Vanhoja lakanakankaita löytyi lisää hyvästä säilöstä, vaikka luulin jo kaikki käyttäneeni. Onneksi olin laittanut ne hyvään talteen odottamaan päivää, jolloin niitä tarvitsisin. Kauniita ovat ja ajatella vain kuinka paljon aikaa esiäidit käyttivät tällaisten hienojen lakanoiden valmistamiseen. Onneksi enää ei ole vallalla tapa, että surutta vanhat lakanakankaat heitettäisiin pois tai revittäisiin matonkuteisiin tai käytettäisiin pienimmiksi paloiksi revittynä johonkin siivoushommiin. Onneksi. Paikatuinkin lakana saa palvella jossakin pikkutehtävässä, kun kuitenkin monesti jäljellä on hieno käsinvirkattu pitsi tai käsinkirjotut monogrammit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti