Vihreä vuodenaika

Ruohonleikkurin olisi varmasti ollut ihan hyödyllistä käynnistää loman aikana ja nyt en puhu kesälomasta. Maa tosin on niin märkä kuin uppouitettu taulusieni, jos tällainen vertaus opettajan arkipäivään sallitaan. Siis ruohonleikkurilla ei ole asiaa pihamaalle, vaikka sillä pikkuisen olisi syksyn ruohokenttää voinutkin siistiä. Haravat kylläkin ovat heiluneet niin meillä kuin muillakin etelän ihmisillä joululomien aikana. Pihamaalta on ollut aihetta kerätä lehtien lisäksi menneen myrskyn jäljiltä muutamat oksatkin. 

Mitäpä tässä säistä valittamaan, onhan vihreä elämän väri. Sitä emme ehkä huomaa arvostaa, kun se ympäröi meitä kaikkialla. Itse tajusin tämän 10 vuotta sitten. Aivan - siis NÄIN vihreyden. Siihen tarvittiin australilainen aavikon reunalla kasvanut vaihto-oppilas, joka esitti uuden käsityksen vuodenajoista. Hän ei niinkään katsonut luonnossa tapahtuvaa muutosta, vaan värimaailmaa. Hän jakoi vuodeaikojen kulun kahteen väriin eli vihreään ja valkoiseen. 

Kyllä sitä lunta sitten saadaan ehkä tammikuun lopulla tai ainakin helmikuussa. Lämmityskustannuksissa säästetään ja lumitöitäkään ei tarvitse tehdä.  Tosin lasten kanssa luistelu- ja jääkiekkokausi luonnonjäillä jää vihreänä vuodenaikana lyhyeksi.

Keskikesän juhlaa Turunmaan saaristossa

 



Keskikesän juhla on alkamassa. Toivottavasti kaikki lauttajonot on saatu purettua ja ihmiset päässeet vähitellen juhannuksensa viettoon omiin mansikkapaikkoihinsa. 

 

Suomen suvi on kauneimmillaan. Ihana leyhyttävä saaristotuuli hipaisee ihoa ja kaunis sininen taivas kaartuu ylläni, kun istun ulkona läppäri sylissäni juhannuksen blogipäivitystä kirjoittamassa. Voiko elämä enää auvoisempaa olla.

 

Nuorimmat lapseni saariston kodissa pelailevat ulkona puutarhassa pihapelejä, kuten jo allekirjoittanut monta vuosikymmentä sitten Pohjanmaan lakeuksilla. Ulkona on sytytetty kivitakkaan tuli ja vanhimman pojan kalastamaa saalista on savustumassa iltapurtavaksi. Ihanaa perheen keskinäistä yhteiseloa ja -oloa ilman suurempia suorituksia ja punnerruksia. Kerrankin suven sää on suosiollinen ja sään herrat antavat parastaan. Kelpaa auvoisessa auringossa nauttia suvesta.

 

Vielä odotellaan lipun nostoa salkoon juhlan alkajaisiksi. Kohta myös eri kylissä saariston perinteen mukaan komeat juhannussalot puetaan parhaisiinpa ja nostetaan ihastuttamaan saarelaisia. Kenties vaalean illan tullen astellaan juhannustanssien pyörteisiin. Kyllä elämä on ihanaa - tässä ja nyt.

 

Toivotan teille kaikille oikein antoisaa keskikesän juhlaa. Nauttikaa Suomen keskikesästä ja hyvästä seurasta. Kerätkää yhdessä elämää kantavia yhteisiä elämyksiä elon taipaleelta.

 

Metsien koira

Keväthangilla kävelty koiraystävän kanssa. Iloisesti koirapoika jaksoi tepsutella perässäni ympäri markkia. Se oli niin innoissaan, kun sai vapaana vaeltaa, pyöriä lumessa sydämensä kyllyydestä ja suorittaa omia tutkimuksia. Kyllähän sitä muutama mukava kepukka löytyi sekä kauriiden "kakkabaari", kuten meillä on tapana ilmaista asia.

Päivän ohjelmaan kuului hiljaisen luonnon lisäksi ihmisen aiheuttamaa talvista pärinä-ääntä. Hieman pelkäsin, että miten alle vuoden ikäinen nuorukainen suhtautuu moottorisahan ääneen. Turhaa huolta. "Miesmäisesti" koira teki tuttavuutta äänekkäästi ärhentelevän "otuksen" kanssa ja totesi, että enemmän on ääntä kuin elämää ja siis ei pontetiaalinen vihollinen. Koiramme oli täysillä mukana pienessä metsätyöpuuhassamme; puiden kaatoa ja risusavottaa. Kilvan keräsimme kaadettujen puiden karsittuja oksia; kumpikin omalla tavallamme. Iltauni tuli nopeasti saunan jälkeen niin emännälle kuin koiralle.

Tänään jatkamme jälkien siivoilulla ja pikkurisujen poltolla. Saa nähdä, mitä metsätyökoira tykkää ennen aikaisesta pääsiäiskokosta. 

Rasiallinen ajatuksia

 

 

Kuukausi vierähti nopeasti. Pidin hengäsdystauon bloggaamisesta. Kuukauden aikana tuli käväistyä muutamassa vanhan tavaran liikkeessä, sisustuspuodeissa ja lueskeltua niin käsityö- kuin sisustuslehtiä ja -kirjallisuutta, että tietää missä sitä mennään. Kotia ehostettiin sieltä ja täältä tapettiliisterin, pensselin ja vasarankin voimin. Joten loma meni suurimmaksi osaksi kotoilussa.

Oman pesän kanssa puuhastelu on minusta rentouttavaa, ei lainkaan pakkopullaa. Sitä tuntee olevansa rentoutunut, vaikka  pitkää päivää on tehty ja hiki on  virrannut. Lopputulos on aina palkitseva. Ja sitten yleensä työn päätyttyä on jo uudet ideat seuraavasta puuhasta mielessä. Joten mitä sitä oikein olisikaan, jos ei olisi tätä kotoilua.

Kuukausi tuotti puuhastelun ohella myös ajatusten virtaa. Kun on tavallaan aikaa pysähtyä  arjen pyörteistä (vaikka siellä telineillä heiluisikin), sitä syntyy tilaa ajattelulle. Todella tärkeätä. Kuin myös se, että niitä ajatuksia sai jaettua ja jalostettua ystävien kesken.

Kauniin ajatuksin on painettu tämä blogitekstin kuvasarjan rasia, mikä muistuttaa elämässä niin arjessa kuin vapaalla keskittymisestä siihen olennaiseen.

Mukavaa alkanutta elokuuta kaikille lukijoilleni.

Sateinen Suomen suvi

Viileyden lisäksi tästä kesäkuusta jäävät mieleen hyttyset ja sade. 

Tästä sitä pitäisi sitten notkistua juhannuksen jälkeen kohti loppuvuotta, vaikka kesäinen sää ei vielä ole  kovinkaan monena päivänä päässyt hellimään ja varsinaisia hellepäiviä ei ole ollut. Mökkielämässä ei ole tarvinnut vaatekaapissa koskeakaan siihen kesäisten vaatteiden pinoon. Ihan hyvin on pärjännyt kevään ja syksyn vaatteilla. Nuorimmat eivät ole valittaneet kuumuutta tai hinkuneet uimisesta vielä kertaakaan... 

Hyttyset ja minä on pahin mahdollinen yhtälö. Olemme aina kunnioittaneet toisiamme pitkällä etäisyydellä. Jos tuttavuutta on tapahtunut, niin seurauksena on ollut mielettömästi turvonneet ja kutiavat jäsenet. Olen ollut oikein tyytyväinen, ettei etelässä juurikaan ole ollut hyttysongelmaa, mutta perunpa puheeni tämän kesän osalta. Oli ilta tai aamu, niin inisijöitä riittää. Mutta kuuleman mukaan otolliset olot hyttysille on kauttaaltaan Suomessa. En edes halua kuvitella kuinka paljon niitä on pohjoisessa...

Vesi vanhin voitehista, jos asiaa ajattelee positiivisesti. Luonto tykkää, mutta ruohonleikkaaja vähemmän. Toisaalta luonnollekin liika on liikaa, kun juuri ne koko vuoden odotetut kauniit kukinnat repsahtavat uupuneena pitkin pituuttaan. Mikä pettymys...

Toisaalta asialla on aina se toinen puoli.  Kun pihalla ei  ole päässyt puuhastelemaan, olen tutustunut toden teolla pennun elämään. Karvavauvan kanssa on leikitty ja peuhattu. Ihanaa on ollut ajan kanssa tutustua uuteen perheenjäseneen. Pienen spurttauksen ja leikin jälkeen  pienokainen on sitten kömpinyt tutimaan pedilleen. Silloin tämä emäntä on kaivanut mapillisen sukujuuria ja työstänyt sukuselvityksiä. Kohta varmaan sääolojen innoittamana iskee sukkakuumekin eli tulee neulomishimo. Sukujuttuja ja sukkapuuhia en puuhastele hellesäällä...

Juhannuksena Suomen suvessa

Onneksi sää on ollut suosiollinen keskikesän juhlalle suomalaisessa suvessa. Aurinko on hyväillyt ja pienenpieni tuulen henki leyhytellyt hiljakseen silloin tällöin. Meillä on ollut ulos katettuna juhannusaaton ateria kaikkine perinteineen. Ihan kuin juhannuksen vietto olisi niistä kiinni. Toisaalta ne luovat turvallisen tunteen samalla tavalla kuin puolen vuoden päästä perinteisten ruokien äärelle kokoontuminen. Perinteistä kiinni pitäminen tuntuu  tärkeältä.

Poikani kävi hakemassa ilokseni juhannuskoivut, kuten olen vuodesta toiseen tottunut näkemään ulko-oven tai kuistin pielessä. Koivujen lävitse kulkeminen tuo mieleen astumisen suomalaisen suven ytimeen. Tuoreen vihreät juhannuskoivut näyttävät elämän voiman ja kutsuvat nauttimaan Suomen  suvesta parhaimmassa asussaan. Ainutlaatuisessa pohjoisen maamme suvessa on tarjolla hetken tuoksuja ja värejä. Kesä on niin lyhyt. Onneksi se kuitenkin on valoisa, jotta sen kesto tuntuu aavistuksen laveammalta.

Nautitaan näistä valon täyttämistä päivistä ja öistä. 

Hyvää juhannusta ja keskikesän juhlaa kaikille.

Valkovuokkojen valtakunta

Valkovuokot (Anemone nemorosa, syn. Anemonoides nemorosa) peittävät kauniiseen puhtaana hohtavaan mattoon kaikki lähitienoot nyt juuri parhaillaan.

Kaunista. Kun kasvillisuus luonnollisella tavalla saa vallata alaa ja kasvaa, on lopputulos upeaa ja jäljittelemätöntä. Ihmiskäsi yrittää tehdä omasta mielestään kauniita istutuksia  ja asetelmia, mutta kyllä minun silmääni eniten miellyttävät  nämä luonnon omat istutukset.

Valkovuokkoinen metsä merkitsee minulle hiljaista mietiskelypaikkaa. Kannon nokassa tai ihan varta vasten kannetussa puisessa penkissä voi istahtaa ja antaa ajatustensa levätä valkeana aaltoilevaa maisemaa katsellessa. Siitä syntyy samanlainen  vaikutus kuin aavalle merelle tuijottaessa. Rauhoittavaa ja rentouttavaa.

Kaunista ja levollista kevään jatkoa alkaneelle toukokuulle.

Follow my blog with Bloglovin

Sininen hetki

Kaunis on talvinen värimaisema. Kauniina hohtavat hanget ja mystiset siniset hetket luovat oman pohjoisen eksotiikkansa. Upea skandinaavinen talvi.

Olen oppinut katselemaan suomalaisen maiseman väritystä vasta vajaa kymmenen vuotta sitten, kun silmiäni avaamaan tarvittiin australialaisen punaruskean aavikon reunamilla ikänsä kasvanut vaihto-oppilaamme. Puhuimme neljästä vuodenajasta ja hän näki visuaalisena ihmisenä meillä väritysten mukaan kaksi: valkoisen ja vihreän. =) Mielenkiintoinen ja opettavainen näkemys. Valkoinen onkin melko tuttu asia talvesta, mutta vihreän näkemystä piti miettiä hetken. Vihreys on niin joka paikasta työntyvä valtaväri keväästä kesän kautta hamaan syksyyn, että sille olin ainakin minä tullut jo immuuniksi. Tämän kansainvälisen elämänkoulun jälkeen avasin silmäni uudelleen suomalaisen luonnon värikauneudelle.

Sininen on kiehtova talviväri. Sinisestä hetkestä puhutaan talvisena valoilmiönä auringonlaskun aikaan, mutta yllä olevat kuvat olen ottanut varjoisasta paikasta iltapäivän auringossa.

"Talven sininen hetki koittaa, kun valo vähenee ja vie mennessään värit kirkkaimmasta alkaen. Auringon laskeuduttua maisemaa valaisee taivaankannesta sironnut valo, jossa vallitsevat siniset, lyhyet aallonpituudet. Taivaan sininen valo tekee myös lumeen lankeavista varjoista sinisiä."
(Yliopistolehti 20/1995)

Talven taittuminen kevääksi

Odotin kovasti, että pääsen talvilomalla meren jäälle aurinkoisella säällä kävelemään. Aatoksissani toiveajattelin ottavani kahvitermarin mukaan ja nauttivani kevään ensimmäisistä d-vitamiiniannoksista merellä, mutta kevät teki tepposet. Täytyipi tyytyä rantakalliolla tai laiturin reunamilla kuikistelemaan kohti horisonttia. Sen verran heiveröistä oli jo jääpeite, ettei taitaisi kannatella keijua kummenpaa.

Räystäistä tippuu jo vesi auringon säteiden reippaasti lämmittäessä. Keväisiä lintujen ääniä on kuultavissa. Yritinkin bongailla, mutta hätäisesti satuin näkemään yhden pariskunnan lentävän ylitse ja lajikin jäi epäselväksi. Hangon puolessa kevät on tänään julistettu virallisesti alkaneeksi. Haahkaparvi oli kevään ensimmäisenä airueena nähty saapuneen sinne. Niitä haahkoja minäkin yritin tiirailla, mutta en onnistunut ainakaaan vielä. Haahkat ovat meilläkin kotoinen näky.

Mutta eipä tuo vetten päällä kävelyn puuttuminen haitannut lomalaisen tallustelun ja ajatusten virran vapautta. Kauniit maisemat aukesivat rantatörmältäkin ja kahvikupin sai nautittua ilman jääpeitettä jalkojen alla. Ihanaa vain ladata akkujaan ja olla. Se lieneekin loman perimmäisin tarkoitus.

Talvilomalla 2012

Loma. Miten ihanalta neljä kirjainta kuulostavatkaaan. Tänään tätä kirjoittaessani on loman parhain ilta eli kaikista ensimmäisin hengäyksen ilta, jolloin voi hölläillä. Välillä sitä on enemmän loman tarpeessa ja välillä ei. Nyt tuntuu, että 24/7 meno tuntuu joka solussa ja tarvitsen antaa itselleni aikaa ja huolenpitoa.

Olen kuulostellut, miten moninaisilla tavoilla ihmiset lomansa aikovat viettää. Melko moni karistaa lumet jaloistaan ja karauttaa pilvien ylitse muutaman tuhat kilometriä eteläisempään lämpöön. Melkein saman verran on suuntaamassa menopelinsä maitse tai ilmateitse pohjoisempaan kohti vieläkin lumisempia maisemia.

Itse lukeudun niihin, jotka nauttivat vaihdekoneistonsa vapaalle laittamisesta. Menoa ja meininkiä on arjen pyörityksessä sen verran, että pysähtymisen taktiikka tekee terää.

Minun lomakohteessani saa ammentaa skandinaaviseen  tapaan virikettä ja virkistystä luonnon hiljaisuudesta. Odotan jo, miten loma vaikuttaa hiljaisuudessa kypsyvään luovaan ajatteluun.

Kuningattaren kanssa lumen ihmemaassa

Lumi saapui yön tunteina ja heitteli vielä hissukseen päivän aikana. Nyt lumi kattaa kauttaaltaan ympäröivän maiseman. Paljon ei satanut, mutta iloisesti valkoiseksi puuteroitu maisema valaisee päivää.  

Lähdin ulos kuvailemaan valkeata ihmettä ja sain seurakseni Kuningattaren. Willa Tammiston Kuningatar käyttäytyy jokseenkin samalla tavalla kuin koira eli viihtyy perheen parissa ja melkein aina löytyy samasta paikasta kuin talon äiti-ihminen. Nytkin oli siis luvassa yhteinen seikkailu lumen ihmemaahan.

Totesimme, että kuistillekin oli hidellyt hienokseltainen lumivaippa kuin se uinuisi talviunta herätäkseen jälleen auringon säteiden lämmetessä. Kalliot olivat saaneet oman valkean verhoilun ja maisema näytti sadunomaiselta verrattuna siihen mustana sateessa jököttäneeseen kallioon. Köynnöskuusamani yrittää sinnitellä uskossa lämpimämpiin aikoihin, vaikka lumivaippa saapui toppuuttelemaan kiirehtijää.

Lumen ihmemaassa tuntui ihanalta pukeutua talvisesti. Tähän saakka sateessa on oleellisinta ollut sateenvarjo ja kumisaappaat.

Joulun jälkeen kevättää jo

Joulukuussa saaristossa ei tänä vuonna ole ollut lumesta tietoa, eikä pakkastakaan ole ollut - ellei -0,5 astetta lasketa sellaiseksi. Mutta vettä, sitä on saatu muutaman uima-altaallisen verran. Lämpöäkin on riittänyt. Tapaninpäivän aamun kahvitus alkoi myrskysäässä, mutta erittäin lämpöisessä sellaisessa. Digitaalimittari näytti +9,4 astetta.

Eipä kasvillisuus paljon sitten vinkkejä tarvitsekaan, se kun ei kalentereihin katsele. Olen käynyt ihmettelemässä metsässä sieniä. Kuullut ihmisten puutarhoissa yhden jos toisen keväisen kasvin heränneen "eloon".

Willa Tammistossa ei tarvitse mennä pääsisäänkäyntiä kauemmas. Kuistilta ikuistin kuusaman virkistymisen. Kovasti on yritystä lyödä lehteä, vaikka tosiaan olemme joulukuussa ja teoriassa pitäisi olla talvi.

Kesäisessä komeudessaan näet samaisesta kuusamasta kirjoittamani tekstin 20.07. 

Tapaninpäivän sähköpaasto

Tapaninpäivä oli lapsuudessani päivä, jolloin lähdettiin sukulaisten luokse kyläilemään ja kyselemään joulun kuulumisia, maistelemaan jouluherkkuja ja katsomaan millaisia lahjoja toiset olivat saaneet. Aivan varhaislapsuudestani on muistikuva jopa kuuraisesta pakkasaamusta, kun istuin paksun vällyn alla ja matkasin hevoskyydissä kohti kirkkoa Tapaninpäivän perinteiden mukaan.

Tällaisia ajatuksia ja tarinoita minulla oli mahdollisuus kertoa tänään pitkien hiljaisten tuntien aikana Willa Tammistossa omalle nuorisolleni kuin menneet sukupolvet konsanaan ovat aikanaan tehneet. Tätä tiedonsiirtoa varten tarvittiin yli 13 tuntinen sähkökatkos, jolloin nuoriso ei ollut kytkettynä sähkövirtaan. Sähkökatkos nimenomaan oli niin totaalinen, että meillä ei toiminut nettiyhteydet 18 tuntiin ja kännykkäoperaattorini vaikuttaa sangen hiljaiselta 20 tunnin jälkeenkin tätä kirjoittaessani.

Tavoitteena oli lähteä kyläilemään mantereelle, mutta merenkäynti esti sen. Meillä oli hiljaista, kun kuuntelimme ulkoa meren pauhua, mikä kuulosti välillä kuin saarelle olisi syöksymässä juna mereltä. Meren pinta nousi, puita kaatui ja kaikenlaista tavaraa lenteli sinne sun tänne, jonkun talouden harava-antenni kaatui, lipputangot katkesivat kuin hammastikut - puhumattakaan isommista puista. Ihmisen pienuus ja haavoittuvuus luonnonvoimien kanssa mittelöinnissä tuli alleviivatusti esille.

Onneksi on puuhella, puilla lämmitettävät pesät, kaivot ja puucee modernien mukavuuksien ohella säästettynä. Myrskyn pauhun keskellä niillä oli lähes meditatiivinen vaikutus. Melkeinpä tekisi terää viettää sähköpaastoa sopivin väliajoin ilman myrskyn sysäystäkin, sillä niin tyhjentävä ja virkistävä kokemus se oli - ainakin äiti-ihmiselle.  

Kesälomalla akkujen lataaminen

Hauskaa on olla lomalla ja ladata akkuja. Joskus rentoutuminen onnistuu ja joskus taas saattaa lomasta muodostua syystä tai toisesta suunnitelmista poikkeava. Sopeuduttava vain on elämässä eteen tulevien tilanteiden mukaan.
 

Paljon tuntuu kesälomalla ehtineen tapahtua. Paljolta tuntuvat kaikenlaiset ponnistukset mitä on Willa Tammiston eteen tehnyt. Onneksi silmän iloksi ja oloksi puurrettu panos ei tunnu koskaan työltä tai työläältä sanan varsinaisessa merkityksessä. Sitä on ainoastaan onnellinen nähdessään kättensä  jättämistä konkreettisista jäljistä.
 

Viimeisten lomapäivien äärellä olo on kuin muuttolinnulla. Hauskaa on ollut ja taas kohta takaisin tullaan, mutta välillä täytyy käydä sorvin ääressä, jotta taas voidaan lomailla ja palata takaisin.

Heinäkuun lopun kuvapoimintoja lomalaisen elämästä: iltapuhteena kasvanut villasukkapino, puskissaan poimijoita odottavat viinimarjat ja puutarhan viimeisten ruusujen helakat hohteet.

Saariston lämmössä

Uskomattoman kauniit sudenkorennot ovat pitäneet taitolentonäytöksiään puutarhassamme. Poikani kiikutti yhden uupuneen lentäjän näytille ja tutkailimme hyönteiskirjan kanssa sudenkorentoa. Lajeja ja niiden alalajeja on paljon jopa Suomessa. Päädyimme kuitenkin siihen, että yksilö kuuluu ukonkorentoihin ja melko suurella varmuudella on kirjoukonkorento. Väritys näyttää täsmäävän, mutta kovin ovat kaikki samansorttisia, joten ammattilaishyönteistutkija täytyy olla, että osaa sanoa 100% varmuudella.

On kuuma päivä. Meidän miehet kuitenkin pitivät sopimuksestaan kiinni ja lähtivät merelle omalle ukkojen retkelle. Kenties miehillä on viileämpää merituulessa kuin minulla kotihengettärenä rannalla. Sää on painostavan kostea eli kosteusmittari näyttää ilmankosteudeksi 75%. Umpikuistilla auringon paahteessa mittarissa on uskomattomat lukemat eli 49 astetta ja varjossakin on 29 astetta. Sisällä jopa lämpö on ulkoilmaa viileämpi 25 asteella. =)

On harvinaista istua hiljaisuudessa avokuistilla ja kuunnella puiden suhinaa. Sylissä sekalainen kasa kaikenlaisia langanloppuja ja lankakeriä, joista poimin yhteensopivia värejä syksyisiin sukkiin. Mieli lepää kesän lämmössä, vaikka kädet viuhivat jo syksyiset ajatukset mielessä.

Juhannusruusujen ihailijat

 

Kovan talven jälkeen jälleen kerran isoäitini perua oleva juhannusruusu aloitti kukintansa viikonloppuna. Kukintojen alkaessa ruusuni sai toisenkin ihalijan - kauriin. Aamukasteen aikaan päästin kissan ulos ja kuinka ollakaan juuri aukeamassa olevien kukintojen äärellä kauris oli poimimassa herkkuaamupalaa itselleen. Huidoin ja huikin, paukutin ovea ja kaikkea muutakin hätääntynyttä elämöintiä. Kauris katsoi minua suurilla silmillään aikomustakaan liikkua sijoiltaan. Tuli vähän outo olo. Siinä tovin tutkimme toisiamme. Minä olin sitä mieltä, että hän syö kauniit kukkani, joita olin jaksanut odottaa kokonaisen vuoden. Minä olin myös sitä mieltä, että hän syö minulta jotakin vielä enemmän, koska tämä on perintöruusuni ja sillä on tunnearvoa. Kauris kaiketi näki hätäni ja katsoi parhaaksi noteerata käytökseni ja lähteä minun helpotukseksi verkkaisesti kohti lähimetsää. - Kenties kauris palasi heti mentyäni aamupalansa pariin, koska sekin oli odottanut herkkuansa kokonaisen vuoden...

Pihaniitty ja unelmointia

 ~
Willa Tammistosta löytyy myös ihanan kesäinen niitty vallattomasti kasvaneena. Kaunista katseltavaa näin kesän alussa ja miksipäs ei koko kesän. Toisaalta haaveilisin parista kesälampaasta käyskentelemässä niityllä. Saaristoidyllini olisi tuolloin parhaimmillaan.
~

Minun tulee kesällä haaveiltua kaikenlaista lempipaikassani kuistilla. Katseellani tarkastelen kaikkea mitä pitää pihalla puuhata ja mitä tulee saada kunnostetuksi talven jälkeen. Kaikkein eniten kuitenkin annan tilaa unelmoinnilleni ja suunnittelen jo seuraavia projekteja. Luonnollista, sillä onhan se monin verroin hauskempaa kuin rästissä odottavien pihatöiden suunnittelu. Työntouhuun päästyäni voin todeta unelmien siivittävän mukavasti läpi tylsimmänkin kitkemisprojektin.

Syreenit perinnepuutarhassa

~

Syreenien aikaan kesä tuntuu alkaneen. Tuoksut tuntuvat tulvivan joka puolelta. Perinnepihassa on jo 60 vuoden takaa ollut mukana syreenejä. Sulassa sovussa niin valkoiset kuin liilat. Monasti olen poiminut liilan värisiä maljakkoon sisään vanhoihin perinnemaljakoihini, mutta tänä vuonna liilat näyttävät minun silmälleni melko haaileilta väritykseltään. Valkoiset sitä vastoin hohtavilta kirkkaassa ja kuumassa auringon paahteessa.
~

~

Pihassamme on istutettuna syreenejä polkujen ja tien reunamille kuin myös rajaamaan ja suojaamaan pientä levähdyspaikkaa. Kuumimmassa paahteessa olevat näyttävät tällä hetkellä kukkivan vahvasti, mutta varjoisamman paikan kukinnot lienevät pitkäkestoisemmin ihailtavanamme kesän kuluessa. Olemme halunneet säilyttää puutarhassamme vanhanajan tunnelmaa. Vanhaan pihapiiriin sopivat parhaiten vanhan ajan perinnekasvit. Olemme koettaneet kasvattaa myös joitakin uudempia tulokkaita, kuten viherhavuja. Jotkut niistä menestyvät ja jotkut eivät, joten kyllä parhaimmalta näyttävät ja viihtyvät perinteiset puutarhakasvit.
~

~

Suomen suvi on lyhyt. Herkeämättä tulisi istua puutarhassa ihailemassa kukkaloistoa, ennen kuin sille saa sanoa hyvästit taas tulevaan kesään saakka. Onneksi seuraavaksi pääsee ihailemaan ruusuja, kun syreenien aika on menossa ohi. Odotan myös malttamattomana jasmiinin kukintaa. En odota niinkään kukkien kuin huumaavan tuoksun takia. Se on yksi kesän kohokohta, minkä täytyy säilöä muistin sopukoihin.
~

Olohuone kalliolla

...
Olohuone on sana, jota pitää maistella erityisesti kesällä. Olohuoneessa monella on melko kuumaa tai ainakin hiukkasen tukalaa lämpöaallon aikana. Mielellään sitä hakeutuu oleilemaan paikkaan, jossa ei tarvitse tuskailla olemisensa kanssa. Luonnollista suomalaiselle on siirtää oma olohuoneensa ulkoilmaan taivaankansi kattona. Mahdollisuuksia olohuoneensa löytämiseksi on lukemattomia mieltymysten mukaan.
...
Minun olohuoneessani tulee olla ilmava olo, mielellään reipas ilmastointi ja esteettinen ympäristö. Onneksi olohuonettaan voi kesän aikana vaihdella tarpeen mukaan ja mikä mainiointa, olohuoneita voi siis olla monta mielialan ja päivän mukaan.
...
Yksi olohuoneistani on rauhallisessa paikassa meren rannalla. Olohuoneeseeni voin kiivetä korkealle kalliolle, jossa virvoittavat tuulen vireet helpottavat lämpimän päivän paistetta. Samalla keittiö on seurannut mukana ja kalliolle katettu tarjoilu on lähellä nälän yllättäessä. Työhuonekin löytyy näppärästi repusta, vaikka kesälomalla ei voi puhua varsinaisesta leipätyöstä. Mutta mielellään sitä näpertelee jotakin kuin on aivan toimettomana. Ihana kesä.