5.6.2014

Trooppinen Florida



Kevät keikkui vauhdilla ja Willa Tammisto on nukkunut pitkään talviuntansa. Vieläkään emäntä ei ole fyysisesti saariston helmassa, vaikka meren äärellä onkin. Atlantin itärannan maisemissa kuluu tämän kesän alku.

Maisemissa havupuiden sijaan notkuvat palmupuut. Lintujen äänet täyttävät äänimaisemaa liikenteestä ja ihmisten häiriöäänistä huolimatta. Ensi kertaa olen livenä nähnyt mm. pelikaaneja ja Atlantin rantahietikolla rauhoitetun kilpikonnien muninta-alueen. 

Tässäkin osavaltiossa kaikki on suurta. Naurattaa, että jopa ruohokin on suurempaa kuin Euroopassa. Mietityttää, että onko kaikki aina ollut suurempaa... Yrtin muistella 26 vuoden taakse ensimmäistä tuntumaa Yhdysvaltoihin. Enkä millään saa päähäni samaa mielikuvaa kuin nyt näistä viimeisimmistä reissuista. Vaikka autot ja kodinkoneet tuntuivat tuolloinkin isoilta, muuten en kokenut eri asioita niin erityisen suureellisiksi. Ehkä joku tätä asiaa miettinyt tai tutkinut voisi valaista pohdintaani.

Mikäs tässä on auringossa lomaillessa. Istun blogia päivittämässä tyttären "poolilla" ja nautin elämästä. Gekkot vilistelevät allasalueen reunamilla. Minulle tuntemattomat linnut lentelevät ja päästävät omia erikoisia ääniään. Aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta. Palmut huojuvat pienessä tuulen vireessä. 

Päivitellään lisää tunnelmia fiiliksen mukaan. Lämmintä kesäpäivän jatkoa kaikille lukijoilleni!

23.3.2014

Vintage Lady


Kävin tänään virikkeitä hakemassa Turun Kädentaitomessuilla. Ihania käsitöitä ja muuta aihealueeseen liittyvää oli koko messualue pullollaan. Kun pääsee messuille, missä on tarjolla kaikkea omaan mielenkiinnon maailmoista, niin olo on kuin pikkulapsella karkkikaupassa. 

En tiedä edes kuinka monta kertaa kiersin käsityöosastot... Silmillä koetin kartoittaa sitä mitä nyt on ajan hermolla meneillään. Samalla estetiikan nälkään sai aimo annoksen täytettä ammattilaisten tarjoamista mahtavista ideoista ja töistä. Rakkaudella tehty käsityö näkyy aina työn jäljessä. 

Messuilla piipahdin myös vintagen maailmoissa. Muutamilla vintage-vaatteita myyvillä liikkeillä oli omat osastonsa. Olo oli kuin olisi seikkaillut mummolan vintillä tai ainakin tipahtanut eri vuosikymmenelle. Myyjätkin olivat pukeutuneet kauppansa valikoiman ajan henkeen. Vintage-vaatteiden ja asusteiden lisäksi pääsin näkemään "She's A Lady" -muotinäytöksen. Muotinäytöksessä aidot vaatteet 1920-luvulta aina 1970-luvulle saakka esiteltiin aikalaisensa musiikin siivittämänä. Nostalgista.

Ostoksiakin tuli tehtyä. Ostin pellavaisen tunikan. Niitä oli tarjolla useammallakin myyjällä. Tuote on tänä aikana eräänlainen hittiaines yhdellä jos toisella käsityöläisellä. Pienillä vaihteluilla helmassa, taskuissa tai kaula-aukossa saa valmistajasta riippuen tunikan hintahaarukkalla 50-110€. Värivalikoimaa on tarjolla hillitystä villimpiin vaihtoehtoihin. Minä etsin tällä kertaa simppeliä mallia ilman krumeluureja hillityllä värillä. Pikkuisen kierreltyäni löysin sen minulle mieleisen, mukavan oloisen ja värisen tunikan työarkeen. 

Halusin myös kannattaa pienyrittäjää, joka oli valmistanut savesta nappeja ja rintarosseja. Söpöjä ja niin kaunista arkiestetiikkaa.

Iloa ja valoa arkeenne! Oikein keväistä maaliskuun viikkoa.

22.3.2014

Vintage-tyyny maatuskasta


Siivous kannattaa. Joululomalla järjestelin kaappeja. Sieltä löytyi käyttämätön pikkuinen ristipistotyöni maatuskasta. Olin tehnyt sen joskus 20 vuotta sitten. Ajatuksenani oli käyttää se johonkin tyttärieni vaatteisiin. Muistikuvani mukaan syy työn käyttämättömyyteen oli kasvojen värisen lankan loppuminen...

Tänä päivänä pikku juttu. Valkoisella muliinilangalla "täytin" kuvan valmiiksi. Aloitin jo joululomalla kokoamaan kuvan kehyksiksiä vanhojen lakanakankaiden pätkistä. Epäonnekseni ompelukoneen neula katkesi. 

Pitkästä aikaa Willa Tammistossa pääsin neulan kera työstämään tyynyni loppuun. Etuosan lisäksi myös tyynyn takapuoli on tehty vintage-henkisesti. Sen takaosa on vanhasta pikkuliinasta. Liinassa on kivat reunat, joita päätin hyödyntää koristamaan slaavilaishenkistä tyynyä.

Viime vuosina maansa ikoniseksi symboliksi muodostunut venäläinen maatuska valmistui vintagetyynyksi käsissäni, kun taustalla kuuntelin amerikkalaiselta radiokanavalta suosikkimusiikkiani. Globaalimaailma on muuttunut paljon 20 vuoden aikana - ja toisaalta taas ei. 


17.2.2014

Prahassa talvilomalla


On oikeastaan ollut pitkäaikainen haaveeni päästä Prahaan. Meillä on ollut kotona boxi, johon on kerätty ylimääräiset kolikot pullonpalautuksesta. Praha-rahaston boxi on täyttynyt, mutta sitä on täytetty varmaan jo 10 vuotta... Sitä on myös ollut helppo käyttää vararahastona eli kun joku on ollut kolikkoja vailla. Joten sen karttuminen on ollut letkajenkan kaltaista. 

Ennen talvilomia tutkin sattumalta kaupunkilomakohteita ja sieltä löytyi juuri Praha hyvällä tarjouksella perheelle. Siihen tartuin. Suosittelen muillekin nappaamaan Praha-loman sesonkiajan ulkopuolelta eli matkan saa huomattavasti huokeammin. Turisteja riittää silti, mutta hintataso on edullisempi ja nähtävyydet näkee yhtä lailla on sitten lehti puussa tai ei - ja onhan täällä jo +10*C. Tänään myös aurinko paistaa lupaavasti. 


Kaupunki on lumonnut minut. On monenlaista nähtävää ja koettavaa tarjolla. Visualisteille tämä on upea lomakohde.

Kielelliset kiemuratkin ovat hoituneet. Kummasti on yhteisesti ymmärretyksi tultu, vaikka englanti ei olekaan kovin monella hallussa. On saanut kokeilla täydentää keskusteluja saksalla ja venäjällä, jopa italia on toiminut apuna.  

Tsekkiläiset ovat osoittaneet vieraanvaraisuuttaan ja ystävällisyyttään. Suomalaiset yhdistetään täällä skandinaaveiksi. Olemme törmänneet tähän niputukseen kaupoissa... "skandinaavit (suomalaiset mukaan lukien - erikseen mainittuna) yleensä vain katselevat". 

Unkarilaisia olen tavannut muutamissa Prahan kaupanpitäjissä. Yhteinen kielen hengenheimolaisuus on löytynyt heti ja taas olen oppinut uusia "yhteisiä" sanojamme. Kenties pitäisi opiskella unkaria enemmänkin kuin turistisanasto ja yhtäläiset sanamme. 



Ketterästi 2 tuntia koneessa. Suosittelen!



28.1.2014

Korteista pakettikortteja


Joulu on paketoitu kaappien kätköihin jo jokin aika sitten. Itselläni joulun 2013 joulukortit ovat odotelleet punaisessa boxissaan olohuoneen pöydällä. Ihan inspiraatiota vaan.

Vuosittain minulla on ollut tapana laittaa joulukortit säilöön - tai oikeastaan mitkä tahansa kortit. Itse tehdyt joulukortit olen keräillyt inspiraatioksi hellästi kansien väleihin ja tietty valokuvat on tallennettuina omiin kansioihinsa. Valmiit kortit olen yleensä kerännyt paperipussiin ja merkannut vuosiluvun päälle. Oikeastaanhan niitä ei katsella enää sen jälkeen, kun ne on pusseihin laitettu. Sama ilmiö on jatkunut siis jo muutaman vuosikymmenen... Joskus olen raaskinut käyttää jonkun kappaleen opetusmateriaaliksi. Tavallisemmin ne ovat olleet vain pussissa. Joulukortteja on siis kertynyt hiukkasen kaappeihin.

Minut pysäytti tässä menneenä vuonna tarina siitä, miten kaikesta tavarakaaoksesta tulisi riisua turhat pois. Hamsteriksi en ole koskaan ryhtynyt - omasta mielestäni. Aina olen ollut kierrätyshenkinen monellakin tapaa. Vaatteet, kengät ja jopa huonekalut ovat kierrättyneet. Mutta pienet jutut, kuten lehdet, kirjat tai joulukortit ovat rakentaneet oman pesänsä sinne sun tänne kaappien kätköihin. 

Otin rohkean vedon ja katselin haikeana kauniita joulukorttejani sillä silmällä, että nyt lähtee uuden vuoden riisunta liikkeelle. Olin itse asiassa nähnyt eräällä toisella opettajalla mielenkiintoisen idean. Jollekin pieni juttu, mutta minulle sama kuin olisin ollut ekaa kertaa kampaajalla leikkaamassa pitkät letit pois eli jotain peruuttamatonta tekemässä. Kuviosakset kädessä leikkasin postimerkin kohdasta pakettikorttien kokoisia palasia. Sydämenmuotoisella kuvioleikkurilla leikkasin lahjanarulle valmiin paikan. Hengitin välillä syvään. Ajattelin, että rohkealla tempauksella saan uuden tehtävän joulukorteille. Ne ovat tuoneet iloa ja lämpöä jouluuni. Nyt voin sitä samaa sanomaa jatkaa vielä uudelleen eteenpäin seuraavana jouluna, kun ojennan lahjan. 

Myönnettävä tosin on, että säilytin nimmarit ja toivotukset erikseen vielä paperipussissa... Pieni askel komeron kätköille, mutta iso askel minulle ;) 

13.1.2014

Vintage-rintarossi tikkitakkiin






Luin äsken Jenny Josephin Warning-runon. Jotenkin "kukkahattutäti"-runo huvitti, nauratti ja suretti. Hyvä runo koskettaa ja nostaa pintaan monia tunteita. 

Olen huomannut, että tiettyyn ikään tullessaan, antaa itselleen huomaamattaan luvan ottaa rennommin. Kaupassa voi käydä ilman meikkiä. Ei ole katastrofi, jos ei joka päivä ole eri vaatteet töissä. Vaatteissa kaiken ei tarvitse aina niin natsata, sillä mielenkiintoiset yhdistelmäthän luovat kuvaa vanhan rouvan taiteellisuudesta. Onhan se kiva olla vähän enemmän boheemi kuin harmaavarpunen. 

Runon ote tuntui kolahtavan nykyiseen asustemaailmaani. Tykkään käyttää erilaisia vintage-asusteita, mitkä minusta ovat kivoja. Olkoot vaikka kuinka mummuisia tai "yesterday". Sowhat - niinkuin nuorisolla on tapana kommentoida. 





Ennen lumen tuloa, olo oli kuin paksulla pingviinillä untuvaisessa toppatakissa. Vaihdoin kaapin perältä kevyemmän tikkitakin, mikä oli musta kuin alkutalven luonto. Halusin siihen jotakin oman tuotannon vintagea mukaan. Rintarossin valmistin vanhasta pikkuruisesta pitsiliinasta, virkatun peiton yksittäisestä palasta ja irrallaan laatikossa pyörineestä ruususta. On vanhalle rouvalle tyylikästä - omasta mielestäni. 

Toivotaan, että "kukkahattutäti"-maailmani pysyy vielä linjassaan. Runon maailmassa kun on ikävämpikin tulkinnan puoli  ikääntyvän ihmisen heikkenevästä muistista. Toivon teille kaikille hyvää alkanutta tammikuun viikkoa ja nautitaan elämästä!


Warning
"When I am an old woman I shall wear purple
With a red hat which doesn't go, and doesn't suit me.
And I shall spend my pension on brandy and summer gloves
And satin sandals, and say we've no money for butter.
I shall sit down on the pavement when I'm tired

And gobble up samples in shops and press alarm bells
And run my stick along the public railings
And make up for the sobriety of my youth.
I shall go out in my slippers in the rain
And pick flowers in other people's gardens
And learn to spit.

You can wear terrible shirts and grow more fat
And eat three pounds of sausages at a go
Or only bread and pickle for a week
And hoard pens and pencils and beermats and things in boxes.

But now we must have clothes that keep us dry
And pay our rent and not swear in the street
And set a good example for the children.
We must have friends to dinner and read the papers.

But maybe I ought to practice a little now?
So people who know me are not too shocked and surprised
When suddenly I am old, and start to wear purple. "
by Jenny Joseph


12.1.2014

Lumisadetta ja vanhoja tekstiilejä


Lumivalkoista viikonloppua! Vihdoinkin olemme saaneet puuterinvalkoisen untuvapeitteen mustaan maahan etelässä. Tätä voi nyt sitten kutsua kuluvan talven ensilumeksi tammikuussa 2014. 

Katselen ikkunasta ulos. Par'aikaa ilmassa leijailevat kauniisti keveät, valkoiset hiutaleet. Näyttää heti puhtoisen valkealta. Toisin on ollut tämän pitkän, mustan syksyltä muistuttaneen alkutalven kanssa. Koulussa lapsetkin kysyivät joulun jälkeen, että eikö pitäisi vaihtaa jo vuodenajaksi kevät. Onneksi saimme nyt kaunista valkeata lunta ja pääsemme jonkin aikaa nauttimaan suomalaisesta talvisäästä.

Eilen kiertelin vanhan tavaran kauppoja. Silmieni ohitse lipui monia mielenkiintoisia kohteita. Kauppojakin tuli tehtyä. Tinkimistä kyllä piti harjoittaa oikein kunnolla. Myyjällä oli sellaiset hinnat, että ilman alennusta en olisi tehnyt kauppoja. Myyjä taipui, kun esitin mikä työ oli vielä näiden aarteiden kanssa. Ehkä hän ajatteli, että asiakas tulee kenties toistamiseen, kun taipuu hänen toiveeseensa. 

Virkattu liina oli keltainen ja osin saanut väriä jostakin punaisesta liinastakin. Kotona poistin värinpoistoaineella virkatusta liinasta väriä. Lopputulos on havaittavissa kollaasin vasemmalla puolella. Alkutilanne näkyy kollaasin oikealla puolella. Valkaistumista luonnonvalkeaksi tapahtui. Mutta esille tuli, että virkkaaja oli aikoinaan tehnyt kahdesta eri sävyisestä langasta liinan. Joten ilmeisesti koetan vielä toistamiseen pyörittää liinan pyykkikoneessa. Liinan värjäämisen antiikinharmaaksi tosin päätin jättää väliin, koska lopputulos värinpoiston jälkeen oli luonnollinen. - Nyt vain sitten tulee keksiä liinalle uusi käyttö. Se on todennäköisesti pikkulapsen sängynpeitoksi sopiva. Aika näyttää.

Kolme monogrammeilla ja käsinkoristeluilla ommeltua tyynyliinaa olivat tunkkaiselta haisevia ja niissä oli taitoskohdissa keltaisenharmaat taitokset. Näitä en valkaissut, mutta ihan 95-asteen pesuohjelmalla pesin ne puhtaiksi. Vanhoissa tekstiileissä on se hyvä puoli, että ne kestävät myös järeämmät huoltotoimenpiteet. Lopputulos on kaunis, kuten vasemmanpuolisesta alakuvasta näkyy. Kaikki vanhat liinavaatteet ovat kestäneet hyvin. Ne ovat moitteettomasti pysyneet kuosissaan järeämmänkin konepesun jälkeen. Puhtaan pyykin tuoksu on aivan toinen kuin alkuperäinen, tunkkainen lähtökohta. 

6.1.2014

Tapetoitu lipasto




Suomeen oli alkanut 1990-luvun alkupuolella tulla huonekaluliikkeisiin virolaisten käsityönään tekemiä huonekaluja. Kaksikymmentä vuotta sitten perheen arkea helpottamaan hankittiin ensin yksi lakattu mäntylipasto ja pari vuoden kuluttua tuli ostettua toinen samanlainen lipasto petsattuna. 

Halusin arkieteiseemme kestävän ja pitkäikäisen lipaston, jossa kaikki olisi näppärästi käsillä. Lipastossa piti olla jokaiselle oma laatikkonsa, minne omat myssyt ja vantut voi laittaa ja mistä ne sitten myös löytäisi. Ihastuin virolaiseen mäntylipastoon. Se on kursailematon ja siinä on komeasti sormiliitoksilla rakennetut laatikot yms. pientä minulle tärkeää yksityiskohtaa. Suurimpana vaikuttimena ostopäätökseeni oli laadukas käsityö, sillä en halunnut huonekalua, mikä on tee-se-itse-koottava ja yhtä nopeasti tee-se-itse-hajoava. 

Lipastot ovat ajan saatossa nähneet lasten kasvun eri kotiemme eri huoneissa. Toisen lipaston maalasin jo jokin vuosi sitten valkoiseksi ja se toimii edelleen entisessä vaatesäilytyksen virassaan kotona asuvien nuorten makuuhuoneessa. Kuvan lipasto koki toisenlaisen tuunauksen vanhempien lasten jo muutettua kotoa. Muuttojen myötä vaatteitakin muutti maailmalle säkkikaupalla, joten kaappitilaa vapautui uusiin toimintoihin. 

Kuvan lipasto oli alunperin lakattuna ostettu. Työstin lipaston roosaan sävytetyllä valkoisella. Kokonaan valkoiseksi en halunnut sitä maalata, vaan ajattelin tehostaa sen uutta tehtävää tapetilla. Vaaleanharmaa kuvioitu tapettirulla on sama tapetti, mitä käytin aikoinaan harmaaseen klaffilipastooni. Paperitapetista oli sopivasti jäljellä oikeat määrät tätä lipastoa varten. Tapetin kiinnittäminen onnistui yrityksen ja erehdyksen kautta. Kestävyyttäkin olen testannut jo vuoden verran. Ajattelin tarkastella ajan kanssa tuunaukseni kestävyyttä. Itselläni oli omat epäilyt sen onnistumisesta toimia oikeasti tapatoituna käyttöesineenä. Vuosi on kulunut ja tapetti on kestänyt. Uusi tehtävä on toimia varastona mökin muorin käsityötarvikkeille.



4.1.2014

Värikästä piparkakkutaidetta Tallinnassa


Tallinnan PiparkoogiMaania 2014


Jouluruoat olemme syöneet ja mennyt joulukuu on enää muistoissamme. Joulun ja uudenvuoden taitteen jälkeen jää vielä mukavasti yhteisen oleilun aikaa perheelle. Me aloitimme uutta vuotta yhteisellä perheteemalla eteläisemmässä naapurimaassa. Päätimme lähteä katsomaan vuodenvaihteen jälkeistä elämää Tallinnaan ja samalla viettämään yhteisen päivän viiden hengen kokoonpanolla. 

Tallinna tarjosi minulle henkilökohtaisesti jälleen kerran uutta inspiraatiota ja kaupunkina se toimii aina ideoiden lähteenä. Kaupungin slaavilainen värimaailma tuo erilaista katseltavaa suomalaiselle käsitöiden tekijälle. Ihailen sen aitoa käsityöiloittelua. Pohdinkin, että me olemme jokseenkin skandinaavisen pelkistetyssä värimaailmassa pitäytyviä omissa töissämme, vaikka 76 kilometriä etelämmässä ollaan jo ihan toisessa värimaailmassa. 

Vanhakaupunki on lempikohteeni Tallinnassa ja siellä ei taida olla putiikkia, missä en olisi käynyt. On ihaltava asia, että virolaiset pitävät yllä käsityötaitojaan ja että käsitöitä tarjotaan ylpeänä turisteille matkamuistoiksi.

Tallinnassa on myös design- ja arkkitehtuurigalleria, jossa on vielä muutaman päivän meneillään PiparkoogiMaania -näyttely (19.12.2013-08-01-2014). Näyttelyä on järjestetty jo kahdeksan vuoden ajan. Töitään näyttelyyn tekevät taiteilijat, arkkitehdit ja suunnittelijat. Vallan taidehistoriallisia ja historiallisia juttuja piparkakkutaikinoista oli tänä vuonna syntynyt. Kuvia olisin voinut laittaa vaikka kuinka paljon esille, sillä niin hienoja työt olivat. Päätin kuitenkin pitäytyä konservatiivisesti "piparkakkutalo"-aihealueessa ja tietenkin slaavilaisessa rakennustaiteessa ja värimaailmassa. Vielä sinäkin ehdit käydä kurkistamassa näyttelyä ja hakea ideoita ensi joulun omiin pipakakkutaloihin ja -luomuksiin :) 


PiparkoogiMaania: 
Disaini-ja Arhitektuurigaleriis,Pärnu mnt 6, Tallinnas.
Näitus on avatud iga päev kl 11.00 - 18.00;24. ja 31. dets 11.00-15.00;
Suletud 25.dets ja 1.jaan. Kohtumiseni

2.1.2014

Vihreä vuodenaika





Ruohonleikkurin olisi varmasti ollut ihan hyödyllistä käynnistää loman aikana ja nyt en puhu kesälomasta. Maa tosin on niin märkä kuin uppouitettu taulusieni, jos tällainen vertaus opettajan arkipäivään sallitaan. Siis ruohonleikkurilla ei ole asiaa pihamaalle, vaikka sillä pikkuisen olisi syksyn ruohokenttää voinutkin siistiä. Haravat kylläkin ovat heiluneet niin meillä kuin muillakin etelän ihmisillä joululomien aikana. Pihamaalta on ollut aihetta kerätä lehtien lisäksi menneen myrskyn jäljiltä muutamat oksatkin. 

Mitäpä tässä säistä valittamaan, onhan vihreä elämän väri. Sitä emme ehkä huomaa arvostaa, kun se ympäröi meitä kaikkialla. Itse tajusin tämän 10 vuotta sitten. Aivan - siis NÄIN vihreyden. Siihen tarvittiin australilainen aavikon reunalla kasvanut vaihto-oppilas, joka esitti uuden käsityksen vuodenajoista. Hän ei niinkään katsonut luonnossa tapahtuvaa muutosta, vaan värimaailmaa. Hän jakoi vuodeaikojen kulun kahteen väriin eli vihreään ja valkoiseen. 

Kyllä sitä lunta sitten saadaan ehkä tammikuun lopulla tai ainakin helmikuussa. Lämmityskustannuksissa säästetään ja lumitöitäkään ei tarvitse tehdä.  Tosin lasten kanssa luistelu- ja jääkiekkokausi luonnonjäillä jää vihreänä vuodenaikana lyhyeksi.

1.1.2014

Tavoitteita vuodelle 2014

Joulukoristeet ovat jo matkalla kohti yläkerran joulutarvikelaatikkoa.
Näemme seuraavan kerran 11 kuukauden kuluttua.
 
 
 
UUSI VUOSI 2014!
 
Uudenvuodenaatot ovat muodostuneet ystäväni perheen kanssa yhteiseen illalliseen ja tulevan vuoden vastaanottamiseen jo viidettä vuotta peräkkäin. On kerrattu kulunutta ja mietitty tulevaa. Elämänkokemuksemme realiteetit huomaa, kun muisteloita alkaa olla illan aikana enemmän kuin odotuksia uudelta vuodelta. 
 
Uudenvuodenpäivään 2014 noustessani mietin monena menneenä uudenvuodenaattona tekemiäni suunnitelmia ja uudenvuodenlupauksia. Kuinka montaa niistä lupauksista olen muistanut jälkikäteen... Onhan se sellaista itsensä hetkellistä kohentamista liikunnan, kulttuurin  tai sosiaalisten suhteiden saralla. Monesti lupaukset ovat jääneet toiveajatteluksi ja unohtuneet arjen raskaan käden painaessa entiseen rutiiniuomaansa.
 
Ajattelin uuden blogivuoden 2014 aloittaa  pienillä uudistamisen askelilla. En ehkä kykene toteuttamaan täydellisesti tavoittelemaani uudistusta, mutta laitan tavoitteet korkealle. Haluaisin ottaa yhdeksi tavoitteekseni vähintään 52 päivitystä eli ainakin kerran viikossa koota ajatuksia, kuvia ja ideoita. Haluaisin myös pystyä löytämään itsestäni jotakin uutta annettavaa kuluvan vuoden aikana. Vuoden lopulla marraskuussa tulee 5 vuotta täyteen ikää blogilleni. Uudistamista on siis haussa, että mielenkiinto pysyisi minulla kirjoittajana ja teillä lukijoina. 
 
Henkilökohtaisesti ajattelin asettaa toisenlaisia "arjen rattaasta pois" -kuukausitavoitteita eli nimittäisin niitä kuukausiruiskeikseni. Kuukausiruiskeeni hoitava tavoite saisi olla jotakin rentouttavaa, elämyksellistä, kulttuuria jne. sellaista minun näköistä, josta saan virtaa arkeeni. Yksi tavoitteeni bloggarina on myös bongata näistä mahti-ikäisen naisen kuukausiruiskeista jotakin uutta luettavaa lukijoilleni iästä ja sukupuolesta riippumatta.
 
Toivotan oikein antoisaa vuotta 2014!