5.12.2012

Tonttuvaarin valkoinen tuoli


 
 
Tonttujoukko on saapunut Willa Tammistoon. Jokainen tonttu on löytänyt oman paikkansa ja joku vilkkaampi nuorukainen on vaihtanut asemapaikkansa uuteen. Vanhukset kuitenkin ovat tavoilleen uskollisesti hakeutuneet omille paikoilleen.
 
Keittiössä joulukuun valvontatehtävät on aloittanut tonttuvaari, herkkutonttuna tunnettu, Sipsu Sirmakka. Tonttuvaari on istahtanut omalle valtaistuimelleen. Perheemme koiranuorukainen teki tuttavuutta pienen istujan kanssa ja totesi muutaman nuuhkaisun jälkeen keittiötontun harmittomaksi, joten vanhalla paikalla tonttuvaari Sipsu sai vartiointiaan jatkaa.
 
Keittiön herkkutontun vartiointipaikan valtaistuin on valkoinen tuoli, mikä on levähtämistä varten. Keittiön sydämessä tulee olla levollinen paikka istahtaa ajatuksiensa keskelle, vaikka kuinka vaativat kokkaukset ja kiireiset leipomiset olisivat meneillään. Jouluisen asunsa valkoinen tuoli sai paksusta pampulamaisesta langasta mahdottoman pienillä puikoilla neulomastani pikkupeitosta. Sisustukseen ylipäätään torkkupeitoksi sitä haaveilin tekeväni, mutta työ osoittautui yllättävän raskaaksi niin puikoille kuin käsille. Bambu-puikkoni vääntyivät onnettomasti ja ranteessa tiukka neulominen tuntui rasitukselta. Kokeilin kierrepuikoillakin tehdä, mutta lopputulos ei enää ollut yhtä kaunis. Päätin tyytyä kahteen "pikkupeittoon", mitkä ovat oivalliset istuinalustat. Valkean tuolin selkämyspuolelle olen ommellut uuden tyynyn. Vanhan tavaran kaupasta ostamani lakanakankaisen monogrammi-tyynynliinan muodistin uuteen vintage-lookiin. Keräämieni pikkuliinojen joukosta löysin kauniin ristipistotyön, mikä punaisine dalahäst-kuvineen oli värimaailmaltaan jouluinen. Jämäpitsieni laatikostosta löysin vielä pienen pitsin pätkän kruunaamaan vanhan tyynynliinan jouluiseksi juhlatyynyksi. Leppoisa on istahtaa tonttuvaarin viereen ja nuuhkaista ilmasta kaikki jouluiset tuokset.
 
Toivotan teidän keittiöihinne mukavia joululeipomusten ja -kokkausten aikaa tonttujen kera ja ilman.

1.12.2012

Ensimmäinen adventti

 
Ensimmäinen joulukuuta 2012 luukku on avattu ja perheen nuorimpien kanssa kotia koristeltu ensimmäisen adventin kunniaksi. Uskomattoman hartaan oloinen tunnelma taloon astui, kun kaikki jouluvalot saatiin paikoilleen. Ulkona piukassa pakkasessa komeat, valkeat lumihanget hohtavat puhtauttaan ja valaisevat ensimmäistä joulukuun yötä.
 
Olkoon joulun odotuksenne rauhaisa.
 
 
Jo joutuu ilta ja tuuli käy
yli tumman, synkeän salon,
hämy majan verhovi matalan
ja kirkkaan uhkean talon.
Kun tuntea sais tuon pyhän,
lohtua luovan valon!
- Z. Topelius

30.11.2012

Punanutusta joulumieltä

Monella meistä iskee joulun alla joulusiivousvimma. Olen koettanut taistella tänäkin vuonna ajatusta vastaan. Olen perustellut itselleni, että eihän sitä kukaan jouluvieras joulua komerossa vietä tai ettei joulumieli sieltä kaapista joulupukin pussiin löydy.
 
Toissa päivänä yllätin itseni vaatekomerosta. Laittelin yhtä ja toista paikoilleen. Oli minulla toinenkin taka-ajatus, että muistikuvieni sopukoissa oli näky joulunpunaisesta langasta. Edelleen minulla on ollut Lontoon matkan jälkeen visio isosta joulusukasta tai -kengästä. Ajattelin tehdä sen yhdistäen neulomista ja ompelua. Aikani komerossa pengottuani ja järjesteltyäni tyytyväisenä, vastaan tuli mielenkiintoinen pussukka. Läpinäkyvä pussi sai hihkahduksen aikaan, koska luulin löytäneeni joulunpunaisen lankakätköni. Pussin sisältö oli kyllä sangen jouluinen, mutta toisella tapaa.
 
Aloitin kymmenen vuotta sitten tekemään jouluista punanuttu-juhlapuseroani. Se jäi vähän vaiheeseen, muistan kyllä syynkin, mutta sen erittely jääköön tällä kertaa. Etukappaleen olin tehnyt valmiiksi koristeluita myöten ja takakappalekin oli jokseenkin valmis. Niinpä niin. Eikä aikaakaan, kun joulupukille siivoaminen oli sivuseikka - ihan tarpeetonta se oli alun alkaenkin. Mieleni valtasi vain visio valmiista punanutusta, joten käsityöfanaatikona sormet syyhyten tämä kymmenvuotisprojekti piti heti yhdeltä istumalta saada päätökseen.
 
Pörröisestä punanuttu-paidasta tuli hauska, vaikka ei ihan tämän talven lankojen pintamuotiin kuulukaan. Samaista lankaa en ainakaan ole nähnyt nykymarkkinoilla myytävän. Minun retro-vintage-maailmaani se on passeli. Mielestäni se henkii joulun odotusta ja sopii oikein hyvin pikkujoulun kynnykselle.
 
Iloista joulumieltä ja pikkujoulua!

21.11.2012

Suojelusenkeli


              


Joulua kohti kodissamme paketteja ilmestyy lipastojen ja kaappien päälle. Paketit saavat seurakseen joulutavaroiden laatikoista muistojen aarteita pieninä vinkkeinä lähestyvästä joulusta. Minusta on ilo katsella paketteja rauhassa kauan ennen aattoiltaa, jossa muutamassa tunnissa paketeista on kuorittu kasa paperia, narua ja nauhaa. Nuorimmatkin kotona asuvat lapset ovat kasvaneet isoiksi, joten ei tarvitse olla huolissaan pakettien puolesta ennen aattoiltaa. Ehkä pientä hypistelyä ja ulkomuodon perusteella arviointia tehdään, mutta sehän kuuluu kaikkien jouluihmisten tapoihin.
 
Lahjat luovat odotuksen tunnetta. Se on tunnetta yhteisestä kokoontumisesta. Se on tunnetta joulumielen jakamisesta rakkaiden kesken. Se on tunnetta perinteiden jatkamisesta sukupolvesta toiseen.
                                                                 ~~~
Olen aukaissut ensimmäisen yläkaappiin kätketyn joulutavaroiden laatikon. Jouluihmisellä laatikoita on useampia; lasten tekemille jouluaskarteluille, tontuille, enkeleille, palloille jne. Ensimmäinen esille ottamani laatikko pursusi muistoja ajalta, kun vanhimmat lapset - nyt jo aikuiset - olivat pieniä. Nostalgisia ajatuksia ponnahti mieleeni, kun katselin milloin mikäkin koriste on joulujamme juhlistanut. Jos vain esineet osaisivat kertoa.
 
Ensimmäisenä nostin laatikosta lipaston päälle lahjapakettien suojelijaksi pienen enkelin. Enkeli on äidiksi tulleen tyttäreni saama lahja kummitädiltään. Todella tärkeä pieni enkeli vartioi vuodenaikojen ympäri nuoreksi ylioppilaaksi saakka neidon kammarin ovella. Siinä enkeli arvioi sisään astujat ja samalla huolehti huoneen haltijasta. Enkeli saa tänä jouluna lapsuuden kodissa viimeisen suojelutehtävänsä. Jouluna annan sen tyttärelleni hänen perheensä omia jouluja koristamaan. Pieni lapsenlapseni saa tulevina jouluina tutkailla äitinsä enkeliä jouluisten perinteiden jatkumona.

19.11.2012

Vintage-tyyny pikkuliinoista




 
Viikonloppu vierähti. Meillä oli miehen kanssa talossa pientä nikkarointia, niin kuin sitä on ollut toistakymmentä vuotta. Sitä puuhaa riittää, eikä se varmaan koskaan lopu. Toisaalta käsillä tekeminen ja konkreettisen lopputuloksen näkeminen ovat kyllä mieltä piristäviä.
 
Aina kun työskentelyn lomassa oli pieni tauko, käytin ajan tarkkaan ja hiivin järeämpien koneiden äärestä rakkaan ompelukoneen surinaa kuuntelemaan. Minulla on ollut pussissa erilaisia pikkuisia, valkoisia koristeliinoja, joille keksiskelen ajan kanssa uutta elämää.
 
Olen ostanut kesällä jättikokoisia valkoisia tyynyjä. Valtavat valkoiset tyynyt kaiken muun valkoisen keskellä huutavat puoleensa jotakin yksityiskohtaa ja persoonallisuutta. Tyynyissä tuntui olevan riittävä pinta-ala pikkuliinoille. Pyörittelin valkeata pintaa edestakaisin ja mietin millä eri liinoistani sitä koristaisin. Löysin tabletin kokoisen kauniisti viimeistellyn liinan. Se oli riittävän jämäkkä ja sopi yhteen norsuunvalkean värinsä kanssa jättityynyn pariksi. Joten ompelin kauniin, valkoisen pikkuliinan tyynyn keskiöön. Hieman aneeminen vaikutelma olisi ollut - ellen olisi poiminut pussin pohjalta vanhan tavaran kaupasta ostettujen pikkuisten ristipistoliinojen joukosta koristeellista, sinikukallista kruunausta.
 
Vintage-henkinen sinikukka-tyyny odottaa nyt vierashuoneen sohvasängyn päällä tildatun enkelin kanssa seuraavia vieraita. - Mukavaa alkanutta viikkoa.
 

16.11.2012

Joulun taikaa 2012

 

Jouluihimisenä olen tehnyt lahjoja jo kesän sateisina päivinä sekä pitkin syksyä. Olen paketoinut lahjoja laventelinsinisen indonesialaisen kaappini päälle. Vähitellen syksyn pimetessä olen siirtynyt kohti joulun tunnelmaa paketointia rytmittämässä Manhattan Trasferin The Christmas Album jo kahdettakymmenettä vuotta.  
 
Kynttilät luovat rauhallisen ja viipyilevän tunnelman. Oleellinen osa joulun odotustani on kynttilöiden lisäksi kuitenkin musiikki. Joulumielelle tulen takuuvarmasti, kun ikivanha Bing Crosbyn White Christmas (1942) soi taustalla, vaikka ulkona on mustaa ja sataa kaatamalla. Jouluihmisenä cd-valikoimassani on ihan oma hylly joulumusiikille, mutta kuitenkin tämä ikivihreä kappale tuo sen oikean tunnelman sydämeeni aina jo marraskuun alkupuolella. Puhkikulunut, mutta varmasti yksi rakkaimista joululauluista.
 
Koti sisustuu vähitellen kohti joulua. Marraskuussa pienet vinkit kodin sisustuksessa kertovat lähestyvästä vuoden kohokohdasta. Laventelinsinisen kaapin oven pieleen laittelin kransin kera sydämeen kätketyin tekstein. Kaapin ohi kiireisenä kulkiessa teksti muistuttaa oikeasta joulumielestä kaiken tingelitongelin keskellä. Sitä toivoisi, että oi jospa ihmisellä ois joulu ainainen, kuten suomalainen ikivihreä joululaulu toteaa. Kunpa sitä yksi jos toinenkin voisi sydämeensä luoda joulun pysyväisen.
 
Mukavaa marraskuun jatkoa ja rauhallista joulun ajan odotusta.

9.11.2012

Vintage-kenkien kertomaa

(1) Vintage-kenkä 1930-luvun elokuvamaailmasta.
Tervehdys maailmalta. Kävin aistimassa Lontoon tuulahduksia, mitkä jossain vaiheessa meillekin kantautunevat. Valinnan mahdollisuuksia kaikessa on niin huikeasti, että vaikeutena on löytää itselleen puhuttelevimmat kohteet kaiken keskeltä.  Keskityin pintamuodin sijasta katselemaan vintage-henkisiä ilmiöitä, mitä saattaisivat jossain määrin heijastella linjoja arkisempiin muoti-ilmiöihin myöhemmin.
 
Osuin eri yhteyksissä kenkien äärelle. Johtui varmaan siitä, että kävellessä tarrakiinnitteiset soljet mustissa nahkakengissä (ihan laatutuotetta) eivät tahtoneet pysyä mukana äkkiliikkeissäni, vaan aukeilivat. Keskellä cityä kumartelin ja kiinnittelin tarraa uudelleen ja uudelleen. Ajattelin, että onko riittävä määrä auki-kiinni-auki repäisyjä tullut näihin vuoden vanhoihin kenkiin, että saataisiin käyttäjä kääntymään uusien kenkäostosten pariin. 
 
(1) Löysin mukavan vintage-muotiin keskittyneen liikkeen. Ikkunalle oli aseteltu uusiotuotteina vintage-kenkiä, joihin idea oli saatu elokuvissa menneinä aikoina 70-80 vuotta sitten käytetyistä kengistä. Rohkea väriloisto hurmasi. Valitettavasti Greta Garbon ajan mustavalko-filmeistä vastaavat alkuperäiset ihanuudet eivät näy väreissä. Persoonalliset kaunottaret, joita voin kuvitella käytettävän nykyäänkin. Tehokkaat yksityiskohdat ovat kursailemattomat ja mitään turhaa ei minusta kengissä ole.
 
(2) Vintage-kenkä 1700-luvun rokokoon luksuselämästä.
Kävin katselemassa muodin historiaan liittyvän näyttelyn. Rokokoo on ollut aina aikakausi, mitä olen jaksanut ihailla. Kermakakku-kausi kerrassaan niille, jotka näistä ylellisyyksistä pääsivät osallisiksi. Värit ja koristeet ovat jälleen  tuonkin aikakauden minua ilahduttavin juttu. Omaa kenkävarastoa miettiessäni ei tarvitse kaappiin kurkistaa, kun osaa sanoa sen olevan 90% musta.
 
(2) Löysinpä rokokoo-kengistä jopa vaihtoehdot 2000-luvun tarrakiinnitteisille solkikengilleni. Reilun kokoinen solki ja reipaan raikas 300-vuotiaaksi tämä muinoin eläneen kanssasisaren kenkä.  - Huokaisu. - En voisi kuvitella jonkun muutaman sadan vuoden päästä ihailevan omia persoonattomia, "auki-kiinni-auki -tarrasolkikenkiäni" - tai kertoohan sekin tietty jotakin ajastamme futuriselle maailmalle.
 
(3) Jouluna 2012 koristeellinen joulusukka 159£.
(3) Menneiden aikojen kenkien ihailun lisäksi katseeni löysi joulusukan, mikä enimmäkseen muistutti 1800-luvun saapikkaita. Ajattelin, että siinä olisi riittävästi potkua kengäksi ja "sukka" henki sitä hakemaani vintagea urbaanilla otteella. Haaveeksi jäi, kun kurkkasin hinnan. Ymmärsin, että niin tässä ajassa kuin satoja vuosia sitten kenkämuotini olisi musta ja vähemmän koristeellinen.

17.10.2012

Syysneuloosi

 
 
Syksyinen tervehdys. Sadonkorjuu on suoritettuna, joten nyt ollaan jo uuden terminologian äärellä. Opin kuluneella viikolla sosiaalisesta mediasta uuden hyvin kuvaavan sanan - neuloosi. Aivan,  välillä tuppaa todellakin neulominen menemään neuloosin puolelle. Mutta niin hauskaa ja terapeuttista se on, ettei ole mielestäni sukuakaan neuroosille.
 
Neulottuna on uskomaton määrä sukkia joulupukin pakettiin. Kuvia en halua laittaa, että jää aattoiltaan yllätystä; jos vaikka joku lahjojen saajista sattuisi täällä piipahtamaan. Tämän joulun sukkiin olen neulonut jokaisen käyttäjän persoonaa mukaan eli sukissa on mukana ajatusta kiinnostusten kohteista, harrastuksista ja käyttäjän omasta värimaailmasta.
 
Pampulalangasta olen myös neulomassa sohvalle torkkupeittoa. Laittelen kuvan, kun saan sen valmiiksi. Pitkään mietin mitä siitä langasta olisi kiva tehdä, kun koko ajan lanka tuntui liian hötöiseltä tai en saanut kiinni mistään hyvästä mallista. Kunnes ymmärsin neuloa mahdollisimman pienillä puikoilla. Nyt torkkupeitosta syntyy oikein tiiviin ja pehmoisen näköinen. Lankaa tosin uppoaa melkoisesti, jos edes varpaat peittävän peiton haluaa.
 
Olen minä vauvanpeittoakin neulonut sinisellä ja punaisella reunustettuna. Vaaleansinisiä pikkuruisia sukkia, syysmyssyn ja -tumput pikkuihmisen kätösille. Minusta tuli aivan hiljattain ensimmäisen kerran mummu, joten neoloosihan siitä syntyy vähemmälläkin.
 
Kiitos visiitistänne. Nyt lähden isomman kellon ääreen tarkistamaan maailman menoa ja katselemaan millaisia neulooseja saarivaltakunnassa on vallalla. Ties vaikka mitä kivaa  sieltä löytyy! Palataan asiaan. 


10.9.2012

Pyhän pihlajan alla

 
Syyspuolelle ollaan vuodenajoissa taas kierähdetty. Puutarhassa on aika elo-syyskuussa kulunut joutuisasti eli vapaa-ajan ongelmia ei ole ollut tässä pikkuisessa sadonkorjuussani.
 
Satoa olen kerännyt viinimarjoista aina pottuihin, kurkkuihin ja porkkanoihin. Mehut on mehustettu ja hillot on hillottu. Tänä vuonna sain kerrankin oikein hyvän pensasmustikkasadon. Eli sain oikein perustellun syyn vatkata herkullista vaniljavaahtoa jälkiruoaksi mellevien mustikoiden kera. Vieläkin puskissa on notkuen kehittymässä lisää tulevia naposteluhetkiä.
 
Luumuja kävin jo maistelemassa, mutta pienestä suupielen vinoon vetävästä liikkeestä päättelin odottaa vielä seuraavaan viikonloppuun.  Niitä sitten riittää taas tänäkin vuonna runsaasti, jotta luulisi perheen suoliston voivan hyvin.
 
Yksi kummallisuus tässä tämän syksyisen sadon runsaudessa on ollut. Tuossa lepopaikallani penkin kyljessä istuessani valtoimenaan notkuvan pihlajanmarjavarjostuksen alla, olen ihmetellyt olematonta omenavuotta. Joskus on niin, etten ehdi keräämään samassa vauhdissa, kun satoa tulee. Tänä vuonna jää aikaa istua ja ihmetellä alastonta puuta. Yhdessä puussa on yksi pullea yksilö eli sellainen Lumikin äitipuolen tarjoama malliomena. Toisessa puussa  kolme ruttuuntunutta vaivaisyksilöä. Kolmannessa ja neljännessä puussa ei ole yhtään ainutta korjattavaa. Omenahillon sijasta täytyy siis tyytyä luumusoseeseen.
 
Mutta on hyvä, että jää myös sitä aikaa nauttia syksyn lumosta puutarhassa. Syksyssä pidänkin juuri vahvoista mausteisista väreistä. Niissä on samanlaista vahvuutta ja voimaa kuin ihmisenkin elämänkaaren syksyssä. 

7.8.2012

Syötävän kaunista


Syksyssä hohtavat kylläiset värit jo elokuussa. Värikylläisyyttä ovat ilokseni hohtaneet viimeisten ruusujen ja punaisten viinimarjojen rinnalla myös hyötypuutarha. Puutarhassa touhutessa ja satoa sisään kerätessä olen iloinnut käsin kosketeltavasta värikkyydestä ja siitä, miten kauniita syötävät raaka-aineeni ovat. 

Pieneksi piristykseksi aulaan astujalle olen aina vuodenaikojen mukaan kerännyt kuistin oven suuhun kulloiseenkin aikaan sopivia asetelmia. Kauas ei asetelmaani tarvitse lähteä etsimään materiaalia. Olen siinä onnellisessa asemassa, että ulko-ovesta puutarhaan kävellessä voin poimia mitä näyttävämpiä asetelmia. 

Kauniilta näyttävät punasipuli, oregano ja kehäkukka myös fammun perintövaasissa.




5.8.2012

Muutama korillinen mehua







Sunnuntai on kulunut Mehumaijalla mehustamisessa ja muutama marjapiirakkakin on tullut samalla leivottua. 

Marjapensaita tuli reipas kymmenen vuotta sitten innostuksessa istutettua neljätoista talolla jo ennestään olleiden neljän lisäksi. Työtä riittää, koska nämä marjapensaani eivät ole kelvanneet kaiken  parturoiville kauriille ollenkaan. Vaikka mielelläni pientä harvennusta marjapensaisiin olisin suonut esimerkiksi euroopanmarjakuusen luurangoksi syönnin sijasta. 

Marjapensaat ovat olleet kuitenkin ilon aihe muillekin kuin omalle pesueelle. Ystävät ja sukulaiset ovat saaneet käydä poimimassa niin paljon kuin talouksissa tarvetta on riittänyt. Toistaiseksi marjoja on jäänyt jäljelle vielä tämänkin jälkeen lintujen namupaloksi. Saan siis olla onnellinen tuottoisista marjapensaistani. Ilmeisesti ne tuli istutettua oikein otolliseen paikkaan.

Taidanpa taas siirtyä keittiön puolelle Mehumaijan ääreen pullotuksiin. Huomenissa lienee hillojen vuoro.


3.8.2012

Rasiallinen ajatuksia





 
 



Kuukausi vierähti nopeasti. Pidin hengäsdystauon bloggaamisesta. Kuukauden aikana tuli käväistyä muutamassa vanhan tavaran liikkeessä, sisustuspuodeissa ja lueskeltua niin käsityö- kuin sisustuslehtiä ja -kirjallisuutta, että tietää missä sitä mennään. Kotia ehostettiin sieltä ja täältä tapettiliisterin, pensselin ja vasarankin voimin. Joten loma meni suurimmaksi osaksi kotoilussa.

Oman pesän kanssa puuhastelu on minusta rentouttavaa, ei lainkaan pakkopullaa. Sitä tuntee olevansa rentoutunut, vaikka  pitkää päivää on tehty ja hiki on  virrannut. Lopputulos on aina palkitseva. Ja sitten yleensä työn päätyttyä on jo uudet ideat seuraavasta puuhasta mielessä. Joten mitä sitä oikein olisikaan, jos ei olisi tätä kotoilua.


Kuukausi tuotti puuhastelun ohella myös ajatusten virtaa. Kun on tavallaan aikaa pysähtyä  arjen pyörteistä (vaikka siellä telineillä heiluisikin), sitä syntyy tilaa ajattelulle. Todella tärkeätä. Kuin myös se, että niitä ajatuksia sai jaettua ja jalostettua ystävien kesken.

Kauniin ajatuksin on painettu tämä blogitekstin kuvasarjan rasia, mikä muistuttaa elämässä niin arjessa kuin vapaalla keskittymisestä siihen olennaiseen.

Mukavaa alkanutta elokuuta kaikille lukijoilleni.


30.6.2012

Ristipistosta nostalginen tyyny





Takkatuli lämmittää ja sade ropisee tasaiseen tahtiin katolla. Syksyiseltä näyttävä kesäkuun viimeisen päivän sää inspiroi sisällä ompelemiseen ja nostalgisiin aatoksiin.

Ajatukseni liisivät ristipistolinnun mukana koneen huristessa. Nostagisesta työstä tuli  mieleeni vanha opiskelijaboksini Kalliossa sekä räväkän turkoosin ompelukoneen ja minun yhteistyön  26-vuotinen taival. Muistan  nuoren opiskelijatytön kesäpäivän Helsingissä, kun isä tuli yllätysvierailulle ja toi valitsemansa ompelukoneen syntymäpäivälahjaksi. Olin hyvin otettu. Isä oli tehnyt hyvät kaupat. Niin vain kone on toiminut ja toteuttanut monet elämäni varrella  vastaan tulleet ompeluideat haaveista todeksi.

Tähän työhön tuli ommeltua muistoja mukaan. Joskus talvella ostin lintuaiheisen ristipistotyön. Se oli siirtynyt jämäpalakoriin vanhan tavaran kaupassa. Työ ei luullakseni ollut päätynyt mihinkään valmiiseen muotoon, koska se oli tekijältään tullut tehtyä varsin vinoksi. Pienellä mukautuksella vanhan lakanakankaan ja jämäpitsien kanssa vinoutta ei huomaa ollenkaan.

25.6.2012

Sateinen Suomen suvi


Viileyden lisäksi tästä kesäkuusta jäävät mieleen hyttyset ja sade. 

Tästä sitä pitäisi sitten notkistua juhannuksen jälkeen kohti loppuvuotta, vaikka kesäinen sää ei vielä ole  kovinkaan monena päivänä päässyt hellimään ja varsinaisia hellepäiviä ei ole ollut. Mökkielämässä ei ole tarvinnut vaatekaapissa koskeakaan siihen kesäisten vaatteiden pinoon. Ihan hyvin on pärjännyt kevään ja syksyn vaatteilla. Nuorimmat eivät ole valittaneet kuumuutta tai hinkuneet uimisesta vielä kertaakaan... 

Hyttyset ja minä on pahin mahdollinen yhtälö. Olemme aina kunnioittaneet toisiamme pitkällä etäisyydellä. Jos tuttavuutta on tapahtunut, niin seurauksena on ollut mielettömästi turvonneet ja kutiavat jäsenet. Olen ollut oikein tyytyväinen, ettei etelässä juurikaan ole ollut hyttysongelmaa, mutta perunpa puheeni tämän kesän osalta. Oli ilta tai aamu, niin inisijöitä riittää. Mutta kuuleman mukaan otolliset olot hyttysille on kauttaaltaan Suomessa. En edes halua kuvitella kuinka paljon niitä on pohjoisessa...

Vesi vanhin voitehista, jos asiaa ajattelee positiivisesti. Luonto tykkää, mutta ruohonleikkaaja vähemmän. Toisaalta luonnollekin liika on liikaa, kun juuri ne koko vuoden odotetut kauniit kukinnat repsahtavat uupuneena pitkin pituuttaan. Mikä pettymys...

Toisaalta asialla on aina se toinen puoli.  Kun pihalla ei  ole päässyt puuhastelemaan, olen tutustunut toden teolla pennun elämään. Karvavauvan kanssa on leikitty ja peuhattu. Ihanaa on ollut ajan kanssa tutustua uuteen perheenjäseneen. Pienen spurttauksen ja leikin jälkeen  pienokainen on sitten kömpinyt tutimaan pedilleen. Silloin tämä emäntä on kaivanut mapillisen sukujuuria ja työstänyt sukuselvityksiä. Kohta varmaan sääolojen innoittamana iskee sukkakuumekin eli tulee neulomishimo. Sukujuttuja ja sukkapuuhia en puuhastele hellesäällä...

22.6.2012

Juhannuksena Suomen suvessa


Onneksi sää on ollut suosiollinen keskikesän juhlalle suomalaisessa suvessa. Aurinko on hyväillyt ja pienenpieni tuulen henki leyhytellyt hiljakseen silloin tällöin. Meillä on ollut ulos katettuna juhannusaaton ateria kaikkine perinteineen. Ihan kuin juhannuksen vietto olisi niistä kiinni. Toisaalta ne luovat turvallisen tunteen samalla tavalla kuin puolen vuoden päästä perinteisten ruokien äärelle kokoontuminen. Perinteistä kiinni pitäminen tuntuu  tärkeältä.

Poikani kävi hakemassa ilokseni juhannuskoivut, kuten olen vuodesta toiseen tottunut näkemään ulko-oven tai kuistin pielessä. Koivujen lävitse kulkeminen tuo mieleen astumisen suomalaisen suven ytimeen. Tuoreen vihreät juhannuskoivut näyttävät elämän voiman ja kutsuvat nauttimaan Suomen  suvesta parhaimmassa asussaan. Ainutlaatuisessa pohjoisen maamme suvessa on tarjolla hetken tuoksuja ja värejä. Kesä on niin lyhyt. Onneksi se kuitenkin on valoisa, jotta sen kesto tuntuu aavistuksen laveammalta.

Nautitaan näistä valon täyttämistä päivistä ja öistä. 

Hyvää juhannusta ja keskikesän juhlaa kaikille.

17.6.2012

Vaasillinen onnea





Kesäkuun puolivälin saapuminen on itselleni tietynlainen rajapyykki kesälomalla.  Vuotuinen vanheneminen asettuu niihin aikoihin. Vääjäämättä se on aina edessä samaan aikaan. Periaatteessa iloinen asia saavuttaa uudet numerot täytettäväksi erilaisiin elämän tilanteisiin. Käytännössä ikä numeroina saa mietteliääksi .  Iän antama perspektiivi luo kuvaa nopeasta sukupolvien kierrosta. Vuodet vierivät kuin itsestään.

Onnellinen saan olla, että olen kesänlapsi. Juhlapäivääni koristavat takuuvarmasti luonnosta poimittavat kesän kukkaset. Tänä vuonna sain kauniin vaasin ja vaasillisen syreenejä vanhimmalta pojaltani. Nuori mies on tutkaillut tarkkasilmäisesti toimiani ja halusi huomioida lahjassaan harrastukseni ja kiinnostukseni kohteen. Hän oli käynyt vanhan tavaran kaupassa lahjaostoksilla. Aivan ihastuttavan herkän vaasin hän oli löytänyt. Vanhan tavaran kaupassa kyseinen vaasi oli ollut sijoitettuna syntymävuosikymmeneni mukaiseen ryhmään. Siitä oli syntynyt idea ostaa juuri tämä vaasi minulle. Huokaisin ihastuksesta ja herkistä ajatuksista. 

Onnellinen saan olla, kun kauniisti vaasiin asetellut kukat olivat toivottamassa jo aamutuimaan onnea saavutetuista vuosista. Ihanaa tämä ikääntyminen.

14.6.2012

Valkoista valoa





Auringon paistattelun lomassa on välillä tehnyt mieli jotakin pientä kesäpuuhaa aloittaman myös sisätiloissa. Tämä on sitten ollut sellaista "mitäs tässä keksisikään" -tekemistä. Katse on kiertänyt ympäri huushollia sopivaa projektikohdetta bongaten.

Olen melko useasti katsahtanut sängyn päädyssä olevaan pikkuiseen yölamppuuni. Varjostin kallellaan ilmastointiteipillä kiinnitettynä jalkaan, se on pyrkinyt hoitamaan valaisemisen tehtäväänsä. Reppana ei todellakaan hengittellyt samaan tahtiin kodin sisustuksen nykyisen värimaailman kanssa. Skandinaavisen valkoiseen värimaailmaan tumma kaksikymppinen yölamppu toi liiallisen kontrastivyöryn menneen ajan dallasmaisesta kodin sisustamisesta. Mahtipontisesti jopa kipsinen lampunjalka oli tuolloin saanut oman kultareunansa. Päälle maalattuna sulassa sovussa hopea ja kulta komistivat pientä valonlähdettä. Varjostin oli omalta osaltaan "kultaisen silkin hohtoinen".

Makuja on niin monenlaisia, täytyy todeta tähän väliin. Kotona nimittäin sain arvoisalta lasten kotiraadilta kommentteja pensselin kanssa heilumisesta. Eniten kritiikkiä perheen nuoriso antoi äidilleen valkoisen värin ylikäyttämisestä. He toivoivat, että minun valkoinen villitys menisi jo vähitellen pois. Sain jopa rajoituksia, että mihin en missään nimessä saisi siirtyä "pensseli ja valkoinen maali" -setilläni.

Lasten ja imeväisten suusta kun tulee se paljon puhuttu totuus. Täytynee miettiä, onko valkaisu todellakin saanut yliotteen... niin meillä kuin kenties jo monessa muussakin huushollissa. Jos olisi se kuuluisa kristallipallo ja näkisi mikä suuntaus on seuraava villitys.



13.6.2012

Ruususen uni


Kuvankäsittely on jotain sellaista, mitä olen ihallut monella blogin pitäjällä. Aivan normikuvista saadaan aikaiseksi taideteoksia erilaisilla käsittelyillä. Nyt lähden jatkossa kokeilemaan blogissani millaisia ihmeitä saan omista kuvistani aikaiseksi.

Kuvien käsittely on ollut toisaalta ihailun kohteena, mutta toisaalta se on tuntunut realistisen kuvan liialliselta muokkaamiselta. Jokseenkin taustalla on omat hämmentyneet muistot jo hamalta 1970-luvun loppupuolelta, jolloin valokuvaamossa valmiisiin rippikuviin kuvaajatäti lyijykynällä kävi retusoimassa mallin paremman näköiseksi. Se häiritsi minua suuresti ja koska sen vieläkin muistan, se häiritsee edelleen. Toinen paljon enemmän lähihistoriaan liittyvä muisto on omien lasten kuvien käsittely valokuvaamoissa digitaalitekniikan yleistyessä. Yhteen kuvaan kuvaajasetä jopa teki pojalleni puuttuvan etuhampaan, vaikka nimenomaan odotettavissa ollut hammas oli ylpeyden aihe.

Toisin sanoen kuvien retusointi on ollut minulle samassa kategoriassa kuin kauneusleikkaukset. Olen pitänyt niitä tarpeettomina ja luonnollisen kauneuden häivyttämisenä joksikin epätodelliseksi. Joten tässäpä nyt pyörrän sanani ja lähden digitaalin kuvamaailman mahdollisuuksien maailmaan ja herätän kuvani Ruususen unesta.


11.6.2012

Luonnonhelmassa


Voiko autereisempaa olla, kun saa istua luonnonhelmassa kuuntelemassa lintukonserttia ja ihailla kukkaloistoa. Tätä osaa arvostaa, kun se ei ole jokapäiväistä herkkua. Jokaisesta kesäauringon hellimästä päivästä on otettava kaikki irti. 

Olen siirtynyt loman aurinkoisina päivinä työskentelemään ulos. Puutarhapöydän reunalle olen muodostanut työpisteeni. Samalla uusi pieni perheenjäsen on kirmanut ympärillä pienen hetken, kunnes on ollut ansaittujen päiväunien aika. 

Olen sallinut  itsellenikin hössötyksen vähentämisen ja keskittynyt vain oleelliseen. Olen antanut itselleni luvan levätä ja nauttia lomasta. Vielä en ole kokenut tarpeelliseksi vilkaista työlistaani. Siihen listaan on tullut kirjattua talven aikana niitä asioita, mitä pitäisi ehtiä tehdä loman aikana maalla. Mitä turhia. Olkoon laatikossa.


Sitten vielä kiitokset lukijoilleni, jotka jaksatte käydä kurkistamassa päivityksiäni. Ne ovat olleet viime aikoina niin harvassa ja sanakaan ei ole ollut hallussa.  Parhain terä teksteistä on väistynyt jonnekin, joten katsotaan löydänkö kesän kuluessa kuinka usein  jotakin jutun juurta vai onko sanomiset sanottu. 

Kauniin kesän jatkoa.

20.5.2012

Kuistin keinutuoli



Olen jo kesää kohti orientoitumassa. Se tarkoittaa itseni ulkoistamista. Mielelläni istun ulkona ja teen yhtä sun toista. Puuhastelen puutarhassa. Istun nauttimassa linnunlaulusta joko puutarhassa tai meren rannalla. Katselen  ja ihmettelen elämää. Pensselit heiluvat ja vasarakin saattaa paukkua. Sadesäällä sujautetaan ompelukone käyntiin. Jossain vaiheessa kirjoittelen sukukronikkaa mapillisesta sukututkimuksia. Joten lyhyesti ilmaistuna kaikkea mahdollista ja mahdotonta on yleensä tuupattuna kesätekemiseksi. Kesäloman lopussa sitten voin taas todeta, että puoliakaan en ehtinyt tehdä.

Pihalla istahtaessani on monesti riittänyt puinen riuku kantojen välissä aurinkoisella paikalla, vaikka perinteisiä pihakalusteitakin on. Kantopaikastani olen saattanut seurata sisiliskojen kirmaamista Kuningatarta pakoon. Puisella  "penkillä" on kahvi maistunut ruhtinaallisen hyvältä jo alkukeväästä lähtien.

Ylläolevissa kuvissa on viimeisimpiä löytöjä pihasisustukseen. Sattumalta eräästä kaupasta kottikärryn rengasta etsiessämme vastaan tuli tällainen täydellinen citymummon keinutuoli. Ajanhammas oli nakertanut tämän kuistin valkoiset puukalusteet jo takkapuukuntoon, joten tämä rautarouvan malli oli oiva löytö pyykin kuivamisen odotelluun kodinhoitohuoneen kuistilla.


19.5.2012

Vintage- lokerikko




Lokeroitumishistoriani alkaa 1990-luvun alkupuolella helsinkiläisestä muoviliikkeestä hankitusta lokerikosta. Se on palvellut monenlaista säilyttämistä. Olen vaihtanut tarralappuja aina kulloisenkin tarpeen mukaan. Jossain vaiheessa punainen lokerikko läpinäkyvine laatikoineen siirtyi komeroon piiloon. Viimeisin tehtävä on ollut palvella askartelutarvikkeiden säilönä laventelinsinisen kaappini syvyyksissä. Punainen kun ei nyt tällä hetkellä kuulu oikein kotini päällimmäisiin värimaailmoihin.

Jatkuvasti saatavilla olevat harrastetavarat ovat joutuneet hieman varioidumman lokeroinnin kohteeksi. Viime aikoina langat, nauhat, helmet yms. ompelutarvikkeet olen jaotellut maalaamiini pikkuisiin koreihin. Kivoja katsella, mutta toisaalta pölyä kerääviä. Käteviäkin ne toisaalta ovat, kun voi näppärästi poimia asioita ompelukoneen yli korista. Korien väritys tietty mukailee nykyistä vaaleaa sisustuslinjaa.

Eräässä sisutukseen suuntautuneessa kirjakerhossa on tarjolla kirjallisuuden lisäksi asiaan kuuluvia oheistuotteita. Tilasin tämän pienen ja näppärän laatikoston sieltä. Ihan vain kokeeksi, ajattelin. Kuva kun ei aina kerro totuutta tilattavista tuotteista. Mutta ihan minun huusholliini sopiva pieni tilaihme sieltä postista saapui. Nyt sain kaikki ylimääräiset nauhanpätkät ja helmet lajiteltua omiin lokeroihinsa. Kun kaikki ovat "kotiutuneet" oikeisiin lokeroihin, niin kirjoitan kauniit nimilaput.


8.5.2012

Grillimestarin essut




Ajattelin laittaa kivat kuvat karibiahenkisistä, värikkäistä ja keväisistä essuista.  Tällaisia mieltä piristäviä essuja erilaisille emännille (miksei isännillekin) löytyi taannoiselta Chicagon reissulta.

Näistä sai hyviä ideoita käyttää kaikki kangaslaatikon viimeisetkin palaset hyötykäyttöön. Siinähän yhdessä istuttaessa grillin äärellä jutun juurta olisi riittämiin, kun illan emäntä (isäntä) kokkaisi vastaavanlaisessa ilmestyksessä. 

Minulle kaikista leveimmän hymyn huulille nosti tuo oikeanpuolinmainen, jossa ilmiselvästi oli pala juhlamekkoa ja on siinä sievä höyhenreunakin.

2.5.2012

Valkovuokkojen valtakunta



Valkovuokot (Anemone nemorosa, syn. Anemonoides nemorosa) peittävät kauniiseen puhtaana hohtavaan mattoon kaikki lähitienoot nyt juuri parhaillaan.

Kaunista. Kun kasvillisuus luonnollisella tavalla saa vallata alaa ja kasvaa, on lopputulos upeaa ja jäljittelemätöntä. Ihmiskäsi yrittää tehdä omasta mielestään kauniita istutuksia  ja asetelmia, mutta kyllä minun silmääni eniten miellyttävät  nämä luonnon omat istutukset.

Valkovuokkoinen metsä merkitsee minulle hiljaista mietiskelypaikkaa. Kannon nokassa tai ihan varta vasten kannetussa puisessa penkissä voi istahtaa ja antaa ajatustensa levätä valkeana aaltoilevaa maisemaa katsellessa. Siitä syntyy samanlainen  vaikutus kuin aavalle merelle tuijottaessa. Rauhoittavaa ja rentouttavaa.

Kaunista ja levollista kevään jatkoa alkaneelle toukokuulle.

Follow my blog with Bloglovin

21.4.2012

Charleston-mekko kaapin kätköistä


Kaapin kätköistä löytyi 1990-luvun alussa iltapuvuksi ostamani mekko. Malli tosin toi enemmänkin mieleeni 1920-luvun charleston-mekon helman mukaan. Muistankin, että käytin vyötärölle tarkoitettua kankaista nauhaa 1920-luvun tapaan pääkoristeena. Vyö, kun oli koristeltu juuri samoilla helmikukkakuvioilla kuin puvun miehusta. Omasta ajastaan kielii oikeastaan vain nuo dallasmaiset, massiiviset olkatoppaukset.

Mietin, että mitä kivaa iltapuvusta voisi rakentaa tai miten sitä modifioisi uuteen lookiin. Toisaalta olen ajatellut, että jos sitä pitää kaapin kätköissä edelleen, niin kenties jonakin vuosikymmenenä puku näyttäisi olevan huippumuotia - kuka tietää.

Chicago Botanic Garden

Chicago Botanic Garden 2012 // photo: Willa Tammisto


Tervehdys Suomen arjesta. Tiistaina kotimaahan saavuttu ja suomalaiseen aikatauluun sekä työarkeen on koetettu sopeutua. Jet lag -ilmiö on nyt tullut totiseksi todeksi. Normaaliin rytmiin on yritetty sopeutua heti, mutta työpäivän jälkeen alkuillasta on saattanut iskeä armoton väsy ja olen yrittänyt sinnitellä normaaliin uniaikaan, mutta kas kummaa, vaikka on kauhea väsymys, niin yöllä sitä on alkanut huhuilla jo kello kolme tai neljä, eikä unta enää millään ole saanut. Onneksi kuitenkin suuntaus on näyttänyt olevan aamu aamulta parempaan suuntaan eli joka aamu herääminen on siirtynyt lähemmäksi oikeaa heräämisen ajankohtaa. Tutustuinkin tuohon jet lag -ilmiöön ja totesin täyttävän täysin termin kriteerit aikaisine aamuheräämisine ja päiväaikaisine väsymyksineen. Nyt ymmärrän myös huippu-urheilijoiden siirtymistä kisapaikoista toisiin ja palautumistarvetta ennen vaativia urheilusuorituksia.

Päivitin keväisen kuvan Chicagon Botanic Gardenista, jossa kaikki kauniit kevään ja alkukesän kukkaset olivat loistossaan. Kasvitieteellinen puutarha oli uskomattoman kaunis ja laaja paikka, mitä erilaisimpine puutarhoineneen. Oli japanilaista, englantilaista tai vesiaiheisia puutarhoja, lampia, siltoja, pergoloita jne. Paikkaa ei pysty oikeastaan sanoilla kuvaamaan, vaan itse paikan päällä käyminen valaisisi ihmettelyni ja ihasteluni. Paikka oli muutenkin edullinen kohde, ainoastaan autopaikka maksoi 20$. Sieltäpä poimimme itsekin mahtavia ideoita, joita voi sitten soveltaa skandinaaviseen puutarhaan.

11.4.2012

Small talk suomalaisittain

Chicago 2012 // photo: Willa Tammisto

Small talk on jotakin, mikä ensin tuntui ärsyttävän ja sai suomalaisen hitaan reagointikykyni säikähdystilaan. Yksi jos toinen ventovieras tuppautuu kyselemään kuulumisia, niin se tietty saa pidättäytyvän skandinaavin ajattelemaan, että mitä sinä siitä välität. Sanoja kun ei säästellä, vaan puhe pulppuaa iloisesti. Minulla olo oli kuin mörrimöykyllä, varsinkin kun tietää, ettei jutustelu mene pinnallista tasoa syvemmille vesille.

Totuttelu vie oman aikansa, kunnes pohjoinen viileys lämpenee. Nyt on oikeastaan hauskaa heittää läppää. Toisin sanoen alan ymmärtää jopa yhteisyyden tunteen luomista tätä kautta. Tuntuuhan se kivemmalta "kotiutua" cityyn, kun jopa jo päivittäin näkemänsä ihmiset tuntuvat moikkaavan ja huomioivan sinut. Olenkin puntaroinut, että olenko koskaan kotikulmilla lähikaupassa käyttänyt muita sanoja kuin "tack" ja "kiitos". Jos avaisi suunsa, saatettaisiin katsoa pikkuisen pitkään perään.

Amerikoissa palvelu puntaroidaan asiakkaiden huomioimisella ja jokainen otetaan todella VIP-henkilönä huomioon. Olen tietty kuullut, kuinka helposti saatetaan joutua oikeusteitse vastaamaan yhdestä jos toisesta asiasta, joten helpointa kaikille palvelualalla lienee siis hallita small talk mieluummin ylitsevuotavana kuin kitsastelevana versiona. Mutta siitä huolimatta täytyy juonessa olla mukana muutenkin, koska niin luontevasti se käy. Eihän kukko käskien laula.

Kyllä luulen, että meilläkin kaivattaisiin pientä sananvaihtoa, koska muistan, että Suomessakin on tullut palkituksi työstään kassahenkilö, jolla oli täkäläisen tavan mukainen ote asiakastyöhön.

Summa summarum - tätä oikeastaan kaipaakin sisimmässään.

10.4.2012

Maassa maan tavalla

Chicago - Walt Disney World 2012 // photo: Willa Tammisto

Olen todennut, että tähänkin maailmaan sopeutuminen onnistuu jo reippaan viikon jälkeen - näin pintaraapaisulla todeten.

Aamut alkavat mukavasti isolla kahvimukilla. Kahvia on niin montaa sorttia, että varmasti jokaiselle löytyy omansa. Minä, joka laitan kahviini maitoa, olen oppinut valitsemaan oikeanvärisen maitotermarin. Värit kylmäkannuissa opastavat valitsemaan rasvattomimmasta maidosta aina kermaan saakka. Pelkkä tilaus kahvista maitovaralla ei siis riitä kahvitaivaassa :)

Tulee muuten melkoinen hymy huulille, kun ajattelen kotoisen ison kahvin kokoa, mikä on kuin pikkuveli paikalliselle pienelle kahville. Muistikuvani 24 vuoden takaa edellisestä Amerikan visiitistä hurjan isoine donitseineen, muffinsseineen ja kakkupaloineen, on saanut rinnalleen kahvi-ilmiön.

Jos haluaa liikkua maassa maan tavalla, kannattaa napata iso kahvi aamulla mukaan ja sännätä ihmisvilinään kahvimukin kera juoksemaan lenkkarit jalassa ja mielellään vielä i-Phone tai jokin muu kommunikaattori toisessa kädessä.

Ruokaillessa on opittu jo, että perunaa ei ole muuten kuin ranskalaisina tai sipseinä. Tärkeää on muistaa tilata se tai jää ilman annoksessaan. Kananmunastakin voi tehdä uskomattoman monta variaatioita; enkä tarkoita paistamista tai keittämistä, vaan että onko naurava naama sinuun päin ... Minä joka rakastan salaatteja, olen oppinut, että Caesar-salaattiin on erikseen muistettava tilata kana :) ja että salaattini edustaa lähes alkupalakokoa, mutta sen hinnalla voisi syödä viikon hampurilaisia. Siitä voi sitten miettiä, mitä paikallinen ostaa.

Illastakin voi miettiä haluanko tyynyni viilennettynä vai kenties tilaan musiikkia tyynyn sisälle tai jokin tuoksu voisi olla mukava. Vaihtoehtoja on 40. Vaatimattomana suomalaisena olen ollut ihan tyytyväinen niihin kahteen järkälemäiseen tyynyyn, mitä minulla nyt on.

Kaiken tämän keskellä sitten jää hyvin mietteliääksi katukuvassa nähdessään kodittomia...

9.4.2012

Täysipäiväinen turisti

Chicago 2012 Willis Tower (442m) - kuva otettu 103. krs // photo: Willa Tammisto

Miten saan ajan kulumaan, mietin ennen matkan alkua. Nyt mietin, miten saan päivien tunnit riittämään kaikkeen tekemiseen. Turistina oleminen vaatii myös täysipäiväisen suunnittelun. Muistilehtiöön on tullut kirjattua valmiiksi ohjelmat, että loppujen lopuksi vaan ehtii tehdä kaiken haluamansa. Toisaalta, jos jättää jotakin tekemättä, voi olla taas hyvä syy palata. Itselläni kuitenkin on ollut matkustamisessa omanlainen filosofia eli halu nähdä mahdollisimman monta maata ja paikkaa, ei niinkään vuotuista vakiokohdetta niin kuin monella suomalaisella on.



Nähtävää riittää, mutta väliin on täytynyt heittää päivistä muutama tunti kaiken sulattamiseen. Ihmettelyä riittää niin paljon, että on tarvetta pysähtyä välillä hengähtämään ja miettimään kaikkea näkemäänsä. Uskomattoman hyvä idea on tässäkin kohdin yhdistää kaksi asiaa tehokkaasti eli ruokailu tai kahvit Wi-Fi-paikoissa. Kahvitauon aikana saattaa samalla keretä päivittämään kuulumisensa ja muut yhteydet. Freesauksen jälkeen on taas tehokas suuntaamaan kulkunsa uusiin seikkailuihin ja on muutenkin hyvä mieli, kun on saanut jakaa kokemuksiaan ja keskusteltua näkemästään matkaseuran kanssa.



Kahvitauko tältä erää ohi ja tänään lähden Chicagon historialliseen Old Towniin.

1.4.2012

Matkalla maailmalle


On koittanut aika levittää siivet ja
lentää kauas maailmalle tytärtä katsomaan.
Toivotan teille kaikille oikein hyvää pääsiäistä.
~
Koetan päivittää matkakuulumisia, mutta ellen,
niin palataan asiaan huhtikuun loppupuolella.
Nauttikaa keväästä rakkaat lukijat.
~
Glad Påsk mina vänner!
Jag reser till Chicago -
och kommer knappast att uppdatera min blogg
förrän i slutet av april.
Njut av våren!

25.3.2012

Helmihyasintit kutsumassa kevättä kotiin






Kesäaikaan siirryimme tänä viikonloppuna ja kohti kevättä olemme reippaasti kulkemassa kohta alkavan huhtikuun aikana. Halusin kovasti löytää kotiin pientä keväistä piristystä, vaikka etelässä ulos katsoessa silmä ei voi välttyä huomaamasta melko suuria lumikasoja. Kaipa ne siitä vappuun mennessä sulavat. Yritystä siihen suuntaan on ollut, kun vettä on satanut kiitettävästi välillä.

Tänään ostin ruokapöytään helmihyasintit aivan erityistä tarkoitusta varten. Helmililja eli helmihyasintti (Muscari armeniacum) on myrkyllinen, joten sen meidän Kuningatar jättänee omaan rauhaansa ja sillä tavalla sopiva pöydän koristeeksi. Muut perheessä eivät ole kiinnostuneet kukan syönnistä. Muistanette varmaan, että kissamme on heikkona kukkiin.

Päinvastoin meillä oli odotettavissa juhlava päivällinen. Vanhin poikani kotitaloudesta innostuneena tarjosi perheelle päivällisen ja halusin asettaa juhlalliseen pöytään kauniit keväiset kukat. Päivällisellä saimme syödä maittavan ja eksoottisen tacopiirakan (tacopaj) ja jälkiruoaksi nuori kokki valmisti suklaaraemuffinseja.

Toisaalta onkin hyvä, että rantakelit antavat vielä  tovin odottaa itseään, kun hetken tässä menee näitä päivän herkkujakin sulatellessa.

Mukavaa alkavaa viikkoa! 

Blogitunnustus


Minua odotti mukava yllätys Ericalta, kun kirjauduin pitkästä aikaa blogini maailmaan. Kiitän iloisesti antamastasi arvostuksesta kirjoittelulleni ja kuvilleni Willa Tammistossa.
Erican blogiin (Erican Vaaleita Unelmia) pääset kurkkaamaan yllä olevan Erican nimen taakse kätkeytyvästä linkistä. 

Erican suoma Kaunis Blogi - tunnustus oli tarkoitettu alle 200 lukijan blogeille. Tehtäväni on seuraavaksi ilahduttaa viittä (5) lukemaani blogia, joissa on arkea sykähdyttävää kauneutta.

Käykäähän kurkistamassa millaisia ihanuuksia löytyy seuraavista osoitteista. Klikkaa blogin nimeä päästäksesi nimen taakse kätkeytyvään linkkiin.



18.3.2012

Kehtoon sopiva täkki






Vanha ja arvokas 100-vuotias kehto on ollut täytettynä suunnittelemillani ja tekemilläni tyynyillä - ja ilman sopivaa peittoa. Nyt kuitenkin kehto on saanut sopivan peiton. Tekstinä on sopivasti Amor vincit omnia eli Rakkaus voittaa kaiken.