29.1.2012

Paksut isoäidin neliöt



Tervehdys pienen tauon jälkeen. Paukkupakkasista olemme saaneet nauttia tammikuun puolivälin jälkeen. Luntakin on tullut nyt sitten vihdoinkin oikein urakalla, kun sitä jo pitkään ehdimme odotella. Mielestäni se on ollut vain terveellistä, että olemme saaneet puhista toppatakeissa nietosten keskellä. Tämä on oikea suomalainen talvi.

Vapaa-aika on ollut melko kortilla. Tämä tarkoittaa, että sitä ei käytännössä ole ollut juuri ollenkaan. Päivät ovat menneet niin vauhdilla, että hämmästyksekseen sitä katsoo keittiön almanakasta kuluvan vuoden tammikuun olevan lähes kokonaan valmis muutamaa alkuviikon päivää lukuunottamatta.

Käsitöitä on aina jossakin välissä ehtinyt tehdä eteenpäin. Isoäidin neliöistä syntyvä peitto on edennyt vaatimattomasti, mutta kuitenkin. Totesinkin, että saapa nähdä syntyykö tästä tyynynpäällistä kummenpaa. Torkkupeitto tai jopa isomman lapsen sängynpeittokin vaatii melko monen illan uhrausta neliöiden väsäämiseen. 

Vanhantavaran kaupassakin ehdin piipahtaa ja yllätyksekseni sieltä löytyi kivoja lakanapitsejä, parit monogrammit ja lisää pelastettavia mummojen ristipistotöitä. Niistä sitten myöhemmissä postauksissa.

Reipasta talven jatkoa. Nautitaan kunnon talvesta :)

15.1.2012

Silmäneulatyyny matkalaukkuun





Eilen tehdessäni silmäneulatyynyä jäi pienestä liinasta kangasta kulmien verran. Mietin, että se olisi hyvä saada johonkin vastaavanlaiseen käyttöön. Kangas on niin tukevaa ja hyvää käyttää johonkin, mutta pelkästään pieniä kulmia tuntuisi turhalta muuten säilöä.

Tutkiskelin kangasvarastoa ja löysin pienen, mutta erittäin tyylikkään melkein neliön muotoisen kangaspalan. En osaa sanoa, onko se liina vai koriste vai mikä. Katselin sitä hiukkasen ja pienellä virittelyllä siitä oli saatavissa erittäin tyylikäs suojakotelo pikkuliinoille, joihin voi matkaa varten laittaa tarvittavat silmäneulat ja muutaman nuppineulan.


Työn viimeistelyyn etsin helmien joukosta ne kauneimmat. Lopuksi kotelon kiinnittämiseen eli sulkijaksi löysin vanhasta tyttären pieneksi jääneestä juhlapuserosta nappeja, joihinka helmet kiinnittämälllä sai viimeistellyn lookin.





Nuppi- ja silmäneulat säilyvät siististi kotelon sisäpuolella, eikä koteloa katsellessa kenties arvaakaan sisältöä.



Oikealla olevan napin aukaistaessa kotelon kansi avautuu ja yllä näkyvät kankaan kulmat on avattuina ja näkyvissä. Neulatyynyn kannattaa muistaa pakata matkalaukkuun ruumaan - ei käsimatkatavaroihin.

14.1.2012

Ristipistoliinasta silmäneulatyyny






Viikko on vierähtänyt ennätyksellisen nopeasti. Arki on suorastaan imaissut mukaansa ja ennen kuin huomaakaan on jo viikonlopussa. Onneksi on viikonloppuna niitä hetkiä kun saa istahtaa ja antaa ajatusten levätä, silloin syntyy taas jotakin uutta.

Myrsky on pauhannut eilen illalla ja tuntuu edelleen puhaltavan navakasti. On onni, kun saa istua sisällä takkatulen lämmössä. Kuningatar ponnahti minun kanssa ompelukoneen viereen. Yhdessä pengastimme pussukoita ja nyssyköitä. Etsimme pussien kätköistä pientä, mutta sievää kangasta. Tavoiteenani oli saada kaunis kangaspala neulatyynyyn muutamalle silmäneulalle. Ne ovat niin katoavaisia. Aina kun niitä tarvitaan, ne eivät ole siellä mihin ne muistaakseen on viimeksi laittanut.

Yhdestä paperipussista löysin vanhan tavaran kaupasta joskus ammoin ostamani pikku liinan. Pienen pieni liina oli kauniisti ristipistoilla kirjailtu. Liina lienee alkuperäisessä tarkoituksessaan ollut jonkun lipaston päälle tarkoitettu. Pikku liinassa oli mukana vielä hintalappu yhdestä eurosta, millä olin tämän työn ostanut. Nauhojen kätköistä löytyi myös ihan pieni pala sopivaa pitsinauhaa, minkä kiinnitin ylös, että tyynystä on helpompi ottaa sormilla ote.

Nyt sydämenmuotoisella neulatyynyllä on kaverinaan kaunis omenan puolikas, kuten poikani asiasta totesi. Tarkemmin tekemääni tyynyä katsoessani huomasin, että silmäneulatyynyssä oli omenan kuvia. Toivottavasti silmäneulat pysynevät tarkemmin tallessa omenan puolikkaassa.  



7.1.2012

Kuningattaren kanssa lumen ihmemaassa









Lumi saapui yön tunteina ja heitteli vielä hissukseen päivän aikana. Nyt lumi kattaa kauttaaltaan ympäröivän maiseman. Paljon ei satanut, mutta iloisesti valkoiseksi puuteroitu maisema valaisee päivää.  
Lähdin ulos kuvailemaan valkeata ihmettä ja sain seurakseni Kuningattaren. Willa Tammiston Kuningatar käyttäytyy jokseenkin samalla tavalla kuin koira eli viihtyy perheen parissa ja melkein aina löytyy samasta paikasta kuin talon äiti-ihminen. Nytkin oli siis luvassa yhteinen seikkailu lumen ihmemaahan.
Totesimme, että kuistillekin oli hidellyt hienokseltainen lumivaippa kuin se uinuisi talviunta herätäkseen jälleen auringon säteiden lämmetessä. Kalliot olivat saaneet oman valkean verhoilun ja maisema näytti sadunomaiselta verrattuna siihen mustana sateessa jököttäneeseen kallioon. Köynnöskuusamani yrittää sinnitellä uskossa lämpimämpiin aikoihin, vaikka lumivaippa saapui toppuuttelemaan kiirehtijää.
Lumen ihmemaassa tuntui ihanalta pukeutua talvisesti. Tähän saakka sateessa on oleellisinta ollut sateenvarjo ja kumisaappaat.

6.1.2012

Vintage-vaatehuppu





Vanhoista monogrammeilla valmistetuista lakanakankaista tein saliin verhot ja vaikka kangas tuli lähes kokonaan hyödynnettyä, jäi jäljelle kuitenkin pienet palat kummastakin lakanasta. Kangas on minusta niin arvokasta, että päätin loput jatkokäyttää arvoltaan samanhenkiseen työhön.

Samalla kun siirtelin juhlavaatteita komeroon, sain idean. Kangasta oli juuri sopivasti, että siitä syntyy muutama kaunis ja persoonallinen suojahuppu juhlavaatteille. Sitten vain innoissani lähdin pengastamaan tilkkuja, pitsejä, nauhoja, helmiä ja muuta vintage-henkeen kuuluvaa työn loppusilaukseksi. 

Lopputulos ei ole minusta hassumpi. Kuvat vaan eivät tässä pimeydessä taskukameralla otettuna anna täyttä oikeutta lopputulokselle. Luonnossa sävy hupussa on niin täydentävä juhlatunikalle kuin vain ennalta suunnittelematta vaan voi olla mahdollista. - Ja sainhan taas käyttää tavaramerkkejäni: pitsiä ja helmiä.

5.1.2012

Tontut muuttavat vintille




Tontut saapuivat vintiltä
ensimmäisenä adventtina ilahduttamaan meitä.

Tontuilla olivat liukkaat askeleet 
jo ennen koko joulusesonkia.

Huristen tulivat jouluaatto, joulupäivä,
tapaninpäivä,  uudenvuodenaatto,
uudenvuodenpäivä ja lopuksi loppiainen.

Ennen kuin huomasimmekaan
joulun pyhät huristelivat ohitse.
Aika aikaa kutakin. 
Tontut kiirehtivät pitkälle levolle 
ennen seuravaa esiintymistään.

Loppiainen on aina tuntunut aloittavan ajanjakson, jolloin on jo kovasti suunnitelmia tulevalle keväälle. Näin varmaan siksi, että pimeän talvijakson kesto ei tuntuisi niin pitkältä ennen kesän kirmailuja.

Tämä talvi tuntuu meillä erityisen pimeältä, nyt kun jouluvalot loppiaisena sammutetaan ja pakataan takaisin laatikoihinsa vintille odottamaan kuluvan vuoden adventtia. Meillä kun ei ole vielä tammikuuhun mennessä maassa sitä päiviä valostuttavaa lunta - edes sitä lusikallista. Toisaalta lämmityskulut pysyvät alhaisina tänä talvena verrattuna kahteen edelliseen massiivisen lumimäärän talveen. 

Eipä sitten muuta kuin nokka kohti kevättuulia. Meillä köynnöskuusama on puhjennut pieneen ja  sitkeään lehteen sekä narsissit ovat nousseet kolmisen senttiä maan pinnan yläpuolelle.  Mietityttää täällä, että saadaanko tämän alkuvuoden aikana lunta ja kuinka paljon. 


Willa Tammiston tontut
Viimeinen vilaus tonttuihin ja pakkaan koko porukan sulassa sovussa laatikoihin pallojen, nauhojen ja mikä ettei enkelienkin kanssa. Tavataan pölyjen pyyhinnän merkeissä monen kuukauden kuluttua.

Pölyistä puheen ollen. Luistimet ja sukset vuorostaan odottavat pölyjen pyyhkimistä ja esille nostamista varastosta, kunhan vesikelit muuttuisivat kiinteämpään muotoon.

2.1.2012

Isoäidin neliöt

Isoäidin neliö - Mormorsruta - Granny square

Olen veivannut viime kuukausina todella monet villasukat. Kun vauhtiin olen päässyt, niin työn vaihtaminen joksikin muuksi välillä, on tietty oma juttunsa. Kun nyt olen todellakin saanut perheelle ja ystäville lahjoiksi laitettua kahdetkymmenet sukat, jäi vaihde päälle vielä joulun jälkeenkin. Kun tohinoissani olin päräytämässä jo kolmansia villasukkia - sain perheen sisältä vinkkauksen, että vois sitä kenties välillä jotakin muutakin tehdä. Totta. 

Tänään vähän isommassa kirkonkylässä pyörähdettyämme perheen voimalla, sain jälleen pienen sysäyksen lankahyllyjen suuntaan. Sitten se tuli jostakin sielun sopukoista ajatus isoäidin neliöistä. Joulupukki tosin oli muistanut minua kahdella käsityökirjalla ja toisessa niistä oli mukavasti kuvauksessa sisutuksen lomaan laitettu virkattu peitto isoäidin neliöistä. Se oli kutkuttava juttu - ja tiedätte varmaan, että hetken kuluttua on tuumasta toimeen ryhdyttävä.

Tänään kotiin saavuttuani käperryin lempinojatuoliini. Hartaudenomaisesti kerin lankavyyhdit palloiksi kuin jo aikanaan oma isoäitini oli opettanut. Illan hiljaisuudessa ja takkatulen loimussa aloin virkata sitä ensimmäistä prototyyppiä omalle kantrihenkiselle peitolleni. Aika näyttää millainen peitto neliöistäni syntyy.