28.3.2013

Matkalla pääsiäisen viettoon











 
 
Vanhat kirjat puhuttelevat. Kuluneeksi selattu, nahkakantinen wirsi- ja evankeliumikirjani on vuodelta 1885. En kerää varsinaisesti vanhoja kirjoja, mutta tämä kirja valitsi minut.  
 
Kirjaimet ovat kauniin koukeroisia ja koristeellisia. Kirjoitusasu herättää lukijassa henkiin menneen maailman kunnioitetun teitittelyn. Paksua kirjaa omistajansa on selaillut ahkerasti, mutta kertoo kirja omistajansa pitkästymisestäkin. Taskusta on löytynyt kirkon penkissä lyijykynä, millä omistaja on riipustanut kirjan takakannen valkealla lehdelle kyrillisillä aakkosilla Anna-nimeään eri kirjoitusasuihin. Ihan kuin itsekin aikoinaan muistaa joidenkin oppikirjojen sivuihin harjoitelleen omaa nimikirjoitustaan pitkästyttävillä oppitunneilla. Nuoremmille lukijoille tiedoksi, että kirjoittajan kouluaikana oppikirjat eivät olleet kierrätettyjä, vaan ne jäivät oppilaalle itselleen.
 
Mielenkiintoisin osa kirjasta on virsikirjan perään liitetty evankeliumikirjan osuus, mikä kuvastaa oman aikansa maailmankuvaa. Se sisältää runsaasti mm. eri ammattikunnille tarkoitettuja rukouksia (esim. peltomies, kauppamies, palkollinen) sekä maalla ja merellä matkuvastavaisille omat rukouskokonaisuutensa.
 
Pääsiäisviikko on jo kiirastorstaissa. Monet pääsiäislomaa viettävät kiirehtivät tänään niin maitse, meritse kuin ilmoitse pääsiäisen viettoon suvun, perheen ja  rakkaittensa lähelle. Olkoon matkanne turvallinen. Vanhan kirjan sanoja lainaten: "...kuule minun sydämeni huokaukset, ja warjele häntä sielun ja ruumiin puolesta: anna rauha ja terveys, tarpeellinen ylöspitämys ... saata ilolla hänet kotio jälleen." 
 
 
 


---
Kirjanmerkki Lontoosta: Despina Ceramics

27.3.2013

Tinavati kevättä täynnä


 
Lapsuudesta saakka muistan raeruohon istuttamisen - niin kotona kuin koulussa. Voi sitä työtä heiveröisen ruohon kasvun aikaansaamiseksi. Joskus ruoho onnistui kasvamaan ja jopa parturointia piti tehdä liikaa pituutta vetäneelle ruoholle. Kun jonkinlainen ruohosaavutus oli syntynyt, ei intoa enää riittänyt  ruohon jatkohoitoon. Pikapuoliin keltaisiksi maalatuissa viilipurkeissa makasi surullisen kuivahtanutta nataa.  Useimmin kuitenkin siinä kävi niin, että siemenet joko lilluivat liiassa vedessä tai siemeniä oli kerta kaikkiaan muoviastian pinta-alaan ja massiiviseen multaukseen nähden aivan liian vähän. Eli siinä sitten mustalla aavikolla pari piikkiä yrittivät esittää pääsiäisruohoa.
 
Aikuisena kissanomistajana olen tutustunut kissanruohoon. Sitä on tullut pääsiäisestä riippumatta jonkun kerran kasvatettua Kuningattarelle. Lähinnä kissanruohoa on kasvatettu talviaikaan, kun tuoreesta viherravinnosta on ulkona puutetta. Totuuden nimissä myös pakon sanelemana, etteivät kodin viherkasvit tulisi liian kaljuiksi parturoitua kissan toimesta.
 
Kissanruoho on enemmän minunlaisen ruohonkasvattajan makuun. Se kasvaa sutjakkaasti suihkutuskastelulla muutamassa päivässä huolettomasti ja vankasti. Hyötykäyttökin on lisäplussaa. Kun me ensiksi olemme saaneet nauttia keväisestä, vihertävästä ruohosta silmänruokana, pääsee Kuningatar sitten korjaamaan itse sadon. Jonkinlaisen aasinsillankin pääsiäisen ajan paastoamiseen ja puhdistautumiseen saan kytkettyä kissanruohoon. Ruohon tehtävänähän on puhdistaa luonnollisesti kissan ruoansulatuskanavoja karvoista...
 
Tänä pääsiäisenä istutin ruohon vanhaan tinavatiin. Vati on jokunen vuosi sitten vanhan tavaran kaupasta hankittu koriste-esine, minkä aikoinaan olen puhdistanut ja asettanut koruastiaksi. Ennen istuttamista vuorasin tinavadin foliolla ja tuorekelmulla. Halkaisijaltaan tinavati on 15 cm astia, mihin riitti yksi pikkupussi kissanruohon siemeniä.
 
 
 



26.3.2013

Kaunista ja rumaa



Ostin monta vuotta sitten puisia munia. Askartelukaapissa ne lojuivat pitkään, kunnes niitä käytin kankaalla solmittuun huiviin "helminä" jossain opettajien "ennytmuistamissä" -tempaustapahtumassa koulussa. Kangas oli kirkuvankeltaista. Siis aivan kauheaa jostakin ylijäänyttä hirvitystä.
 
Nyt etsin askartelukaapista materiaaleja pääsiäisaskarteluihin. Kappas vaan, ensimmäisenä keltainen kangas pomppasi sieltä silmille. Vapautin puiset munat kankaan kurimuksesta ja päätin maalata ne. Kangas ei päätynyt enää kaappiin takaisin. Jouduin leikkaamaan kohtuullisen paljon munien ympäriltä niitä irrottaessani, jotta jatkokäyttöä ei kirkuvankeltaiselle tarinalle enää ole tulossa.
 
Mutta kuten useasti askarteluissa saattapi käydä, että hyvin suunnitellusta ei tulekaan sitä niin sanottua puoliksi valmista, vaan suunnitelmia joutuu korjaamaan ja muuttamaan. Maalatessani krakleerasin munat ja tavoittelin oikeanlaista linnunmunan tunnelmaa. Mutta krakleerausaine oli menettänyt alkuperäisen konsistenssinsa ja niin olin kummissani rumista munista. Mutta rumaa piti katsella uusin aatoksin ja antaa rumuudelle mahdollisuus.
 
Servettipidikkeenä on toiminut johonkin Halloween-juhlaan Helsingistä ostettu musta korppi. Lasikaapista se tuijottelee valvovalla silmällä. Pöydällä reppanaa ei juuri ole näkynyt, koska se on mielestäni melkein kuin epäluottamuslause pöytään istuville vieraille. Nyt se pääsee alkuviikosta ennen pääsiäistä juhlistamaan perheen kahvitteluhetkiä oman jälkikasvunsa kanssa. Enää ei tarvitse yksin kökötellä kaapissa ja perheen pienimmät loiventavat äitikorpin piukkaa olemusta.
 
Kaunista ja rumaa yhtä aikaa, kuin elämä itse.  
 
....
Korppi: Handmade by Marja-Leena Suvela, Finland

24.3.2013

Missio Pajunkissa



Sunnuntaiaamuna oli aikainen herätys. Koira iloisesti pomppi sängyn vieressä ilmoittaakseen, että on asiaa lyhtypylväälle. Mitäpä sitä enää sitten nukkumaan, kun aurinko komeasti kimmelsi pakkashankien pinnalla. Joten päätimme aamupalan jälkeen lähteä miehen ja koiran kanssa hiljaiseen luontoon etsimään ulkoiluretken varrelta kotiin pajunkissoja. 

Ulkoiluretkestä muodostui varsinainen Missio Pajunkissa.  Kilometritolkulla tuijottelimme niskat vinossa ojan pohjia ja ojan vierustoja. Ei auttanut, vaikka vaihdoimme reitin suuntaa. Jostakin syystä pajunkissat loistivat poissaolollaan. Taitaapa olla ensimmäinen kerta, kun en millään meinannut löytää pajunkissoja. Erikoinen juttu.

Retken lopputuloksena oli kokonaista kolme pajua pajunkissoineen. Kahdesta eri paikasta löysimme suureksi kasvaneet pajut, joidenka "kissat" olivat parin metrin korkeudessa. Umpihangessa hyppiminen ei olisi auttanut saavuttamaan sellaista pituutta ilman tikkaita, että yksittäisiin "kissa per oksa" -harvinaisuuksiin olisi yltänyt. Tikkaita ei sattunut olemaan takataskussa mukana, joten missiota piti jatkaa eteenpäin.

Etsiminen tuotti koko retken aikana yhden vanhan pajun, jossa oli suhteellisen sopivalla korkeudella olevat pajunoksat, missä sattui löytymään normaalisti pajunkissoja. Eipä olisi etukäteen uskonut, että pajunkissojen hakeminen palmusunnuntain kahvipöytään olisi muodostunut näin haasteelliseksi. Mutta olen tyytyväinen, että emme luovuttaneet ja komeaakin komeammat oksat koristavat kotia pääsiäisenä.




23.3.2013

Vintage-ruusut huurrelasimaljassa


Naistenpäivän ruusuni kestivät todella pitkään. Nyt kuivattelen niitä kauniiksi koristeiksi. Ruusut ovat saaneet violettiin vivahtavan sävyn pintaansa. Värin vintage-henki miellyttää minua. Asettelin ne lasikaappiin turvallisesti Kissa-Kuningattaren tassuilta piiloon. Huurre- ja kirkaslasisten astioiden ja tarve-esineiden joukossa värisävy on romanttisen kaunis piriste.

22.3.2013

Ristipistoperhoset sisustustyynyssä


Vierashuoneessa odottaa yöpyjiä vierassängyn päällä herkkä perhostyyny pehmokoiran kanssa. On uskomattoman kaunis tämä perhosaiheinen ristipistotyö. Tykästyin siihen heti nähdessäni sen vanhan tavaran kaupassa, vaikka en osannut vielä kuvitellakaan mihin sitä tulisin käyttämään.
 
Yhdistin perhosaiheiseen pellavaiseen sisustustyynyyni pikkuisen virkatun liinan. Tyynyä tarkastellessa värit sointuvat luonnonvalossa hyvin toisiinsa. Toisin kuin tässä valokuvassa liina pomppaa esille ihan liikaa tyynyn keskiöstä. Täytyy tutkia tyynyä tarkemmin sillä silmällä. Katsotaan, jos liina häiritsee kokonaisuutta, niin ratkon sitten pois koko pikkuisen pitsiliinan. Pelkästään nämä kauniit perhoset elävöittävät tyynyn toisenlaiseen lentoon.
 
Aitoja perhosia odotellessa toivotan mukavaa viikonloppua. Pakkasista ja viileästä ilmanalasta huolimatta rentouttavia pääsiäisajan valmisteluita.

21.3.2013

Olohuoneen ilmavat verhokapat


Romantiikkaan taipuvainen sisustamiseni on saanut lisäystä. Näitä verhoja tai ehkä paremmin sanottuna verhokappoja en ole itse ommellut. Minun työpanoksena on ollut ainoastaan illan tullen kiipeillä "emännänjatkoksella" ja naulata parit pikkunaulat kolmeen ikkunapokaan ja pingottaa kuminauhalla höyhenenkeveät kapat ikkunoihin.
 
Eilen nämä verhot vain tulivat vastaan sisustusliikkeessä Helsingissä käydessäni. Sisustusliike Piirongissa oli eilen jäljellä vielä muutamat tällaiset. Onneksi, koska juuri lyhyet verhokappojeni tulikin olla, ettei rullattavaa verhokangasta olisi liikaa ja näin ollen verhoille olisi tullut kiinnitysongelma painonsa takia.
 
Kauan olen mielessäni arponut, että raaskisinko lyhentää vanhoista lakanakankaista kaupunkiasunnon ikkunoihin verhokapat. Onneksi olen ollut tarkka lakanakankaiden leikkaamisesta. Olen toivonut paahtavan auringon puoleiselle ikkunariville valoa läpäiseviä, mutta suoranaisen auringon häikäisyn peittäviä, ilmavia verhoja. Aikaisemmin asuntoon muuttaessamme ikkunoissa olivat kulahtaneet, 1980-lukuiset rullaverhot, mitkä olivat kuin eri maailmasta muuhun sisustukseen verrattuna. Rullaverhot tosin poistuivat ikkunoista lähes heti yhdeksän vuotta sitten, joten pitkällinen prosessi on ollut. Struktuuriltaan erilaiset valkoiset ja luonnonvalkoiset pitkät ja pätkät sivuverhot ovat saaneet hoitaa verhojen ja näkösuojan tehtävää. Vihdoinkin siis löysin ne oikeanlaiset verhokapat. Nyt saadaan valoa olohuoneeseen, mutta samalla myös hiukan näkösuojaakin ja tyylistä tinkimättä.
 
Ihanan ilmavissa tunnelmissa pakkasten paukkuessa toivotan teidät Twitterin käyttäjät tutustumaan Twitterin Willa Tammistoon ja liittymään seuraajaksi. Twiittaan blogipäivitysten lisäksi blogimaailman tiimoilta muuta mieleen tulevaa. Tervetuloa twiittauksen maailmaan. Oikealla blogini gadget-rivistön alhaalta löydätte suorimman reitin Twitterin Willa Tammistoon.

19.3.2013

Vintage-henkinen sisustustyyny


 
 
Viikonlopun puuhastelussa valmistui myös pullea vintage-henkinen sisustustyyny. Kaunis ja ajaton siitä tuli. Ajattelin yhdistää sen viime kerralla blogissani päivitetyn tarinan sisustustyynyn viereen sängyllemme. Kaksin aina kaunihimpi myös tyynyistä puhuttaessa.
 
Seuraavaksi edessä on virkatun sängynpeiton etsiminen. Muutamat vuodet sängynpeittona on ollut tilkkutäkki. Se edelleenkin on mielestäni ajattoman kaunis, mutta huoneen tapettien vahvaan värimaailmaan katson enemmän sopivaksi neutraalimman, luonnonvalkoisen virkatun pitsipeiton. Vanhoja pitsipeitoja olen katsellut jo pitkään siellä sun täällä, mutta vielä en ole löytänyt täysin minua mielyttävää ja samalla hinta-laatu-suhteessa oikeaa vaihtoehtoa.
 
 
 
 

18.3.2013

Romanttinen sisustustyyny



Viikonloppuna aarteistani löysin kaikenlaista. Aarteilla tarkoitan keräämiäni vanhoja kankaita, tyyny- ja pöytäliinoja, pitsinauhoja ja -liinoja, ristipistotöitä jne. Kaipasin sängynpeittomme päälle huoneen tunnelmaan sopivampia tyynyjä. Kauniissa säässä ulkoiltua mieleni oli inspiroitunut ja ideat olivat vapaita lentämään. Annan ompelusmateriaalien yleensä odottaa oikeata hetkeä ns. puhjetakseen kukkaan. Tämä tarkoittaa sitä, että en väkisin tehtaile tyynyjä tai muitakaan käsitöitä, vaan haluan että ne syntyvät luovasti. Silloin olen itse tyytyväinen työni tulokseen.
 
Inspiraation siivittämänä suunnittelin ja ompelin muutamat koristetyynyt. Viikonlopun aikana syntyneet tyynyt tosin valmistin vain omaan kotiin - en myyntiin. Viikolla esittelen nämä raikkaan valoisan ulkoilman innoittamat inspiraationi tuotokset teille. Ensimmäinen koristetyyny on itselleni mieluisin. Mielestäni tavoitin tällä tyynyllä makuuhuoneen vanhanajan hengen. En tiedä, mistä jo lapsuudesta saakka ilmennyt innostus parin sadan vuoden takaiseen romantiikkaan on kummunnut. Olen hippivuosiluvulla eli 1960-luvulla syntynyt, mutta en haikaile pätkääkään räväköiden värien ja suurien kuvioiden maailmankaikkeuteen. Ehkä aistit täyttyivät niistä jo aikoinaan ajassa elettynä ja nyt haen jotakin vastakohtaista, kuittaan keittiöpsykologiallani. 

Oikein hyvää maaliskuisen viikon alkua kipakoista pakkassäistä huolimatta. Nautitaan auringon paisteesta päivällä ja mahtavista iltayön taivaan revontulista - jopa täällä eteläisessä Suomessa.
 
 

17.3.2013

Metsien koira




Keväthangilla kävelty koiraystävän kanssa. Iloisesti koirapoika jaksoi tepsutella perässäni ympäri markkia. Se oli niin innoissaan, kun sai vapaana vaeltaa, pyöriä lumessa sydämensä kyllyydestä ja suorittaa omia tutkimuksia. Kyllähän sitä muutama mukava kepukka löytyi sekä kauriiden "kakkabaari", kuten meillä on tapana ilmaista asia.

Päivän ohjelmaan kuului hiljaisen luonnon lisäksi ihmisen aiheuttamaa talvista pärinä-ääntä. Hieman pelkäsin, että miten alle vuoden ikäinen nuorukainen suhtautuu moottorisahan ääneen. Turhaa huolta. "Miesmäisesti" koira teki tuttavuutta äänekkäästi ärhentelevän "otuksen" kanssa ja totesi, että enemmän on ääntä kuin elämää ja siis ei pontetiaalinen vihollinen. Koiramme oli täysillä mukana pienessä metsätyöpuuhassamme; puiden kaatoa ja risusavottaa. Kilvan keräsimme kaadettujen puiden karsittuja oksia; kumpikin omalla tavallamme. Iltauni tuli nopeasti saunan jälkeen niin emännälle kuin koiralle.

Tänään jatkamme jälkien siivoilulla ja pikkurisujen poltolla. Saa nähdä, mitä metsätyökoira tykkää ennen aikaisesta pääsiäiskokosta. 

15.3.2013

Pinkki pääsiäistipu

 
Pääsiäinen lähestyy. Sen on huomannut kauppoihin houkuttimiksi kassojen kylkeen ilmestyneistä suklaamunavuorista. Olen sortunut jo muutamat ostamaan. Joka vuosi kun on aina hittihoukutuksia, joita sitten kerätään. Meillä kynänpäissä heiluu tänä keväänä vihaisia lintuja. Lapset tosin ovat niin kasvaneet, että enää ei sellaista lapsenmielistä pääsiäisvalmistelua ole ilmassa. Koulusta eivät enää nuorimmatkaan peruskoululaiset tuo askarteluja. Iki-ihanat tiput ja raeruohoistutukset alkavat olla menneen ajan historiaa omien lasten kohdalta. Mummuna pitää sitten muutama vuosi jaksaa odottaa lapsenlapsen tekemiä pääsiäistipuja ja -pupuja.
 
Olen säästänyt joitakin "helmiä" talteen lasten pääsiäisaskarteluista. Yksi rakkaimmista tipuista on tämä vaaleanpunainen ihanuus vihreällä höyhenellä höystettynä. Se on minulla esillä hyllyssä piristyksenä. Kodit on yleensä täytetty "13 tusinaan" -periaatteella keltaisilla tipuilla ja vihreällä nurmella istuvilla valkoisilla tai ruskeilla pääsiäispupuilla. Minä olen onnekseni saanut toisenlaisia ihanuuksia kotiin. Värisokean lapseni opettajat ovat ymmärtäneet pinkkien tipujen ja vihreiden pääsiäispupujen ainutkertaisuuden ja suoranaisen nerokkuuden tasapäisessä maailmassa. Eläköön yksilöllisyys!
 
Keväisen kauniit pääsiäisen odotukset lukijoilleni. Nauttikaa valon lisääntymisestä viikonloppuna!

14.3.2013

Sivistyksen kehto



Muutama vuosi sitten hankin huutokaupasta kehdon ilman mitään taka-ajatuksia. Kehto vain kiehtoi esineenä, mikä on katoavaa kansanperinnettä autoistuinten ja moottoroitujen vempaimien sukupolville. Totesin siinä olleen säkkikangasta muistuttaneen verhoilun, mikä aikanaan oli nauloja säästelemättä nakutettu kehdon reunoihin kiinni. Kangasta istui tiukkaan vielä muutamien jäljellä olleiden kiinnitysnaulojen kannassa. Kehdon puun väritys oli ajan myötä hyvin tummaksi tummunut ja saanut paikkapaikoin kirjavan patinan. Myyjä kertoi kehtoa säilytetyn jossain viljavarastossa. Kyllähän esineestä löytyi jäämiä jyvistä.
 
Perheen nuoriso oli sitä mieltä, että kehtoa ei missään nimessä kannata maalata. Itse väänsin mielessäni muutaman päivän henkistä peistä maalaamisesta. Kun sitten päätin tarttua pensseliin, päätin niellä hiljaa nuorison mutinat maalaamisesta. Vaikka satavuotias vanhus olisi arvokkaampi ilman maalipintaa, se ei olisi ollut salonkikelpoinen paraatipaikalle olohuoneeseen. Mielessäni ei syntynyt mielikuvaa esineen alkuperäisestä tarkoituksesta pikkuisen lapsen puhtoisena kehtona. Pölyn ja lian puhdistamisenkin jälkeen, se näytti nimenomaan navetan ylisillä hyppineiden hiirien ruokapaikalta. Otin tietoisen riskin kehtovanhukselta anteeksipyytäen ja maalasin sen puhtaanvalkeaksi.
 
Kehto komistui ainakin minun silmissä. Se on saanut toimia muutaman vuoden valmistamieni koristetyynyjen "säilytysastiana". Uuden tehtävän kehdolle asetin viikonlopun siivousvimmassa, kun tuskailin lehtihyllyssä, televisiotasolla ja olohuoneen pöydällä pölyttyvien sisustuslehtien säilytyksen kanssa. Sitten tuli ahaa-elämys, kun katselin kehtoa uusin silmin ja ymmärsin ajatella sille muunlaista käyttötarkoitusta. Kehto oli kuin nakutettu lehdille. Nyt kehto lehtineen "istuu" olohuoneeseen entistä mutkattomammin. Eikä niitä rakkaimpia sisustuslehtiäkään vielä tarvinnut kiikuttaa lehtiroskikseen.
 
Kehto toimii symbolisesti sivistyksen kehtona. Uusia, freesejä ajatuksia synnyttävänä alkulähteenä kaikenmaailman sisutuspuuhilleni.

13.3.2013

Ruusuvaasit

 
Naistenpäivänä vietin laatuaikaa lähinaisten eli omien tyttärieni kanssa. Miten ihanaa onkaan huomata, että aikustuneiden tyttärien kanssa muutama tunti hurahtaa jutellessa ja asiat assosioituvat sinne tänne verbaliikan kukoistaessa. Eli puheliaista naisihmisistä on kyse. Kotiuduttuani tapaamisesta minua odotti ruusupuketti keittiön pöydällä. Kaunis ele perheen isännältä.
 
Koira & kissa -huushollissa tulee tosin olla aina muistamassa kukkien asettelu elämää kestävään paikkaan. Muutamat kerrat vuosien varrella kauniit kukkakimpuni ovat maanneet pitkin pituuttaan pöydällä kuin pöydällä kera kastuneen pöytäliinan ja ... maton. Viritelmiä on ollut erilaisia. Kesällä on pystynyt kukat viemään yöksi viileään kuistille tai parvekkeelle. Talvella on kokeiltu keittiön lavuaarissa puoli makaavaa asentoa yön tunteina. Ikineito-kissani on viehtynyt kummasti leikkokukkiin. Se on kuin jokin vimma, että sieltä kukkavaasista pitää saada juoda sitä vettä, vaikka kuinka haasteellinen vaasi olisi kyseessä. Niinpä näidenkin kukkien kohtalona oli ensiksi kaatua mässähtää keittiön tiskipöydällä aamun tunteina pitkin pituuttaan valuttaen vedet vaasista. Vaikka ihan tarkoituksella ne oli asteltu ensin piukkaan vaasiin ihan kuin hämätäksemme, että tästä vaasista nyt mitään vettä löytyisikään, mutta jälleen kerran kissa oli oivaltanut asian. En tiedä mitä eteeristä eliksiiriä kissani vaasin vedestä saa, koska vettä on kuitenkin aina hänen kipossaan tarjolla - puhumattaakaan koiran isosta vesikupista, missä hän myös käy tilaisuuden tullen.
 
Mutta ajan myötä yleensä tulee niitä ahaa-elämyksiä. En ole halunnut luopua kauniista leikkokukista vain kissan vaasivesi-ilmiön vuoksi. Nyt päätin laittaa kukat läpinäkyvään erittäin paksunlaiseen lattiavaasiin. Näitä sattui varastosta parit löytymään. Niitä on tullut ostettua isoja ylioppilasruusuja varten. Nyt niille tuli uudenlainen laajennus tehtäväkenttään. Kaunis punainen vaasi pääsee läpinäkyvän vaasin sisältä näkyviin ja vaasi seisoo tukevasti maassa kissan janolta varjeltuna. Taas voi todeta, että aina aika tavaran kaupittelee eli uusiokäyttöä vain odotteli tämäkin megavaasi. Harmi, etten ollut tätä yksinkertaista ideaa aiemmin tajunnut. Nyt ruusut hehkuvat keväisessä auringonpaisteessa kotia kaunistaen.
 
 .

7.3.2013

International Women's Day 2013






Lontoossa Science Museumissa 2012 tuli testattua aivot - nainen ollaan.

Kevät alkaa jo häämöttämään. Kansainvälinen naistenpäivä on ollut minulle varma  kevään merkki, kun maaliskuulle asti on vuosi taittunut.
Naistenpäivää olen viettänyt jo noin 25 vuotta. Vaikka Naistenpäivää on maailmalla vietetty jo kauan, on se Suomessa ollut pienellä profiililla ohitettujen päivien joukossa pitkään. Itse innoistuin aikoinaan Naistenpäivästä, kun omia tyttäriä alkoi syntyä useampia peräjälkeen. Se tuntui tärkeältä juhlalta. Tyttärien kanssa juhlistimme päivää heti, kun tuttikausi oli taakse jäänyttä elämää. Selailin juuri vähän aikaa sitten ihania vanhoja valokuvia tyttäristä, jotka saivat pukeutua Naistenpäivän kunniaksi hienoiksi prinsessoiksi, eikä meikissä tai hiuslakassa säästelty. Tuosta saakka päivä on ollut minulle erityinen.
Huomenna jälleen saamme ylpeinä juhlistaa meille naisille ikiomaa päivää. Olkoon se kaikille teille naisille aurinkoinen ja keväistä uutta intoa täynnä kuin tämän päivän keväinen sää. Vaikka ei kuohuvaa tai kukkapuskaa pöydälle ilmestyisikään, niin lähtekää itse juhlistamaan omaa päiväänne; ystävien tai tyttärien kanssa! Olemme ansainneet sen. Ei muuta kuin rinta rottingilla kohti kevättä ja kesää.


On monta syytä muistaa päivä naisten,
niin nuorten, vanhain, kaikkein kaunokaisten.
Kuin mummin, äidin, kullan oman armaan,
he ansainneet on huomion sen varmaan.
Vois muistaa kukkasin tai kullan kimalluksin,
myös suudelmin ja hellin halauksin.
Niin usein tahtois, aina kun vain voisi,
et ilon, riemun, hyvän mielen toisi.
Kun mielessään ois heillä aatos mainen,
voi kuinka ihanaa onkaan olla – NAINEN.