31.12.2013

Uudenvuodenaaton aatoksia

 



Vanha vuosi vaihtuu unholaan. Voimme muistella kulunutta vuotta enää menneessä aikamuodossa. Historian lehtien kääntyessä eteenpäin, minut valtaa aina haikeus ja toisaalta kiitollisuus. Sain elää ja nähdä kaikenlaista menneenäkin vuonna.
 
Uusi vuosi raottuu jo oven raosta iltaan käännyttäessä - uusine tuomisineen. Toivotamme toisillemme Onnellista Uutta Vuotta. Pyrkimyksenämme olisi saavuttaa harmoninen elämä kaikista haasteista huolimatta, sillä niiltähän emme oikeassa elämässä koskaan välty. Olkoon haasteemme voitettavissa, pystypäin kohdattavissa ja ymmärrettävissä. Jos jaksamme kietoa lähimpämme sanallisiin ja kädellisiin halauksiin, ovat elämän ilot ihanampia tuplata ja haasteiden hetket inhimillisemmissä mitoissa jaettavia.
 
Onnellisuus asuu meissä, joten ottakaamme onni osaksemme ja toivottakaamme toinen toisillemme Onnellista Uutta Vuotta 2014!
 
 
 
 
SINULLE LUKIJANI
Abban sävelin 
uudenvuodentoivotukseni
~
alla linkki

26.12.2013

Tapaninpäivän kettujuttu

 
 

Jouluaatonaatosta joulupäivään olen ollut joulun vietossa perheen parissa. Nyt Tapanina on juhlinnassa ja juhlien kestitsemisessä välipäivä. Jouluna vieraana olleet isoimmat lapset puoliskoineen ovat porhaltaneet jo eteenpäin seuraaviin joulun juhlintoihin. Huomenissa odottelen sitten seuraavan lapsen perhettä ja pikkuista.
 
Tänään olen antanut aikaa itselleni. Nojatuolissani olen aloittanut kilkkunan* sulattelua. Välillä olen huolehtinut liinavaatehuollon tilasta, että kaikki on varmasti valmiina seuraavia vieraita varten. Ihan vaan toimettomana en ole kuitenkaan osannut tuolissani olla Tapanin vietossa. Kuitenkaan mitään perinteistä Tapanin ajelua en ole tehnyt, vaan tyystin tyytynyt nojatuolimatkailuun. Kurkkasin lankavarastooni Willa Tammistossa ja totesin, että tänne olinkin jättänyt ainoastaan langanloppuja. Mutta hetken siinä miettiessäni sain idean pikkuisten sinisten villasukkien rinnalle tehdä langanlopuista kettuhuivin. Huivihan ei tarvitse olla pitkä pikkumiehelle, joten neulomiseen riittävät sopivasti pikkuiset langan pätkät hyvin. Niin sitten syntyi muutamat langanloput hyödyntäen vielä yksi pikkupaketti pukinkonttiin ... Tapani-kettu. 
 
 
* Meillä perinteisesti joulupöytään kuuluvat sekä kinkku että kalkkuna ja niitä sitten leikkisästi yhdessä kutsumme yhteisnimikkeellä kilkkuna.
 
 
 
Lopuksi talvinen kettusatu, vaikka lumettomassa kelissä Tapania vietetäänkin.
 
"Olipa kerran kettu, ja kylmä, pimeä tähtikirkas yö jossain kaukana, kaukana Pohjolan tuntureilla. Ketulla oli tulenpalava kiire, sillä se oli myöhässä vuosittaisesta mittelöstä, jossa kilpailtiin kettujen viekkausmestaruudesta. Niinpä se päättikin poiketa tavanomaiselta polultaan oikaistakseen tunturien halki, vaikka lumessa tarpominen varmasti ottaisikin kunnon päälle. "Sen minkä voimassa häviää, sen ajassa voittaa", tuumi repolainen, joka oli viekkaudestaan muiden kettujen keskuudessa tunnettu.

Vitivalkoinen lumi pöllysi repolaisen tassujen alla, kun se hyppelehti kinokselta toiselle. Vauhti oli hurja: ketun tavoittaessa tunturinlaen toisensa jälkeen sen tulipunainen turkki näytti liehuvan liekkinä kimmeltävien kinosten ja sysimustan taivaan rajamailla.

Korkeimman tunturinlaen päälle päästyään kettu oli jo aivan puhki. Se ei enää jaksanut pitää upeaa, pörröistä ja juhlakuntoon suittua häntäänsä arvokkaasti asennossa, vaan häntä iskeytyi maahan ketun eteenpäin viilettäessä. Vauhti oli niin kova, että hännän huiskiessa tuntureita siitä sinkosi kipinöitä, jotka pitkänä nauhana kiemurtelivat saman tien taivaalle.

Lopulta kettu ehti määränpäähänsä, mutta sillä ei ollut kaiken kiireen keskellä aavistustakaan aiheuttamasta suuresta valonäytelmästä: kipinät tanssivat taivaalla, muuttivat väriään ja leimusivat upeana valomerenä kaikkien pohjoisen eläimien riemuna ja ihmetyksenä. Siellä niitä voi nähdä nykyäänkin, jos oikein hyvin onnistaa- revontulia, nimittäin."
 

Sisustuskyselyyn osallistuminen

Tapanin illan jatkoja teille blogimaailman ystävät. Joulun jälkeinen päivitykseni on suomalaisille sisustusblogien kirjoittajille. Kuten tiedämme, niin se mitä suomen kielellä kirjoitamme Suomessa, saa mielenkiintoa myös maamme rajojen ja kielimuurin ulkopuolellakin. Pohjolan kansan näkemykset ja elämä kiinnostavat yllättävän laajalti ihmisiä myös muualla.

Wioletta Radomska on puolalainen Varsovan yliopiston suomen kielen ja kulttuurin opiskelija. Hän on tekemässä pro gradu- tutkielmaa suomalaisista sisustusblogeista. Hän tutkii sisustusbloggaajien motiiveja bloginsa pitämiseen. Opiskelija toivoo tutkimukseen osallistujien vastaavan 15.01.2014 mennessä. Hän toivoo, että saisi mahdollisimman kattavasti vastauksia.  Hän pyysi, että bloggaajana voisin jakaa linkin tutkimuksen kyselylomakkeeseen, että kysely tavoittaisi lisää vastaajia. Vastaaminen tapahtuu nimettömänä ja henkilötietoja ei kerätä.

22.12.2013

Joulutervehdys 2013



Olemme päässeet jälleen kerran niin pitkälle, että joulun aika on saapunut. Vuosi vuodelta minusta tuntuu, että joulu vaan aikaistuu ja yhtäkaikki kuukaudetkin  supistuvat kaiken muunkin piukentamisen ohella. Omien joulujen kierron määrän huomaa, että pysähtyy miettimään tällaisia asioita. Mielessä on isoäitini sanat siitä, että "vanhan vuosi on puolta lyhyempi kuin nuoren" ja isäni toteamus, että "elämä on lyhyt kuin unen näkö". Jokaisesta joulusta on siis otettava tiukka ote ja nautittava joulun ajasta juuri sellaisena kuin itse kukin meistä sen omimmakseen kokee.
 
Olen tähänkin jouluun valmistautunut jo pidemmässä juoksussa, mutta ihan ne viimeisimmät hienosäädöt tapahtuvat juuri ennen H-hetkeä. Kaikki joulutervehdykset kotimaahan ja ulkomaille kirjoitan yleensä marras-joulukuun vaihteessa valmiiksi ja postitan hyvissä ajoin, että ne varmasti ehtivät kaikille minulle tärkeille ihmisille. Joulukodin sisustuksen aloittelen myös marraskuun loppupuolelta ja viimeistään ensimmäisenä adventtina. Joulusiivot tapahtuvat kuitenkin vasta joululomien alkaessa, sillä koira-kissa-lapsi-huushollissa ei siivo pysy kovin montaa päivää. Sitä aivan turhaa saa stressiä, jos aloittaa moisen puuhan liian ajoissa, sillä se johtaa muuten uuteen siivoukseen...
 
Nyt olen pukenut kodin jouluasuun ja tuoksujakin on tullut jouluisten leipomusten muodossa levitettyä. Värit, valosarjat, elävät kynttilät ja tuoksut ovat minun joulun tärkeitä aineksia. Jouluruoka kaikkine perinteineen on erityisen merkityksellistä. En voisi kuvitella istuvani joulupöytään, missä olisi tarjolla jotakin muuta kuin jouluruokaa. Pienet vaihtelut yksityiskohdissa tekevät tietenkin terää, mutta päälinjat on säilytettävä. Meidän perheen kohdalla se on yhdistelmä suomalaista ja suomenruotsalaista ruokakulttuuria.  
 
Yhdestä asiasta olen kuitenkin jo vuosien saatossa kyennyt tinkimään eli joulukuusesta. Nuorena perheenäitinä koin, että joulukuusi oli hyvinkin tärkeä joulun elementti. Kunnes yhtenä jouluna edesmennyt koiramme kaatoi joulukuusen päin kattokruunua. Koiralle ei käynyt hässäkässä kuinkaan ja joulukuusikin selvisi lievillä vammoilla. Tapahtumasta viisastuneina ulkoistimme joulukuusen seuraavana vuonna ja näin tapahtui monta vuotta. Viime vuonna kokeilimme taas sisäkuusta. Se kuitenkin jäi yhden vuoden kokeiluksi, koska tuntui niin tuhlaukselta sahata joulukuusi muutaman päivän iloksi ja sitten sahata se entistä pienempiin paloihin. Lyhyen ilon lisäksi, kun on sitten huippuimuroinnista huolimatta kuusen neulasten riesa aina juhannukseen saakka. Joten itseämme ja luontoa säästääksemme olen täksi jouluksi laittanut joulukuusen virkaa hoitamaan joulutähden omien valosarjojensa kanssa. - Helppo hoitaa ja vähän neulasia.
 
Loppujen lopuksi joulun tunnelma on joulun aineksista se tärkein; on joulukuusta tai ei, on jouluruokaa tai ei, on joulukoristeita tai ei. Tunnelma on meissä jo sisäisesti, vaikka ilman kaikkea edellä mainittua. Yhdessäolo läheisten ja rakkaiden kanssa oman joulunviettotavan mukaan luo rauhaa ja turvallisuutta elämän kierrossa taas uusiin kuukausiin ja kohti seuraavaa joulua.
 
Rauhallista joulun aikaa ja nauttikaa yhdessäolosta rakkaittenne kanssa.
 


19.11.2013

Joulu on jo ovella



Kaupunkikotiin olen vaihtanut jouluisia tekstiilejä. Ihmeellisesti joulunpunainen väri tuo esiin lapsuuden nostalgisen joulutunnelman. Tänä jouluna olen poiminut ilman etukäteissuunnittelua väriteemaksi joulunpunaisen. Ripaus punaista väriä siellä sun täällä tuo autenttisen joulufiiliksen ilman suurempaa houkuttelua.

Joulun odotuksin laitoin viiden vuorokauden kynttilän ulkolyhtyyn palamaan ja tuomaan tunnelmaa. Se ikään kuin muistuttaa, että joulu on jo ovella kirjaimellisesti. 

Oven ympärille asettelin verhot ja ne saivat joulunpunaisen vyötteen.Mieheni totesi verhot nähtyään, että olin huomioinut jo Lucian päivän (13.12.) teemankin joulusisustuksessani. Sinänsä asiayhteys sopii valon tuojan (Lucia) kunniaksi ulkolyhdyn yhteyteen. 

Sateisesta ja pimeästä marraskuun ajankohdasta huolimatta toivotan valoisaa  viikkoa. 


17.11.2013

Valoa arkeen



Viikonloppuna pyörähdin Turussa. Tapanani on Turussa käydessäni piipahtaa Hansa-korttelissa vakiokohteet läpi. Lähdin tällä kertaa tutkiskelemaan joulun odotuksen astetta kaupallisen joulun markkinoilla. 

Täysillä mentiin joulun maailmoissa pikkuputiikeista isompaan tavarataloon. Olo jäi kuitenkin keveäksi, eikä missään vaiheessa syntynyt yltäkylläisyyden ähkyä. Ehkä tiedostamattani suljin silmäni pahimmilta hörhötyksiltä ja keskityinkin havainnoimaan tunnelmaa. Päällimmäiseksi jäi kotoisan ja tunnelmallisen joulun tavoittelu.

Päivän asetelma syntyi Indiskasta löytämieni valopallojen ympärille. Valopallot on kätevä asetella vaikka minne, koska ne toimivat pattereilla. Patterirasian piilotin folion sisään. Sitä ei sitten juuri huomaakaan. Rasia itsessään on kuin yksi osa kokonaisuutta. 

Huomaamatta asetelmasta tuli kansojen joulurauhan julistus. Yhteensulautuneena on uutta ja vanhaa vähän sieltä sun täältä, läheltä ja kaukaa. Vanha intialainen lipasto eteisessä valaistuu vastaanottamaan tulijat intialaisilla valopalloilla egyptiläisessä kannussa. Ruotsalaisella joululiinalla istuu suomalaisin käsin valmistettu Tilda-enkeli norjalaisin kaavoin ja ideoin. Joulun hartaaseen henkeen valojen ja enkelin kera asettelin pikkuisen taulun, mikä on kopio italialaisen mestarin työstä. 

Seesteistä joulun odotusta. 
 

16.11.2013

Joulutontun askelissa


Ihan vain itseni iloksi kuuntelen kantri-joululauluja (CountryChristmas). Joulumielellehän sitä vähemmästäkin tulee, kun mielen täyttää soljuva musiikki ja tanssahtelevat askeleet saa vanhankin nuortumaan virkeäksi. 

Yleensä olen kuuliainen perinteiselle ohjeistukselle pyntätä koti jouluun ensimmäisenä adventtina. Mutta miksi? Kuka sitä nyt käy kurkkaamassa kalenterin kanssa, että nyt kyllä olet ottamassa varaslähdön - tonttuko? 

Onhan se etuoikeus elää nykymaailmassa, kun saa laittaa kauniita valaistuksia mustaakin mustempaan myöhäissyksyn pimeyteen. Niinpä asettelin valoja esille. Kun vielä jokunen tonttupoika ja enkelityttö on istahtanut punaisten huopien ja joulunpunaisten verhojen äärelle, on joulun odotus entistä vahvemmin läsnä. 

Nähtäväksi jää, mitä viikonloppureissusta palaava kodin nelijalkainen perheenjäsen miettii emännän asetelmista... 

Oikein miellyttävää joulun odotusta.

2.11.2013

Joulumyyjäisiin valmistautumista


Syysloma meni jo ajat sitten. Ajatuksena oli poimia aatoksia neuloosin keskeltä blogiin, mutta neulomukseni veivät minut kokonaan. Kokonaiset neljä päivää tein vain "aivotnarikkaan"-periaatteella käsitöitä. Täydellisen neuloosin vallassa syntyi neljänä päivänä yhteensä neljä menevää pipoa. 

Tavoitteenani on valmistautua vähitellen tuleviin joulumarkkinoihin. En tosin ole asettanut itselleni pakko-osallistumista, vaan ihan "mikä-hyvältä-tuntuu"-linjalla mennään. Syyslomasta tuli siis täydellinen huvi-hyöty-meininki minun makuuni.

Lokakuun loppu ja marraskuun alku on ollut vastapainoksi täysin neuloositonta menoa. 

Pääsin tänä viikonloppuna vasta vähäksi aikaa toisen lempiharrastukseni (ompeleminen) äärelle. Kuin pieni lapsi karkkikaupassa pengastin varaston kasseja joulumyyjäiset mielessä. Löysin itselleni tunnusomaisia materiaaleja sen verran, että pääsin pientä ja sievää sopuhintaan ompelemaan myyjäisiin. 

Joululaulut soivat vieressä tunnelmoiden, kynttilä palaa ja tuotoksia syntyy. Ihana aika pimeydestä huolimatta. 

Myöhemmin illasta kävelen katselemaan kaunista valomerta hautausmaalla. Muistoja on mielessä ja rakkaat läsnä sydämessä tällaisena iltana. 


14.10.2013

Slaavilaisesta kirstusta harmaa yöpöytä

 
 
 
 
Hyvää syksyn jatkoa kaikille lukijoille niin lähellä kuin kaukana. On ollut erittäin kaunis syksy. Olemme tänä vuonna saaneet nauttia normaalia pidempään lämpimästä ja kauniista syksystä. Vähäiset sateetkin ovat suurimmaksi osaksi ajoittuneet yöaikaan. Erittäin huomaavaista.
 
Vaikka lämpötilat ovat hiljalleen laskeneet, on se kuitenkin ollut kovin maltillista. Ulkona on saanut liikkua kauniin aurinkoisessa säässä ruskan värittämässä maisemassa. Melkoinen muutos lienee sitten, kun talvi pääsee jällen kerran yllättämään. Nyt en oikeastaan odota sitä, kun nautin syksyn tarjottimelta sen parhaimmista antimista.
 
Olen kuitenkin siirtynyt sisäpuuhiin. Harrastukset muovautuvat almanakan mukaan. Pitkään aikaan ei ole kuitenkaan ollut kaikille lempiharrastuksille aikaa. Pikkuiset tovit olen uhrannut sukututkimukselle, mutta "suuremmat harrastukset" vaativatkin sitten enemmän neliöitä ja hieman raskaampaa koneistoa pelkän sorminäpyttelyn lisäksi.
 
Päivityksen kirstu tuli ostettua ahaa-elämyksenä (niin kuin yleensä kaikki hyvät ostokset) vanhan tavaran kaupasta pikkurahalla. Se oli niitä "pakko ostaa" -hetkiä, vaikka järjellisesti ajateltuna oli päällimmäisenä "mihin-sinä-nyt-tätäkin-tarvitset" -olo. Olin itse asiassa ostamassa yöpöytää, kun minun ja kirstun tiet kohtasivat. Joten aivan päivän selvästi oli siis kirstun elämän seuraava vaihe jo ennalta määrätty.
 
Kirstun ensimmäiset kaksi viikkoa kuluivat ulkosalla. Se meinaan haisi polttoöljylle...vaikka ei siitä olisi ensi silmäyksellä arvannut moiseen tarkoitukseen käytetyn. Joku oli sitä maalannut järeällä otteella siniseksi ja maali oli paikka paikoin hieman lohkeillut. Mielestäni sen olisi vielä voinut antaa ollakin sellaisenaan, mutta sitten jollakin muulla läpikuultavammalla paloauton punaisella oli sitten lähdetty toteuttamaan itseään. Maalarimestari oli maalannut käsikahvojen kohdat ja itse toteuttamansa kuviot ympäri kirstua sekä kuparisen lukkopesänkin punaiseksi.
 
 
Olihan kirstu hellyyttävän kansanomainen ja slaavilaisen tunnelmallinen. Mutta sitten sen sisäosa... Eipä kiehtonut ajatus haisevien polttoöljyjen säilytykseen käytetystä yöpöydästä. Johan sitä alkaisi nähdä vauhdikkaita unia. - Haju oli vahva. Koko makkari olisi haissut kuin jokin autokorjaamo tai vähintäänkin kuin autotalli.
 
Ulkoilmassa kirstun tuulettuminen onneksi onnistui juuri mainitsemien säänhaltijoiden ollessa lempeällä päällä tänä syksynä. Uskalsin sitten vähitellen hajujen laimentuessa lähteä muokkaamaan kirstua yöpöydän tehtävään. Väriksi tuli maltillinen vaalean harmaa. Jouduin myös maalaamaan kirstun sisältä. Sisäosan vahvat hajut sain maalilla täydellisemmin loivennettua ja laimennettua. Tavoitteena maalaamisella oli myös saada sisäosasta niin siisti, että siellä voisi jotakin säilyttää.
 
Täytyy sanoa, että onnistuin tavoitteessani uudelleen maalamisella tuon tanakan kahden viikon tuulettamisen lisäksi. Nyt ei enää tunnu edes sellaista vanhan tavaran kaupan tuotteille tyypillistä tunkkaista tuoksua.
 
Ei muuta kuin hyvän yön toivotukset ja oikein raikasta syksyn jatkoa. Palailen uuden yöpöydän viereen.


  



6.9.2013

Pimenevät syksyn illat

Elokuun tummenevien iltojen rapujuhlat juhlittuna. Foto: Willa Tammisto

 
...rapujuhlat juhlittuna. Foto: Willa Tammisto

On se mukavaa, että blogi elää omaa elämäänsä, vaikka oma osuuteni ei ole millään tavalla aktiivinen. On mukavaa, että uskollisesti lukijat käyvät kurkkaamassa tapahtuuko sivuillani mitään. Sellainen saa iloiselle mielelle ja saa olotilan, että ehkä kuitenkin jonkun sanasen kirjaan taas sivulle pienen hengähdystauon jälkeen ja päivittelen arjen kuulumisilla.
 
Viime viikonloppuna vietimme oikein mukavat rapukestit perinteisesti suomenruotsalaisen kaavan mukaan, kuten tapanamme on. Rapujuhlat on mukavaa ajoittaa samaan saariston Muinaistulien yöhön. Tänäkin vuonna sää oli suosiollinen. Lämmin elokuun yö tuuditteli meitä kohti syksyä. Vankka poijukohta meren maisemissa kohti tummenevaa taivasta ja talvisempaa tulevaa aikaa eli tuli vietettyä taas hyvin muistorikas juhla <3>
 
Odottavat ompelukset syksyn pimeneviin iltoihin. Foto: Willa Tammisto
Käsityömaailmassa en ole tehnyt mitään merkittävää, jotta siitä olisi ollut raportointiin ainesta. Ostin tosin lastenlapselle joggari- ja hupparikankaat, joista olisi tarkoitus ommella oloasu pikkuiselle loppusyksyyn. Vastaavasti neulominen on ollut jokseenkin jäissä, kun ranne on aika ajoin ilmaissut neuloosin olemassaolosta. Olen tarkoituksellisesti pitänyt taukoa, jotta en liikaa rasittaisi rannetta. Mutta kaiketi kohta puoleen neulomisen vauhti lisääntyy, kun syksy tummuu ja joulun odotus lähenee.  
 
Toivon teillekin mukavaa lämpimien ompelusten ja neulomisen syksyä sekä takkatulen loimua kera  läheisten ihmisten seuran. Nautitaan uudesta vuodenajasta värikylläisine lehtineen, marja- ja sienisatoineen. 
 


18.8.2013

O niinkuin omena



Omenaista elokuun viikonloppua aurinkoisessa säässä. Olen vallan tyytyväinen, että omenapuut tuottavat tänä vuonna omenia. Kuvassa on ensimmäisestä puusta keräämäni pärekorillinen omenoita. Se on mainio saavutus, sillä puu on pieni ja nuori.

Tämän vuotinen sato pikkupuusta oli siis montasataa prosenttia parempi kuin viime vuonna, jolloin sato oli tasan yksi omena. Se jätettiin puuhun odottamaan ja lopputuloksena oli, että hirvi nappasi  punaposkisen ainokaisen välipalakseen. 

Pihamaan omenapuiden sadosta on saatu nauttia ihan alusta saakka. Talovanhuksen 1950-luvun emäntä on ikivanhan kuvan perusteella istuttanut ensimmäiset kaksi omenapuuta tuolloin. Niitä on vuosikymmenien aikana hoidettu ja huollettu hyvin. Emme ole niitä  mekään poistaneet, vaan olemme antaneet puiden koristaa pihamaata. Puut tuottavat edelleen vuodesta toiseen hyviä hillo-omenoita.

Toisin on näin uudempien omenapuulajikkeiden kanssa. Myyrät ovat useamman puun tuhonneet järsimällä salakavalasti juuriston. Eipä ole ollut nauramista, kun keväällä lumien sulettua sentti sentiltä, on joutunut itsekin kallistamaan päätään kerta kerralta enemmän puuta katsoessa. Lopuksi on saanut todeta, että maasta on irronnut puutarhan tukikepin virkaan siirtynyt entinen omenapuu. 

Toinen on ollut puiden "parturi" eli hirvi. Olen saattanut iloita hyvin kasvuun lähteneestä puusta, mutta eipä aikaakaan kun puu on ollutkin hirven "valtatien" varrella ja näin ollen karsittu turhista oksista tienvarsien merkkikepin kokoon. 

Monta uutta omenapuuta on yritetty kasvattaa, mutta vain kaksi niistä sinnittelee tällä hetkellä parin omenapuuvanhuksen seurana. Ymmärrätte, että iloitsen aina uudesta sadosta kun sitä edes pärekorillinenkin saadaan. 

Kannan korilliseni kaupunkiin ja otan esille vanhan, hyväksikoetun omenapiirakan reseptin. Lopusta korillisesta valmistan oman reseptini mukaan makeaa kanelilla maustettua omenahilloa. Lettukestit jätskillä ja omenahillolla on varmasti tavoitteena ensi viikolla.


15.8.2013

Arjen sankarit

Photo: Willa Tammisto 
 
Rakkaat lukijat. En ole teitä unohtanut, vaikka  minusta ei viime aikoina ole juuri elonmerkkejä näkynyt tai kuulunut.
 
Minulla sattuu olemaan sellainen luonne, että kun johonkin hommaan ryhdyn, niin se viepi koko eukon mukanaan. Nyt syksystä alkanut arki on siis suorastaan imaissut minut sataprosenttisesti. Ei se ole mitenkään sitä, että en osaisi sanoa tietyssä pisteessä kaksikirjaimista sanaa - ei. Vaan oikeasti mielenkiintoiset asiat ovat aina vieneet minut syvälle asioiden ytimeen ja ihan vapaasta omasta tahdostani. Mielelläni niissä sitten piehtaroin aikani, kunnes taas ilmestyy jotakin muuta tosi mielenkiintoista.
 
En tiedä tunnistatteko itseänne siitä, että jos jokin projekti on menossa, että se meneillään oleva tehtävä on tehtävä loppuun, vaikka sitä olisi vääntänyt jo kellon ympäri. Siinä mennään periaatteella, että "minähän-en-sitten-kyllä-luovuta". Eli juttu on saatava valmiiksi, ellei nyt täydelliseen päätökseen, niin ainakin itseään tyydyttävään pisteeseen ennen siirtymistä unelle, levolle tai ns. vapaa-ajalle. Sivustaseuraajan mielestä liiallista tekemisen ahnehtimista eli kuin ei seuraavassa päivässä olisikaan yhtä monta tuntia.  Jotenkin sellainen asioihin perehtymisen intensiivisyys on kuitenkin minusta kiehtovaa ja ei siinä tohinassa sitten lasketa tuntien kulkua. Se nyt on epäolennaista.
 
Toisaalta tekemisilleen aikansa antava voi todeta olevansa olennaisen äärellä. Hän saa tehdä jotakin täydestä sydämestään ja sydämellään. Mielekäs tekeminen tuo tekijälleen elämään sisältöä. Sisällökäs elämä taas antaa tekijälle rikkautta jakaa elämässä saavutettua sisältöä muillekin. - Menipä filosofiseksi, mutta niin se vain on.
 
Toivon, että lukijani saat syksyssä edetä sinulle tärkeiden asioiden tai tehtävien äärellä. Toivon, että saat niistä voimauttavaa eloa ja oloa elämääsi. Oikein hyvää elokuun tummenevien iltojen aikaa. Nautitaan vielä lämmittävistä auringonsäteistä.
 
-------------------------
Kuva: Willa Tammisto - Lypsykoneelle jonottanut vuohi hurmasi minut täysin. Luottavaisin mielin vuohi poseerasi minulle ja samassa siirtyi tärkeään tehtäväänsä lypsettäväksi, että halloumi-juustoa saatiin tehtyä. Arjen sankari kyproslaisittain.

1.8.2013

Ovet auki kohti syksyä

photo: Willa Tammisto


Kotiin palattu, matkalaukut purettu, pyykit pesty, postit luettu ja arjen askareisiin sukellettu. Takana on paahtavan kuuma loma Kyproksessa. Se oli niin yhtäjaksoinen paahde, että en osannut sellaiseen edes varautua, saati uskonut sellaista ennalta-arvattavaa säätä olevan todellisuudessa olemassakaan, niin naivi minä olen kaikesta maailmanmatkaamisesta huolimatta. Aina siis oppii ja matkustaminen avartaa. 
 
Sitä vaan tähän maapalloon mahtuu todella sellaisia paikkoja, joissa kertakaikkiaan on termostaatti täysillä päällä monta kuukautta kaiken aikaa ilman vaihtoehtoja. Sateesta tai edes pilvistä ei siis ollut minkäänlaista tietoa tai edes havaintoakaan. Uskomatonta. Kaunistahan se oli, kun valkoiset rakennusten silhuetit loistivat korkealta paistavan auringon alla vasten sinistä merta ja kirkkaan sinistä taivasta.
 
Pientä itseanalysointia tuli tehtyä päivästä toiseen samaa kaavaa noudattavan säätilan äärellä. Joten en nyt tiedä, olisiko minun luonteelleni hyväksi, että aurinkoa olisi lähes 330 päivää vuodesta. Asiaa tarkemmin ajatellen, voisi loskan ja rännän maassa ikänsä tarponeena todeta oikeastaan tottuneensa liian hyvälle, kun on saanut nauttia niin monipuolisista sään vaihteluista. On ollut onneksi suomalaisilla meteorologeillakin tekemistä tässä Euroopan kolkassa. Ihmisilläkin on riittänyt luettavaa iltapäivälehdissä eri sääilmiöistä; eli joko niiden puuttumisesta tai liiallisesta tarjonnasta. On ollut onni, että sää on niin arvaamaton ja ennustuksetkin välillä pielessä, niin sitä jutun juurta on kestänyt ainakin nuo vastaavat 330 päivää vuodesta kylillä, turuilla ja toreilla ihmisten kesken. 
 
Tältä reissulta palanneena jäin miettimään, että kun Kyproksessa tavallinen kadunmies tai -nainen saattaa tehdä kotimeteorologina vuoden aurinkoisten kuukausien ennustuksen kerralla (sääennustuksen pahemmin pieleen menemättä), niin mistä sitä sitten jutellaan kylillä? Kenties jutellaan siitä, että kun meillä on aina tätä samaa ja muilla on niin vaihtelevaa. Ainahan sitä ihmisellä on pienoinen taipumus kuvitella muilla olevan asioiden paremmin ja haluta jotakin mitä itsellään ei ole. 

Istun sangen tyytyväisenä katsoessani kalenterin siirtyneen elokuuhun ja kohti syksyä. Vuodenaika-ihmisenä odotan nyt jo virkistäviä syystuulia ja sateita. Sateissakin on oma viehätyksensä - äänineen ja tuoksuineen. Vaikka tuskin tätä sitten muistan, kun loppusyksystä jo tuskailen märän koiran kanssa iltalenkillä pimeässä ja sateessa ties kuinka monetta viikkoa. Silloin päällimmäisenä lienee ajatus, että josko sitä sitten kohta saataisiin sitä vettä vähän kiinteämmässä ja valoisammassa muodossa.
 
Vaikka suomalainen sääennustus on vaihtelevaa kuin itse vuodenajat, niin on kuitenkin helppoa olla meilläkin joistakin asioista varma. Sellainen on suomalaiselle kotimeteorologille syksyn sateiden täsmäennustus. Syksyllä sataa, koska niin on asian laita ollut aina. Se tuntuu virkistävältä ja varmalta ajatukselta, että me todellakin saamme vettä. Se on meille yhtä varma kuin kyproslaisille on jatkuva auringon paiste. Vastaavasti kyproslaiset joutuvat sitten kamppailemaan päinvastaisen sääilmiön kanssa - niin saarivaltio kuin onkin. Huutavassa vesipulassa on vaikeata ennustaa: milloin mahdollisesti seuraavan kerran vesivarastoja saadaan täytettyä edes hiukan, milloin säännöstelyiltä voidaan pestä kotitalouksissa pyykkiä,  paljonko voidaan käyttää vettä suihkussa jne. Meille yhtä outo juttu kuin satavarma aurinko.

Hyvää viikonloppua ja nauttikaa niin auringon säteistä kuin sateista.

photo: Willa Tammisto

20.7.2013

Sukellus uusiin maailmoihin

Photo: Iltalehti.fi

 
 
Kesäistä puuhapeteilyä on tullut ahkerasti tehtyä ja puutarha alkaa näyttää jo olevan taas kuosissaan. Kova talvi ja raskaat lumitaakat olivat melkoisesti koetelleet puutarhaa. Vuosia kasvatetut ruusut, yli kymmenen vuotias luumupuu ja perintö-juhannusruusu, lähes kaikki luonnonkatajat tai kaupasta hankitut katajalajit yms. olivat saaneet liikaa taputtelua talven kylmällä kädellä. Mutta näin se on aina tässä elossa. Ei auttanut muuta kuin kuolleet kaataa pois ja ne mistä saattoi leikata alas, niin rohkeasti vaan alas otin. Ensi talvi saisi olla hieman vaatimattomampi ja ainakin kevät saisi olla lämpimämpi, ettei loputkin puutarhasta joudu myllerryksen kohteeksi.
 
Nyt onkin pienen hengähdyksen tauko ja voi aloittaa vapaan kellunnan tai sukelluksen uusiin maailmoihin. Mukavaa, että jotkut jaksoitte osallistua seuraavan matkakohteeni arvailuun, vaikka minkäänlaista palkintoa en arvailussa lähtenyt onnekkaalle arvaajalle tai arvaajille lupaamaankaan.
 
Veikkauksissanne oli 50% arvaillut matkakohteeksi Kreikkaa, mikä todellakin on monen suomalaisen kesäinen matkakohde. Jostakin mielenkiintoisesta syystä hurjana veikkauksena tai kenties leikillään oli 20% veikannut Kolumbiaa. Siellä en ole käynytkään, mutta tällä kertaa matkakohde jää väliin. Tasaveroisesti Kiina, Kanada ja Kypros saivat 10% äänistä. 

Matkakohde on oikeasti paikka, jossa en aikaisemmin ole käynytkään ja näin ollen yksi maa maailmanvalloituskartalle lisää. Nauttikaa tekin kesän kauniista päivistä ja hetkistä: näkemisiin eli τα λέμε  (ta léme).  

17.7.2013

Huutokaupassa ja perinnepäivillä saaristossa

 
 
Olen niin etuoikeutettu (ainakin omasta mielestäni), kun saan nauttia täysillä koko kesän parhaista maisemista ja muusta virikkeisestä kesäisestä annista Turunmaan saaristossa. Sininen meri kimmeltää silmän kantamattomiin, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, lokit kiljuvat, suolainen meri tuoksuu ja siellä sun täällä näkee iloisia lomailevia ihmisiä Suomesta ja muualta rantautuen paateilla, autoilla ja polkupyörillä saaristokaupunkiin. Elämä on tässä ja nyt omassa paratiisisaaressani.
 
Kesäisin saaristossa saa olla hiljaisuudessa ja rauhassa, mutta on myös runsaasti ohjelmaa tarjolla kaikille ohjelmallista antia leppoisaan oleiluun kaipaaville. On musiikkia, taidetta, elokuvia ja muita tapahtumia. Tunnelma tapahtumissa on rentoa ja rentouttavaa. Mekin päätimme viettää perheenä tänään ohjelmallisen päivän eilisen puutarhapainotteisen päivän jälkeen ja annoimme kitkettäville rikkakasveille yhden lisäpäivän aikaa vallata itselleen lisää alaa ;)
 
Ohjelmallinen päivämme alkoi Nauvon Kirjaisten kylästä, jossa pitkän perinteen jatkumona on aina heinäkuussa järjestetty kyläläisten ja kesäkyläläisten voimin huutokauppa. Ennen huutokauppaa oli jo tarjolla useita kirpputorikojuja, joista saattoi tehdä löytöjä. Munkkikahvilassa oli jatkuvasti pitkä jono. Huutokaupassa oli leppoisa tunnelma. Jos olisi ollut pikkuisen perheautoa enemmän tilaa kuljetuspuolella, olisi kannattanut huutaa antiikkisia huonekaluja pikkurahalla. Vähän jäi harmittamaan, kun 1900-luvun alkupuolelta ollut täysipuinen antiikkisänky meni 15 eurolla ja komea yli 100-vuotias alkuperäiskunnossa ollut klaffilipasto niin ikään parilla kympillä. Mutta yritin suggeroida ajatteluni siihen malliin, että hamsteriksi ei saa ruveta pelkkien hintojen perusteella. Jotkut toiset saavat olla verrattain tyytyväisiä päivän huutoihinsa. Eli näissä huutokaupoissa saattaa tehdä mukavia löytöjä. Itse tyydyin maltilliseen ostamiseen kirpputorikojuista eli löysin kahdet virkatut pellavaiset pikkuliinat yhteensä 2 eurolla. Päivitykseni kuvassa mukana myös poikani löytämä kiva lapsi-koira-aiheinen alkuperäisissä kehyksissä oleva painokuvataulu alle jätskin hinnalla eli 1,50€.

Huutokauppojen jälkeen iltapäivästä suuntasimme seuraavaan saaristokaupungin saareen eli Korppoon kotiseutumuseolle 1700-luvun aikaisille perinnepäiville. Paikalla oli tarjolla työnäytöksiä mm. aidolla kirnulla voin kirnuamista, lampaan villan kehräämistä langaksi ja koivun tuohen valmistamista tarve-esineiksi. Lapset saivat kirmata museoalueen ympärillä pukeutuneina museolta lainattuihin 1700-luvun aikaisiin lastenvaatteisiin. Musiikillista antia tarjosi paikallinen pelimanniyhtye ja mukana sai laulaakin ikivihreitä kesäisiä lauluja, jos niin halusi. Vatsaakin oli ajateltu ja maittavaa lihakeittoa sai syödä edulliseen hintaan kauniista, posliinisista lautasista ulos valkoisilla liinoilla katetuilla pöydillä kuin paremmassa ravintolassa konsanaan.
 
Iltaan on vaipumassa kaunis saaristopäivä. Aurinko paistoi lämpimästi ja seura oli mitä parhainta. Leppoisaa juttelua ja tuttujen tapaamista molemmissa saarissa. Voiko ihminen enempää toivoa lomaltaan ja ylipäätään eloltaan ja ololtaan elämänsä paratiisisaarelaisena.

14.7.2013

Letkajenkkaa omalla tanssilavalla


 
 
Saaristovillan puutarhaamme olemme hartaasti rakentaneet monen vuoden aikana istuinryhmille mukavaa paikkaa. Paikkaa, jossa voi isommallakin joukolla maan tasoa korkeammalla puuhastella, istua, ottaa aurinkoa tai syödä. 
 
Lavan rakentamisessa on ollut letkajenkkamaisia haasteita ja joskus on tuntunut, että se ei valmistu koskaan. Paikka on ihan mainio tontin auringon kannalta, mutta maasto on niin kaltevaa, että kun lavan halusi nousevan maan pinnalta korkeammalle parin askelman verran, niin toisessa päässä nousua on jo toista metriä.

Lava sai pian lempi- tai työnimen. Kaikkihan eivät "nähneet" minun päässäni valmiina olevia hienoja toimintoja ja istuinryhmäideoita, kun koko komeus oli vasta pelkkää lautojen juoksumetriä. Leikkisästi lavaa alettiin kutsumaan tanssilavaksi ja mikä ettei se sellaisenakin voisi toimia.
 
Tanssilavan rakentamisen monenlaiset mutkat luulin voitetun viime kesänä.  Kuvittelin tuulettavani ja nostavani lipun salkoon, sen valmistumisen kunniaksi. Se olikin liian aikaista ja turhanpäiväistä riehuntaa, sillä edelleen tanssilava tahtoi haastaa minut letkajenkkaan. Olin nimittäin viime kesänä ostanut komean kesäkatoksen, enkä viitsi edes mainita montako euroa siihen upposi... Katos oli komea ja olin ehkä ylpeäkin sen kokoamisesta lavan keskipisteeksi. Mutta sanonnan mukaan - ylpeys ja niin edelleen - osoittautui täydeksi todeksi. Saariston syyssateet veivät viistoon tangoon koko katoksen elo-syyskuun vaihteessa. Myrskytuuli veti parastaan sillä seurauksella, että komean linnakkeeni rakenteet katkesivat kuin hammastikut pieniksi päreiksi. Siinä sitä huuli väristen saareen saavuttuani katselin luonnonvoimien tuhoja ja ihmettelin koko komeuden hajoamista viimeisiinkiin pieniin palasiin ja komean katoksen muuttumista repaleiseksi rievuksi. Kestävintä osaa olivat katoksen verhokankaat! Värisevin käsin haalin ne kokoon ja ajattelin, josko niille jotakin käyttöä tulevaisuudessa löytyisi. Kalliit olivat tuulen tangon seuraukset.
 
En tiedä mihin ja minkä maan olosuhteisiin kyseinen katos oli tehty... Sesongin jälkeen huomasin, että katokseen liittyen oli ilmestynyt huomautuksia, ettei kestä kovempia sateita tai tuulta. Tänä keväänä tuota viime vuonna niin suosittua katosta ei kaupasta enää löytynytkään...
 
Joten otimme sitten uudet letkajenkka-askeleet tähän kesään. Mieheni sai idean tehdä ihan omanlaisen rakennelman uusiksi tukipylväiksi tanssilavan katokselle. Poikani kokosi pergolaranteista tukipylväiksi tulevat rakennelmat. Käsittelin ne saariston henkeen saaristonharmaalla puunsuojalla. Seuraava tahti nyt lieneekin, että rakennelmat tulevat lujasti kiinnitetyksi lavaan, ettei seuraavien syyssateiden tangot tee uudempaa tuhoa. Niin ja ne jäljellejääneet kankaat värjään uudelleen tähän lavarakennelmaan sopivan värisiksi ja ompelen niistä "purjeet". 

Kuvapäivitystä tanssilavan tarinasta sitten uudelleen, kun olen purjeita uudelleen nostamassa "tuuletukseen" ja olen muilta meneillään olevilta projekteilta valmiina. Muutakin maalaamista kun on saariston sään pieksemissä puurakennelmissa ollut tänä kesänä litroittain.
 
 
 
 
Kotimaan kesäreissuilla nro 2 löytyi Lahdesta uusia lankoja alekoreista.
 Ajoimme 1000km + 1200km ja molemmilla matkoilla syntyivät yhdet uudet sukat.
 

Isonkyrön Villavintistä löysin raikkaita uusia lankoja kotimaan matkalta nro 1.


12.7.2013

Taidetta ompelukoneella Savonlinnassa


Retkellä olo on antoisaa ja avartavaa. En onneksi tunne ketään, joka sanoisi että uusiin paikkoihin tutustuminen ei antaisi hänelle mitään. Se kertonee seikkailuhenkisestä ystäväpiiristäni tai sukuni tutkimusmatkailugeenisestä perintöverestä. Toisaalta en ole lähipiirin kehän ulkopuolellakaan onnistunut tapaamaan henkilöä, joka ei olisi kokenut edes sitä pieleen mennyttä matkaansa jollakin tasolla elämää avartavaksi. Johtopäätöksenä keittiöpsykologiallani voin todeta, että jokaiselle tekee joskus hyvää heittäytyä tutkimaan elämää omien neliöiden ja kuutioiden ulkopuolella.

Olen sulatellut kotimaan kesäretkien antia. Yllättävän paljon kaikenlaisia ideoita napsahti vastaan. Suomi on täynnä yritteliästä väkeä monella tasolla. Itse keskityin tutkailemaan ja tutustumaan käsityöläisyrittäjiin. 

Monista näkemistäni tekijöistä nousee esille erityisesti yksi, nuori yrittäjänainen persoonallisilla ja värikylläisillä käsitöillään. Hänen liikkeensä oli mukana yhtenä muutaman muun käsityöläisnaisen kanssa savonlinnalaisessa vanhassa talossa. Pidin iloisesta asenteesta ja otteesta. Työt pursusivat tekijänsä näköistä iloa. Käsityöt olivat uniikkeja luomuksia. Töihinsä hän oli vielä ommellut todella kauniit "signeeratut" nimimerkkinsä. Ne sinänsä jo olivat kuin taideteoksia.  Työt olivat taiteen iloittelua ommellen. Tästä taiteesta tuli hyvälle tuulelle. 

Tämä oli kesäretkelläni käsityöideoiden maailmassa valoisin kokemus, mikä antoi siivet ideanpoikasille omassakin mielikuvituksessa. 

Kuva: Willa Tammisto, Savonlinna

10.7.2013

Linnanrouvana ja metsänkeijuna Savossa


Kesäisellä Suomi-kuvaan kurkistuksella matkamme taittui syvemmille vesille. 

Olavinlinnassa istuskelin hetken opastetulla kierroksella ihmettelemässä keskiajan oloa. Oppaan kertoman mukaan haaveiluikkunassani ei edes ollut keskiajalla ikkunalaseja, vaan vuodilla aukot peitettiin. Eikä tainnut linnanväellä kovin lämmintäkään olla kivisessä linnassa. Romantiikka oli siis kaukana. Tarina olosuhteista kuulosti juuri siltä vanhalta olettamukselta pimeästä ja kylmästä keskiajasta. Mutta kuitenkin jotakin kiehtovaa tuossa karussa ajassa karskeine piirteineen kuitenkin on. Keskiaika ja sen tutkiminen jaksavat kiehtoa minua. Siinä on sitä todellista suomalaista sisua tarvittu elämässä eteenpäin mentäessä.


Matka jatkui sinisestä maisemasta yhä vihreämpään värisävyyn. Matkasimme linnan ääreltä metsäpirttien pariin syvälle suomalaiseen metsään. Venevalkamat vaihtuivat karhunpainiksi. 

Aivan itäiseen Suomeen matkatessamme koen olevani lähes ulkomailla, eikä tämä eksotiikka johdu venäjän kielen yleisyydestä, vaan ylipäätään tämä osa Suomea tuo minulle esiin maastamme eksoottisia piirteitä. Ilmeisesti karjalaisen kansan piirissä mekin vaikutamme vierailta, sillä ruotsia puhuessmme saimme englantia vastaukseksi ja kyselyn kotimaastamme. 

Matkalla ollessani niin kotimaassa kuin ulkomailla on silmäni harjaantunut poimimaan ideoita työhön tai käsitöiden tekemiseen. Uusia ideoita nähdessä ja löytäessä tulee erittäin hyvälle tuulelle. Elämykset rikastuttavat mielikuvitusta, mistä sitten voi ammentaa uutta omaan työhön ja harrastuksiin. Matkan aikana eloa rikastuttavien asioiden löytäminen on minulle reissaamisen suola. 

Opettajan silmään osui Lustolla www.lusto.fi (Punkaharju) ihana lastenosasto. Paikassa oli lapsivieraita ajatellen tehty metsäaiheisia kangaskirjoja. Todella hauskoja ja virikkeellisiä sekä laadukkaita. Metsänhaltijan viitta päällä sitä saattaisi siirtyä satumetsään viitan viuhahtaessa. 




Kuvat: Willa Tammisto: (1) Olavinlinna, (2) & (3) Lusto, Punkaharju

9.7.2013

Kaupunkisuunnistusta Lahdessa



Kotimaassa tulee tutustuttua monasti pikakatsauksella eri paikkakuntiin. Tutustumisissa pätee sama oletus kuin ihmisiin tutustumisissa, että useasti ensivaikutelma on vahvasti paikkakunnasta tehtyä näkemystä värittävä. 

Olen käynyt kesäreissulla Lahdessa. Olin tehnyt jo vuosia sitten lapsuudessa johtopäätöksen kaupungista. Lahti oli mielestäni mäkihypyn kaupunki, josta en oikein saanut urheilun lisäksi muuta kuvaa. Vaikka olin pikaisesti ajellut myöhemminkin kaupungin läpi oman alan  koulutuspaikkaan parina kesänä, en ollut nähnyt oikeasti kaupunkia.

Hämmästyin, että sitä varten tarvittiin paikkakuntalainen esittelemään järven rannat, vehreyttä pullistelevat puistot, musisoivat suihkulähteet, risteilylaivat, kesäiset sesonkitorit jne. Todella erilainen kaupunki avautui uusimmalla reissullani silmilleni ja voin todella suositella Lahden eri puoliin tutustumista. Nuorekas ja dynaaminen city sekä vehreyden keidas. 

Kesäinen kotimaan matkailun kaupunkisuunnistus jatkuu uusien asioiden löytämisen toivossa. Kenties juuri tällainen paikkakuntien päivitys on erittäinkin aiheellista tiettyjen vuosien välein, jotta tietää mistä puhuu, kun viittaa johonkin paikkakuntaan. Jepjep - suosittelen.



Kuvat: Willa Tammisto, Lahti

5.7.2013

Juuret ja juuristo Pohjanmaalla



Kuva ei mitenkään konkreettisesti  liity juuriini tai juuristoon. Komea pukki edustakoon symbolisesti pohjalaisia juuriani.

Olen jokakesäisellä "pyhiinvaelluksellani" juurieni äärellä, että en unohtaisi mistä on lähdetty. 

Etelässä kasvaneet lapseni olen myös halunnut tutustuttaa vuosien saatossa sukulaisiin ja juuriini sekä siis heidän juuriinsa. Niistä syntyvät ne "juuristot". On hyvä nähdä missä on suvussa menneinä sukupolvina asustettu ja nähdä sukupolvien jatkumoa taaksepäin. Siitä nousee ymmärrys tätä päivää kohtaan. 

Toivon, että kaikkien lasten aikuistuessa on heille jäänyt mieleen jokin tunne pohjalaisuudesta. Itselleni se edustaa parhaimmillaan ja positiivisesti otettuna yhtä jykevää ja peräänantamatonta luonnetta kuin kuvan pohjalaisella päähenkilöllä. Olen ylpeä yritteliäistä ja sisukkaista pohjalaisista juuristani, joista omat tukevasti maassa olevat juuristoni ovat syntyneet.

____
Kuva: Willa Tammisto: Farmari-näyttely 2013, Seinäjoki

28.6.2013

Kesäelon mansikoita ja mustikoita



Aurinkoinen kesäpäivä kului asioita hoidellessa ja testasin nuorimpien lasten kanssa meille uuden kesäkahvilan kotikaupungissamme. Kesäkahvilat ovat mukavia paikkoja istahtaa hetkeksi. Todella mukavaa, että ihmiset jaksavat yrittää ja keksiä aina uusia ideoita kahviloidenkin yksilöimisessä. Tässä kahvilassa osa tuotosta menee sierraleonelaisten auttamiseen Afrikassa. Positiivista ajatella, että voi kahvitteluhetkellä auttaa asiaa pikkuisen eteenpäin.

Taas tulin tänään kotikaupungin afrikkalaishenkisen kahvipöydän antimia katsellessa miettineeksi sanontaa mansikoista ja mustikoista -"Oma maa mansikka, muu maa mustikka". Itse pidän molemmista marjoista ja ehkäpä jopa enemmän mustikoista, joten minulle ei ole koskaan auennut mansikoiden ja mustikoiden arvottaminen eri tasoille. 

Kotiseuturakkaus on varmasti omien juurien kannalta tärkeää ja kodin arvon ymmärtää, kun on käynyt omaa pihapiiriä kauempana. Mutta toisaalta "kotonaan" voi olla missä vaan, kunhan rakkaimmat ovat lähellä. "Home is where my love is" eli oli kotina pesä, mökki, maja tai linna missäpäin maailmaa vaan - sen todellinen arvo muodostuu sydäntä lähellä olevista lähimmistä.

25.6.2013

Luonnon helmassa piirustellen




Kesäkuu taittuu loppupuolelle ja tuntuu, että niin nopeasti se on taas yksi kuukausi hurahtanut käsistäni. Mutta olen onnellinen, että akkuja lataavaa lepoa on ollut runsaasti täysien vuosikymmenien juhlinnan jälkeen. Olen saanut olla melko huoleton kesälaitumella. Nuorimmat kotona asuvat lapset ovat jo niin isoja, että avustavat kodin pikkupuuhissa jätskin voimalla ja näin ollen minun kesälomani alkaa iän myötä muovautua uudenlaiseksi. Minä ja koira olemme saaneet istua auvoisesti puutarhassa toisillemme seuraa pitäen hyvään romaaniin uppoutuen. Iltapäivisin ystävä naapurista on käynyt oman koiransa kanssa meitä tervehtimässä. Pieninä hetkinä olemme jossain välissä piipahtaneet keittiössä ja koettaneet pitää perheen ruoassa. Tämä on ollut todellista lepolomailua, kun vielä säänkin puolesta on ollut suurimman osan kuukaudesta kesäisen auvoiset kelit.
 
Lomailua se on ollut siitäkin huolimatta, että kirjat ja kynät ovat siirtyneet ulos mukanani päivittäin. Olen samalla tehnyt hissukseen töitä seuraavaa lukuvuotta silmällä pitäen. Minulla on se onni, että töissäni saa luovuus kukkia. Lämmön helliessä ajatukset ovat liikkuneet jo paljon pidemmälle syksyisempään ajankohtaan. Samalla kummasti kalenterin ja suunnittelukirjan sivujen reunat ovat täyttyneet erilaisista kuvituksista kirjan hahmojen inspiroimina. Toivon, että syksyllä näitä suunnitelmia toteuttaessani, pystyn nostattamaan taas uudelleen mieleeni nämä hipiää ja mieltä hellineet kesäpäivät.
 
Helteistä kesän jatkoa tasapuolisesti niin kesälomalaisille kuin lomansa jo viettäneille että vielä lomaansa odottaville. Olkoot säät suosiolliset itse kunkin lomalla ja ansaittu lepo osananne.

21.6.2013

Keskikesän juhlaa Turunmaan saaristossa

 















Keskikesän juhla on alkamassa. Toivottavasti kaikki lauttajonot on saatu purettua ja ihmiset päässeet vähitellen juhannuksensa viettoon omiin mansikkapaikkoihinsa. 
 
Suomen suvi on kauneimmillaan. Ihana leyhyttävä saaristotuuli hipaisee ihoa ja kaunis sininen taivas kaartuu ylläni, kun istun ulkona läppäri sylissäni juhannuksen blogipäivitystä kirjoittamassa. Voiko elämä enää auvoisempaa olla.
 
Nuorimmat lapseni saariston kodissa pelailevat ulkona puutarhassa pihapelejä, kuten jo allekirjoittanut monta vuosikymmentä sitten Pohjanmaan lakeuksilla. Ulkona on sytytetty kivitakkaan tuli ja vanhimman pojan kalastamaa saalista on savustumassa iltapurtavaksi. Ihanaa perheen keskinäistä yhteiseloa ja -oloa ilman suurempia suorituksia ja punnerruksia. Kerrankin suven sää on suosiollinen ja sään herrat antavat parastaan. Kelpaa auvoisessa auringossa nauttia suvesta.
 
Vielä odotellaan lipun nostoa salkoon juhlan alkajaisiksi. Kohta myös eri kylissä saariston perinteen mukaan komeat juhannussalot puetaan parhaisiinpa ja nostetaan ihastuttamaan saarelaisia. Kenties vaalean illan tullen astellaan juhannustanssien pyörteisiin. Kyllä elämä on ihanaa - tässä ja nyt.
 
Toivotan teille kaikille oikein antoisaa keskikesän juhlaa. Nauttikaa Suomen keskikesästä ja hyvästä seurasta. Kerätkää yhdessä elämää kantavia yhteisiä elämyksiä elon taipaleelta.


 





17.6.2013

Vuodet vierivät




Allekirjoittanut on ollut muutaman viikon kiinni juhlajärjestelyissä. Päätin räväyttää ja juhlia isommalla joukolla pyöreitä vuosiani. Ajattelin, että nyt sen teen, kun jaksan. Saavat muut sitten järjestää mahdolliset tulevat vuosikymmenet ja passata minua.
 
Sään haltijat kyllä yrittivät ylittää itsensä ja laittaa kunnollisen kaatosateen aikaan, mutta ei se niin paljon haitannut, kun tietää Suomen suven ailahtelevaisuuden. Onneksi olin alusta saakka päättänyt tyrmätä pihajuhlat ja tyytynyt sisäjärjestelyihin.
 
Elämyksiä syntyi siis lisää elämän pirtaan. Antoisa päivä kaikkine ihanine kohtaamisineen on jo eilistä. Rinta rottingilla tämä aikuinen nainen katsoo tänään uudella vuosikymmenellä huomiseen ja ottaa jokaisesta annetusta päivästä elämän suomat antimet vastaan.
 
Vinkkinä omia juhlia miettiville voin sanoa, että kyllä juhlat kannattaa järjestää. Niistä jää muistoja muillekin kuin itse juhlittavalle. Juhlat yhdistävät ja kokoavat ystävät ja sukulaiset pidemmänkin ajan takaan yhteen. Juhlia muistellaan myöhemminkin ja ne toimivat yhtenä rajapyykkinä elämän mittaisella matkalla.
 
“You only live once, but if you do it right, once is enough.” - Mae West
 
 
 
 

23.5.2013

Toukokuun tonttu-ufot


 
Ajattelin päivittää viileän kevään kunniaksi villasukkapostia. Olen muutamina iltoina istunut ja neulonut mökkisukkia. Saaristossa, kun se kesäkin lämpenee vasta juhannukselta. Kunnon saaristolainen heittää villapaitansakin vasta juhannuksen jälkeen talvisäilöön.
 
Langan loput on tullut hyvin hyödynnetyksi ja olen antanut mallien syntyä pelkästä ajatuksen virrasta, paitsi yksissä villasukissa on tonttu-ukot. Nämä valokuvan etummaiset tonttu-ukkosukat päätin neuloa soveltaen tyttären ystävättären villasukista poimittua mallia. Erotuksena on, että ystävättären villasukissa lapaosa oli suurimmaksi osaksi vaaleanharmaa. Kuviot sain hyvin poimittua ihan pelkän valokuvan perusteella.
 
Hurjan lankapyörityksen jälkeen olin lopputulokseen tyytyväinen. Kirjosukkien lankojen pyörittäminen kun kysyy minulta tavallista enemmän kärsivällisyyttä ja laskemista. Iloisena villasukkien valmistumisesta esittelin niitä tyttärelleni. Hiukan oli hiljaista. Tytär katsoi sukkia ja varovaisesti ilmoitti näkevänsä tontuissa ufomaisia piirteitä... Siis oli neulonut TONTTU-UFOT!
 
Olin niin intoa täynnä ja sokeasti katsonut vain valokuvaa ja mielestäni laskenut laskemistani jokaisen silmukan oikein ja pyrkinyt toistamaan ne täydellisesti omissa villasukissani. Valokuvassa tontut näyttävät ihan aidoilta tonttu-ukoilta. Joten mikäs meni pieleen minun tekemien villasukkien silmien sijoittelussa?
 
Täytyy myöntää, että uudemman kerran ystävättären villasukkia suurentaessa, huomasin tonttu-ukkojen silmien olevan samoissa kohdissa, mutta ne olivatkin päälle neulotut  ja huomattavasti omien tonttu-ufojeni silmukkasilmiä pienemmät! Joten siinäpä vinkki sinulle, joka ajattelit kokeilla tonttu-ukkosukkien neulomista. Tai kenties haluatkin kokeilla neuloa aidot Willa Tammiston tonttu-ufot =D

20.5.2013

Twitterin haisulit

Haisuli photo: cdon.com

Haisuli pääsee haisuilemaan päivän teemaksi. Nettimaailma on avartavaa ja antoisaa, mutta sillä on nämä haisulimaiset puolensa. 

Jokin aika sitten blogikommentteihin sain laittaa tiukimmat rajoitukset virtuaalimaailman haisuleiden kömpiessä tuhraamaan kommenttiosastoja viruksia täynnä olevilla robottikommenteillaan. Nyt on uusien asetusten myötä siltä osin ollut rauhallista.

Blogin ylläpidossa olen kuitenkin kiinnittänyt huomiota runsaaseen liikenteeseen karttapallon itäisestä suunnasta - ilman, että fyysistä käyntimerkintää on blogin kartoille jäänyt. Tänä aamuna huomasin blogin Twitter-tilin lähetelleen aamuyöllä nimissäni kaikille seuraajille, mitä kummallisempia linkkejä.
 
Pyysin seuraajiltani Twitterissä ja nyt täällä Bloggerissa, että älkää avatko näitä viestejä, sillä muuten saatte viruksia ja vakoiluohjelmia koneisiinne. Twitterin ylläpidostakin herättiin tähän nyt iltapäivästä, että joku muu taho oli vallannut Willa Tammiston tilin ja käytti sitä nimissäni. Hohhoijaa. Menee vähän niinkuin maku tästä twiittailusta. Katsotaan onko tällä Twitter-maailmalla minun osaltani kuinka pitkään mielenkiintoa. On ollut muitakin erittelemättömiä ongelmia lyhyen twiittailun taipaleella. 

Joten, jos sait Twitterissä Willa Tammistolta englanniksi yksityispostia linkkiehdotuksineen - ÄLÄ AVAA
 
HUOM! Nyt näyttäisi siltä, että Twitterin ylläpito on poistanut virusviestit. Toivottavasti ne poistuivat kaikilta. (20.05.2013 klo 17.24)