Teksti vanhaan ikkunapokaan

Olipa varsinainen ikkuna-teema tänään! Pesin hikihatussa lukuisat ikkunat Willa Tammistossa. Samaa puuhaa olin harjoittanut jo aiemmin viikolla kaupunkikodissa. Ai, miksikö niin suuri intomieli puhtaisiin ikkunoihin? Kahdesta syystä. Ensinnäkin olen jo kotona oppinut, että ikkunat perinteisesti  pestään, kun kevätaurinko paistaa kirkkaasti sisään ja seuraavan kerran iltojen pimetessä syysmyrskyjen edellä. Toisaalta olen peräjälkeen kaksien juhlien järjestelyissä touko-kesäkuussa. Toiset juhlat ovat kaupungissa ja toiset saaristossa. Joten eihän se olisi kovin imartelevaa emännälle, jos kaikki kissan nenänpään ja kärpäslätkän jäljet osuisivat sifonkiin ja silkkiin pukeutuneiden vieraiden silmiin ikkunoista.

 

Jotta jaksoin siistimispuuhaani tehdä, oli minulla tietysti oltava omatekoinen "porkkana" työtä jouduttamassa. Ensinnäkin kerron pienen sivujuonteen. Eli välillä piti keittää kuppi kahvia ja nauttia sitä kaapista löytyneiden jouluisten piparkakkujen kanssa ja laittaa ompelukone laulamaan. Vierashuoneeseen päräytyin vanhasta lakanakankaasta ja lakanapitsin pätkästä suojaverhon rumalle rullaverholle kesävieraiden ihasteltavaksi. Kuvien kera kerron asian tuonnempana. Sitten se toisenlainen porkkana, mikä on myös ikkunajuttu.

 

Messuilla näin myytävänä vanhoja ikkunapokia tarrateksteillä. Valmiit taideteokset liikkuivat 50€ molemmin puolin. Totesin, että tuollaisen minäkin haluan, mutta teen sellaisen ihan itse. Tarvitsin siis vain tekstin. Latinankielinen sisustusteksti maksoi viidesosan myynnissä olleista valmiista töistä. Kuluneita, vanhoja ikkunapokiahan minulla on valmiiksi varastossa muutamat kappaleet. Illan suussa tänään pienen valkkauksen jälkeen vein yhden vanhoista ikkunapokista suihkuun. Täydellisen puhdistuksen jälkeen kiinnitin tekstin ja käytin viimeisetkin aivotoiminnat tältä päivältä keksiäkseni kiinnitysmekanismin seinälle ripustamiseen. Heureka - se tuli vielä tänään sieltä ja tuumasta toimeen koukkujen, ruuvien, metallilankojen, vasaran, ruuvimeisselin kanssa ahkeroiden ja jatkostikkailla heiluen. Mutta niin vaan nyt komeilee latinankielinen teksti makuuhuoneessamme.

 

Hyvää yötä ja jatkoja viikonlopuillenne.

 

-----

Amor Vincit Omnia = Rakkaus voittaa kaiken

 

 

Olohuoneen ilmavat verhokapat

Romantiikkaan taipuvainen sisustamiseni on saanut lisäystä. Näitä verhoja tai ehkä paremmin sanottuna verhokappoja en ole itse ommellut. Minun työpanoksena on ollut ainoastaan illan tullen kiipeillä "emännänjatkoksella" ja naulata parit pikkunaulat kolmeen ikkunapokaan ja pingottaa kuminauhalla höyhenenkeveät kapat ikkunoihin.

 

Eilen nämä verhot vain tulivat vastaan sisustusliikkeessä Helsingissä käydessäni. Sisustusliike Piirongissa oli eilen jäljellä vielä muutamat tällaiset. Onneksi, koska juuri lyhyet verhokappojeni tulikin olla, ettei rullattavaa verhokangasta olisi liikaa ja näin ollen verhoille olisi tullut kiinnitysongelma painonsa takia.

 

Kauan olen mielessäni arponut, että raaskisinko lyhentää vanhoista lakanakankaista kaupunkiasunnon ikkunoihin verhokapat. Onneksi olen ollut tarkka lakanakankaiden leikkaamisesta. Olen toivonut paahtavan auringon puoleiselle ikkunariville valoa läpäiseviä, mutta suoranaisen auringon häikäisyn peittäviä, ilmavia verhoja. Aikaisemmin asuntoon muuttaessamme ikkunoissa olivat kulahtaneet, 1980-lukuiset rullaverhot, mitkä olivat kuin eri maailmasta muuhun sisustukseen verrattuna. Rullaverhot tosin poistuivat ikkunoista lähes heti yhdeksän vuotta sitten, joten pitkällinen prosessi on ollut. Struktuuriltaan erilaiset valkoiset ja luonnonvalkoiset pitkät ja pätkät sivuverhot ovat saaneet hoitaa verhojen ja näkösuojan tehtävää. Vihdoinkin siis löysin ne oikeanlaiset verhokapat. Nyt saadaan valoa olohuoneeseen, mutta samalla myös hiukan näkösuojaakin ja tyylistä tinkimättä.

 

Ihanan ilmavissa tunnelmissa pakkasten paukkuessa toivotan teidät Twitterin käyttäjät tutustumaan Twitterin Willa Tammistoon ja liittymään seuraajaksi. Twiittaan blogipäivitysten lisäksi blogimaailman tiimoilta muuta mieleen tulevaa. Tervetuloa twiittauksen maailmaan. Oikealla blogini gadget-rivistön alhaalta löydätte suorimman reitin Twitterin Willa Tammistoon.

Kehtoon sopiva täkki

Vanha ja arvokas 100-vuotias kehto on ollut täytettynä suunnittelemillani ja tekemilläni tyynyillä - ja ilman sopivaa peittoa. Nyt kuitenkin kehto on saanut sopivan peiton. Tekstinä on sopivasti Amor vincit omnia eli Rakkaus voittaa kaiken.

Slow Living

Vanhan talon sisustamisessa on kunnioitettava perinteitä. Olen pyrkinyt Willa Tammistossa kiinnittämään huomiota, että vain ja ainoastaan aidot huonekalut kuuluisivat vanhan talon kalustukseen. Niistä vain syntyy se vanhan talon oikea henki. Aikakausi ei ole niinkään ollut ratkaisevin asia, vaan se, että huonekalut ovat valmistetut aidosta puusta.

Huonekalut vaativat ympärilleen rekvisiitaksi muuta sisustustavaraa, mitkä myös henkivät sukulaissieluisuutta keskenään. Penkojaiset toreilla ja turuilla auttavat löytämään kaikenlaista kotoilussa (homing) hyödynnettävää esinettä ja asiaa. Muiden heittämät turhakkeet voivat olla siis toisen aarteita. Katselenkin kaikenlaista kulunutta tavaraa monenlaiselta kulmalta ja mietin voisiko sitä kotiuttaa talovanhukseen muiden löytöjen kaveriksi. Pienellä fiksauksella vanhasta ja kuluneestakin voi saada esteettisiä ja persoonallisia luomuksia.

Olen tätä vanhasta uutta -käsitystä harjoittanut koko aikuisuusikäni. Olen siis ollut ajassa mukana jo ennen nykyistä slow living -käsitettä.  Minua slow living -ideologiasta eniten koskettaa ajatus pyrkiä ruuhkaelämästä kohti rauhallisempaa elämäntapaa maalaismaisemassa. Tätä pyrin toteuttamaan aina, kun vain voin.

Joulun kynttilät tontun kera

Joskus aikaa sitten olen löytänyt kotiamme joulun aikaan koristamaan hienostuneen, pikkuisen tonttutytön. Uskollisesti joulusta jouluun tonttutyttö ryhtyy tehtävään kuin tehtävään eri puolella kotiamme. Tämän vuoden tehtävä on kynttilöiden vartiointi. Kaunis kynttiläpussi on käsintehty romanttiseen jouluhenkeen ja ranskalaisen tekstin mukaan tonttutyttö hoitaa tehtäväänsä helmikuun toiseen päivään (kynttilänpäivä) saakka.

9.12 Adalmiina Chandelle, ranskalainen kynttilätonttu

Adalmiina on kynttilätonttu, joka vartioi talon pitkien valkoisten kynttilöiden varastoa. Tehtävä on vaativa, sillä joulun aikaan niitä poltetaan jatkuvasti. Adalmiina on kuitenkin taitava tyttö ja on tehnyt tehtävästä esteettisen ja käytännöllisen. Sen sijaan, että hän tukkimiehen kirjapidolla merkkaisi tylsiin pahvilaatikoihin viivoja käytetyistä ja jäljellä olevista kynttilöistä, hän istuu parhaalle paikalle kauniin ja herkän kynttiläpussinsa kanssa. Samalla hän on kaiken keskiössä ja pystyy seuraamaan talon elämää. Eikä keneltäkään jää huomioimatta montako kynttilää hänellä on varastossa.

Kiveen koverretut sanat

Arkielämän taidetta tahkottiin jo vuosituhansia sitten kiveen hakaten. Menneen ajan esiäiti taiteili kiviin maagista taidettaan luonnon ja kohtalon voimien hallitsemiseksi. Lienikö hänenkin aikanaan tarvetta löytää harmoniaa kaaoksen äärellä.  Hänen aikansa kivitaide  oli myös käytännönläheistä mytologiaa erilaisissa elämän rituaaleissa. 

Miten koenkaan yhteyttä kaukaisen menneisyyden esiäitiin, kun katselen huoneissa olevia kiviin koverrettuja sanoja. Niillä on minulle vastaavanlainen merkitys kuin on ollut esiäideille jo vuosituhansia sitten. Kun ohimennessään huomaa kehoituksen "nauttia elämästään" tai "olet tärkeä" tai "rakastan sinua", saa erityistä keveyttä askeliinsa ja jaksaa taas hymyillä leveämmällä otteella. Sateisimpanakin päivänä valo loistaa sisällä. 

Shoppailua sisustusliikkeissä

Terveisiä Suomen Turusta. (En käynyt katsomassa romahtamassa olevaa siltaa ;) Olin varannut tasan 45 minuuttia aikaa käydä ostoksilla ja tehokas etukäteissuunnittelu kantoi hedelmää ja yhtä sun toista onnistuin löytämään. Löysin onneksi etsimäni kauniin kukkavetimen. Lasiporanterän avulla aion kiinnittää sen nupiksi lasikupuun, josta kirjoittelin muutama päivä sitten. Lopputulos jännittää. Toivon, etten poksauta lasikupua rikki poratessa.

Olin kuin lapsi karkkikaupassa valitsemassa kirjaimia. Päätin kuitenkin tyynyttää innostustani ja tyytyä neljäkirjaimiseen sanaan, ettei budjetti kirjaimellisesti olisi paisunut liiaksi. Vielä näille tulisi löytää sopiva kohta kodistamme. Lapset tosin totesivat sarkastisesti, että jos joku ei osaakaan lukea sanaa englanniksi , vaan suomeksi...

Pitäähän sitä yksi heräteostostoskin olla. Löysin oikein upean AmandaB -kehyksen, jossa oli valmiina kaunis nauha. Siisti.