Kesäelon mansikoita ja mustikoita

Aurinkoinen kesäpäivä kului asioita hoidellessa ja testasin nuorimpien lasten kanssa meille uuden kesäkahvilan kotikaupungissamme. Kesäkahvilat ovat mukavia paikkoja istahtaa hetkeksi. Todella mukavaa, että ihmiset jaksavat yrittää ja keksiä aina uusia ideoita kahviloidenkin yksilöimisessä. Tässä kahvilassa osa tuotosta menee sierraleonelaisten auttamiseen Afrikassa. Positiivista ajatella, että voi kahvitteluhetkellä auttaa asiaa pikkuisen eteenpäin.

Taas tulin tänään kotikaupungin afrikkalaishenkisen kahvipöydän antimia katsellessa miettineeksi sanontaa mansikoista ja mustikoista -"Oma maa mansikka, muu maa mustikka". Itse pidän molemmista marjoista ja ehkäpä jopa enemmän mustikoista, joten minulle ei ole koskaan auennut mansikoiden ja mustikoiden arvottaminen eri tasoille. 

Kotiseuturakkaus on varmasti omien juurien kannalta tärkeää ja kodin arvon ymmärtää, kun on käynyt omaa pihapiiriä kauempana. Mutta toisaalta "kotonaan" voi olla missä vaan, kunhan rakkaimmat ovat lähellä. "Home is where my love is" eli oli kotina pesä, mökki, maja tai linna missäpäin maailmaa vaan - sen todellinen arvo muodostuu sydäntä lähellä olevista lähimmistä.

Keskikesän juhlaa Turunmaan saaristossa

 



Keskikesän juhla on alkamassa. Toivottavasti kaikki lauttajonot on saatu purettua ja ihmiset päässeet vähitellen juhannuksensa viettoon omiin mansikkapaikkoihinsa. 

 

Suomen suvi on kauneimmillaan. Ihana leyhyttävä saaristotuuli hipaisee ihoa ja kaunis sininen taivas kaartuu ylläni, kun istun ulkona läppäri sylissäni juhannuksen blogipäivitystä kirjoittamassa. Voiko elämä enää auvoisempaa olla.

 

Nuorimmat lapseni saariston kodissa pelailevat ulkona puutarhassa pihapelejä, kuten jo allekirjoittanut monta vuosikymmentä sitten Pohjanmaan lakeuksilla. Ulkona on sytytetty kivitakkaan tuli ja vanhimman pojan kalastamaa saalista on savustumassa iltapurtavaksi. Ihanaa perheen keskinäistä yhteiseloa ja -oloa ilman suurempia suorituksia ja punnerruksia. Kerrankin suven sää on suosiollinen ja sään herrat antavat parastaan. Kelpaa auvoisessa auringossa nauttia suvesta.

 

Vielä odotellaan lipun nostoa salkoon juhlan alkajaisiksi. Kohta myös eri kylissä saariston perinteen mukaan komeat juhannussalot puetaan parhaisiinpa ja nostetaan ihastuttamaan saarelaisia. Kenties vaalean illan tullen astellaan juhannustanssien pyörteisiin. Kyllä elämä on ihanaa - tässä ja nyt.

 

Toivotan teille kaikille oikein antoisaa keskikesän juhlaa. Nauttikaa Suomen keskikesästä ja hyvästä seurasta. Kerätkää yhdessä elämää kantavia yhteisiä elämyksiä elon taipaleelta.

 

Vintage- lokerikko

Lokeroitumishistoriani alkaa 1990-luvun alkupuolella helsinkiläisestä muoviliikkeestä hankitusta lokerikosta. Se on palvellut monenlaista säilyttämistä. Olen vaihtanut tarralappuja aina kulloisenkin tarpeen mukaan. Jossain vaiheessa punainen lokerikko läpinäkyvine laatikoineen siirtyi komeroon piiloon. Viimeisin tehtävä on ollut palvella askartelutarvikkeiden säilönä laventelinsinisen kaappini syvyyksissä. Punainen kun ei nyt tällä hetkellä kuulu oikein kotini päällimmäisiin värimaailmoihin.

Jatkuvasti saatavilla olevat harrastetavarat ovat joutuneet hieman varioidumman lokeroinnin kohteeksi. Viime aikoina langat, nauhat, helmet yms. ompelutarvikkeet olen jaotellut maalaamiini pikkuisiin koreihin. Kivoja katsella, mutta toisaalta pölyä kerääviä. Käteviäkin ne toisaalta ovat, kun voi näppärästi poimia asioita ompelukoneen yli korista. Korien väritys tietty mukailee nykyistä vaaleaa sisustuslinjaa.

Eräässä sisutukseen suuntautuneessa kirjakerhossa on tarjolla kirjallisuuden lisäksi asiaan kuuluvia oheistuotteita. Tilasin tämän pienen ja näppärän laatikoston sieltä. Ihan vain kokeeksi, ajattelin. Kuva kun ei aina kerro totuutta tilattavista tuotteista. Mutta ihan minun huusholliini sopiva pieni tilaihme sieltä postista saapui. Nyt sain kaikki ylimääräiset nauhanpätkät ja helmet lajiteltua omiin lokeroihinsa. Kun kaikki ovat "kotiutuneet" oikeisiin lokeroihin, niin kirjoitan kauniit nimilaput.

Pohjolan vaalenevat illat

Talviloma on  tätä kirjoittaessa jo historiaa. Rentouttavaa oli vain olla.

Seuraavaksi katsomme eteenpäin  ja siirrymme kovaa vauhtia kohti yhä vaalenevampaa kevättä. Aivan ihanaa on ollut huomata, miten vaivihkaa yhdenkin viikon aikana illat ovat vaalentuneet. Aivan kevyesti valoa riittää illasta jo aina kello 18.30 (6.30 PM) saakka. Tämä tuli testattua, kun istuin autossa ja pystyin neulomaan ilman valaistusta siihen saakka. :)

Willa Tammiston vierashuone on tyhjennyt loman jälkeen. Se jää odottamaan vaaleine, valkoisine, tanskalais-ranskalaishenkisine tekstiileineen seuraavia kevään vieraita.

Miellyttävää alkavaa viikkoa!

Kesälomalla akkujen lataaminen

Hauskaa on olla lomalla ja ladata akkuja. Joskus rentoutuminen onnistuu ja joskus taas saattaa lomasta muodostua syystä tai toisesta suunnitelmista poikkeava. Sopeuduttava vain on elämässä eteen tulevien tilanteiden mukaan.
 

Paljon tuntuu kesälomalla ehtineen tapahtua. Paljolta tuntuvat kaikenlaiset ponnistukset mitä on Willa Tammiston eteen tehnyt. Onneksi silmän iloksi ja oloksi puurrettu panos ei tunnu koskaan työltä tai työläältä sanan varsinaisessa merkityksessä. Sitä on ainoastaan onnellinen nähdessään kättensä  jättämistä konkreettisista jäljistä.
 

Viimeisten lomapäivien äärellä olo on kuin muuttolinnulla. Hauskaa on ollut ja taas kohta takaisin tullaan, mutta välillä täytyy käydä sorvin ääressä, jotta taas voidaan lomailla ja palata takaisin.

Heinäkuun lopun kuvapoimintoja lomalaisen elämästä: iltapuhteena kasvanut villasukkapino, puskissaan poimijoita odottavat viinimarjat ja puutarhan viimeisten ruusujen helakat hohteet.

Pihaniitty ja unelmointia

 ~
Willa Tammistosta löytyy myös ihanan kesäinen niitty vallattomasti kasvaneena. Kaunista katseltavaa näin kesän alussa ja miksipäs ei koko kesän. Toisaalta haaveilisin parista kesälampaasta käyskentelemässä niityllä. Saaristoidyllini olisi tuolloin parhaimmillaan.
~

Minun tulee kesällä haaveiltua kaikenlaista lempipaikassani kuistilla. Katseellani tarkastelen kaikkea mitä pitää pihalla puuhata ja mitä tulee saada kunnostetuksi talven jälkeen. Kaikkein eniten kuitenkin annan tilaa unelmoinnilleni ja suunnittelen jo seuraavia projekteja. Luonnollista, sillä onhan se monin verroin hauskempaa kuin rästissä odottavien pihatöiden suunnittelu. Työntouhuun päästyäni voin todeta unelmien siivittävän mukavasti läpi tylsimmänkin kitkemisprojektin.

Syreenit perinnepuutarhassa

~

Syreenien aikaan kesä tuntuu alkaneen. Tuoksut tuntuvat tulvivan joka puolelta. Perinnepihassa on jo 60 vuoden takaa ollut mukana syreenejä. Sulassa sovussa niin valkoiset kuin liilat. Monasti olen poiminut liilan värisiä maljakkoon sisään vanhoihin perinnemaljakoihini, mutta tänä vuonna liilat näyttävät minun silmälleni melko haaileilta väritykseltään. Valkoiset sitä vastoin hohtavilta kirkkaassa ja kuumassa auringon paahteessa.
~

~

Pihassamme on istutettuna syreenejä polkujen ja tien reunamille kuin myös rajaamaan ja suojaamaan pientä levähdyspaikkaa. Kuumimmassa paahteessa olevat näyttävät tällä hetkellä kukkivan vahvasti, mutta varjoisamman paikan kukinnot lienevät pitkäkestoisemmin ihailtavanamme kesän kuluessa. Olemme halunneet säilyttää puutarhassamme vanhanajan tunnelmaa. Vanhaan pihapiiriin sopivat parhaiten vanhan ajan perinnekasvit. Olemme koettaneet kasvattaa myös joitakin uudempia tulokkaita, kuten viherhavuja. Jotkut niistä menestyvät ja jotkut eivät, joten kyllä parhaimmalta näyttävät ja viihtyvät perinteiset puutarhakasvit.
~

~

Suomen suvi on lyhyt. Herkeämättä tulisi istua puutarhassa ihailemassa kukkaloistoa, ennen kuin sille saa sanoa hyvästit taas tulevaan kesään saakka. Onneksi seuraavaksi pääsee ihailemaan ruusuja, kun syreenien aika on menossa ohi. Odotan myös malttamattomana jasmiinin kukintaa. En odota niinkään kukkien kuin huumaavan tuoksun takia. Se on yksi kesän kohokohta, minkä täytyy säilöä muistin sopukoihin.
~

Merellistä elämää

Kävelin meren rannalla raikkaassa merituulessa. Mikä ihana tuoksu lehahti mereltä vasten asvalttilämmön kuumentamia kasvojani. En tiedä, mikä meressä kiehtoo; sitä samaa sinistä vettähän se on. Sangen mielenkiintoista kiintymys mereen on, kun oman lapsuutensa on ollut lujasti ankkuroituneena kaukana aavalla peltomerellä - tai ehkäpä juuri siksi.

Meri on niin alkuvoimainen elementti. Meri haastaa kaikki aistit liikkeelle. Meren horisonttiin katsominen antaa luvan haaveilla jostakin suuresta tai vain antaa aihetta lepuuttaa ajatuksiaan katsellessaan aaltojen liikettä. Meren kohinan kuuntelu rauhoittaa kummasti ja tuudittaa mieltä levolliseen olotilaan. Suolaisen meren antimien haistaminen on tervetullut tuoksu makealta maistuneen hellepäivän jälkeen. Tuulen mukana lennättämät suolaiset pisarat huulille ja viilentävän aallokon lipluttelu varpaiden päällä antavat varmuutta ajatuksesta vedestä voitehista vanhinpana.

Meri on aina puhutteleva ja kunnioitusta herättävä.

Kesäelämää

Työntäyteinen ja elämänmakuinen toukokuu on tallennettuna muistoihin. Nyt on koittanut aika huokaista ja ladata akkuja ihanan hellivässä auringonpaisteessa ja vilvoittavasti leyhyttävässä tuulessa.
...

Lapsistamme keskimmäiset eli kolmanneksi vanhin ja kolmanneksi nuorin saavuttivat oman elämänsä virstanpylväitä toukokuun loppupuolella ja kesäkuun alussa. Olemme saaneet järjestää iloisia rippi- ja ylioppilasjuhlia. Ruuusuista aikaa kirjaimellisesti. Iloa. Hymyjä. Haleja. Elämän iloa ja onnea. Elämänmakuista menoa.
...

Samalla olen pysähtynyt miettimään elämän nopeata kulkua. Miten sitä vielä muistaa rippileirin ja juhannuksena vietetyn konfirmaation ja miten sitä kummasti uskoi olevansa jo niin iso. Puhumattakaan nuoresta jakkupukuisesta valkolakkisesta, joka uskoi tietävänsä jo niin paljon kaikesta - lakki sen varmana osoituksena. Mutta näin kai sen kuuluukin olla, että uskaltaa hypätä rennolla otteella maailman ihmeitä tutkimaan ja uskoo luovansa oman puumerkkinsä historiaan elämänpolkunsa aikana.
...

Samaan elämän iloon on mahtunut surun sävyjä, kun olen myötäelänyt jo kuukauden kipujen kanssa tuskailleen lähimmäisen kanssa. Sitä toivoo käden kosketuksen ja läsnäolon tuovan edes pientä lohtua ja toivoo sen hälventävän hiukkasen kipuja.
...

Kesäkuu on alkanut ja oma lomani lomaparatiisissani on alkamassa. Luvassa siis elämän makuista kesäelämää iloineen ja kipuineen - kaikkineen. Kaunis on ympäröivä kesäinen Suomen suvi. Kiitollisena katselen kaikkea kaunista ympärilläni ja annan itselleni luvan olla rentona.

Suosikkipaikka kesällä on huvimaja

Kuva: www.pavillon.fi / Sivulle linkki myös kuvasta.

Kuva: www.pavillon.fi / Sivulle linkki myös kuvasta.

Kuva: www.pavillon.fi / Sivulle linkki myös kuvasta.

Kiitos kaikille Suosikkipaikka kesällä-kyselyyn osallistuneille.

Oma suosikkipaikkani on jo kymmenisen vuotta ollut tsehovilainen kuisti. Lukijoille kirjasin pikkuiseen kesän kynnyksellä olevaan kyselyyni muutamia suomalaiseen kesämakuun kuuluvia iki-ihania paikkoja. Melkein arvasinkin lopputuloksen :)

HUVIMAJA on monelle suomalaiselle varmasti se kaikkein rakastetuin ja suosituin paikka suvessa. Huvimaja on näppärä, pienehkö ja pohjaratkaisultaan monitahoinen piharakennus. Monesti siihen rakennetaan komea suippokatto. Huvimajasta avautuvat ikkunanäkymät esteettömästi kaikkiin ilmansuuntiin puutarhaan, kasvimaahan tai rantanäkymään.

Huvimaja on ollut aikanaan herraskainen harrastus. Kartanoaikoihin huvimaja saattoi olla myös avoseinäinen oleskelukatos, jossa nautittiin iltapäivän kahvihetket musisoinnin kera.

Nykyään näitä jokaiseen makuun sopivia huvimajoja on tarjolla runsaasti eri valmistajilta. Kokoa ja näköä on monenlaista kuin on nimityksiäkin; onko sinun huvimajasi paviljonki, lystitalo vai puutarhamaja?

Suomalaisten suosikkipaikat kesällä ovat blogikyselyn perusteella huvimaja 83% , puutarha 76%, kuisti 66%, sauna 55%, riippukeinu 50%, aurinkotuoli 20%, grillikota 16% ja jokin muu 8%.

Suosikkipaikka kesällä

Minun suosikkipaikkani on tsehovilainen kuisti Willa Tammistossa.

Kesä kohisten saapuu Pohjolaan. Jokaisella meillä on tietty mielikuva aurinkoisesta ja levollisesta kesäpäivästä. Ne ovat hetkiä, jolloin ladataan akkuja talven varalle. Niihin hetkiin palataan vielä iltojen viilennyttyä. Niihin hetkiin liittyy vahvasti suosikkipaikat omine tuoksuineen, äänineen ja tunnelmineen. Kun kaivaa kuva-arkistoistaan kuvamuistoja, on jo kuin olisi suosikkipaikassaan, pelkästään kuvan nähtyään.

Missä on sinun suosikkipaikkasi kesällä kotona tai mökillä? Minulle se on paikka, jossa saan vain olla ja nollata, mutta samalla saan kaikkia aisteja käyttäen nauttia saariston ihanasta suvesta. Suosikkipaikassani voin irtaantua arjesta ja kiireestä.

Osallistu kyselyyn! Onko sinun suosikkipaikkasi puutarhassa, huvimajassa, puutarhakeinussa, lepotuolissa, riippukeinussa, marjapuskan äärellä, perunamaan reunalla, laiturin nokassa, lepolassessa, kuistilla, takkatulen äärellä, rantasaunassa, kiikkustuolissa vai lipputangon juurella?

Etanat ja perhoset

"Mistä on pienet pojat tehty?"

Lapsuudessani luin hiirenkorville pitkulaisen Hanhiemon iloisen lippaan. Rakastin jo tuolloin sen hauskaa kuvitusta. Monet runot jäivät mieleeni juuri kuvituksen ja nautittavan riimityksen ansiosta. Samanlaisen kirjan ostin aikoinaan omille lapsilleni eli hyväksi havaittu säilyy sukupolvesta toiseen. Ja miten hauskasti lapsuuden runot ponnahtavatkaan mieleeni arkielämän tilanteissa vielä vuosikymmenien jälkeen.

~

"Mistä on pienet tytöt tehty?"
~

Kesänlapsi

Olen kesänlapsi sanan täydellisessä merkityksessä. Olen syntynyt kesällä. Ammatin valintakin tukee sitä, että kesä on vapaata aikaa touhuta ja nauttia kesästä.

Tuntuu, että kesäkuun aikana olen saanut aikaiseksi paljon ja niitä ideoita ~ niitä puksahtelee koko ajan. Joten riittäkö kesäloma kaikkien ideoiden toteuttamiseen? :O)

Nautin kesästä ~ nyt on aikaa perheelle, yhteisille tekemisille ja että itselläni on omaa aikaa omille tekemisilleni. Näin sitä ladataan akkuja sateiseen syksyyn ja pimeisiin talvi-iltoihin.

Ihanaa kesää kaikille ¨ olet lomalla tai et :O)

Saaristomeri kesällä

Viimeisellä lautalla matkalla saaristoon yhteen Saaristomeren 40 0000 saaresta. Vilpoinen tuuli tuiversi ja villapaita onkin aivan mainio idea kesäkuussa tällaisessa lämpötilassa.

~ ~ ~

• Euroopan laajin saaristo löytyy Saaristomereltä.
• Saarten määrällä mitattuna maailman suurin.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Saaristomeri

Kesän kynnyksellä

Tervetuloa kesä
ja
uusi

raikas

kesäinen

ilme

Willa Tammistoon

Willa Tammiston kesäkausi avattu

Yhdelle Willa Tammiston ulkoterasseista

olen puhdistanut ulkohuonekalut

ja aloittanut kesäkauden kaffittelun.

~

Kotoisasti kutsumme terasseja;

kansi I, kansi II ja kansi III

- numerointi perustuu valmistumisjärjestykseen.

~

On aivan upeaa istua ulkona ja kuunnella

mereltä kantautuvia liplatuksia

kuin moottoriveneiden kesäistä pärinääkin

ja tietysti juuri nyt joka puolella visertäviä lintuja.

~

Saariston elämää Willa Tammistossa

Tuulen humina kuljetti minut ajatuksissa saaristoon ja kesään. Se on kuin henkäys jostain kaukaa merten takaa. Kutsu seikkailuun.

Saaristossa rauhallisesti henkäilee myös kesäkoti seisoen vahvojen tammien varjeluksessa. Talo kertoo tarinaa monen vuosikymmenen takaa ja ottaa aina yhtä lämpimästi meidät vastaan. Rakastan taloa ja sen tsehovilaista kuistia, jossa sielu lepää ja kaunis ympäristö ravitsee koko olemuksen. 

Tänään aloitan blogini ensimmäisen tekstin kirjoittamisen tästä elämäni talosta - Willa Tammistosta.