Paksut isoäidin neliöt

Tervehdys pienen tauon jälkeen. Paukkupakkasista olemme saaneet nauttia tammikuun puolivälin jälkeen. Luntakin on tullut nyt sitten vihdoinkin oikein urakalla, kun sitä jo pitkään ehdimme odotella. Mielestäni se on ollut vain terveellistä, että olemme saaneet puhista toppatakeissa nietosten keskellä. Tämä on oikea suomalainen talvi.

Vapaa-aika on ollut melko kortilla. Tämä tarkoittaa, että sitä ei käytännössä ole ollut juuri ollenkaan. Päivät ovat menneet niin vauhdilla, että hämmästyksekseen sitä katsoo keittiön almanakasta kuluvan vuoden tammikuun olevan lähes kokonaan valmis muutamaa alkuviikon päivää lukuunottamatta.

Käsitöitä on aina jossakin välissä ehtinyt tehdä eteenpäin. Isoäidin neliöistä syntyvä peitto on edennyt vaatimattomasti, mutta kuitenkin. Totesinkin, että saapa nähdä syntyykö tästä tyynynpäällistä kummenpaa. Torkkupeitto tai jopa isomman lapsen sängynpeittokin vaatii melko monen illan uhrausta neliöiden väsäämiseen. 

Vanhantavaran kaupassakin ehdin piipahtaa ja yllätyksekseni sieltä löytyi kivoja lakanapitsejä, parit monogrammit ja lisää pelastettavia mummojen ristipistotöitä. Niistä sitten myöhemmissä postauksissa.

Reipasta talven jatkoa. Nautitaan kunnon talvesta :)

Wanhat virkkaukset ja ristipistot

Kävin pienellä visiitillä vanhan tavaran kaupassa ja löysin kauniita virkattuja pikkuliinoja ja kenties kapaksi tai pöytäliinaksi tarkoitettuja töitä. Kaikki olivat hyvässä kunnossa. Pienen pesun tai ilmakylvyn niille kuitenkin oli annettava, koska hieman tunkkainen haju niistä nousi huoneilmaan, kun aukaisin pussin kotona. 

Kaunis. Melko pitkä, virkattu pitsiliina eli 80 cm x 32cm. Suunnittelin tätä pyöritellessäni, että pidän tämän liinan kokonaisena ja  ainoastaan, jos keksin oikein hyvän kuningasidean, niin lähden  sitää tuunaamaan jotakin muuta. Kaunotar maksoi 3€. 

Kaunis pieni puu on virkattu tähän pikkuliinaan. Kenties siitä oli joskus tulossa tyynyliina tai sitten siitä oli kasvamassa suuri virkattu peitto... Nyt aion tämän (27cm x 27cm) palan käyttää yhdisteltynä johonkin muuhun kankaaseen ja luoda sille uuden elämän tuunattuna. Hinnaksi oli laitettu 2€.

Tämä on kaunis työ. Luulen, että sitä on käytetty ovi-ikkunassa pystypäin verhon tapaan. Itsekin mietin sen käyttöä alkuperäisessä ajatuksessaan omassa kodissani, mutta työn reunat ovat jokseenkin päässeet venymään paikka paikoin. En osaa sanoa, pystynkö reunoille tekemään jotakin. Aika näyttää mitä tälle komistukselle keksin käyttötarkoitukseksi. Annan yleensä tällaisten ostosten kotiutua vähän aikaa ja sitten kuin itsestään niille muovautuu oma paikkansa tai tehtävänsä. Työ on kooltaan 165cm x 50cm. Joku on siis istunut muutaman illan ja jaksanut virkata tämän kauniin työn. Löytöni maksoi 5€.

Kesken on valitettavasti jäänyt joltakulta mummolta tämä työ. Vanhan tavaran kauppaan tulee aika paljon perillisten tuomia kesken jääneitä käsitöitä. Näitä aarteita minä sitten tykkään poimia ja tehdä loppuun, tuunata uudeksi tai käyttää jossakin muussa tarkoituksessa. Mielestäni nämä työt ovat kunnianosoituksen arvoisia. Kauniin kukkasen kesken jäänyt ristipistotyö oli hinnoiteltu 20 sentin arvoiseksi.

Madonnan patsas

Viisi vuotta sitten ostin kauniin patsaan puutarhaan. Suuressa puutarhahallissa pysähdyin patsaan eteen, enkä voinut enää jatkaa matkaa ilman patsasta. Kauniin tytön kasvot katselivat kaihoisasti minua ja antoivat minulle ajatuksen, että patsas toimii muistona tuolloin keskenmenossa menetetylle pienelle ihmisalulle. Kotoisasti patsas on saanut nimekseen Madeleine.

Pian siirsin kuitenkin patsaan ulkoa sisätiloihin. Tuolloin se tuntui oudolta, mutta ei enää. Nykyään kaikenlaiset Madonna-patsaat ja uskonnollisaiheiset patsaat ja niiden retusoidut versiot ovat kovasti muotia.

Patsas sai toimia eilen mallina virkkaamalleni hartiahuiville, jonka olin valmistanut yhdelle tyttäristäni. On mukava asia, miten nuoret osaavat nykyään pitää neuleita ja käyttävät niitä mielellään yllään. Toivoisinkin, että nuoriso rohkeasti harjoittaisi koulun penkillä hankittuja neulomis- ja virkaamistaitojaan.

Sisustustyynyjä ilmettä luomassa

Jos ompelet tai muuten valmistat tyynyjä tai pidät tyynyistä sohvissa ja tuoleilla, tiedät mistä kirjoitan. Nuorempana tyyny oli ainoastaan päänalunen nukkuessa. Muut tyynyt tuntuivat tarpeettomilta, jopa turhilta.  Vanhat tyynyt eivät tuntuneet sopivan silloiseen makuuni ja ne saivat vetäytyä komeroiden kätköihin. Onneksi vanhoja virkattuja, kirjottuja ja painettuja tyynynpäällisiä tuli säilytettyä.

~

Nyt ei tätä uskoisi. Innostuin muutama vuosi sitten valmistamaan vintage-henkisiä pitsillä ja vanhoilla monogrammeilla varustettuja tyynyjä. Tyynyjä valmistui kaikenlaisia ja skaala laajeni monenlaisiin vanhahtavanhenkisiin tyynyihin. Tyynyjä on pienistä isoihin, pötköistä pyöreisiin, valkoisista pellavaisiin ja pitsisistä kuvioituihin.

~

Vähitellen tyynyjä on ilmestynyt eri puolille taloa ja niitä on melko paljon, vaikka vieläkään en koe niitä olevan häiritsevän paljon. Minusta niillä kaikilla on oma hyvä tehtävänsä ja ne ovat sulassa sovussa huoneen muun sisustuksen kanssa. Toisin sanoen nyt kokisin tyynyjen poistamisen olevan huoneen muuttamista hengettömäksi, sillä niin oleellinen osa kulloisenkin huoneen henkeä ne ovat. Tänä päivänä tyynyjä on monta kymmentä yhteenlaskettuna.

Käsityömatka Puolaan 2011

Humoristinen lisä kaupunkikuvassa. Siinä on tovi vierähtänyt virkatessa. Tuloksena ainutlaatuinen ja omaperäinen työ, mikä aukeneepi jokaiselle katsojalle eri tavalla.

Pääsiäismunia löytyy jokaiseen makuun - monilla eri tavoin tehtyinä ja toteutettuina.

Uskomattoman kauniita kansallispukuja! Katselin ihastuksissa ahkerien käsien tekemiä taidokkaita vaatteita kaikkine koristeluineen. Väriloisto maassa oli myös vertaansa vailla - niin menneen ajan vaatteissa kuin asumuksissa. Iloinen mieli syntyi värikylläisyydestä.

Keväinen tawashi

Japanilaisesta Zakka-lankakerästä (25g) sain virkatuksi pikkaraisen käteen sopivan pölyrievun. Söpön pienestä lankakerästä saapi yhdellä istumalla kauniin ja käytännöllisen virkkauksen aikaan.

Pyörittelin erilaisia silmukkavaihtoehtoja pikkaraisen pölyriepuni virkkaukseen. Lopulta päädyin ajatukseen korostaa tekstuuria tawashissani. Ajatuksenani oli saada pölyriepuun tarttumapintaa, mutta samalla joustavuutta. Pölyriepuakin pitää voida tarpeen tullen puhdistaa, joten ilmavuus on tärkeää. Lanka on antibakteerinen ja riepua puhdistaessa kannattaa sille tehdä käsipesun.

Virkkasin työn kiinteillä silmukoilla edellisen kerroksen takareunaan, joten työ sain kauniin aaltoilevan pinnan ja riittävästi joustavuutta. Ryhdikkyyden luomiseksi viimeistelin pölyrievun reunat kiinteillä silmukoilla. Hetkessä valmis iloinen pölyriepu kevätsiivouksiin.

Japanilainen tawashi

Olen tutustumassa uuteen käsityövillitykseeni. Vielä olen ainoastaan hypistellyt ja tutkinut ihmeissäni japanilaisia lankakeriäni.

Kyseessä on japanilainen polyakryylilanka. Lanka vaikuttaa päältä katsoen ihan tuikitavalliselta, mutta sitä se ei kuulemma ole. Lanka on antibakteerinen siihen lisätyn hopean vuoksi. Valmiiksi virkkaamaani lappua voi siis käyttää kotona pintojen puhdistamiseen. Toisaalta liian siivousintoinenkaan ei kannata olla, koska hankaaminen saattaa olla iholle ärsyttävää.

Japanilaiset käyttävät lankaa tawashien ja amigurumien tekoon. Virkatut tawashit ovat japanilaisten siivousliinoja ja niiden kanssa ei tarvitse käyttää puhdistusaineita. Virkkaamalla tawashista voi tehdä persoonallisen näköisen ja vain mielikuvitus on rajana. Mallejakin löytyy kirjoista ja ihan vain googlaamalla. Amigurumi taasen on virkattu tai neulottu pieni ja värikäs japanilainen maskotti. Jälleen vain oma mielikuvitus on rajana. Ohjeita niin ikään on runsaasti saatavilla.

Jospas yhdistäisin omaan japanilaiseen siivousrättiini sekä tawashin että amigurumin ideat. Näin ollen saanen koko perheen innostumaan kevätsiivouksesta...

Käsinvirkattu lapsen sängynpeitto

Vintage-verhon tarina on pitkä.

Alkujaan käsinvirkattu sängynpeitto oli yli sata vuotta sitten komistanut korkeapäätyistä lapsen rautasänkyä. Perheen lapsiluvun kasvaessa virkattu peitto oli siirtynyt aina nuorimmaisen käyttöön. Kun lapsiluku oli aikoinaan valmis, virkattu peitto oli viikattu ja samalla unohdettu naftaliiniin vaatekomeroon muutamaksi vuosikymmeneksi.

Eikä virkatun peiton historiaa helpottanut modernien, räiskyväväristen suurikuvioisten tekstiilien aikakausi. Tuolloin virkattu peitto oli vähällä päätyä vaatekomeron kätköistä poltettavaksi tai jonnekin muualle maatumaan. Armosta se kuitenkin säästettiin, koska lapsen virkattuun peittoon liittyy aina rakkaita muistoja.

Talosta ei virkatulle peitolle kuitenkaan löytynyt sijaa tai tehtävää. Ajan hammas pääsi siihen pahasti kiinni kylmällä navetan vintillä. Tarinan mukaan siitä on navetan ylisillä lämpöä ja turvallisuutta etsinyt hiiriperhekin. Tästä on jäljellä vielä kellertävää väriä historiaa vahvistamassa.

Ajat muuttuivat ja uudet sukupolvet siivosivat vinttejä ja navetan ylisiä. Arpaa heitettiin; kannattiko vanhaa ja rähjäistä virkattua peittoa säästää vai heitetäänkö se kokonaan pois. Taas kuin onnen kantamana virkattu peitto säästyi ja tuli pestyksi sekä korjatuksi.

Seuraavaksi virkattu peitto siirtyi minun omistukseeni. Historia on pyörittänyt virkattua peittoa edelleen muutosta, kaapista ja tehtävästä toiseen vielä minunkin omistuksessa. Nykyiselle paikalleen ovenpieleen - välietapilleen - virkattu peitto on pysähtynyt näkösuojan ja tunnelman luojan tehtävään.

Minne lieneekään vielä käsinvirkattu lapsen sängynpeitto matkalla? Eipä aikoinaan virkkaaja osannut arvata, miten monivivahteisiin vaiheisiin ensimmäiselle lapselleen virkkaamansa peitto päätyy.

Ristipistosta muksukassi

Tammikuussa olin löytänyt vanhan tavaran kaupasta ristipisto- ja kanavatöitä muutamilla senteillä. Järjestin kyselyn lukijoilleni siitä, mihin käyttäisin juuri yllä olevaa kesäistä ristipistotyötä. Lukijoiden enemmistö (44%) halusi työn jatkavan vintage-henkistä elämää kassina.

*

Nyt hiihtolomalla on ollut aikaa miettiä ja katsella Willa Tammistossa tallessa olleita kankaita tähän työhön yhdistämiseksi. Aika tavaran kaupittelee - sanonnan kuulin lapsuudessa useammankin kerran ja näinhän se on. Ensin ajattelin kanavatyötä valkoisessa ja rennon keveässä henkselikassissa. Toisena ajatuskuviona suunnittelin mielessäni isompaa reissukassia, mihin sovittelin teflonpintaista merensinistä paksua kangasta. Mutta sitten kaveriksi kanatyölle löytyi varaston kätköistä laatikon pohjalta virkattu tyynyliina, minkä olin ensin ajatellut laittaa paloiksi ja yhdistää johonkin muuhun.

*

Ristipistotyö näytti heti pääsevänsä arvolleen sopivaan vintage-henkiseen seuraan. Kuva tulee juuri mukavasti esille. Samalla kassin valmistuksen aikana mielessäni syntyi idea sen uudesta elämäntehtävästä. Siitä tuli muksukassi paraatipaikalle keittiön sydämeen. Muksukassi on helppo avata ja keveä kantaa. Muksukassista pitää myös helposti nähdä sisältö ja sen on oltava helppoa ottaa esille. Kesällä Willa Tammistossa vierailee pikkuväkeä. Nyt heitä odottaa sinisen syöttötuolin kyljessä pussillinen leluja.

*

Ristipistotyön ja virkatun tyynynliinan yhteinen vintage-elämä jatkuu tärkeässä tehtävässä.

Virkaten, neuloen ja ommellen

Varmasti moni tunnistaa himoneulojan ja / tai himovirkkaajan ja / tai himo-ompelijan, jolla on komeron kätköissä pussukoita ja nyssyköitä täynnä valmiita tai puolivalmiita käsitöitä. Ideat pursuavat hiirenkorville selatuista muistivihoista ja käsityöpäiväkirjoista. Mieli askartelee jo uusissa projekteissa ennen kuin edellisen on saanut valmiiksi. Monta työtä saattaa olla meneillään yhtä aikaa. Ompelukoneen äärellä on aina jotakin valmistumassa. Sohvan vieressä puikot törröttävät tyynyjen seasta iloisen kirjavien lankakerien joukosta. Makuuhuonekin on saanut osansa, sillä se toimii muutaman virkkaustyön virkkauspisteenä.
 

Onneksi ei kaikkea tarvitse sulloa ja piilotella omien kaappien syövereihin. On ilo tehdä tilaajan näköisiä käsitöitä ja näin ollen voin iloisena levittää käsintehtyjä lämpöisiä ajatuksia vastaanottajille.
 

Mutta ymmärrystä vaatii tämä puoliammattilaisuus.

Torkkupeittoprojekti valmiina

Lukuisat neliöt on tullut pyöriteltyä virkkaamalla. Langat ovat pyörineet välillä siellä sun täällä olohuoneen lattialla ja toimineet myös kissan leikkikaluina. Koko perhe on tuntunut odottavan sitä päivää, kun saan lopullisesti irrallisina eri pusseissa ja pinoissa pyörineet palat peiton muotoon.
 

Valmista on vihdoinkin tullut. Vielä on muutama lanka päättelemättä (ja niitä on ollut paljon), mutta halusin näpsäistä kuvan valmistuneesta vanhanajan kiireettömyyttä henkivästä torkkupeitosta.
 

Pikapuoliin saan laittaa tunnelmallisen peiton pakettiin ja toimittaa sen uuteen kotiinsa. Toivon mukaan lämpimin ajatuksin kootusta peitosta on iloa pitkään omistajalleen.

Lumipallo pipossa

Virkkaaminen on hauskaa ja minun kohdalla joskus päämäärätöntäkin, kunnes työstä jotakin jotenkin vain lopulta syntyy. Olo on useasti kuin sadussa toimineella hiirellä räätälinä. Ensin miettii jotakin suurta tekevänsä ja lopputulos onkin sitten jotakin muuta. Mutta yleensä -hassua kyllä - syntyy ihan fantastisia juttuja. Se on kai sitä luovimisen luovuutta, kun antaa itselleen riittävästi taiteellista vapautta.

* * *

Valkoista lankaa jäi jäljelle torkkupeitosta vajaa lankakerällinen ja nappasin sen keskiviikkona mukaani junamatkalle pääkaupunkiin. Kunhan siinä aikani virkkasin ja mietin mitä tästä tekisin huomasinkin tehneeni harmillisen virheen. Olin tehnyt ympyrää, jossa alku- ja loppupään liitännässä olin vienyt yhteen päät väärinpäin. No, saahan sen käännetyksi, mutta kierrokset kääntäessä syntyy käännöskohtaan mokoma rusetti. Virheistä oppii -sanonta tuli eläväksi ihan käytännössä työn tuoksinassa. Sain virheestäni idean ja lähdin virkkaamaan lumipalloa käännöskohtaan ja siitä tuli varsin virkeä piriste pipoon! Vastakkaiseen suuntaan pipon suun alareunaksi virkkasin edestakaisin kätevän käännereunan.

* * *

On kuin kaikki olisi tapahtunut onnellisten tähtien alla. Lopuksi logoa ommellessani kiinnitin reunaan yhtä kauniin ja valkoisen helmen kuin lumipallo.

* * *

Torkkupeittoprojektin alkupalat

Haasteita olla pitää. Minulla on tällä hetkellä kolme erilaista käsityöprojektia meneillään. Ainut asia, mistä tuntuu olevan pulaa, on aika. Palava into kuitenkin siivittää tekemisiä, joten napsaisen ajan käsityöhön kaikista pienistäkin hetkistä päivän aikana. Jopa rutiineja on päässyt syntymään ajan saamiseksi harrastukselle. Olen huomannut, että aamulla ennen töihin lähtöä, on ollut loistavaa pyhittää itselleen sellainen 15 minuutin rauhallinen käsityöhetki. Ajatukset lepäävät ja päivä pääsee tuolloin hyvin käyntiin.

Yksi projekteistani on tuo kuvissa oleva torkkupeiton hahmotelma. Sen virkkaaminen ja suunnitteleminen joululahjapakettiin on tuntunut niin iloiselta tehdä, että se on valmistunut vauhdilla. Samalla sormet syyhyävät jo taas uusiin pursuaviin ideoihin, kunhan vain vuorokaudessa olisi muutama lisätunti.

Virkattu pannumyssy tunnelmallisiin kahvihetkiin

Virkkasin yhdellä istumalla neljästä, paksusta ja ihanasta lankakerästä lumivalkoisen pannumyssyn. Koristeeksi kaunokainen sai helmaansa pitsin loppupalat. Ihanan taivaansininen nauhanloppu pääsi kruunuksi.

Tunnelmallinen kahvituokio voi alkaa vanhantavaran kaupasta hankittujen ruusukuppien ja hyvän seuran kera. Yksinkertaisista asioista saa paljon iloa eloon.

Virkattu valkoinen ruusu

Flemmina-korut

Virkkasin pehmeästä langasta ruusun rintaan tuomaan iloa itselleni ja niille, jotka sattuvat katsahtamaan mustan takkini rintamukseen. Ruusuun saa eloa ja uuden päivityksen pitseillä, nauhoilla ja helmillä. Ruusu on monikäyttöinen eri asujen kanssa.