Valkovuokot (Anemone nemorosa, syn. Anemonoides nemorosa) peittävät kauniiseen puhtaana hohtavaan mattoon kaikki lähitienoot nyt juuri parhaillaan.
Kaunista. Kun kasvillisuus luonnollisella tavalla saa vallata alaa ja kasvaa, on lopputulos upeaa ja jäljittelemätöntä. Ihmiskäsi yrittää tehdä omasta mielestään kauniita istutuksia ja asetelmia, mutta kyllä minun silmääni eniten miellyttävät nämä luonnon omat istutukset.
Valkovuokkoinen metsä merkitsee minulle hiljaista mietiskelypaikkaa. Kannon nokassa tai ihan varta vasten kannetussa puisessa penkissä voi istahtaa ja antaa ajatustensa levätä valkeana aaltoilevaa maisemaa katsellessa. Siitä syntyy samanlainen vaikutus kuin aavalle merelle tuijottaessa. Rauhoittavaa ja rentouttavaa.
Kaunista ja levollista kevään jatkoa alkaneelle toukokuulle.
2 kommenttia:
Ihana mietiskelypaikka:) Vielä sellainen sammaleenkattama vanha penkki...
Sanopas muuta. Hartaan haurasta. Kannatta ihailla luonnossa ilman, että kerää vaasiin.
Lähetä kommentti