30.6.2011

Tarpeelliset tilpehöörit


Läntisessä Suomessa lapsuudessani puhuttiin kaiken maailman tilpehööreistä. Sana tietty on väännetty ruotsinkielisestä versiosta - tillbehör (svenska). Minulla on ollut tapana säilyttää kaikenlaista tarpeellista tilpehööriä, jos joskus sille taas keksii uuden käyttötarkoituksen. Periaatteessa uuttakin tilpehööriä tulee hankittua aina kulloisenkin sisustusmaun mukaan.

Nyt minulla tuntuu olevan vallalla tanskalais-ranskalais-maalaisromanttis-vintagen villitys. Joten turuilla ja toreilla kulkiessa katse on valikoitunut etsimään sisustukseen sopivia tilpehöörejä. Toisaalta sanalla on jostakin syystä negatiivinen kaiku, koska  jotenkin sana antaa ymmärtää itsessään olevan turhamaisuuden piirteitä kaikenmaailman rojun ja roinan kerääjänä. Mieluummin kutsuisin hankintojani englantilaisittain - accessories (english), tykötarpeet ja lisätarvikkeet. Kuulostaa huomattavasti merkityksellisemmältä ja tarkoitushakuisemmalta varustelulta oleellisena osana kodin sisustusta.

27.6.2011

Vaaleanpunainen sivustavedettävä

                                                            Foto: SVT Bild 
  


Lapsuudessani Peppi Pitkätossu oli IN. Kirjojakin luettiin, mutta televisiosarja Inger Nilssonin tähdittämästä Pepistä oli valtavan iso juttu. Pepissä kaikki oli niin ihmeellistä: elämäntyylistä aina kodin sisutukseen Huvikummussa. Filmatisoidun sarjan Pepillä oli vaaleanpunainen sänky, jossa hän nukkui nurinpäin jalat tyynyllä. 
~
Kesäreissulla vastaamme tuli eräänlainen Peppi Pitkätossun sivustavedettävä. Joku oli nähnyt vaivaa ja muutamaa pientä värisipaisua huolimatta poistanut kaiken alkuperäisen maalin. Päälle oli vedetty paksuhko kerros valkoista maalia ja tämän päälle vielä marjapuuron väristä vaaleanpunaista.  Makuja on monenlaisia ja ymmärrän, että jos perheen pirinsessa kokee valtakuntansa ainoaksi oikeaksi väriksi pinkin.
~
Yhden kokonaisen päivän olen työstänyt sivustavedettävän värin puhdistamisessa, enkä ole päässyt kuvan lopputulosta pidemmälle. Aikaa vievää ja samalla saapi ajan kanssa miettiä kunnostetun sivustavedettävän värivaihtoehtoja.

24.6.2011

Kiinanpioni kukkii juhannuksena



Hyvää juhannusta!
 
Odottelin jo kovasti kiinanpionini (Adolphe Rousseau) kukintaa. Monesti sen kukinta on ollut parhaimmillaan kesä-heinäkuun vaihteessa, mutta tänä vuonna se osui ilokseni juhannukseen. Osa kukinnasta on vielä nupussaan, mutta sain kirjoituspöydälleni näin kauniin pionin ihaltavaksi. Vanha lapsuusajan kukkamaljakko jää runsaan kukan varjoon.
 
Pioni on ollut muutossa mukana yksitoista vuotta sitten. Edellisessä paikassa se kasvoi rehevästi hyvin aurinkoisessa paikassa, missä kykenin sen myös seinää vasten tukemaan. Nyt pionini ovat sinnitelleet sitkeästi varjoisemmassa paikassa ja se on näkynyt niiden kasvussa. Kukintaa on ollut vuosien vähemmän, koska aurinkoakin on ollut vähemmän - vuosien varrella vieläkin vähemmän, koska lähellä olevat valtaisat tammet ovat alkaneet varjostaa entisestään pionien auringon saantia. En tiedä uskallanko vielä kerran niitä siirtää. 
 
Mutta tänä juhannuksena saan nauttia muutamista mahtavista voimakkaan punaisista pionin kukista.

23.6.2011

Sisustukseen tunnelmaa teksteillä



Aikaisemmin kirjoitin tekstejä ja kuvia sabluunoiden avulla seinille ja huonekaluihin. Nyt olen löytänyt siistin ja näppärän tavan käyttää sisustustarroja teksteillä. Muutama tyyliin kuuluva sana tai siteeraus luovat tunnelman tilaan. Talossa käyvät vieraatkin noteeraavat sanat. Monen mielestä ne ovat piste sisustuksessa tai juuri se mikä luo tilasta tai huonekalusta ainutlaatuisen ja omistajansa näköisen että oloisen. 
 
 

Tämän lipaston kunnostin viime kesänä. Lipasto on ehtaa 1950-lukua ja alkuperäisessä asussaan se oli lakattu. Jossain vaiheessa 1990-luvun alussa hioin ja lakkasin sitä, mutta ahkerassa käytössä televisiotasona ja lastehuoneen vaatekaappina lakka oli kulunut ja hilseilevä.

Hioin ja maalasin lipaston valkeaksi ja se pääsi uuteen tehtäväänsä paremmaksi lipastoksi salin puolelle. Lipaston päällä säilytän rakkaita kuvia ja sisällä vastaavasti muita tärkeitä kuvamuistoja albumeissa. 
 
Viimeistelyä tein sisustustekstillä. Kaunis harmaa teksti sopusuhtaisella fontilla on kuin olisi aina kuulunut lipaston henkeen. Varmasti 1950-luvulla lipaston ostanut edesmennyt sukulaiseni olisi iloinen, jos tietäisi sen uudesta tehtävästä.

22.6.2011

Sisustustyynyjä ilmettä luomassa


Jos ompelet tai muuten valmistat tyynyjä tai pidät tyynyistä sohvissa ja tuoleilla, tiedät mistä kirjoitan. Nuorempana tyyny oli ainoastaan päänalunen nukkuessa. Muut tyynyt tuntuivat tarpeettomilta, jopa turhilta.  Vanhat tyynyt eivät tuntuneet sopivan silloiseen makuuni ja ne saivat vetäytyä komeroiden kätköihin. Onneksi vanhoja virkattuja, kirjottuja ja painettuja tyynynpäällisiä tuli säilytettyä.
~
Nyt ei tätä uskoisi. Innostuin muutama vuosi sitten valmistamaan vintage-henkisiä pitsillä ja vanhoilla monogrammeilla varustettuja tyynyjä. Tyynyjä valmistui kaikenlaisia ja skaala laajeni monenlaisiin vanhahtavanhenkisiin tyynyihin. Tyynyjä on pienistä isoihin, pötköistä pyöreisiin, valkoisista pellavaisiin ja pitsisistä kuvioituihin.
~
Vähitellen tyynyjä on ilmestynyt eri puolille taloa ja niitä on melko paljon, vaikka vieläkään en koe niitä olevan häiritsevän paljon. Minusta niillä kaikilla on oma hyvä tehtävänsä ja ne ovat sulassa sovussa huoneen muun sisustuksen kanssa. Toisin sanoen nyt kokisin tyynyjen poistamisen olevan huoneen muuttamista hengettömäksi, sillä niin oleellinen osa kulloisenkin huoneen henkeä ne ovat. Tänä päivänä tyynyjä on monta kymmentä yhteenlaskettuna.

21.6.2011

Lupiinimeri



Pihan nurmikon reunamilla ja tien ojan vierustalla kasvaa siistissä rivissä lupiineja. Tämä Amerikan tuliainen on kaunistanut suomalaista kesämaisemaa jo  1800-luvulta saakka. Komealupiinia eli Lupinus polyphyllusta saamme ihailla sitkeästi maasta nousevina sinisinä, violettisina, valkoisina ja vaaleanpunaisina kukintoina. Meillä ne ovat osanneet kasvaa emäntää miellyttävästi eli eivät ole ryöstäytyneet holtitomasti ympäri puutarhaa tai niityn puolelle.
~
Oman sitkeytensä ne ovat osoittaneet myöskin. Kymmenisen vuotta sitten pihaa myllerrettiin ja multakasoja lupiinien kera siirrettiin paikasta toiseen. Tuolloin olin varma, ettei niistä enää ollut mihinkään, mutta niinpä vain ajan kanssa ne nousivat taas uudessa paikassa esille. Minusta se oli vain iloinen asia, koska en katso pihan lupiinien olevan ollenkaan vaivaksi, vaan pelkästään iloksi. Pidän lupiinien raikkaista väreistä ja muutenkin terttumainen kukinto on kaunis niin pihalla kuin kotona kesäisessä maljakossa.

20.6.2011

Juhannusruusujen ihailijat



 
Kovan talven jälkeen jälleen kerran isoäitini perua oleva juhannusruusu aloitti kukintansa viikonloppuna. Kukintojen alkaessa ruusuni sai toisenkin ihalijan - kauriin. Aamukasteen aikaan päästin kissan ulos ja kuinka ollakaan juuri aukeamassa olevien kukintojen äärellä kauris oli poimimassa herkkuaamupalaa itselleen. Huidoin ja huikin, paukutin ovea ja kaikkea muutakin hätääntynyttä elämöintiä. Kauris katsoi minua suurilla silmillään aikomustakaan liikkua sijoiltaan. Tuli vähän outo olo. Siinä tovin tutkimme toisiamme. Minä olin sitä mieltä, että hän syö kauniit kukkani, joita olin jaksanut odottaa kokonaisen vuoden. Minä olin myös sitä mieltä, että hän syö minulta jotakin vielä enemmän, koska tämä on perintöruusuni ja sillä on tunnearvoa. Kauris kaiketi näki hätäni ja katsoi parhaaksi noteerata käytökseni ja lähteä minun helpotukseksi verkkaisesti kohti lähimetsää. - Kenties kauris palasi heti mentyäni aamupalansa pariin, koska sekin oli odottanut herkkuansa kokonaisen vuoden...

16.6.2011

Vierashuoneen enkeli


~
Vierashuoneen peiliä ripustelin tänään ja se olikin hankala urakka. Peili on painava 1960-luvun kookas kuvastin. Ajan kuluminen näkyy mm. siinä, että toinen peilin kiinnitykseen tarkoitetuista ripustimista on murtunut. Kun keksin ruuvailla ja kiinnitellä uudet kiinnitysmekanismit, huomasin peilin yläpuolelle jäävän rumasti esille seinäkoukun. Sehän piti tietysti peittää.

Rusettia ensihätiin kiinnitin siihen, mutta se näytti suorastaan yliampuvalta huoneen henkeen. Jotain valkoista kuitenkin sen ajattelin olevan. Yritin pyörittää ruusuja, mutta sekin oli jotenkin keinotekoisen näköistä.

Pengastin kangaspussejani ja vastaan tuli valkoinen 1980-luvun paitapuseroni, josta olin käyttänyt jo aiemmin kangasta tyynynpäällisiin. Huomasin hihoista saatavan mukavan muhkeat rusetit. Saatuani ne valmiiksi sovittelin niitä peilin yläosaan, ja totesin niiden muistuttavan yllättävästi siipiä.

Hetken kuluttua väkersin kaavat leivinpaperille ja leikkasin vanhasta lakanakankaasta kropan nukelle. Nukke sai vaatetuksekseen samaisesta paitapuserosta rakennetun mekon pitsi- ja rusettisomistuksilla. Hiuksiksi löytyi aikoinaan vanhantavaran kaupasta ostamaani kalastajanlankaa. Lanka oli jo sopivasti niin sekavassa möykyssä, että siitäpä tuli rento kiharapilvi enkulle.

Melko tyypillistä minun käsityöideoinnille, että aina ei tiedä aloittaessaan mikä lieneekään lopputulos. Mutta hauskaahan se vain onkin.

Ilmeisesti vierashuoneessa saa nyt nukuttua vartioidut unet.
~

14.6.2011

Willa Tammiston 1960-luvun tuolit osa II




~
Sateisena ja koleana kesäpäivänä mielellään puuhastelee sisällä. Mahtavien +30 asteen hellepäivien jälkeen vaatimattomat +11 astetta ovat shokeeraavia taas alkuunsa, vaikka ehkä enemmän sitä perinteistä suomalaista säätilaa.

Sisällä sitä silmä kulkee ympäriinsä etsien ja tarkastelen läpi kaikkia talven yli lepäämään jääneitä kesäkodin projekteja ja tottakai uusiakin suunnitelmia on jo kasapäin mielessä.
Monet ovat olleet kiinnostuneita 1960-luvun tuolien kunnostuksesta. Lähes tasan vuosi sitten (17.6.2010; Willa Tammiston 1960-luvun tuolit osa I) kerroin aloittaneeni puhdistamaan ja purkamaan vanhat kankaat sekä maalaamaan vanhat lakkapintaiset tuolit talon saaristohengen mukaan. Viime kesänä kunnostin puuosat ja maalasin ne. Samoin vanhat päälliset lähtivät irti. Kankaan alta paljastui alkuperäinen sininen kangas, jossa harmikseni oli valovaurioita ja elämän jälkiä muutenkin.

Ostin teflonpintaista, tukevaa merellistä kangasta päällystääkseni tuolit uudelleen. Kangas oli melko arvokasta, joten käsi täristen sitä sitten leikkasin muotoonsa ja koetin olla mahdollisimman tarkka. Nyt verhoilu alkaa olla lähes valmista. Projektin jälkeen osaan arvostaa kovasti verhoilijan työtä. Itselläni kädet puutuivat ilmassa ommellessa ja taukoja piti pitää, että ommel säilyisi kauniina. Seuraavaksi aioin ommella samaan henkeen sopivat istuintyynyt suojaamaan vastapäällystettyjä tuoleja.

12.6.2011

Pihaniitty ja unelmointia

 ~
Willa Tammistosta löytyy myös ihanan kesäinen niitty vallattomasti kasvaneena. Kaunista katseltavaa näin kesän alussa ja miksipäs ei koko kesän. Toisaalta haaveilisin parista kesälampaasta käyskentelemässä niityllä. Saaristoidyllini olisi tuolloin parhaimmillaan.
~
Minun tulee kesällä haaveiltua kaikenlaista lempipaikassani kuistilla. Katseellani tarkastelen kaikkea mitä pitää pihalla puuhata ja mitä tulee saada kunnostetuksi talven jälkeen. Kaikkein eniten kuitenkin annan tilaa unelmoinnilleni ja suunnittelen jo seuraavia projekteja. Luonnollista, sillä onhan se monin verroin hauskempaa kuin rästissä odottavien pihatöiden suunnittelu. Työntouhuun päästyäni voin todeta unelmien siivittävän mukavasti läpi tylsimmänkin kitkemisprojektin.

11.6.2011

Syreenit perinnepuutarhassa

~
Syreenien aikaan kesä tuntuu alkaneen. Tuoksut tuntuvat tulvivan joka puolelta. Perinnepihassa on jo 60 vuoden takaa ollut mukana syreenejä. Sulassa sovussa niin valkoiset kuin liilat. Monasti olen poiminut liilan värisiä maljakkoon sisään vanhoihin perinnemaljakoihini, mutta tänä vuonna liilat näyttävät minun silmälleni melko haaileilta väritykseltään. Valkoiset sitä vastoin hohtavilta kirkkaassa ja kuumassa auringon paahteessa.
~
~
Pihassamme on istutettuna syreenejä polkujen ja tien reunamille kuin myös rajaamaan ja suojaamaan pientä levähdyspaikkaa. Kuumimmassa paahteessa olevat näyttävät tällä hetkellä kukkivan vahvasti, mutta varjoisamman paikan kukinnot lienevät pitkäkestoisemmin ihailtavanamme kesän kuluessa. Olemme halunneet säilyttää puutarhassamme vanhanajan tunnelmaa. Vanhaan pihapiiriin sopivat parhaiten vanhan ajan perinnekasvit. Olemme koettaneet kasvattaa myös joitakin uudempia tulokkaita, kuten viherhavuja. Jotkut niistä menestyvät ja jotkut eivät, joten kyllä parhaimmalta näyttävät ja viihtyvät perinteiset puutarhakasvit.
~
~
Suomen suvi on lyhyt. Herkeämättä tulisi istua puutarhassa ihailemassa kukkaloistoa, ennen kuin sille saa sanoa hyvästit taas tulevaan kesään saakka. Onneksi seuraavaksi pääsee ihailemaan ruusuja, kun syreenien aika on menossa ohi. Odotan myös malttamattomana jasmiinin kukintaa. En odota niinkään kukkien kuin huumaavan tuoksun takia. Se on yksi kesän kohokohta, minkä täytyy säilöä muistin sopukoihin.
~

10.6.2011

Olohuone kalliolla




...
Olohuone on sana, jota pitää maistella erityisesti kesällä. Olohuoneessa monella on melko kuumaa tai ainakin hiukkasen tukalaa lämpöaallon aikana. Mielellään sitä hakeutuu oleilemaan paikkaan, jossa ei tarvitse tuskailla olemisensa kanssa. Luonnollista suomalaiselle on siirtää oma olohuoneensa ulkoilmaan taivaankansi kattona. Mahdollisuuksia olohuoneensa löytämiseksi on lukemattomia mieltymysten mukaan.
...
Minun olohuoneessani tulee olla ilmava olo, mielellään reipas ilmastointi ja esteettinen ympäristö. Onneksi olohuonettaan voi kesän aikana vaihdella tarpeen mukaan ja mikä mainiointa, olohuoneita voi siis olla monta mielialan ja päivän mukaan.
...
Yksi olohuoneistani on rauhallisessa paikassa meren rannalla. Olohuoneeseeni voin kiivetä korkealle kalliolle, jossa virvoittavat tuulen vireet helpottavat lämpimän päivän paistetta. Samalla keittiö on seurannut mukana ja kalliolle katettu tarjoilu on lähellä nälän yllättäessä. Työhuonekin löytyy näppärästi repusta, vaikka kesälomalla ei voi puhua varsinaisesta leipätyöstä. Mutta mielellään sitä näpertelee jotakin kuin on aivan toimettomana. Ihana kesä.

8.6.2011

Merellistä elämää








Kävelin meren rannalla raikkaassa merituulessa. Mikä ihana tuoksu lehahti mereltä vasten asvalttilämmön kuumentamia kasvojani. En tiedä, mikä meressä kiehtoo; sitä samaa sinistä vettähän se on. Sangen mielenkiintoista kiintymys mereen on, kun oman lapsuutensa on ollut lujasti ankkuroituneena kaukana aavalla peltomerellä - tai ehkäpä juuri siksi.


Meri on niin alkuvoimainen elementti. Meri haastaa kaikki aistit liikkeelle. Meren horisonttiin katsominen antaa luvan haaveilla jostakin suuresta tai vain antaa aihetta lepuuttaa ajatuksiaan katsellessaan aaltojen liikettä. Meren kohinan kuuntelu rauhoittaa kummasti ja tuudittaa mieltä levolliseen olotilaan. Suolaisen meren antimien haistaminen on tervetullut tuoksu makealta maistuneen hellepäivän jälkeen. Tuulen mukana lennättämät suolaiset pisarat huulille ja viilentävän aallokon lipluttelu varpaiden päällä antavat varmuutta ajatuksesta vedestä voitehista vanhinpana.
Meri on aina puhutteleva ja kunnioitusta herättävä.

6.6.2011

Kesäelämää


Työntäyteinen ja elämänmakuinen toukokuu on tallennettuna muistoihin. Nyt on koittanut aika huokaista ja ladata akkuja ihanan hellivässä auringonpaisteessa ja vilvoittavasti leyhyttävässä tuulessa.
...
Lapsistamme keskimmäiset eli kolmanneksi vanhin ja kolmanneksi nuorin saavuttivat oman elämänsä virstanpylväitä toukokuun loppupuolella ja kesäkuun alussa. Olemme saaneet järjestää iloisia rippi- ja ylioppilasjuhlia. Ruuusuista aikaa kirjaimellisesti. Iloa. Hymyjä. Haleja. Elämän iloa ja onnea. Elämänmakuista menoa.
...
Samalla olen pysähtynyt miettimään elämän nopeata kulkua. Miten sitä vielä muistaa rippileirin ja juhannuksena vietetyn konfirmaation ja miten sitä kummasti uskoi olevansa jo niin iso. Puhumattakaan nuoresta jakkupukuisesta valkolakkisesta, joka uskoi tietävänsä jo niin paljon kaikesta - lakki sen varmana osoituksena. Mutta näin kai sen kuuluukin olla, että uskaltaa hypätä rennolla otteella maailman ihmeitä tutkimaan ja uskoo luovansa oman puumerkkinsä historiaan elämänpolkunsa aikana.
...
Samaan elämän iloon on mahtunut surun sävyjä, kun olen myötäelänyt jo kuukauden kipujen kanssa tuskailleen lähimmäisen kanssa. Sitä toivoo käden kosketuksen ja läsnäolon tuovan edes pientä lohtua ja toivoo sen hälventävän hiukkasen kipuja.
...
Kesäkuu on alkanut ja oma lomani lomaparatiisissani on alkamassa. Luvassa siis elämän makuista kesäelämää iloineen ja kipuineen - kaikkineen. Kaunis on ympäröivä kesäinen Suomen suvi. Kiitollisena katselen kaikkea kaunista ympärilläni ja annan itselleni luvan olla rentona.