Langanloppuja isoäidin neliöihin

Kahvin nauttiminen nostalgisesta kahvikupista kruunaa kahvihetken. Toisilla on teeseremoniat ja toisilla taas omat kahviseremoniansa. Mukillinen kahvia antaa eri fiiliksen kuin kupillinen. Kahvin nauttimisen aikana voi lepuuttaa ajatuksiaan ja ettei kahvi viilenisi liiaksi, voi sen peittää isoäidineliöillä virkatulla kahvipannun myssyllä. Muutamat pikkukerät sukkalangoista asettautuivat uuteen tehtäväänsä pannumyssynä.

 

 

 

Virkaamisen ja neulomisen lisäksi istun mielelläni lukemassa. Virkkasin muutamat neliöt hartiahuiviksi, mikä lepäilee nyt sohvatuolin selkämyksellä kutsuvasti. Siitä sen voi halukas lukija tai torkkuja asetella harteilleen.

Vielä keskeneräinen on tämä huvikumpumainen peittoni. Siihen on etsittynä kaikenkokoisista ja - vahvuisita ja -tyylisistä langanlopuista pätkiä. Sitä on ollut hauska virkata. Olen muistellut niitä kaikkia töitä, mihin mitäkin lankaa olen käyttänyt. Nyt jokainen pienen pieni langanloppu tulee hyötykäyttöön. Odotan innolla päivää, kun pääsen siihen käpertymään ja onhan se ihan kaunis sellaisenaan löhöilylaiskanlinnan selkämyksellä.

Isoäidit ovat olleet taloudellisesti ajattelevia naisia. Kaikki hyödynnettin ja taloudellisuudestakin tehtiin esteettistä. Muistan itsekin saaneeni oman isoäitini tekemän tyynyn isoäidinneliöistä. Mikä ihana aarre se nyt onkaan ja edelleen muodikas monella tasolla.
 

 

 

Patalappuja aina tarvitaan, joten niitä nyt sitten vielä yksilöinä muutamasta neliöstä.

Luovuuden kukkasia

Luovaa uutta vuotta 2013. Uuden vuoden lupauksia en ole tehnyt sen kummenkin kuin Facebookissa halusin osallistua Luovuuden vuosi -tehtävään, jossa tulee kuluvan vuoden aikana viidelle ensimmäiselle kommentoijalleen lähettää jokin oma luovuuden tuote. Minun kohdalla luovuuden tuotteita on syntymässä käsityön maailmasta. Itsekin odotan innolla vastavuoroisesti muutamaa luovuuden pakettia kommentoimiltani sivuilta.

Luovuuttani olen joulun alusajan suuren sukkaruuhkan jälkeen suunnannut myös yhden mäntylipaston uudelleen tuunaukseen maalilla ja tapetilla. Neulomista en kuitenkaan jättänyt joululomallakaan. Sukkia tein jo ensi syksyyn parit kappaleet, mutta sitten siirsin neuloosini langanloppujen hyödyntämiseen isoäidinneliöissä. Vaihtelu virkistää ja välillä tarvitsen sukkapuikkojen kilistelyn sijaan muuta liikettä käsille - ja ranteille. Virkatuista isoäidinneliöistä lähti syntymään ensin yksi orpo patalappu ja sitten vielä kesken oleva isohko maalaisromanttinen peitto sekä joululoman lopuksi muutamasta palasta kokosin koristelisän ompelemaani tietokoneen suojalaukkuun. Suojalaukkuun löytyi sopivasti oikealaista kangasta varastostani. Sininen kangas on vettähylkivää, joten vallan mainio tietokoneellekin ja sen lisäksi löytyi pehmikkeeksi laukun sisälle superloniakin.

Päätin uutena luovuuden vuonna antaa oman luovuuteni laajentua löytämäni marttailun myötä. Luvassa olisi jo tammikuussa minulle uusi aluevaltaus ryijyjen maailmassa. Tosin ensimmäinen opettajan ohjauksessa kokeiltava työ (tarvikepakkauksesta) on vielä pikkuinen ryijynpoikanen, mutta kuitenkin alku jollekin uudelle. 

Lukijakuntani, toivon teille oikein ihanaa uutta vuotta ja annetaan luovuutemme kukkia vuonna 2013.

Paksut isoäidin neliöt

Tervehdys pienen tauon jälkeen. Paukkupakkasista olemme saaneet nauttia tammikuun puolivälin jälkeen. Luntakin on tullut nyt sitten vihdoinkin oikein urakalla, kun sitä jo pitkään ehdimme odotella. Mielestäni se on ollut vain terveellistä, että olemme saaneet puhista toppatakeissa nietosten keskellä. Tämä on oikea suomalainen talvi.

Vapaa-aika on ollut melko kortilla. Tämä tarkoittaa, että sitä ei käytännössä ole ollut juuri ollenkaan. Päivät ovat menneet niin vauhdilla, että hämmästyksekseen sitä katsoo keittiön almanakasta kuluvan vuoden tammikuun olevan lähes kokonaan valmis muutamaa alkuviikon päivää lukuunottamatta.

Käsitöitä on aina jossakin välissä ehtinyt tehdä eteenpäin. Isoäidin neliöistä syntyvä peitto on edennyt vaatimattomasti, mutta kuitenkin. Totesinkin, että saapa nähdä syntyykö tästä tyynynpäällistä kummenpaa. Torkkupeitto tai jopa isomman lapsen sängynpeittokin vaatii melko monen illan uhrausta neliöiden väsäämiseen. 

Vanhantavaran kaupassakin ehdin piipahtaa ja yllätyksekseni sieltä löytyi kivoja lakanapitsejä, parit monogrammit ja lisää pelastettavia mummojen ristipistotöitä. Niistä sitten myöhemmissä postauksissa.

Reipasta talven jatkoa. Nautitaan kunnon talvesta :)

Isoäidin neliöt

Isoäidin neliö - Mormorsruta - Granny square

Olen veivannut viime kuukausina todella monet villasukat. Kun vauhtiin olen päässyt, niin työn vaihtaminen joksikin muuksi välillä, on tietty oma juttunsa. Kun nyt olen todellakin saanut perheelle ja ystäville lahjoiksi laitettua kahdetkymmenet sukat, jäi vaihde päälle vielä joulun jälkeenkin. Kun tohinoissani olin päräytämässä jo kolmansia villasukkia - sain perheen sisältä vinkkauksen, että vois sitä kenties välillä jotakin muutakin tehdä. Totta. 

Tänään vähän isommassa kirkonkylässä pyörähdettyämme perheen voimalla, sain jälleen pienen sysäyksen lankahyllyjen suuntaan. Sitten se tuli jostakin sielun sopukoista ajatus isoäidin neliöistä. Joulupukki tosin oli muistanut minua kahdella käsityökirjalla ja toisessa niistä oli mukavasti kuvauksessa sisutuksen lomaan laitettu virkattu peitto isoäidin neliöistä. Se oli kutkuttava juttu - ja tiedätte varmaan, että hetken kuluttua on tuumasta toimeen ryhdyttävä.

Tänään kotiin saavuttuani käperryin lempinojatuoliini. Hartaudenomaisesti kerin lankavyyhdit palloiksi kuin jo aikanaan oma isoäitini oli opettanut. Illan hiljaisuudessa ja takkatulen loimussa aloin virkata sitä ensimmäistä prototyyppiä omalle kantrihenkiselle peitolleni. Aika näyttää millainen peitto neliöistäni syntyy.