Joulu on jo ovella

Kaupunkikotiin olen vaihtanut jouluisia tekstiilejä. Ihmeellisesti joulunpunainen väri tuo esiin lapsuuden nostalgisen joulutunnelman. Tänä jouluna olen poiminut ilman etukäteissuunnittelua väriteemaksi joulunpunaisen. Ripaus punaista väriä siellä sun täällä tuo autenttisen joulufiiliksen ilman suurempaa houkuttelua.

Joulun odotuksin laitoin viiden vuorokauden kynttilän ulkolyhtyyn palamaan ja tuomaan tunnelmaa. Se ikään kuin muistuttaa, että joulu on jo ovella kirjaimellisesti. 

Oven ympärille asettelin verhot ja ne saivat joulunpunaisen vyötteen.Mieheni totesi verhot nähtyään, että olin huomioinut jo Lucian päivän (13.12.) teemankin joulusisustuksessani. Sinänsä asiayhteys sopii valon tuojan (Lucia) kunniaksi ulkolyhdyn yhteyteen. 

Sateisesta ja pimeästä marraskuun ajankohdasta huolimatta toivotan valoisaa  viikkoa. 

Joulun kynttilät tontun kera

Joskus aikaa sitten olen löytänyt kotiamme joulun aikaan koristamaan hienostuneen, pikkuisen tonttutytön. Uskollisesti joulusta jouluun tonttutyttö ryhtyy tehtävään kuin tehtävään eri puolella kotiamme. Tämän vuoden tehtävä on kynttilöiden vartiointi. Kaunis kynttiläpussi on käsintehty romanttiseen jouluhenkeen ja ranskalaisen tekstin mukaan tonttutyttö hoitaa tehtäväänsä helmikuun toiseen päivään (kynttilänpäivä) saakka.

9.12 Adalmiina Chandelle, ranskalainen kynttilätonttu

Adalmiina on kynttilätonttu, joka vartioi talon pitkien valkoisten kynttilöiden varastoa. Tehtävä on vaativa, sillä joulun aikaan niitä poltetaan jatkuvasti. Adalmiina on kuitenkin taitava tyttö ja on tehnyt tehtävästä esteettisen ja käytännöllisen. Sen sijaan, että hän tukkimiehen kirjapidolla merkkaisi tylsiin pahvilaatikoihin viivoja käytetyistä ja jäljellä olevista kynttilöistä, hän istuu parhaalle paikalle kauniin ja herkän kynttiläpussinsa kanssa. Samalla hän on kaiken keskiössä ja pystyy seuraamaan talon elämää. Eikä keneltäkään jää huomioimatta montako kynttilää hänellä on varastossa.

Romanttista romua

 

 

Kulunut on kaunista. 

Elämän makua.

~

Löysin näin joulun alla 

arvokkaan elämän läpikäyneeltä 

vaikuttavan seinäkynttelikön. 

~

Uutta vanhana.
Vanhaa uutena.

Arkipäivän muistot

Pyhäinpäivän kynttilämeret kertovat vuosittain tarinaa muistoissa elävistä rakkaimmistamme. Tuo harmaa syksyn päivä kertoo, kuinka paljon meillä kaikilla on ja on ollut rakkautta sekä hyviä muistoja ympärillämme.

Arkisessa aherruksessa aina silloin tällöin muutenkin poisnukkunut läheinen saattaa ponnahtaa  mieleen.  Jokin yksittäinen sanonta, jonkun toisen ilme tai eteen tupsahtava esine tuovat hymyn huulille ja mukavat muistot läheisestä mieleen. Yksittäistä esinettä katsellessa on sellainen olo kuin läheinen edelleen tuntuisi olevan läsnä ja siinä saattaa erehtyä juttelemaan ääneenkin hänelle. Samoin on valokuvien kanssa, sillä mielellään niille juttelee ja yrittää sitä kautta sanoa muutaman sanasen kuulumisia. Eipä sitä tiedä, vaikka hän kuulolla olisikin.

Muistojen tulviessa mieleen voi vain todeta, että mukavalla tavalla poisnukkuneet lähimmät ovat jättäneet lähtemättömän vaikutuksen meihin ja rakkaat muistot kannattelevat elämässä eteenpäin helpottaen luopumista. Vaikka kaipaus ei kokonaan koskaan häviäisikään, on lohdullista huomata rakkauden ja elämää kannattaelevien muistojen paljous kalmistojen peittyessä valomereen.

Joulufiilis marraskuussa

                                                                                ~

Marraskuussa valo vähenee. 

On pimeää ja mustaa. 

Vastapainoksi sisällä kynttilöiden määrä lisääntyy. 

Ensimmäiset ulkovalot syttyvät.

Ihana tunnelma ja joulufiilis kasvaa.

~

Mutta mikä onkaan joulun väri?

Osallistu leikkimieliseen kyselyyn.

~