21.4.2012

Charleston-mekko kaapin kätköistä


Kaapin kätköistä löytyi 1990-luvun alussa iltapuvuksi ostamani mekko. Malli tosin toi enemmänkin mieleeni 1920-luvun charleston-mekon helman mukaan. Muistankin, että käytin vyötärölle tarkoitettua kankaista nauhaa 1920-luvun tapaan pääkoristeena. Vyö, kun oli koristeltu juuri samoilla helmikukkakuvioilla kuin puvun miehusta. Omasta ajastaan kielii oikeastaan vain nuo dallasmaiset, massiiviset olkatoppaukset.

Mietin, että mitä kivaa iltapuvusta voisi rakentaa tai miten sitä modifioisi uuteen lookiin. Toisaalta olen ajatellut, että jos sitä pitää kaapin kätköissä edelleen, niin kenties jonakin vuosikymmenenä puku näyttäisi olevan huippumuotia - kuka tietää.

Chicago Botanic Garden

Chicago Botanic Garden 2012 // photo: Willa Tammisto


Tervehdys Suomen arjesta. Tiistaina kotimaahan saavuttu ja suomalaiseen aikatauluun sekä työarkeen on koetettu sopeutua. Jet lag -ilmiö on nyt tullut totiseksi todeksi. Normaaliin rytmiin on yritetty sopeutua heti, mutta työpäivän jälkeen alkuillasta on saattanut iskeä armoton väsy ja olen yrittänyt sinnitellä normaaliin uniaikaan, mutta kas kummaa, vaikka on kauhea väsymys, niin yöllä sitä on alkanut huhuilla jo kello kolme tai neljä, eikä unta enää millään ole saanut. Onneksi kuitenkin suuntaus on näyttänyt olevan aamu aamulta parempaan suuntaan eli joka aamu herääminen on siirtynyt lähemmäksi oikeaa heräämisen ajankohtaa. Tutustuinkin tuohon jet lag -ilmiöön ja totesin täyttävän täysin termin kriteerit aikaisine aamuheräämisine ja päiväaikaisine väsymyksineen. Nyt ymmärrän myös huippu-urheilijoiden siirtymistä kisapaikoista toisiin ja palautumistarvetta ennen vaativia urheilusuorituksia.

Päivitin keväisen kuvan Chicagon Botanic Gardenista, jossa kaikki kauniit kevään ja alkukesän kukkaset olivat loistossaan. Kasvitieteellinen puutarha oli uskomattoman kaunis ja laaja paikka, mitä erilaisimpine puutarhoineneen. Oli japanilaista, englantilaista tai vesiaiheisia puutarhoja, lampia, siltoja, pergoloita jne. Paikkaa ei pysty oikeastaan sanoilla kuvaamaan, vaan itse paikan päällä käyminen valaisisi ihmettelyni ja ihasteluni. Paikka oli muutenkin edullinen kohde, ainoastaan autopaikka maksoi 20$. Sieltäpä poimimme itsekin mahtavia ideoita, joita voi sitten soveltaa skandinaaviseen puutarhaan.

11.4.2012

Small talk suomalaisittain

Chicago 2012 // photo: Willa Tammisto

Small talk on jotakin, mikä ensin tuntui ärsyttävän ja sai suomalaisen hitaan reagointikykyni säikähdystilaan. Yksi jos toinen ventovieras tuppautuu kyselemään kuulumisia, niin se tietty saa pidättäytyvän skandinaavin ajattelemaan, että mitä sinä siitä välität. Sanoja kun ei säästellä, vaan puhe pulppuaa iloisesti. Minulla olo oli kuin mörrimöykyllä, varsinkin kun tietää, ettei jutustelu mene pinnallista tasoa syvemmille vesille.

Totuttelu vie oman aikansa, kunnes pohjoinen viileys lämpenee. Nyt on oikeastaan hauskaa heittää läppää. Toisin sanoen alan ymmärtää jopa yhteisyyden tunteen luomista tätä kautta. Tuntuuhan se kivemmalta "kotiutua" cityyn, kun jopa jo päivittäin näkemänsä ihmiset tuntuvat moikkaavan ja huomioivan sinut. Olenkin puntaroinut, että olenko koskaan kotikulmilla lähikaupassa käyttänyt muita sanoja kuin "tack" ja "kiitos". Jos avaisi suunsa, saatettaisiin katsoa pikkuisen pitkään perään.

Amerikoissa palvelu puntaroidaan asiakkaiden huomioimisella ja jokainen otetaan todella VIP-henkilönä huomioon. Olen tietty kuullut, kuinka helposti saatetaan joutua oikeusteitse vastaamaan yhdestä jos toisesta asiasta, joten helpointa kaikille palvelualalla lienee siis hallita small talk mieluummin ylitsevuotavana kuin kitsastelevana versiona. Mutta siitä huolimatta täytyy juonessa olla mukana muutenkin, koska niin luontevasti se käy. Eihän kukko käskien laula.

Kyllä luulen, että meilläkin kaivattaisiin pientä sananvaihtoa, koska muistan, että Suomessakin on tullut palkituksi työstään kassahenkilö, jolla oli täkäläisen tavan mukainen ote asiakastyöhön.

Summa summarum - tätä oikeastaan kaipaakin sisimmässään.

10.4.2012

Maassa maan tavalla

Chicago - Walt Disney World 2012 // photo: Willa Tammisto

Olen todennut, että tähänkin maailmaan sopeutuminen onnistuu jo reippaan viikon jälkeen - näin pintaraapaisulla todeten.

Aamut alkavat mukavasti isolla kahvimukilla. Kahvia on niin montaa sorttia, että varmasti jokaiselle löytyy omansa. Minä, joka laitan kahviini maitoa, olen oppinut valitsemaan oikeanvärisen maitotermarin. Värit kylmäkannuissa opastavat valitsemaan rasvattomimmasta maidosta aina kermaan saakka. Pelkkä tilaus kahvista maitovaralla ei siis riitä kahvitaivaassa :)

Tulee muuten melkoinen hymy huulille, kun ajattelen kotoisen ison kahvin kokoa, mikä on kuin pikkuveli paikalliselle pienelle kahville. Muistikuvani 24 vuoden takaa edellisestä Amerikan visiitistä hurjan isoine donitseineen, muffinsseineen ja kakkupaloineen, on saanut rinnalleen kahvi-ilmiön.

Jos haluaa liikkua maassa maan tavalla, kannattaa napata iso kahvi aamulla mukaan ja sännätä ihmisvilinään kahvimukin kera juoksemaan lenkkarit jalassa ja mielellään vielä i-Phone tai jokin muu kommunikaattori toisessa kädessä.

Ruokaillessa on opittu jo, että perunaa ei ole muuten kuin ranskalaisina tai sipseinä. Tärkeää on muistaa tilata se tai jää ilman annoksessaan. Kananmunastakin voi tehdä uskomattoman monta variaatioita; enkä tarkoita paistamista tai keittämistä, vaan että onko naurava naama sinuun päin ... Minä joka rakastan salaatteja, olen oppinut, että Caesar-salaattiin on erikseen muistettava tilata kana :) ja että salaattini edustaa lähes alkupalakokoa, mutta sen hinnalla voisi syödä viikon hampurilaisia. Siitä voi sitten miettiä, mitä paikallinen ostaa.

Illastakin voi miettiä haluanko tyynyni viilennettynä vai kenties tilaan musiikkia tyynyn sisälle tai jokin tuoksu voisi olla mukava. Vaihtoehtoja on 40. Vaatimattomana suomalaisena olen ollut ihan tyytyväinen niihin kahteen järkälemäiseen tyynyyn, mitä minulla nyt on.

Kaiken tämän keskellä sitten jää hyvin mietteliääksi katukuvassa nähdessään kodittomia...

9.4.2012

Täysipäiväinen turisti

Chicago 2012 Willis Tower (442m) - kuva otettu 103. krs // photo: Willa Tammisto

Miten saan ajan kulumaan, mietin ennen matkan alkua. Nyt mietin, miten saan päivien tunnit riittämään kaikkeen tekemiseen. Turistina oleminen vaatii myös täysipäiväisen suunnittelun. Muistilehtiöön on tullut kirjattua valmiiksi ohjelmat, että loppujen lopuksi vaan ehtii tehdä kaiken haluamansa. Toisaalta, jos jättää jotakin tekemättä, voi olla taas hyvä syy palata. Itselläni kuitenkin on ollut matkustamisessa omanlainen filosofia eli halu nähdä mahdollisimman monta maata ja paikkaa, ei niinkään vuotuista vakiokohdetta niin kuin monella suomalaisella on.



Nähtävää riittää, mutta väliin on täytynyt heittää päivistä muutama tunti kaiken sulattamiseen. Ihmettelyä riittää niin paljon, että on tarvetta pysähtyä välillä hengähtämään ja miettimään kaikkea näkemäänsä. Uskomattoman hyvä idea on tässäkin kohdin yhdistää kaksi asiaa tehokkaasti eli ruokailu tai kahvit Wi-Fi-paikoissa. Kahvitauon aikana saattaa samalla keretä päivittämään kuulumisensa ja muut yhteydet. Freesauksen jälkeen on taas tehokas suuntaamaan kulkunsa uusiin seikkailuihin ja on muutenkin hyvä mieli, kun on saanut jakaa kokemuksiaan ja keskusteltua näkemästään matkaseuran kanssa.



Kahvitauko tältä erää ohi ja tänään lähden Chicagon historialliseen Old Towniin.

1.4.2012

Matkalla maailmalle


On koittanut aika levittää siivet ja
lentää kauas maailmalle tytärtä katsomaan.
Toivotan teille kaikille oikein hyvää pääsiäistä.
~
Koetan päivittää matkakuulumisia, mutta ellen,
niin palataan asiaan huhtikuun loppupuolella.
Nauttikaa keväästä rakkaat lukijat.
~
Glad Påsk mina vänner!
Jag reser till Chicago -
och kommer knappast att uppdatera min blogg
förrän i slutet av april.
Njut av våren!