Olen jo kesää kohti orientoitumassa. Se tarkoittaa itseni ulkoistamista. Mielelläni istun ulkona ja teen yhtä sun toista. Puuhastelen puutarhassa. Istun nauttimassa linnunlaulusta joko puutarhassa tai meren rannalla. Katselen ja ihmettelen elämää. Pensselit heiluvat ja vasarakin saattaa paukkua. Sadesäällä sujautetaan ompelukone käyntiin. Jossain vaiheessa kirjoittelen sukukronikkaa mapillisesta sukututkimuksia. Joten lyhyesti ilmaistuna kaikkea mahdollista ja mahdotonta on yleensä tuupattuna kesätekemiseksi. Kesäloman lopussa sitten voin taas todeta, että puoliakaan en ehtinyt tehdä.
Pihalla istahtaessani on monesti riittänyt puinen riuku kantojen välissä aurinkoisella paikalla, vaikka perinteisiä pihakalusteitakin on. Kantopaikastani olen saattanut seurata sisiliskojen kirmaamista Kuningatarta pakoon. Puisella "penkillä" on kahvi maistunut ruhtinaallisen hyvältä jo alkukeväästä lähtien.
Ylläolevissa kuvissa on viimeisimpiä löytöjä pihasisustukseen. Sattumalta eräästä kaupasta kottikärryn rengasta etsiessämme vastaan tuli tällainen täydellinen citymummon keinutuoli. Ajanhammas oli nakertanut tämän kuistin valkoiset puukalusteet jo takkapuukuntoon, joten tämä rautarouvan malli oli oiva löytö pyykin kuivamisen odotelluun kodinhoitohuoneen kuistilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti