30.6.2012

Ristipistosta nostalginen tyyny





Takkatuli lämmittää ja sade ropisee tasaiseen tahtiin katolla. Syksyiseltä näyttävä kesäkuun viimeisen päivän sää inspiroi sisällä ompelemiseen ja nostalgisiin aatoksiin.

Ajatukseni liisivät ristipistolinnun mukana koneen huristessa. Nostagisesta työstä tuli  mieleeni vanha opiskelijaboksini Kalliossa sekä räväkän turkoosin ompelukoneen ja minun yhteistyön  26-vuotinen taival. Muistan  nuoren opiskelijatytön kesäpäivän Helsingissä, kun isä tuli yllätysvierailulle ja toi valitsemansa ompelukoneen syntymäpäivälahjaksi. Olin hyvin otettu. Isä oli tehnyt hyvät kaupat. Niin vain kone on toiminut ja toteuttanut monet elämäni varrella  vastaan tulleet ompeluideat haaveista todeksi.

Tähän työhön tuli ommeltua muistoja mukaan. Joskus talvella ostin lintuaiheisen ristipistotyön. Se oli siirtynyt jämäpalakoriin vanhan tavaran kaupassa. Työ ei luullakseni ollut päätynyt mihinkään valmiiseen muotoon, koska se oli tekijältään tullut tehtyä varsin vinoksi. Pienellä mukautuksella vanhan lakanakankaan ja jämäpitsien kanssa vinoutta ei huomaa ollenkaan.

25.6.2012

Sateinen Suomen suvi


Viileyden lisäksi tästä kesäkuusta jäävät mieleen hyttyset ja sade. 

Tästä sitä pitäisi sitten notkistua juhannuksen jälkeen kohti loppuvuotta, vaikka kesäinen sää ei vielä ole  kovinkaan monena päivänä päässyt hellimään ja varsinaisia hellepäiviä ei ole ollut. Mökkielämässä ei ole tarvinnut vaatekaapissa koskeakaan siihen kesäisten vaatteiden pinoon. Ihan hyvin on pärjännyt kevään ja syksyn vaatteilla. Nuorimmat eivät ole valittaneet kuumuutta tai hinkuneet uimisesta vielä kertaakaan... 

Hyttyset ja minä on pahin mahdollinen yhtälö. Olemme aina kunnioittaneet toisiamme pitkällä etäisyydellä. Jos tuttavuutta on tapahtunut, niin seurauksena on ollut mielettömästi turvonneet ja kutiavat jäsenet. Olen ollut oikein tyytyväinen, ettei etelässä juurikaan ole ollut hyttysongelmaa, mutta perunpa puheeni tämän kesän osalta. Oli ilta tai aamu, niin inisijöitä riittää. Mutta kuuleman mukaan otolliset olot hyttysille on kauttaaltaan Suomessa. En edes halua kuvitella kuinka paljon niitä on pohjoisessa...

Vesi vanhin voitehista, jos asiaa ajattelee positiivisesti. Luonto tykkää, mutta ruohonleikkaaja vähemmän. Toisaalta luonnollekin liika on liikaa, kun juuri ne koko vuoden odotetut kauniit kukinnat repsahtavat uupuneena pitkin pituuttaan. Mikä pettymys...

Toisaalta asialla on aina se toinen puoli.  Kun pihalla ei  ole päässyt puuhastelemaan, olen tutustunut toden teolla pennun elämään. Karvavauvan kanssa on leikitty ja peuhattu. Ihanaa on ollut ajan kanssa tutustua uuteen perheenjäseneen. Pienen spurttauksen ja leikin jälkeen  pienokainen on sitten kömpinyt tutimaan pedilleen. Silloin tämä emäntä on kaivanut mapillisen sukujuuria ja työstänyt sukuselvityksiä. Kohta varmaan sääolojen innoittamana iskee sukkakuumekin eli tulee neulomishimo. Sukujuttuja ja sukkapuuhia en puuhastele hellesäällä...

22.6.2012

Juhannuksena Suomen suvessa


Onneksi sää on ollut suosiollinen keskikesän juhlalle suomalaisessa suvessa. Aurinko on hyväillyt ja pienenpieni tuulen henki leyhytellyt hiljakseen silloin tällöin. Meillä on ollut ulos katettuna juhannusaaton ateria kaikkine perinteineen. Ihan kuin juhannuksen vietto olisi niistä kiinni. Toisaalta ne luovat turvallisen tunteen samalla tavalla kuin puolen vuoden päästä perinteisten ruokien äärelle kokoontuminen. Perinteistä kiinni pitäminen tuntuu  tärkeältä.

Poikani kävi hakemassa ilokseni juhannuskoivut, kuten olen vuodesta toiseen tottunut näkemään ulko-oven tai kuistin pielessä. Koivujen lävitse kulkeminen tuo mieleen astumisen suomalaisen suven ytimeen. Tuoreen vihreät juhannuskoivut näyttävät elämän voiman ja kutsuvat nauttimaan Suomen  suvesta parhaimmassa asussaan. Ainutlaatuisessa pohjoisen maamme suvessa on tarjolla hetken tuoksuja ja värejä. Kesä on niin lyhyt. Onneksi se kuitenkin on valoisa, jotta sen kesto tuntuu aavistuksen laveammalta.

Nautitaan näistä valon täyttämistä päivistä ja öistä. 

Hyvää juhannusta ja keskikesän juhlaa kaikille.

17.6.2012

Vaasillinen onnea





Kesäkuun puolivälin saapuminen on itselleni tietynlainen rajapyykki kesälomalla.  Vuotuinen vanheneminen asettuu niihin aikoihin. Vääjäämättä se on aina edessä samaan aikaan. Periaatteessa iloinen asia saavuttaa uudet numerot täytettäväksi erilaisiin elämän tilanteisiin. Käytännössä ikä numeroina saa mietteliääksi .  Iän antama perspektiivi luo kuvaa nopeasta sukupolvien kierrosta. Vuodet vierivät kuin itsestään.

Onnellinen saan olla, että olen kesänlapsi. Juhlapäivääni koristavat takuuvarmasti luonnosta poimittavat kesän kukkaset. Tänä vuonna sain kauniin vaasin ja vaasillisen syreenejä vanhimmalta pojaltani. Nuori mies on tutkaillut tarkkasilmäisesti toimiani ja halusi huomioida lahjassaan harrastukseni ja kiinnostukseni kohteen. Hän oli käynyt vanhan tavaran kaupassa lahjaostoksilla. Aivan ihastuttavan herkän vaasin hän oli löytänyt. Vanhan tavaran kaupassa kyseinen vaasi oli ollut sijoitettuna syntymävuosikymmeneni mukaiseen ryhmään. Siitä oli syntynyt idea ostaa juuri tämä vaasi minulle. Huokaisin ihastuksesta ja herkistä ajatuksista. 

Onnellinen saan olla, kun kauniisti vaasiin asetellut kukat olivat toivottamassa jo aamutuimaan onnea saavutetuista vuosista. Ihanaa tämä ikääntyminen.

14.6.2012

Valkoista valoa





Auringon paistattelun lomassa on välillä tehnyt mieli jotakin pientä kesäpuuhaa aloittaman myös sisätiloissa. Tämä on sitten ollut sellaista "mitäs tässä keksisikään" -tekemistä. Katse on kiertänyt ympäri huushollia sopivaa projektikohdetta bongaten.

Olen melko useasti katsahtanut sängyn päädyssä olevaan pikkuiseen yölamppuuni. Varjostin kallellaan ilmastointiteipillä kiinnitettynä jalkaan, se on pyrkinyt hoitamaan valaisemisen tehtäväänsä. Reppana ei todellakaan hengittellyt samaan tahtiin kodin sisustuksen nykyisen värimaailman kanssa. Skandinaavisen valkoiseen värimaailmaan tumma kaksikymppinen yölamppu toi liiallisen kontrastivyöryn menneen ajan dallasmaisesta kodin sisustamisesta. Mahtipontisesti jopa kipsinen lampunjalka oli tuolloin saanut oman kultareunansa. Päälle maalattuna sulassa sovussa hopea ja kulta komistivat pientä valonlähdettä. Varjostin oli omalta osaltaan "kultaisen silkin hohtoinen".

Makuja on niin monenlaisia, täytyy todeta tähän väliin. Kotona nimittäin sain arvoisalta lasten kotiraadilta kommentteja pensselin kanssa heilumisesta. Eniten kritiikkiä perheen nuoriso antoi äidilleen valkoisen värin ylikäyttämisestä. He toivoivat, että minun valkoinen villitys menisi jo vähitellen pois. Sain jopa rajoituksia, että mihin en missään nimessä saisi siirtyä "pensseli ja valkoinen maali" -setilläni.

Lasten ja imeväisten suusta kun tulee se paljon puhuttu totuus. Täytynee miettiä, onko valkaisu todellakin saanut yliotteen... niin meillä kuin kenties jo monessa muussakin huushollissa. Jos olisi se kuuluisa kristallipallo ja näkisi mikä suuntaus on seuraava villitys.



13.6.2012

Ruususen uni


Kuvankäsittely on jotain sellaista, mitä olen ihallut monella blogin pitäjällä. Aivan normikuvista saadaan aikaiseksi taideteoksia erilaisilla käsittelyillä. Nyt lähden jatkossa kokeilemaan blogissani millaisia ihmeitä saan omista kuvistani aikaiseksi.

Kuvien käsittely on ollut toisaalta ihailun kohteena, mutta toisaalta se on tuntunut realistisen kuvan liialliselta muokkaamiselta. Jokseenkin taustalla on omat hämmentyneet muistot jo hamalta 1970-luvun loppupuolelta, jolloin valokuvaamossa valmiisiin rippikuviin kuvaajatäti lyijykynällä kävi retusoimassa mallin paremman näköiseksi. Se häiritsi minua suuresti ja koska sen vieläkin muistan, se häiritsee edelleen. Toinen paljon enemmän lähihistoriaan liittyvä muisto on omien lasten kuvien käsittely valokuvaamoissa digitaalitekniikan yleistyessä. Yhteen kuvaan kuvaajasetä jopa teki pojalleni puuttuvan etuhampaan, vaikka nimenomaan odotettavissa ollut hammas oli ylpeyden aihe.

Toisin sanoen kuvien retusointi on ollut minulle samassa kategoriassa kuin kauneusleikkaukset. Olen pitänyt niitä tarpeettomina ja luonnollisen kauneuden häivyttämisenä joksikin epätodelliseksi. Joten tässäpä nyt pyörrän sanani ja lähden digitaalin kuvamaailman mahdollisuuksien maailmaan ja herätän kuvani Ruususen unesta.


11.6.2012

Luonnonhelmassa


Voiko autereisempaa olla, kun saa istua luonnonhelmassa kuuntelemassa lintukonserttia ja ihailla kukkaloistoa. Tätä osaa arvostaa, kun se ei ole jokapäiväistä herkkua. Jokaisesta kesäauringon hellimästä päivästä on otettava kaikki irti. 

Olen siirtynyt loman aurinkoisina päivinä työskentelemään ulos. Puutarhapöydän reunalle olen muodostanut työpisteeni. Samalla uusi pieni perheenjäsen on kirmanut ympärillä pienen hetken, kunnes on ollut ansaittujen päiväunien aika. 

Olen sallinut  itsellenikin hössötyksen vähentämisen ja keskittynyt vain oleelliseen. Olen antanut itselleni luvan levätä ja nauttia lomasta. Vielä en ole kokenut tarpeelliseksi vilkaista työlistaani. Siihen listaan on tullut kirjattua talven aikana niitä asioita, mitä pitäisi ehtiä tehdä loman aikana maalla. Mitä turhia. Olkoon laatikossa.


Sitten vielä kiitokset lukijoilleni, jotka jaksatte käydä kurkistamassa päivityksiäni. Ne ovat olleet viime aikoina niin harvassa ja sanakaan ei ole ollut hallussa.  Parhain terä teksteistä on väistynyt jonnekin, joten katsotaan löydänkö kesän kuluessa kuinka usein  jotakin jutun juurta vai onko sanomiset sanottu. 

Kauniin kesän jatkoa.