Pyhän pihlajan alla

 

Syyspuolelle ollaan vuodenajoissa taas kierähdetty. Puutarhassa on aika elo-syyskuussa kulunut joutuisasti eli vapaa-ajan ongelmia ei ole ollut tässä pikkuisessa sadonkorjuussani.

 

Satoa olen kerännyt viinimarjoista aina pottuihin, kurkkuihin ja porkkanoihin. Mehut on mehustettu ja hillot on hillottu. Tänä vuonna sain kerrankin oikein hyvän pensasmustikkasadon. Eli sain oikein perustellun syyn vatkata herkullista vaniljavaahtoa jälkiruoaksi mellevien mustikoiden kera. Vieläkin puskissa on notkuen kehittymässä lisää tulevia naposteluhetkiä.

 

Luumuja kävin jo maistelemassa, mutta pienestä suupielen vinoon vetävästä liikkeestä päättelin odottaa vielä seuraavaan viikonloppuun.  Niitä sitten riittää taas tänäkin vuonna runsaasti, jotta luulisi perheen suoliston voivan hyvin.

 

Yksi kummallisuus tässä tämän syksyisen sadon runsaudessa on ollut. Tuossa lepopaikallani penkin kyljessä istuessani valtoimenaan notkuvan pihlajanmarjavarjostuksen alla, olen ihmetellyt olematonta omenavuotta. Joskus on niin, etten ehdi keräämään samassa vauhdissa, kun satoa tulee. Tänä vuonna jää aikaa istua ja ihmetellä alastonta puuta. Yhdessä puussa on yksi pullea yksilö eli sellainen Lumikin äitipuolen tarjoama malliomena. Toisessa puussa  kolme ruttuuntunutta vaivaisyksilöä. Kolmannessa ja neljännessä puussa ei ole yhtään ainutta korjattavaa. Omenahillon sijasta täytyy siis tyytyä luumusoseeseen.

 

Mutta on hyvä, että jää myös sitä aikaa nauttia syksyn lumosta puutarhassa. Syksyssä pidänkin juuri vahvoista mausteisista väreistä. Niissä on samanlaista vahvuutta ja voimaa kuin ihmisenkin elämänkaaren syksyssä. 

Syötävän kaunista

Syksyssä hohtavat kylläiset värit jo elokuussa. Värikylläisyyttä ovat ilokseni hohtaneet viimeisten ruusujen ja punaisten viinimarjojen rinnalla myös hyötypuutarha. Puutarhassa touhutessa ja satoa sisään kerätessä olen iloinnut käsin kosketeltavasta värikkyydestä ja siitä, miten kauniita syötävät raaka-aineeni ovat. 

Pieneksi piristykseksi aulaan astujalle olen aina vuodenaikojen mukaan kerännyt kuistin oven suuhun kulloiseenkin aikaan sopivia asetelmia. Kauas ei asetelmaani tarvitse lähteä etsimään materiaalia. Olen siinä onnellisessa asemassa, että ulko-ovesta puutarhaan kävellessä voin poimia mitä näyttävämpiä asetelmia. 

Kauniilta näyttävät punasipuli, oregano ja kehäkukka myös fammun perintövaasissa.

Muutama korillinen mehua

Sunnuntai on kulunut Mehumaijalla mehustamisessa ja muutama marjapiirakkakin on tullut samalla leivottua. 

Marjapensaita tuli reipas kymmenen vuotta sitten innostuksessa istutettua neljätoista talolla jo ennestään olleiden neljän lisäksi. Työtä riittää, koska nämä marjapensaani eivät ole kelvanneet kaiken  parturoiville kauriille ollenkaan. Vaikka mielelläni pientä harvennusta marjapensaisiin olisin suonut esimerkiksi euroopanmarjakuusen luurangoksi syönnin sijasta. 

Marjapensaat ovat olleet kuitenkin ilon aihe muillekin kuin omalle pesueelle. Ystävät ja sukulaiset ovat saaneet käydä poimimassa niin paljon kuin talouksissa tarvetta on riittänyt. Toistaiseksi marjoja on jäänyt jäljelle vielä tämänkin jälkeen lintujen namupaloksi. Saan siis olla onnellinen tuottoisista marjapensaistani. Ilmeisesti ne tuli istutettua oikein otolliseen paikkaan.

Taidanpa taas siirtyä keittiön puolelle Mehumaijan ääreen pullotuksiin. Huomenissa lienee hillojen vuoro.

Luonnonhelmassa

Voiko autereisempaa olla, kun saa istua luonnonhelmassa kuuntelemassa lintukonserttia ja ihailla kukkaloistoa. Tätä osaa arvostaa, kun se ei ole jokapäiväistä herkkua. Jokaisesta kesäauringon hellimästä päivästä on otettava kaikki irti. 

Olen siirtynyt loman aurinkoisina päivinä työskentelemään ulos. Puutarhapöydän reunalle olen muodostanut työpisteeni. Samalla uusi pieni perheenjäsen on kirmanut ympärillä pienen hetken, kunnes on ollut ansaittujen päiväunien aika. 

Olen sallinut  itsellenikin hössötyksen vähentämisen ja keskittynyt vain oleelliseen. Olen antanut itselleni luvan levätä ja nauttia lomasta. Vielä en ole kokenut tarpeelliseksi vilkaista työlistaani. Siihen listaan on tullut kirjattua talven aikana niitä asioita, mitä pitäisi ehtiä tehdä loman aikana maalla. Mitä turhia. Olkoon laatikossa.

Sitten vielä kiitokset lukijoilleni, jotka jaksatte käydä kurkistamassa päivityksiäni. Ne ovat olleet viime aikoina niin harvassa ja sanakaan ei ole ollut hallussa.  Parhain terä teksteistä on väistynyt jonnekin, joten katsotaan löydänkö kesän kuluessa kuinka usein  jotakin jutun juurta vai onko sanomiset sanottu. 

Kauniin kesän jatkoa.

Syksyn sadonkorjuu

Kiirettä on ollut. Ei ainoastaan kesänloman jälkeen  työrintamalla, vaan myös puutarhan sadonkorjuussa. On ollut harvinaisen satorikas syksy. 

Loppukesästä poimittiin viinimarjoja uskomaton määrä omiin tarpeisiin  ja ystävienkin pakastimiin saakka. Jopa piskuinen viiniköynnöskin tuotti muutaman hellyyttävän viinirypäleen.

Tänä syksynä on syöty ja korjattu luumuja valtavan paljon. Sitä mukaa, kun sain pussitolkulla kerättyä luumuja, saman verran tippui tuulessa maahan. Melko erikoista. Minä kilpaa tuulen kanssa ahersin luumujen kimpussa. Muutama viikko nautittiin sitten kunnolla mahat pömpöllä luumuista, kun jonakin vuonna sato on saattanut olla kourallinen luumuja.

Omenoita ja päärynöitä on niin ikään pursunnut saavit ja korit yltäkylläisesti. Hyvä niin, sillä syksyn sateiden saavuttua piiskaamaan kellastuvaa maisemaa, saadaan nauttia lämpimän kesän tuottamasta sadosta.

Yrttimaan perhoset

Willa Tammiston Neitoperhonen Nymphalis io, syn. Inachis io

On vaikeata saada kuvan kautta kerrottua kuinka fantastinen perhosten maa yrttimaastani on tullut. Muutama neliö yrttimaata kauniissa lilassa kukassaan on houkutellut paikalle monet eri perhoslajit ja niitä on paljon. Toinen toistaan kauniimmat perhoset lentelevät ilokseni villiintyneessä oreganomaassani. Olen oikeastaan tosi iloinen, että sitä ei tullut raivattua, vaan se on saanut ihan vallattoman boheemisti kasvaa rehottaa. Näin läheltä en olekaan voinut poimia lajikirjoa neitoperhosista (Nymphalis io, syn. Inachis io),  amiraaliperhosista(Vanessa atalanta), ohdakeperhosista (Vanessa cardui, synonyymi Cynthia cardui) ja nokkoperhosista (Nymphalis urticae) aina muihin pienempiin lajitovereihin.

Köynnöskasvit pergolaan

Willa Tammiston kuusama (caprifol)

Pergola on valmistunut. Meidän pergolasta tuli kyllä lähinnä japanilainen torii-portti (linnunorsi), paitsi että tämä ei ole punainen. Vaikka ei sekään haittaa, sillä kyseiset portithan ovat puhdistavia portteja; tässä tapauksessa puhdistautumista luonnon temppeliin eli puutarhaan saavuttaessa meditoimaan.

Pergola on muutenkin lähinnä kylkiäisenä muulle rakenteelle kaltevassa puutarhamaastossa olevassa oleskelulavassa. Kyseisestä lavasta alun perin piti tulla pienempi, mutta loppujen lopuksi tanssilavasta hätätilassa se alkaapi käydä. Toisaalta istuttamamme kasvillisuus kasvaa vuosi vuodelta ja muuttaa mittasuhteita. 

Kasvillisuus pergolaan onkin mietityttänyt. Valitsisiko pergolaan kasvamaan köynnösruusua, humalaa,  kärhöjä eli klemaatiksia vai kuusamaa eli caprifolia? Köynnösruusuissa pelkään, että kauriit syövät ne. Tänä vuonna ne ovat popsineet lähes joka ikisen ruusunnupun. Humalasta minulle tulee nostalgisia muistoja mieleen isäni lapsuuden kodin avokuistista. Viime kesänä näin myös Ruotsissa mielenkiintoisen idean punavalkoisiksi maalatuista pitkistä seipäistä, joidenka ympäri humala kasvoi. Kärhöistä eli klematiksesta on meillä jo hyviä kokemuksia. Erilaiset klematikset menestyvät meidän pihassa muutamassa paikassa, joten ne ainakin ovat osoittaneet selviytymiskykynsä. Kuusamaakin kiemurtelee kuistin ja koivun ympärillä. Lähes joka vuosi ne kasvavat komeasti.

Jos sinulla on omakohtaisia kokemuksia jostakin näistä tai vaikkapa kaikista, niin kuulisin mielelläni.  Kasvupaikka on koko päivän melko aurinkoinen ja isot saarnet vain jossain määrin tuovat puolivarjoisuutta. 

Caprifol photo: www.plantagen.com

Humalasalot  photo: www.aspegrenstradgard.net  

Köynnösruusuja photo: www.viherpeukalot.fi  

Kiinanpioni kukkii juhannuksena

Hyvää juhannusta!
 

Odottelin jo kovasti kiinanpionini (Adolphe Rousseau) kukintaa. Monesti sen kukinta on ollut parhaimmillaan kesä-heinäkuun vaihteessa, mutta tänä vuonna se osui ilokseni juhannukseen. Osa kukinnasta on vielä nupussaan, mutta sain kirjoituspöydälleni näin kauniin pionin ihaltavaksi. Vanha lapsuusajan kukkamaljakko jää runsaan kukan varjoon.
 

Pioni on ollut muutossa mukana yksitoista vuotta sitten. Edellisessä paikassa se kasvoi rehevästi hyvin aurinkoisessa paikassa, missä kykenin sen myös seinää vasten tukemaan. Nyt pionini ovat sinnitelleet sitkeästi varjoisemmassa paikassa ja se on näkynyt niiden kasvussa. Kukintaa on ollut vuosien vähemmän, koska aurinkoakin on ollut vähemmän - vuosien varrella vieläkin vähemmän, koska lähellä olevat valtaisat tammet ovat alkaneet varjostaa entisestään pionien auringon saantia. En tiedä uskallanko vielä kerran niitä siirtää. 
 

Mutta tänä juhannuksena saan nauttia muutamista mahtavista voimakkaan punaisista pionin kukista.

Lupiinimeri

Pihan nurmikon reunamilla ja tien ojan vierustalla kasvaa siistissä rivissä lupiineja. Tämä Amerikan tuliainen on kaunistanut suomalaista kesämaisemaa jo  1800-luvulta saakka. Komealupiinia eli Lupinus polyphyllusta saamme ihailla sitkeästi maasta nousevina sinisinä, violettisina, valkoisina ja vaaleanpunaisina kukintoina. Meillä ne ovat osanneet kasvaa emäntää miellyttävästi eli eivät ole ryöstäytyneet holtitomasti ympäri puutarhaa tai niityn puolelle.
~

Oman sitkeytensä ne ovat osoittaneet myöskin. Kymmenisen vuotta sitten pihaa myllerrettiin ja multakasoja lupiinien kera siirrettiin paikasta toiseen. Tuolloin olin varma, ettei niistä enää ollut mihinkään, mutta niinpä vain ajan kanssa ne nousivat taas uudessa paikassa esille. Minusta se oli vain iloinen asia, koska en katso pihan lupiinien olevan ollenkaan vaivaksi, vaan pelkästään iloksi. Pidän lupiinien raikkaista väreistä ja muutenkin terttumainen kukinto on kaunis niin pihalla kuin kotona kesäisessä maljakossa.

Juhannusruusujen ihailijat

 

Kovan talven jälkeen jälleen kerran isoäitini perua oleva juhannusruusu aloitti kukintansa viikonloppuna. Kukintojen alkaessa ruusuni sai toisenkin ihalijan - kauriin. Aamukasteen aikaan päästin kissan ulos ja kuinka ollakaan juuri aukeamassa olevien kukintojen äärellä kauris oli poimimassa herkkuaamupalaa itselleen. Huidoin ja huikin, paukutin ovea ja kaikkea muutakin hätääntynyttä elämöintiä. Kauris katsoi minua suurilla silmillään aikomustakaan liikkua sijoiltaan. Tuli vähän outo olo. Siinä tovin tutkimme toisiamme. Minä olin sitä mieltä, että hän syö kauniit kukkani, joita olin jaksanut odottaa kokonaisen vuoden. Minä olin myös sitä mieltä, että hän syö minulta jotakin vielä enemmän, koska tämä on perintöruusuni ja sillä on tunnearvoa. Kauris kaiketi näki hätäni ja katsoi parhaaksi noteerata käytökseni ja lähteä minun helpotukseksi verkkaisesti kohti lähimetsää. - Kenties kauris palasi heti mentyäni aamupalansa pariin, koska sekin oli odottanut herkkuansa kokonaisen vuoden...

Pihaniitty ja unelmointia

 ~
Willa Tammistosta löytyy myös ihanan kesäinen niitty vallattomasti kasvaneena. Kaunista katseltavaa näin kesän alussa ja miksipäs ei koko kesän. Toisaalta haaveilisin parista kesälampaasta käyskentelemässä niityllä. Saaristoidyllini olisi tuolloin parhaimmillaan.
~

Minun tulee kesällä haaveiltua kaikenlaista lempipaikassani kuistilla. Katseellani tarkastelen kaikkea mitä pitää pihalla puuhata ja mitä tulee saada kunnostetuksi talven jälkeen. Kaikkein eniten kuitenkin annan tilaa unelmoinnilleni ja suunnittelen jo seuraavia projekteja. Luonnollista, sillä onhan se monin verroin hauskempaa kuin rästissä odottavien pihatöiden suunnittelu. Työntouhuun päästyäni voin todeta unelmien siivittävän mukavasti läpi tylsimmänkin kitkemisprojektin.

Syreenit perinnepuutarhassa

~

Syreenien aikaan kesä tuntuu alkaneen. Tuoksut tuntuvat tulvivan joka puolelta. Perinnepihassa on jo 60 vuoden takaa ollut mukana syreenejä. Sulassa sovussa niin valkoiset kuin liilat. Monasti olen poiminut liilan värisiä maljakkoon sisään vanhoihin perinnemaljakoihini, mutta tänä vuonna liilat näyttävät minun silmälleni melko haaileilta väritykseltään. Valkoiset sitä vastoin hohtavilta kirkkaassa ja kuumassa auringon paahteessa.
~

~

Pihassamme on istutettuna syreenejä polkujen ja tien reunamille kuin myös rajaamaan ja suojaamaan pientä levähdyspaikkaa. Kuumimmassa paahteessa olevat näyttävät tällä hetkellä kukkivan vahvasti, mutta varjoisamman paikan kukinnot lienevät pitkäkestoisemmin ihailtavanamme kesän kuluessa. Olemme halunneet säilyttää puutarhassamme vanhanajan tunnelmaa. Vanhaan pihapiiriin sopivat parhaiten vanhan ajan perinnekasvit. Olemme koettaneet kasvattaa myös joitakin uudempia tulokkaita, kuten viherhavuja. Jotkut niistä menestyvät ja jotkut eivät, joten kyllä parhaimmalta näyttävät ja viihtyvät perinteiset puutarhakasvit.
~

~

Suomen suvi on lyhyt. Herkeämättä tulisi istua puutarhassa ihailemassa kukkaloistoa, ennen kuin sille saa sanoa hyvästit taas tulevaan kesään saakka. Onneksi seuraavaksi pääsee ihailemaan ruusuja, kun syreenien aika on menossa ohi. Odotan myös malttamattomana jasmiinin kukintaa. En odota niinkään kukkien kuin huumaavan tuoksun takia. Se on yksi kesän kohokohta, minkä täytyy säilöä muistin sopukoihin.
~

Ruusujen aikaan

 

Puutarhassa kuluu helposti koko päivä niin puuhastellessa kuin sitä ihaillessa. Nyt parhaillaan kaikki ihanat ruusut kukkivat vuoron perään. Olemme saaneet oman ruusupuutarhan 15 eri lajikkeen ruusut hyvään kasvuvauhtiin, jossa eri ruusut kukkivat vuorotellen.

~

Kokemuksen kautta olen saanut oppia huomaamaan, mitkä lajit viihtyvät ja kestävät tuulisissa, vähälumisissa ja jokseenkin kuivissa olosuhteissa. Samaan aikaan istutetuista ruusuista osa on kasvanut parin metrin korkuisiksi pensaiksi ja osa kärsien, kituen saavuttanut huomattavasti vaatimattoman koon.

~

Mutta siitä huolimatta kaikki yhtä ihania omalla tavallaan ja tuoksuhan on mitä hurmaavinta eri ruusujen kukkiessa.

Mustaviinimarjapensasmetsikkö

Runsaslumisen talven jälkeen kaikki kasvillisuus on kärsinyt enemmän tai vähemmän. Joitakin kasveja tai pensaita joutuu uusimaan kokonaan joko lumivaurioiden vuoksi tai sitten eläinten puhtaaksi parturoinnin jälkeen.

Totisesti on ollut kova talvi, kun lähes kaikki on kelvannut syötäväksi. PAITSI meidän runsas mustaviinimarjapensaisto... Niistä olisi voinut napsiakin, mutta ei. Ne rehottavat (jos vain voi) niin entistä mahtavimpina - joten elokuussa riittää poimittavaa niin omalle perheelle kuin tutuillekin :O)

Nautitaan ihanasta ja aurinkoisesta vuodenajasta!

Puutarhamessuilla kevättä odotellessa

Viikonloppuna kävin jo haikailemassa kesätuulien, ihanien mökkikesien kuin puutarhaunelmien perään Helsingin Messukeskuksessa. Olihan siellä myös sisustamiselle oma osastonsa, joten taas oli messut minun mieleeni monine fantastine ideoineen ja samanhenkisine ihmisineen.

Paljon muistikuvia, mutta myös jotakin konkreettistakin. ~ Miten ihanaa, että nykyään on mahdollista pukeutua naisellisesti myös puutarhassa puuhasteluun. Työskentely tuntuu mukavalta, kun saa pitää käsissään kuvan kaltaisia leppäkerttu- puutarhakäsineitä.

Jos vain tuo lumi sulaisi ja kevät koittaisi, niin että edes kuukauden päästä olisi maata mahdollisuus möyhentää.