31.12.2013

Uudenvuodenaaton aatoksia

 



Vanha vuosi vaihtuu unholaan. Voimme muistella kulunutta vuotta enää menneessä aikamuodossa. Historian lehtien kääntyessä eteenpäin, minut valtaa aina haikeus ja toisaalta kiitollisuus. Sain elää ja nähdä kaikenlaista menneenäkin vuonna.
 
Uusi vuosi raottuu jo oven raosta iltaan käännyttäessä - uusine tuomisineen. Toivotamme toisillemme Onnellista Uutta Vuotta. Pyrkimyksenämme olisi saavuttaa harmoninen elämä kaikista haasteista huolimatta, sillä niiltähän emme oikeassa elämässä koskaan välty. Olkoon haasteemme voitettavissa, pystypäin kohdattavissa ja ymmärrettävissä. Jos jaksamme kietoa lähimpämme sanallisiin ja kädellisiin halauksiin, ovat elämän ilot ihanampia tuplata ja haasteiden hetket inhimillisemmissä mitoissa jaettavia.
 
Onnellisuus asuu meissä, joten ottakaamme onni osaksemme ja toivottakaamme toinen toisillemme Onnellista Uutta Vuotta 2014!
 
 
 
 
SINULLE LUKIJANI
Abban sävelin 
uudenvuodentoivotukseni
~
alla linkki

26.12.2013

Tapaninpäivän kettujuttu

 
 

Jouluaatonaatosta joulupäivään olen ollut joulun vietossa perheen parissa. Nyt Tapanina on juhlinnassa ja juhlien kestitsemisessä välipäivä. Jouluna vieraana olleet isoimmat lapset puoliskoineen ovat porhaltaneet jo eteenpäin seuraaviin joulun juhlintoihin. Huomenissa odottelen sitten seuraavan lapsen perhettä ja pikkuista.
 
Tänään olen antanut aikaa itselleni. Nojatuolissani olen aloittanut kilkkunan* sulattelua. Välillä olen huolehtinut liinavaatehuollon tilasta, että kaikki on varmasti valmiina seuraavia vieraita varten. Ihan vaan toimettomana en ole kuitenkaan osannut tuolissani olla Tapanin vietossa. Kuitenkaan mitään perinteistä Tapanin ajelua en ole tehnyt, vaan tyystin tyytynyt nojatuolimatkailuun. Kurkkasin lankavarastooni Willa Tammistossa ja totesin, että tänne olinkin jättänyt ainoastaan langanloppuja. Mutta hetken siinä miettiessäni sain idean pikkuisten sinisten villasukkien rinnalle tehdä langanlopuista kettuhuivin. Huivihan ei tarvitse olla pitkä pikkumiehelle, joten neulomiseen riittävät sopivasti pikkuiset langan pätkät hyvin. Niin sitten syntyi muutamat langanloput hyödyntäen vielä yksi pikkupaketti pukinkonttiin ... Tapani-kettu. 
 
 
* Meillä perinteisesti joulupöytään kuuluvat sekä kinkku että kalkkuna ja niitä sitten leikkisästi yhdessä kutsumme yhteisnimikkeellä kilkkuna.
 
 
 
Lopuksi talvinen kettusatu, vaikka lumettomassa kelissä Tapania vietetäänkin.
 
"Olipa kerran kettu, ja kylmä, pimeä tähtikirkas yö jossain kaukana, kaukana Pohjolan tuntureilla. Ketulla oli tulenpalava kiire, sillä se oli myöhässä vuosittaisesta mittelöstä, jossa kilpailtiin kettujen viekkausmestaruudesta. Niinpä se päättikin poiketa tavanomaiselta polultaan oikaistakseen tunturien halki, vaikka lumessa tarpominen varmasti ottaisikin kunnon päälle. "Sen minkä voimassa häviää, sen ajassa voittaa", tuumi repolainen, joka oli viekkaudestaan muiden kettujen keskuudessa tunnettu.

Vitivalkoinen lumi pöllysi repolaisen tassujen alla, kun se hyppelehti kinokselta toiselle. Vauhti oli hurja: ketun tavoittaessa tunturinlaen toisensa jälkeen sen tulipunainen turkki näytti liehuvan liekkinä kimmeltävien kinosten ja sysimustan taivaan rajamailla.

Korkeimman tunturinlaen päälle päästyään kettu oli jo aivan puhki. Se ei enää jaksanut pitää upeaa, pörröistä ja juhlakuntoon suittua häntäänsä arvokkaasti asennossa, vaan häntä iskeytyi maahan ketun eteenpäin viilettäessä. Vauhti oli niin kova, että hännän huiskiessa tuntureita siitä sinkosi kipinöitä, jotka pitkänä nauhana kiemurtelivat saman tien taivaalle.

Lopulta kettu ehti määränpäähänsä, mutta sillä ei ollut kaiken kiireen keskellä aavistustakaan aiheuttamasta suuresta valonäytelmästä: kipinät tanssivat taivaalla, muuttivat väriään ja leimusivat upeana valomerenä kaikkien pohjoisen eläimien riemuna ja ihmetyksenä. Siellä niitä voi nähdä nykyäänkin, jos oikein hyvin onnistaa- revontulia, nimittäin."
 

Sisustuskyselyyn osallistuminen

Tapanin illan jatkoja teille blogimaailman ystävät. Joulun jälkeinen päivitykseni on suomalaisille sisustusblogien kirjoittajille. Kuten tiedämme, niin se mitä suomen kielellä kirjoitamme Suomessa, saa mielenkiintoa myös maamme rajojen ja kielimuurin ulkopuolellakin. Pohjolan kansan näkemykset ja elämä kiinnostavat yllättävän laajalti ihmisiä myös muualla.

Wioletta Radomska on puolalainen Varsovan yliopiston suomen kielen ja kulttuurin opiskelija. Hän on tekemässä pro gradu- tutkielmaa suomalaisista sisustusblogeista. Hän tutkii sisustusbloggaajien motiiveja bloginsa pitämiseen. Opiskelija toivoo tutkimukseen osallistujien vastaavan 15.01.2014 mennessä. Hän toivoo, että saisi mahdollisimman kattavasti vastauksia.  Hän pyysi, että bloggaajana voisin jakaa linkin tutkimuksen kyselylomakkeeseen, että kysely tavoittaisi lisää vastaajia. Vastaaminen tapahtuu nimettömänä ja henkilötietoja ei kerätä.

22.12.2013

Joulutervehdys 2013



Olemme päässeet jälleen kerran niin pitkälle, että joulun aika on saapunut. Vuosi vuodelta minusta tuntuu, että joulu vaan aikaistuu ja yhtäkaikki kuukaudetkin  supistuvat kaiken muunkin piukentamisen ohella. Omien joulujen kierron määrän huomaa, että pysähtyy miettimään tällaisia asioita. Mielessä on isoäitini sanat siitä, että "vanhan vuosi on puolta lyhyempi kuin nuoren" ja isäni toteamus, että "elämä on lyhyt kuin unen näkö". Jokaisesta joulusta on siis otettava tiukka ote ja nautittava joulun ajasta juuri sellaisena kuin itse kukin meistä sen omimmakseen kokee.
 
Olen tähänkin jouluun valmistautunut jo pidemmässä juoksussa, mutta ihan ne viimeisimmät hienosäädöt tapahtuvat juuri ennen H-hetkeä. Kaikki joulutervehdykset kotimaahan ja ulkomaille kirjoitan yleensä marras-joulukuun vaihteessa valmiiksi ja postitan hyvissä ajoin, että ne varmasti ehtivät kaikille minulle tärkeille ihmisille. Joulukodin sisustuksen aloittelen myös marraskuun loppupuolelta ja viimeistään ensimmäisenä adventtina. Joulusiivot tapahtuvat kuitenkin vasta joululomien alkaessa, sillä koira-kissa-lapsi-huushollissa ei siivo pysy kovin montaa päivää. Sitä aivan turhaa saa stressiä, jos aloittaa moisen puuhan liian ajoissa, sillä se johtaa muuten uuteen siivoukseen...
 
Nyt olen pukenut kodin jouluasuun ja tuoksujakin on tullut jouluisten leipomusten muodossa levitettyä. Värit, valosarjat, elävät kynttilät ja tuoksut ovat minun joulun tärkeitä aineksia. Jouluruoka kaikkine perinteineen on erityisen merkityksellistä. En voisi kuvitella istuvani joulupöytään, missä olisi tarjolla jotakin muuta kuin jouluruokaa. Pienet vaihtelut yksityiskohdissa tekevät tietenkin terää, mutta päälinjat on säilytettävä. Meidän perheen kohdalla se on yhdistelmä suomalaista ja suomenruotsalaista ruokakulttuuria.  
 
Yhdestä asiasta olen kuitenkin jo vuosien saatossa kyennyt tinkimään eli joulukuusesta. Nuorena perheenäitinä koin, että joulukuusi oli hyvinkin tärkeä joulun elementti. Kunnes yhtenä jouluna edesmennyt koiramme kaatoi joulukuusen päin kattokruunua. Koiralle ei käynyt hässäkässä kuinkaan ja joulukuusikin selvisi lievillä vammoilla. Tapahtumasta viisastuneina ulkoistimme joulukuusen seuraavana vuonna ja näin tapahtui monta vuotta. Viime vuonna kokeilimme taas sisäkuusta. Se kuitenkin jäi yhden vuoden kokeiluksi, koska tuntui niin tuhlaukselta sahata joulukuusi muutaman päivän iloksi ja sitten sahata se entistä pienempiin paloihin. Lyhyen ilon lisäksi, kun on sitten huippuimuroinnista huolimatta kuusen neulasten riesa aina juhannukseen saakka. Joten itseämme ja luontoa säästääksemme olen täksi jouluksi laittanut joulukuusen virkaa hoitamaan joulutähden omien valosarjojensa kanssa. - Helppo hoitaa ja vähän neulasia.
 
Loppujen lopuksi joulun tunnelma on joulun aineksista se tärkein; on joulukuusta tai ei, on jouluruokaa tai ei, on joulukoristeita tai ei. Tunnelma on meissä jo sisäisesti, vaikka ilman kaikkea edellä mainittua. Yhdessäolo läheisten ja rakkaiden kanssa oman joulunviettotavan mukaan luo rauhaa ja turvallisuutta elämän kierrossa taas uusiin kuukausiin ja kohti seuraavaa joulua.
 
Rauhallista joulun aikaa ja nauttikaa yhdessäolosta rakkaittenne kanssa.