Harrastelua

Matka Lontooseen tyttären kanssa. Kensington, Lontoo 2009

Kynät on terotettu. Penaali on pakattu. On kalenterin vuoro.

Käsillä tekemisen lisäksi tulee intaannuttua yhdestä jos toisesta elämän ilmiöstä. Pitkä syksy tulee valoisammaksi, kun sinne on ripoteltuna mieltä virkistävää tekemistä ja sitäsuntätä kivaa odotettaviin. Syksyllä on virtaa täynnä kiva aloittaa myös uusia harrastuksia. Aina ei tiedä mielenkiinnon kestosta, mutta uudistavaa harrastelu on.

Olen myös innokas teatteri-ihminen. Jep. Käyn kerran tai kaksi kuussa teatterissa syksystä kevääseen. Keväämmällä kesää kohti on taas konserttien ja erilaisten messujen vuoro. Tästäkin on tullut perinne. Se alkoi sattumalta. Yhtenä vuonna halusin antaa yksitellen lapsilleni teatterikokemuksen vanhemman kanssa. Nyt sitä odotetaan vuosien jälkeen yhteisenä perinteenä. Kerrassaan mieltä lämmittävä tapa. Suosittelen.  

Tänä syksynä mietityttää, aloittaisinko kalligrafian vai jatkaisinko ikonin maalaamista vai olisiko nyt aika kehittää italian kielen taitoja. Logistiikka päättää asiat melko pitkälle. Harrastamisesta ei aina tule helppoa, kun on perheen harrastukset ja arkikuviot huomioon otettavana. Vielä on mietintämyssy päässä ja aikaa ilmoittautumisiin on mukavasti. Jos se olisi mahdollista, niin kokeilisin vaikka kaikkia ;)

Muuttolintuilmiönikin on huomioitava kalenterin täytössä. Jep. Olen niin tottunut matkustamiseen, että pieni henkireikä ilmasillalle mannereurooppalaiseen mielentilaan tulee jättää. Kohde on jo kiikarissa.

Hyvin on suunnitelmissa asioita. Onneksi kalenteri on vielä työpaikalla...