29.3.2011

Käsinvirkattu lapsen sängynpeitto



Vintage-verhon tarina on pitkä.

Alkujaan käsinvirkattu sängynpeitto oli yli sata vuotta sitten komistanut korkeapäätyistä lapsen rautasänkyä. Perheen lapsiluvun kasvaessa virkattu peitto oli siirtynyt aina nuorimmaisen käyttöön. Kun lapsiluku oli aikoinaan valmis, virkattu peitto oli viikattu ja samalla unohdettu naftaliiniin vaatekomeroon muutamaksi vuosikymmeneksi.

Eikä virkatun peiton historiaa helpottanut modernien, räiskyväväristen suurikuvioisten tekstiilien aikakausi. Tuolloin virkattu peitto oli vähällä päätyä vaatekomeron kätköistä poltettavaksi tai jonnekin muualle maatumaan. Armosta se kuitenkin säästettiin, koska lapsen virkattuun peittoon liittyy aina rakkaita muistoja.

Talosta ei virkatulle peitolle kuitenkaan löytynyt sijaa tai tehtävää. Ajan hammas pääsi siihen pahasti kiinni kylmällä navetan vintillä. Tarinan mukaan siitä on navetan ylisillä lämpöä ja turvallisuutta etsinyt hiiriperhekin. Tästä on jäljellä vielä kellertävää väriä historiaa vahvistamassa.

Ajat muuttuivat ja uudet sukupolvet siivosivat vinttejä ja navetan ylisiä. Arpaa heitettiin; kannattiko vanhaa ja rähjäistä virkattua peittoa säästää vai heitetäänkö se kokonaan pois. Taas kuin onnen kantamana virkattu peitto säästyi ja tuli pestyksi sekä korjatuksi.

Seuraavaksi virkattu peitto siirtyi minun omistukseeni. Historia on pyörittänyt virkattua peittoa edelleen muutosta, kaapista ja tehtävästä toiseen vielä minunkin omistuksessa. Nykyiselle paikalleen ovenpieleen - välietapilleen - virkattu peitto on pysähtynyt näkösuojan ja tunnelman luojan tehtävään.

Minne lieneekään vielä käsinvirkattu lapsen sängynpeitto matkalla? Eipä aikoinaan virkkaaja osannut arvata, miten monivivahteisiin vaiheisiin ensimmäiselle lapselleen virkkaamansa peitto päätyy.

27.3.2011

Kirjosukista mökkisukat


Maaliskuun 12. päivän päivityksessä kerroin löytäneeni kauppareissulla miellyttävää kirjosukkalankaa. Nalle kukkakedon sinikello-langasta sain mukavasti tehtyä melko pitkävartiset sukat 38-numeroiseen jalkaan ja yhdestä lankavyyhdistä jäi vielä jäljellekin.

~

Toivon mukaan langan sisältämät aloevera ja jojoba toimivat pitkään ja antavat lämpimän olon sukkien käyttäjälle.

Vintage isoäidin aikaan


Pikkutyttönä ihailin isoäidin hauskoja ja mielenkiintoisia yhdistelmiä maalaistalon sisustamisessa. Elettiin aikaa ennen vintagea.

Isoäiti ajatteli persoonallisesti, eikä kannattanut tuolloin vallalla ollutta käytäntöä vanhan tavaran pois heittämisestä tai vankkojen puisten huonekalujen polttopuiksi sahaamista. Pikkutyttönä en edes osannut kuvitella, miltä hänestä on mahtanut tuntua, kun kotinaan ollut jykevä, punamultainen hirsitalo on saanut väistyä uuden sukupolven lastulevykauden tasakattotalon tieltä.

Isoäiti säilytti aarteitaan tarkoin. Kauniit, ajanpatinoimat esineet hän vuorasi silkkipaperiin tai sanomalehtiin. Esineet laitettiin siististi talteenotettuihin pikkuisiin peltirasioihin tai pahvisiin kenkälaatikoihin ja konvehtirasioihin. Kaikella säilömällään tavaralla isoäiti ajatteli olevan käyttöä vielä vuosia uusissakin tehtävissä.

Pikkutyttönä sain syntymäpäivätervehdyksenä keskikesällä valkoisen kannun ja siinä olleen niityltä poimitun kukkakimpun. Isoäiti halusi, että kaunis, kanneton kannu jää minulle. Jo lapsena pidin sitä mielelläni huoneessani ja isoäidin mallin mukaan laitoin siihen kesäisin ulkoa poimimiani kukkasia. Samassa tehtävässä kannu toimii vuosikymmenien jälkeen tänäkin päivänä.

Isoäidin valkoinen kannu on yksi elämääni rikastuttaneista perinnöistä, jota hän on minulle seuraavaan sukupolveen siirtänyt.

20.3.2011

Valokuvasta sisustustaulu


Joskus itse otettu valokuva puhuttelee. Syynä voi olla kuvan kohde tai päivä, jolloin kuva on otettu tai muu merkittävä kuvaan liittyvä muisto.
~

Olen oikein innokas kuvaamaan. Vuosikaudet olen jaksanut tehdä valokuvakirjoja, joihin olen leikannut ja liimannut kaikenlaista mukaan jo kauan ennen kuin mistään skräppäämisestä on edes puhuttu. Kuvia on niin paljon, että niitä edelleen odottaa kirjoiksi koottavana pusseittain. Kenties joku kesäloma on aikaa tähän puuhasteluun.
~

Digikuvien aikana kuvia tulee entistä enemmän. Nyt teenkin suoraan valokuvakirjoja teemoittain. Toisaalta pyrin tekemään minulle merkityksellisemmistä kuvista vielä jotakin erityisempää. Mahdollisuudet ovat nykyään niin rajattomat.
~

Yhdestä digikuvasta päätin teettää taulun ja olen oikein tyytyväinen. Kuva muistuttaa aina siihen katsahtaessani kylmästä, talvisesta päivästä vuosipäivämatkalla naapurimaassa. Aivan fantastinen idea toteutettavaksi uudelleenkin. Ikimuistoinen päivä ikuistettuna.

Sanoja seinille sisustustarroilla

 
Koti kertoo tarinaa asujille ja vieraille. Kodin voi saada puhumaan mielenkiintoisia sanoja, ajatuksia ja asioita, joita voit kirjoittaa sisustusteksteillä seinälle kiinnitettävillä tarroilla. Tarrojen ohella voit kirjoittaa tärkeitä sanoja sabluunoiden avulla ja askartelumaalilla kodissasi.
 
Yksittäisellä tekstillä saat huoneesi ilmeen muuttumaan persoonalliseksi. Mietelause on myös takuuvarma keskustelun herättäjä. Samalla lempilauseesta saattaa tulla päivän piristäjä kuin helpotuksen mantra päivän lepyttämiseen.
 
Nykyään on useita mahdollisuuksia valita tarrojen toimittaja. Jos ei valmiit tekstit miellytä, niin aina on vielä mahdollista itse kirjoittaa ja tilata lempilauseensa. Toisaalta omilla sabluunoilla saat aivan uniikin lopputuloksen.
 
Eläköön sisustamisen rajattomat mahdollisuudet.

13.3.2011

Sisustussydämiä vanhoista lastenvaatteista






Lastenhuoneessa maalasin ajan henkeen valkoiseksi vanhan, petsatun kaappilipaston. Se ei ole antiikkinen, vaan ainoastaan uusvanhan tyylinen. Se on oikein hyvin tehty - sormiliitoksilla. Lipasto taisi olla ensimmäisen aallon huonekaluja, mitä 1990-luvulla Suomeen saapui Virosta. Vajaa kaksikymppinen lipasto näyttää maalattuna ja intialaisilla vetimillä iäkkäämmältä.
 
Kaappien kätköistä olen poistanut pieneksi jääneitä lastenvaatteita. Kaikkia en ole raaskinut heittää pois. Olen poiminut talteen mm. pikkuisen fleece-paidan. Muistan vielä kuinka sitä tehdessä vanhin poikani halusi kokeilla itsekin ompelukonetta ja ajaa hurautti pienen ompeluksen. Muistoja, jotka haluan vielä jollain tapaa säästää elämään tarinana eteenpäin.
 
Lipaston oveen valmistin tuosta fleece-kankaasta vanhan farkkukankaan kera pikkuiset sisustustyynyt. Näin tarina jatkuu.

12.3.2011

Mökkisukat




Keväällä käyn vaatevaraston läpi perinteiden mukaan. Osa menee jatkokäyttöön ystävien lapsille tai hyväntekeväisyyteen. Osasta pystyn ottamaan materiaalia käyttöön käsitöihini. Osasta täytyy luopua kokonaan.
Samalla tavalla tulee tarkistettua myös talven aikana kulutetut lukuisat villasukat. Ne ovat olleet tänä talvena tuikitarpeelliset paukkupakkasten aikana. Isossa perheessä villasukkiakin on monet. Keväällä saan vuosittain huomata, että monissa on kova kulutus tuonut reikiä ja parsittavia riittää. Yhtä kaikki joka kevät on todettava, että parittomien villasukkien määrä on jokseenkin vakio ilmiö. En tiedä mihin ne kulkeutuvat tai häviävät.
Perjantaisella kauppareissullani löysin ihanan keväisiä Nalle-lankoja kirjosukkiin. Herkulliset värit ja vyötteessä lukenut teksti langan sisältämästä aloeverasta ja jojobasta saivat minut innostuneeksi. Niinpä jo automatkalla Willa Tammistoon pyöräytin sukkapuikot vauhtiin ja aloitin neulomaan kirjosukat Nalle kukkakedon sinikello-langasta. Nämä uudet ja lämpimät sukat aion asettaa vieraille tarkoitettuun koriin toivottamaan tervetulleeksi tepsuttelemaan Willa Tammistoon.

8.3.2011

Kansainvälinen naistenpäivä 2011

Hyvää kansainvälistä
naistenpäivää 2011!
~
Kööpenhaminassa vuonna 1910
kansainvälisessä naisten kongressissa
haaveiltiin naistenpäivän viettämisestä ympäri maailmaa.
Sata vuotta sitten 1911 naistenpäivää
juhlistettiin ensimmäisen kerran.
~
Tasa-arvon ja naisten oikeuksien eteen
tehtävä työ jatkuu sadankin vuoden jälkeen.
Suomessa naistenpäivä on ollut
almanakassamme vuodesta 1990.
Kahdenkymmenen vuoden aikana suomalaismiehet
ovat oppineet hemmottelemaan naisiaan mm. ruusuilla.
~