantokahvat tai sitten keksin vielä jotakin muuta mielenkiintoista siihen yhdistettäväksi. Raportoin heti kun saan näytettävän työn valmiiksi.

~ Lämmin kiitos kaikille kyselyyn osallistuneille.

 

 

Lisäys jälkikäteen: Käytin työn muksukassiin kuvaksi. Vanhasta virkatusta kassista tuli pikkulasten lelujen pussukka ja sen toistapuolta komistaa kesäinen kuva.

Ristipisto- ja kanavatyöt uusiokäyttöön

Pitkän työpäivän jälkeen halusin hakea iloa arkeen ja löytää uusia ja luovia käsityöprojekti-ideoita. Marssin tuttuun vanhantavarankauppaan ja tälläkään kertaa minun ei tarvinnut pettyä, vaan vaivattomasti löysin sieltä uutta pontta käsillä tekemisieni rajattomiin puuhasteluihin.
 

Pitsien, monogrammien ja vanhojen lakanakankaiden sijaan löysin tällä kertaa ihania puolivalmiiksi jääneitä kanavatöitä ja ristipistoliinan. Mielessäni päivittelin muutaman kymmenen sentin hintaa aarteillani. Ajattelin niitä hikisiä tunteja, joita käsitöiden tekemiseen oli aikoinaan niiden tekijöiltä kulunut. Kenties näitä on löytynyt isoäitien jäämistöistä komeroiden kätköistä tai joku on vain kokeillut tehdä kuvan ja se on ollut riittävän palkitsevaa ilman loppuun asti tehtyä tuotteistustakin. Ihmettelen, ettei kukaan muukaan ole halunnut tehdä niitä valmiiksi tai tuunannut niistä jotakin uutta tuotetta.
 

Tämän kertainen blogitekstini on 150.

Päätänkin tämän kunniaksi pyytää ideointia sinulta lukijani. Oikeanpuoleisella palstalla on kysely vaihtoehtoineen siitä, mihin minun tulisi käyttää yllä näkyvä kanavatyö. Itselläni on erilaisia visioita, mitä näistä kaikista pitäisi valmistaa. Mutta on ilo kuulla ja saada uusia ideoita myös sinulta lukijani. Osallistu siis kyselyyni tai kirjoita omat ideasi sähköpostiini.

Uudenvuodenlupauksia 2011

Monet meistä ovat istuneet ja miettineet viimeistään uudenvuodenaattona tulevalle vuodelle hyviä lupauksia. Jokainen vuosi uudelleen ja uudelleen saatamme luvata tai ainakin lupaamme yrittää muuttaa tai muuntaa itseämme, elintapojamme tai ympäristöämme. Miettimisen tulos voi kantaa hedelmällistä tulosta parhaimmassa tapauksessa, mutta jollekin paras lupaus on olla lupaamatta mitään.

~

Itse olen asettanut vähittäisiä tavoitteita kodin viihtyvyyden luomiseksi pienillä yksityiskohdilla. Joskus kodikkuus on vain siis pienestä kiinni. Mutta kun on ratkaisuillaan ja oivalluksillaan tavoittanut sen oikeanlaisen tunnelman, voi nauttia pitkiä hetkiä kotinsa rauhasta ja tunnelmallisista yksityiskohdista. Koti on tärkeä paikka pysähtymiseen, lepäämiseen kuin myös virkistäytymiseen ja elämiseen niin arjessa kuin juhlassa.

~

Lupaan siis miettiä ja suunnitella kodikkaita asioita ja vaeltaa viihtyisyystekijöiden polulla. Olkoon vuosi myötäinen kaikille lukijoilleni ja seuraajilleni.

Tilkkutäkkitarinan osa IV / IV

Vihdoinkin voin kirjoittaa laventelinsiniselle, ranskalaisvaikutteiselle peitolle loppuosan. Peitto on odottanut kiltisti muiden kiireellisten käsitöiden ja sisutusasioiden ajan sivussa. Vihdoin se sai sen viimesilauksensa eli kauniin kanttauksen ja pääsi tehtäväänsä nuoren miehen merihenkisen huoneen sängynpäälliseksi. Siitä tuli raikas kuin merituuli ja jokseenkin omistajansa oloinen. Se on ilmava ja kevyt käsitellä sekä kaunis katsella. Rohkaistuin projektin myötä ja olen valmis aloittamaan uuden vastaavan tilkkutäkin kanssa, kunhan saan muut tilaukseni valmiiksi.
 

Tilkkutäkkitarinan kerronnan edelliset osat löytyvät 2010 talvilomalta eli helmikuulta, mikäli haluat lukaista tarinan alkuosat.

Luminen talvi 2011

Willa Tammisto
Uskomattoman kaunis lumitalvi 2011

Muistovärssy & kiiltokuva- sukupolvi

Joskus olen miettinyt, että milloin vanheneminen tapahtuu tai miten vanhenemisensa huomaa muutenkin kuin tuijottamalla syntymäaikaansa. Niinpä.
 

Luin ääneen suomalaista lastenkirjaa nuorimmille lapsilleni, kun sain vahvan ikääntymiskokemuksen. Poikani ovat jo vuosia surkutelleet, kun äidin lapsuudesta ei ole muistona yhtään videota - saati sitten dvd:tä - niitä kun ei ollut. Yhtä käsittämätöntä on, että äidin lapsuuden musiikkielämyksistä on olemassa vain yksi valtavan kokoinen Peppi- LP, mikä on kuin houkutteleva aarrelipas, sitä kun ei voi nykyisillä laitteilla kuunnella. Lukemassani lastenkirjassa lapset keskustelivat tekstiviesteillä ja lapuilla lähetetyt viestit mainitaan kivikautiseksi kommunikaatioksi - siis totaalisesti OUT. Niinpä.
 

Nykyajan lapset ovat teknisten kämmenenkokoisten tai sitä pienempien laitteiden parissa jo lähes kehdosta saakka. Minä näin henkilökohtaisesti ensimmäiset kannettavat kissankokoiset ja -painoiset (ellei painavammat) puhelimet työelämässä aikuisena. Tiiliskiven kokoisen "kännykän" omistin itse vasta vuosikymmen myöhemmin. Niinpä.
 

Minun lapsuudessani olivat kiiltokuvilla kuvitetut, kauniilla kaunokirjoituksella (nyk. käsialakirjoitus) ja mustekynällä kirjoitetut muistovärssyt IN. Oli hauskaa odottaa, mitä luokkakaverit ja ystävät sinne kirjoittivat. Viestitystä jaksettiin odottaa muutaman päivänkin. Onneksi kaunis muistovärssyalbumini - tosin jo melko rispaantunut - on tallella. Sitä on aikoinaan luettu ahkerasti ja monet muistot palaavat tänään mieleeni sivuja selatessa. Kuinkahan kyberavaruuteen lennätetyt tekstarit palaavat mieleen vuosikymmenten päästä? Niinpä.

Hyvää Uutta Vuotta 2011!

Illan suussa uudenvuodenaattona vanhin poikani rakensi lumitupia kaksin kappalein pihapolulle valaisemaan polkua ja vastaanottamaan ystäviämme perinteisiin uudenvuodenaaton vastaanottajaisiin. Herkän puuteriset lumituvat loistivat lämmintä hehkua muuten niin pimeään yöhön. Taianomaista luomuloistetta pilviseen pakkasyöhön.

~ ~ ~ 2011 ~ ~ ~ 2011 ~ ~ ~ 2011 ~ ~ ~
"Uuden vuoden taian tein, sen sylissäni ulos vein

Tuulen mukana sulle heitin, pehmeillä toiveilla hellästi peitin.

Ettei särkyisi taika, vaan tulisi onnen aika."

~ ~ ~ 2011 ~ ~ ~ 2011 ~ ~ ~ 2011 ~ ~ ~

Hyvää Uutta Vuotta

Gott Nytt År

Happy New Year

Fröhliches Neues Jahr

Bonne Année

Feliz Año Nuevo

Felice anno nuovo
Gelukkig Nieuwjaar
Head Uut Aastat
2011