Blogitunnustus

Aina on ihanaa saada tunnustuksia lukijoilta. Se tuntuu lämpimältä kirjoittajan sydänalassa, kun on voinut tuoda jollekulle iloa ja valoa arkeen. Kirjoittaja saa myös tunnustuksesta voimauttavan rohkaisun kirjottaa tarinoitaan jatkossakin.

Yllä olevan tunnustuksen olen saanut blogista www.ericanvaaleitaunelmia.blogspot.com , joka jakoi viidelle alle 200 lukijan blogille Liebster Blog -tunnustuksen. Lämmin kiitos Erica!

Nyt tehtäväni on jakaa tunnustus vastaavasti eteenpäin viidelle ihanalle suomalaiselle alle 200 lukijan bloggaajalle.

1. Amalian askartelut http://amalianaskartelut.blogspot.com/

2. Pappi puikoissa  http://pappipuikoissa.blogspot.com/

3. Meidän perheessä http://meidanperheessa.blogspot.com/

4. Tyttötrio http://tyttotrio.blogspot.com/

5. What if http://whootif.blogspot.com/

Mukavaa viikon jatkoa ja käykäähän arvuuttelemassa Arvaa oikein -kyselyssä seuraava matkakohteeni!

ARVAA OIKEIN IV -kysely

photo: www.iasaglobal.org 

Ajattelin piristää alkavaa kevättä pienellä kyselyllä. Tapanani on ollut arvuutella kulloistakin matkakohdettani. Keväällä taas täytyy käväistä haistelemassa maailman tuulia, jotta oma mansikkamaa tuntuisi sitäkin makeammalta kotiin palatessa.

Tällä kertaa maailmalle kaipuuni kohdistuu suureen kaupunkiin, johon tällainen perukylän tyttö uppoaa tai toisin sanoen sulautuu massaan. Kielen pitäisi koulusivistyksen pohjalta olla hanskassa tässä kylässä. Itse maasta sanotaan, että siellä kaikki on suurta ja komeaa. Niinpä näyttää tämä hopealta hohtava papukin olevan.

Unelmoin jo niistä kaikista mahdottoman ihanista käsityöliikkeistä ja vintage-henkisen sisustajan tavarataivaista. Saapa nähdä kuinka monta kiloa matkatavaroita on paluulennolla.

Arvaa matkakohteeni. Laita rasti oikealla olevaan kyselyyn. 

Pohjolan vaalenevat illat

Talviloma on  tätä kirjoittaessa jo historiaa. Rentouttavaa oli vain olla.

Seuraavaksi katsomme eteenpäin  ja siirrymme kovaa vauhtia kohti yhä vaalenevampaa kevättä. Aivan ihanaa on ollut huomata, miten vaivihkaa yhdenkin viikon aikana illat ovat vaalentuneet. Aivan kevyesti valoa riittää illasta jo aina kello 18.30 (6.30 PM) saakka. Tämä tuli testattua, kun istuin autossa ja pystyin neulomaan ilman valaistusta siihen saakka. :)

Willa Tammiston vierashuone on tyhjennyt loman jälkeen. Se jää odottamaan vaaleine, valkoisine, tanskalais-ranskalaishenkisine tekstiileineen seuraavia kevään vieraita.

Miellyttävää alkavaa viikkoa!

Tyynyliinan pitsistä avainnauhaksi

Tyynyliinasta leikattu pitsi.

Vanhaa pellavaista ikkunaverhoa löytyi pitsin kaveriksi.

Kauniissa paidassa kimmelsi, joten avainanuha sai kauniit helmet piristeeksi.

Avainnauhaan kuuluu tietysti vanha avain.

Koriini on kerättynä muutamat tyynyliinojen reunoista kerätyt pitsit. Muistatte varmaan, että jokin aika sitten surkuttelin uutta käytäntöä monessa vanhan tavaran kaupassa, joissa lakanoista, liinoista ja tyynynliinoista leikataan vain pitsit tai monogrammit talteen myytäviksi. Positiivisesti ajatellen tapa antaa tietysti entistä enemmän luovia mahdollisuuksia miettiä mitä näistä kaikista oikein ompelee ja mihin niitä aikanaan käyttää.

Pyörittelin pitsiä ja laitoin sen kaulaani odottamaan leikatessani toista työtä. Siitä vinkelistä katselin uudelleen pitsinauhaa. Ajattelin, että saisiko tästä riittävän vahvan jollakin tapaa, jotta voisin sen käyttää avainnauhana ja että siitä tulisi mahdollisimman kestävä. Pöydällä oli valmiiksi pellavakangasta ja niinpä niiden yhdistäminen kävi oikein hyvin ja muutamalla taitoksella nauhasta tuli tukeva. Taakse ompelin vielä koristenauhan tukevuutta antamaan. Näin kokonaisuudesta tuli kaunis ja kestävä arjen koru.

Pikkulan uimahuone

Eilen kurkistelin talon jokaiseen nurkkaan ja mietin, että onko tullut ostettua turhaketta, jolle on löytynyt kuitenkin ajanhenkinen ja tärkeä tehtävä vanhassa talossa. Kyllä löytyi.

Pikkulan seinällä on ollut Turusta ostamani pikkuinen kaappi jo kymmenisen vuotta. Huonekalukaupasta ostamani sisustukseen tarkoitettu kaappi on palvellut kaikki nämä vuodet uskollisesti  kauneuden tehtävää pikkulassa. 

Ulkoisesti sinertävä kaappi muistuttaa minikokoista uimahuonetta, joita ennen vanhaan kartanoissa rakennettiin muutama kuutio ja neliö suurempana meren tai järven rannoille. Tästä reaalimaailman rakennuskulttuurista  sain ajatuksen sijoittaa kaapin Willa Tammiston alakerran pikkulaan. 

Uimahuone sai heti kätköihinsä suojeltavaksi valolta kauniita hajuvesipulloja. Talon väkeen kuuluu viisi naishenkeä ja kaikilla on mieltymys omanlaiseen tuoksumaailmaan.  Jokaiselle tulee löytyä jokin tuoksu. Pienellä laskutoimituksella siitä tulee nopeasti naisvaltaisessa taloudessa viidestä viiteentoista hajuvesipulloa. Onpa kaappiin sijoitettu myös tyttärien joskus pikkutyttöinä laivamatkoilta hankkimia minikokoisia hajuvesipulloja - nyt tosin kauneuden rekvisiittana.

Yksi turhake vahvistakoon vintage-maailmaa ;)

Slow Living

Vanhan talon sisustamisessa on kunnioitettava perinteitä. Olen pyrkinyt Willa Tammistossa kiinnittämään huomiota, että vain ja ainoastaan aidot huonekalut kuuluisivat vanhan talon kalustukseen. Niistä vain syntyy se vanhan talon oikea henki. Aikakausi ei ole niinkään ollut ratkaisevin asia, vaan se, että huonekalut ovat valmistetut aidosta puusta.

Huonekalut vaativat ympärilleen rekvisiitaksi muuta sisustustavaraa, mitkä myös henkivät sukulaissieluisuutta keskenään. Penkojaiset toreilla ja turuilla auttavat löytämään kaikenlaista kotoilussa (homing) hyödynnettävää esinettä ja asiaa. Muiden heittämät turhakkeet voivat olla siis toisen aarteita. Katselenkin kaikenlaista kulunutta tavaraa monenlaiselta kulmalta ja mietin voisiko sitä kotiuttaa talovanhukseen muiden löytöjen kaveriksi. Pienellä fiksauksella vanhasta ja kuluneestakin voi saada esteettisiä ja persoonallisia luomuksia.

Olen tätä vanhasta uutta -käsitystä harjoittanut koko aikuisuusikäni. Olen siis ollut ajassa mukana jo ennen nykyistä slow living -käsitettä.  Minua slow living -ideologiasta eniten koskettaa ajatus pyrkiä ruuhkaelämästä kohti rauhallisempaa elämäntapaa maalaismaisemassa. Tätä pyrin toteuttamaan aina, kun vain voin.

Sininen hetki

Kaunis on talvinen värimaisema. Kauniina hohtavat hanget ja mystiset siniset hetket luovat oman pohjoisen eksotiikkansa. Upea skandinaavinen talvi.

Olen oppinut katselemaan suomalaisen maiseman väritystä vasta vajaa kymmenen vuotta sitten, kun silmiäni avaamaan tarvittiin australialaisen punaruskean aavikon reunamilla ikänsä kasvanut vaihto-oppilaamme. Puhuimme neljästä vuodenajasta ja hän näki visuaalisena ihmisenä meillä väritysten mukaan kaksi: valkoisen ja vihreän. =) Mielenkiintoinen ja opettavainen näkemys. Valkoinen onkin melko tuttu asia talvesta, mutta vihreän näkemystä piti miettiä hetken. Vihreys on niin joka paikasta työntyvä valtaväri keväästä kesän kautta hamaan syksyyn, että sille olin ainakin minä tullut jo immuuniksi. Tämän kansainvälisen elämänkoulun jälkeen avasin silmäni uudelleen suomalaisen luonnon värikauneudelle.

Sininen on kiehtova talviväri. Sinisestä hetkestä puhutaan talvisena valoilmiönä auringonlaskun aikaan, mutta yllä olevat kuvat olen ottanut varjoisasta paikasta iltapäivän auringossa.

"Talven sininen hetki koittaa, kun valo vähenee ja vie mennessään värit kirkkaimmasta alkaen. Auringon laskeuduttua maisemaa valaisee taivaankannesta sironnut valo, jossa vallitsevat siniset, lyhyet aallonpituudet. Taivaan sininen valo tekee myös lumeen lankeavista varjoista sinisiä."
(Yliopistolehti 20/1995)

Talven taittuminen kevääksi

Odotin kovasti, että pääsen talvilomalla meren jäälle aurinkoisella säällä kävelemään. Aatoksissani toiveajattelin ottavani kahvitermarin mukaan ja nauttivani kevään ensimmäisistä d-vitamiiniannoksista merellä, mutta kevät teki tepposet. Täytyipi tyytyä rantakalliolla tai laiturin reunamilla kuikistelemaan kohti horisonttia. Sen verran heiveröistä oli jo jääpeite, ettei taitaisi kannatella keijua kummenpaa.

Räystäistä tippuu jo vesi auringon säteiden reippaasti lämmittäessä. Keväisiä lintujen ääniä on kuultavissa. Yritinkin bongailla, mutta hätäisesti satuin näkemään yhden pariskunnan lentävän ylitse ja lajikin jäi epäselväksi. Hangon puolessa kevät on tänään julistettu virallisesti alkaneeksi. Haahkaparvi oli kevään ensimmäisenä airueena nähty saapuneen sinne. Niitä haahkoja minäkin yritin tiirailla, mutta en onnistunut ainakaaan vielä. Haahkat ovat meilläkin kotoinen näky.

Mutta eipä tuo vetten päällä kävelyn puuttuminen haitannut lomalaisen tallustelun ja ajatusten virran vapautta. Kauniit maisemat aukesivat rantatörmältäkin ja kahvikupin sai nautittua ilman jääpeitettä jalkojen alla. Ihanaa vain ladata akkujaan ja olla. Se lieneekin loman perimmäisin tarkoitus.

Talvilomalla 2012

Loma. Miten ihanalta neljä kirjainta kuulostavatkaaan. Tänään tätä kirjoittaessani on loman parhain ilta eli kaikista ensimmäisin hengäyksen ilta, jolloin voi hölläillä. Välillä sitä on enemmän loman tarpeessa ja välillä ei. Nyt tuntuu, että 24/7 meno tuntuu joka solussa ja tarvitsen antaa itselleni aikaa ja huolenpitoa.

Olen kuulostellut, miten moninaisilla tavoilla ihmiset lomansa aikovat viettää. Melko moni karistaa lumet jaloistaan ja karauttaa pilvien ylitse muutaman tuhat kilometriä eteläisempään lämpöön. Melkein saman verran on suuntaamassa menopelinsä maitse tai ilmateitse pohjoisempaan kohti vieläkin lumisempia maisemia.

Itse lukeudun niihin, jotka nauttivat vaihdekoneistonsa vapaalle laittamisesta. Menoa ja meininkiä on arjen pyörityksessä sen verran, että pysähtymisen taktiikka tekee terää.

Minun lomakohteessani saa ammentaa skandinaaviseen  tapaan virikettä ja virkistystä luonnon hiljaisuudesta. Odotan jo, miten loma vaikuttaa hiljaisuudessa kypsyvään luovaan ajatteluun.

Ystävänpäivä 14.02.2012

Minun ystäväni on kuin villasukka,

joka talvella lämmittää
ja minun ystäväni on kuin niitynkukka,

joka saa minut hymyilemään.

^^^

Valentine Treasures

Valentine treasures are people who have often crossed your mind,
family, friends and others, too, who in your life have shined
the warmth of love or a spark of light that makes you remember them;
no matter how long since you’ve actually met,
each one is a luminous gem, who gleams and glows in your memory,
bringing special pleasures, and that’s why this Valentine comes to you:
You’re one of those sparkling treasures!



By Joanna Fuchs

Talonrakennusta ja kotoilua

Viikko vierähti nopeasti. Tosin suunnitelmat viikon kulusta muotoutuivat muutamaan kertaan uusiksi. Kaiketi se on juuri elämän suola, kun sattuu ja tapahtuu yhtä sun toista. 

Haasteellisin viikon osuus on ollut raju flunssa perheessä. Meneillään oleva flunssa taitaa olla hyvin ärhäkkää sorttia, koska taitavasti pöpöt välttävänä äiti-ihmisenä olen löytänyt myös itseni kuumeisena ja nenäliinapaketti kainalossa peiton alle kääriytyneenä.  Tuntuu, että tällä niistämisellä kilpailisin komeasti television mainoksessa nenäliinoihin hukkuvan tyypin kanssa. Niistämisen hurjan harjoittelun seurauksena voisin sitten seuraavaksi ottaa mittelöä itse Petteri Punakuonon kanssa. Mutta se flunssasta.

Sairastaessa on tullut kuunneltua kellon tikitystä ja katseltua kotia joka kuutiolta. Kuluneen viikon opetus kuitenkin on ollut, että jos kauheasti suunnittelee, ne joutuu jossain vaiheessa laittamaan uusiksi. Pidänkin viisaana ajatuksena valjastaa jujut ja ideat tällä haavaa perheen nukkekotiharrastajan englantilaisen nukkekodin sisustuksen konsultointiin ja tulevan maalausurakan auttamiseen. 

Rakkaudesta nostalgiaan eli menneen ajan havinaan

Paukkupakkasten aikaan tänään lauantaiaamuna istuskelin ja mietin miten aktivoituisi ja uskaltautuisi arktiseen säähän. Aina vanhoista tavaroista kiinnostunut vanhin poikani heitti ilmoille ajatuksen lähteä paikallisten vanhan tavaran kauppojen ja antiikkiliikkeen kierrokselle. Ulkoilmassa seikkailu muuttuu hetkessä lämpimäksi, kun tietää pääsevänsä tutkimaan sisätiloihin yhtä sun toista kiehtovaa ja mielenkiintoista. Eipä minulle tarvinnut toista kertaa asiasta mainita, kun olin valmis tuumasta toimeen.

Muutamassa paikassa piipahdimme ja kummasti kaikkea silmiä hivelevän kauniita unohdettuja ihanuuksia oli löydettävissä. Yhdestä paikasta löysin perinteisesti vanhojen lakanakankaiden pitsejä. Tosin en ihan tykkää tästä uusimmasta suuntauksesta, että pitsit ja monogrammit leikataan vanhoista lakanakankaista erikseen...

Toisesta paikasta löysin aivan hurmaavan, pahvikantisen matkalaukun vuosisadan alusta. Matkalaukku tosin ei kovin näy kuvissani, koska toimii asetelman alustana. Olin ihan myyty, kun löysin sisältä musteella kauniilla käsialalla kirjoitetun naishenkilön nimikirjoituksen ja kotipaikan. Ennen taisi pelkkä nimi ja kotipaikka riittää kadonneen matkatavaran kotiuttamiseksi, jos niin sattui käymään. Samalla löysin ikivanhaa nahkakantista kirjallisuutta vielä vanhan ajan fontilla kirjoitettuna.

Vanhan nahkakantisen kirjan välissä oli kirjoittetuna paperin palanen kauniilla käsialalla. Kirja toi viestiä kaukaa 1850-luvulta. Uskomatonta ja miten kaunista käsialaa. Tuollaista kirjoitustaitoa voi vain ihailla ja  kaivata menneen ajan havinana.

Olin jo melkein poistumassa anttiikkiliikkeestä, kun jäin juttelemaan omistajan kanssa. Näin pienen pahvisten valokuvien kasan, jossa oli parisenkymmentä henkilökuvaa. Omistaja ei piitannut vanhoista valokuvista, joita joku hänen sukulaisensa oli keräillyt kansioittain. ;) Minä olin todella kiinnostunut. Oi, miten ihania. Saa nähdä, mitä näistä keksinkään.