Keskikesän juhlaa Turunmaan saaristossa

 



Keskikesän juhla on alkamassa. Toivottavasti kaikki lauttajonot on saatu purettua ja ihmiset päässeet vähitellen juhannuksensa viettoon omiin mansikkapaikkoihinsa. 

 

Suomen suvi on kauneimmillaan. Ihana leyhyttävä saaristotuuli hipaisee ihoa ja kaunis sininen taivas kaartuu ylläni, kun istun ulkona läppäri sylissäni juhannuksen blogipäivitystä kirjoittamassa. Voiko elämä enää auvoisempaa olla.

 

Nuorimmat lapseni saariston kodissa pelailevat ulkona puutarhassa pihapelejä, kuten jo allekirjoittanut monta vuosikymmentä sitten Pohjanmaan lakeuksilla. Ulkona on sytytetty kivitakkaan tuli ja vanhimman pojan kalastamaa saalista on savustumassa iltapurtavaksi. Ihanaa perheen keskinäistä yhteiseloa ja -oloa ilman suurempia suorituksia ja punnerruksia. Kerrankin suven sää on suosiollinen ja sään herrat antavat parastaan. Kelpaa auvoisessa auringossa nauttia suvesta.

 

Vielä odotellaan lipun nostoa salkoon juhlan alkajaisiksi. Kohta myös eri kylissä saariston perinteen mukaan komeat juhannussalot puetaan parhaisiinpa ja nostetaan ihastuttamaan saarelaisia. Kenties vaalean illan tullen astellaan juhannustanssien pyörteisiin. Kyllä elämä on ihanaa - tässä ja nyt.

 

Toivotan teille kaikille oikein antoisaa keskikesän juhlaa. Nauttikaa Suomen keskikesästä ja hyvästä seurasta. Kerätkää yhdessä elämää kantavia yhteisiä elämyksiä elon taipaleelta.

 

Juhannuksena Suomen suvessa

Onneksi sää on ollut suosiollinen keskikesän juhlalle suomalaisessa suvessa. Aurinko on hyväillyt ja pienenpieni tuulen henki leyhytellyt hiljakseen silloin tällöin. Meillä on ollut ulos katettuna juhannusaaton ateria kaikkine perinteineen. Ihan kuin juhannuksen vietto olisi niistä kiinni. Toisaalta ne luovat turvallisen tunteen samalla tavalla kuin puolen vuoden päästä perinteisten ruokien äärelle kokoontuminen. Perinteistä kiinni pitäminen tuntuu  tärkeältä.

Poikani kävi hakemassa ilokseni juhannuskoivut, kuten olen vuodesta toiseen tottunut näkemään ulko-oven tai kuistin pielessä. Koivujen lävitse kulkeminen tuo mieleen astumisen suomalaisen suven ytimeen. Tuoreen vihreät juhannuskoivut näyttävät elämän voiman ja kutsuvat nauttimaan Suomen  suvesta parhaimmassa asussaan. Ainutlaatuisessa pohjoisen maamme suvessa on tarjolla hetken tuoksuja ja värejä. Kesä on niin lyhyt. Onneksi se kuitenkin on valoisa, jotta sen kesto tuntuu aavistuksen laveammalta.

Nautitaan näistä valon täyttämistä päivistä ja öistä. 

Hyvää juhannusta ja keskikesän juhlaa kaikille.

Kiinanpioni kukkii juhannuksena

Hyvää juhannusta!
 

Odottelin jo kovasti kiinanpionini (Adolphe Rousseau) kukintaa. Monesti sen kukinta on ollut parhaimmillaan kesä-heinäkuun vaihteessa, mutta tänä vuonna se osui ilokseni juhannukseen. Osa kukinnasta on vielä nupussaan, mutta sain kirjoituspöydälleni näin kauniin pionin ihaltavaksi. Vanha lapsuusajan kukkamaljakko jää runsaan kukan varjoon.
 

Pioni on ollut muutossa mukana yksitoista vuotta sitten. Edellisessä paikassa se kasvoi rehevästi hyvin aurinkoisessa paikassa, missä kykenin sen myös seinää vasten tukemaan. Nyt pionini ovat sinnitelleet sitkeästi varjoisemmassa paikassa ja se on näkynyt niiden kasvussa. Kukintaa on ollut vuosien vähemmän, koska aurinkoakin on ollut vähemmän - vuosien varrella vieläkin vähemmän, koska lähellä olevat valtaisat tammet ovat alkaneet varjostaa entisestään pionien auringon saantia. En tiedä uskallanko vielä kerran niitä siirtää. 
 

Mutta tänä juhannuksena saan nauttia muutamista mahtavista voimakkaan punaisista pionin kukista.

Juhannusruusujen ihailijat

 

Kovan talven jälkeen jälleen kerran isoäitini perua oleva juhannusruusu aloitti kukintansa viikonloppuna. Kukintojen alkaessa ruusuni sai toisenkin ihalijan - kauriin. Aamukasteen aikaan päästin kissan ulos ja kuinka ollakaan juuri aukeamassa olevien kukintojen äärellä kauris oli poimimassa herkkuaamupalaa itselleen. Huidoin ja huikin, paukutin ovea ja kaikkea muutakin hätääntynyttä elämöintiä. Kauris katsoi minua suurilla silmillään aikomustakaan liikkua sijoiltaan. Tuli vähän outo olo. Siinä tovin tutkimme toisiamme. Minä olin sitä mieltä, että hän syö kauniit kukkani, joita olin jaksanut odottaa kokonaisen vuoden. Minä olin myös sitä mieltä, että hän syö minulta jotakin vielä enemmän, koska tämä on perintöruusuni ja sillä on tunnearvoa. Kauris kaiketi näki hätäni ja katsoi parhaaksi noteerata käytökseni ja lähteä minun helpotukseksi verkkaisesti kohti lähimetsää. - Kenties kauris palasi heti mentyäni aamupalansa pariin, koska sekin oli odottanut herkkuansa kokonaisen vuoden...

Juhannusruusut juhannuksen aikaan

~

Rakas juhannusruusuni

kukkii juuri juhannuksena tänä vuonna!

~

~

Jopa kukkaansa voi kiintyä ja sitä voi ajatella tunteella.

~

Willa Tammiston juhannusruusulla on juuret omassa historiassani. Jo suureksi pensaaksi kasvanut juhannusruusu on tuotu lapsuudenkodistani, jossa lapsena tykkäsin hoitaa juuri tätä ruusua kotimme keittiön ikkunan alla.

~

Lapsuudenkotiini juhannusruusu oli tullut aikoinaan äidinäidiltä eli äitini lapsuudenkodista, jossa muistan valtavan ison juhannusruusun punamultaisen ison pohjalaistalon pihalta. Se on yksi ihana muistikuva lapsuuden kesistä.

~

Oma juhannusruusuni jatkaa kesämuistojen muistikuvia uusille sukupolville.

~ ~ ~

Hyvää juhannusta kaikille!