Nojatuolista kahteentoista kotiin

Talot ja sisustus ovat kiehtoneet minua pienestä pirpanasta saakka. Varhaisimmat muistikuvat vievät monen vuosikymmenen taakse. Muistikuvissani olen peittoihin peitelty toipilastyttö, joka istuu äidin käskystä vielä sängyssä tautia selättämässä. Tuohon aikaan kun kaikki rokot sairastettiin läpi. Tautitaustasta huolimatta ne ovat olleet niitä prinsessapäiviä. Hemmottelu oli  minun lapsuudessa puhdas piirustuslehtiö ja uudet huopatussit. Aivan ihanaa. Paperiarkit täyttyivät unelmatalojen suunnitelmista ja sisustuksista.  Lapsuuden nukkekoditon maailma piirtyi huopatussit höyryten paperin pintaan. Talot olivat minun satumaailmani, jonne kuvittelin erilaisia perheitä arkeen ja juhlaan. Pitkään toipilaspäivien tuotokset säilyivät tarkasti pinottuina sängyn alla vetolaatikossa. Jossain vaiheessa lapsuuden huone kuitenkin muuttui vierashuoneeksi ja  "arkkitehtiluomukseni" joutuivat väistymään uuden sukupolven lelujen tieltä. 

Talot eivät ole jättäneet minua aikuisiälläkään. Vanhimpien lasten ollessa pieniä innostuin yhtenä tuttipullon lämmitysyönä suunnittelemaan helsinkiläisen satavuotiaan kivitalon keittiön seinään pikkukylän talojen siluetit. Hetken inspiraatiosta syntyi satukylä persoonallisuutta henkivine taloineen, joista lasten kanssa keksittiin tarinoita. Tarinoiden taloissa  asui hullunkuristen perheiden stereotyyppisiä jäseniä; kuten pullea leipuri  tai yksinäiselle saarelle piirretyssä mökissä piiputteleva vanha kalastaja. Muutto tuli vastaan ja sinne se jäi "talorivistö" remontoitavaan talovanhukseen - ja varmasti peittyi valkean maalin alle. Onneksi valokuvausta harrastava ukki ikuisti valokuviin ja vanhan ajan diakuviin seinämaalaukseni muuttopäivän aamuna, joten dokumenttia on jäänyt näistä luomuksistani.

Talot ja sisustus ovat aikuisiällä muuntuneet oman kodin puuhastelun ja bloggailun lisäksi myös visuaalisen nälän täyttämiseen nojatuolimatkoilla. Hyllyt ja kaapit pursuavat sisustus- ja talokirjoja. Päivän postaus koskettaa myös tänään postiluukkuun kannettua uunituoretta kahdentoista kodin sisustamisesta kertovaa kirjaa. Useat sisustuskirjat täytetään runsailla valokuvilla. Tässä kirjassa tekijät ovat saaneet haastatteluilla peilattua esiin erityyppisten asuntojen aitoa henkeä ja kotien asujia. Tämä on inhimillinen kirja mukaansa poimivine tekstiosuuksineen ja oivaltavine sisustusratkaisuineen. On kirja visuaalisesti kuvitettukin. ~ Lähdenkin nyt nojatuolimatkalle teekupponen kädessä ja annan kirjan viedä mukanaan kahteentoista kotiin.

-----

Kirja: Kivilahti & Keltanen: 12 x koti. WSOY. 2013. s.159

Ruusuvaasit

 

Naistenpäivänä vietin laatuaikaa lähinaisten eli omien tyttärieni kanssa. Miten ihanaa onkaan huomata, että aikustuneiden tyttärien kanssa muutama tunti hurahtaa jutellessa ja asiat assosioituvat sinne tänne verbaliikan kukoistaessa. Eli puheliaista naisihmisistä on kyse. Kotiuduttuani tapaamisesta minua odotti ruusupuketti keittiön pöydällä. Kaunis ele perheen isännältä.

 

Koira & kissa -huushollissa tulee tosin olla aina muistamassa kukkien asettelu elämää kestävään paikkaan. Muutamat kerrat vuosien varrella kauniit kukkakimpuni ovat maanneet pitkin pituuttaan pöydällä kuin pöydällä kera kastuneen pöytäliinan ja ... maton. Viritelmiä on ollut erilaisia. Kesällä on pystynyt kukat viemään yöksi viileään kuistille tai parvekkeelle. Talvella on kokeiltu keittiön lavuaarissa puoli makaavaa asentoa yön tunteina. Ikineito-kissani on viehtynyt kummasti leikkokukkiin. Se on kuin jokin vimma, että sieltä kukkavaasista pitää saada juoda sitä vettä, vaikka kuinka haasteellinen vaasi olisi kyseessä. Niinpä näidenkin kukkien kohtalona oli ensiksi kaatua mässähtää keittiön tiskipöydällä aamun tunteina pitkin pituuttaan valuttaen vedet vaasista. Vaikka ihan tarkoituksella ne oli asteltu ensin piukkaan vaasiin ihan kuin hämätäksemme, että tästä vaasista nyt mitään vettä löytyisikään, mutta jälleen kerran kissa oli oivaltanut asian. En tiedä mitä eteeristä eliksiiriä kissani vaasin vedestä saa, koska vettä on kuitenkin aina hänen kipossaan tarjolla - puhumattaakaan koiran isosta vesikupista, missä hän myös käy tilaisuuden tullen.

 

Mutta ajan myötä yleensä tulee niitä ahaa-elämyksiä. En ole halunnut luopua kauniista leikkokukista vain kissan vaasivesi-ilmiön vuoksi. Nyt päätin laittaa kukat läpinäkyvään erittäin paksunlaiseen lattiavaasiin. Näitä sattui varastosta parit löytymään. Niitä on tullut ostettua isoja ylioppilasruusuja varten. Nyt niille tuli uudenlainen laajennus tehtäväkenttään. Kaunis punainen vaasi pääsee läpinäkyvän vaasin sisältä näkyviin ja vaasi seisoo tukevasti maassa kissan janolta varjeltuna. Taas voi todeta, että aina aika tavaran kaupittelee eli uusiokäyttöä vain odotteli tämäkin megavaasi. Harmi, etten ollut tätä yksinkertaista ideaa aiemmin tajunnut. Nyt ruusut hehkuvat keväisessä auringonpaisteessa kotia kaunistaen.

 

 .

Orkideat värikkäänä koristeena ikkunalaudalla

Lumisadetta hitelee ulkona ja talvikelit ovat kauneimmillaan. Keskitalvella kuitenkin sisällä talossamme kukkii trooppisen kesäisesti. Kaikki keittiön orkideat eli kämmekkäkasvit (Orchidaceae) aloittivat kuin yhteisellä sopimuksella kukkimaan samaan aikaan. Lepokausi on nyt siis ohi ja saamme ihailla värikylläistä eksotiikkaa tällä kaapiston yläpuolella olevalla ikkunalaudalla.

Aluksi vajaat kymmenen vuotta sitten koetin pitää verhoa tämän yläikkunan suojana, mutta se pimensi tilaa liikaa. Orkideat taasen eivät oikein olleet kotiutuneet olohuoneen liian kuumaksi osoittautuneille ikkunalaudoille. Sain kuningasidean poistaa keittiön pikkuikkunalta verhot ja samassa rytinässä verhotangotkin. Sitten vaan pakkelia ja maalia seiniin sekä kukkakauppaan ostamaan orkideoille yhtenäisiä lasiruukkuja. Katsoin paremmaksi laittaa orkideat valoisan ikkunan eteen ikään kuin värikkääksi verhoksi. Samalla kukat saivat otollisemman paikan ns. talon pimeämmältä puolelta. Muista ikkunoista tahtoo valo tulla liian voimakkaana, mutta tämän varjopuolen valoisuus ilman paahtavaa kesäaurinkoa on paras näiden kukkien kannalta. Orkideat ovat vuodesta toiseen kaunistaneet ikkunaa ja tuoneet juhlavuutta arjen keskelle kaupunkikodin keittiössä.

 

Pyhän pihlajan alla

 

Syyspuolelle ollaan vuodenajoissa taas kierähdetty. Puutarhassa on aika elo-syyskuussa kulunut joutuisasti eli vapaa-ajan ongelmia ei ole ollut tässä pikkuisessa sadonkorjuussani.

 

Satoa olen kerännyt viinimarjoista aina pottuihin, kurkkuihin ja porkkanoihin. Mehut on mehustettu ja hillot on hillottu. Tänä vuonna sain kerrankin oikein hyvän pensasmustikkasadon. Eli sain oikein perustellun syyn vatkata herkullista vaniljavaahtoa jälkiruoaksi mellevien mustikoiden kera. Vieläkin puskissa on notkuen kehittymässä lisää tulevia naposteluhetkiä.

 

Luumuja kävin jo maistelemassa, mutta pienestä suupielen vinoon vetävästä liikkeestä päättelin odottaa vielä seuraavaan viikonloppuun.  Niitä sitten riittää taas tänäkin vuonna runsaasti, jotta luulisi perheen suoliston voivan hyvin.

 

Yksi kummallisuus tässä tämän syksyisen sadon runsaudessa on ollut. Tuossa lepopaikallani penkin kyljessä istuessani valtoimenaan notkuvan pihlajanmarjavarjostuksen alla, olen ihmetellyt olematonta omenavuotta. Joskus on niin, etten ehdi keräämään samassa vauhdissa, kun satoa tulee. Tänä vuonna jää aikaa istua ja ihmetellä alastonta puuta. Yhdessä puussa on yksi pullea yksilö eli sellainen Lumikin äitipuolen tarjoama malliomena. Toisessa puussa  kolme ruttuuntunutta vaivaisyksilöä. Kolmannessa ja neljännessä puussa ei ole yhtään ainutta korjattavaa. Omenahillon sijasta täytyy siis tyytyä luumusoseeseen.

 

Mutta on hyvä, että jää myös sitä aikaa nauttia syksyn lumosta puutarhassa. Syksyssä pidänkin juuri vahvoista mausteisista väreistä. Niissä on samanlaista vahvuutta ja voimaa kuin ihmisenkin elämänkaaren syksyssä. 

Syötävän kaunista

Syksyssä hohtavat kylläiset värit jo elokuussa. Värikylläisyyttä ovat ilokseni hohtaneet viimeisten ruusujen ja punaisten viinimarjojen rinnalla myös hyötypuutarha. Puutarhassa touhutessa ja satoa sisään kerätessä olen iloinnut käsin kosketeltavasta värikkyydestä ja siitä, miten kauniita syötävät raaka-aineeni ovat. 

Pieneksi piristykseksi aulaan astujalle olen aina vuodenaikojen mukaan kerännyt kuistin oven suuhun kulloiseenkin aikaan sopivia asetelmia. Kauas ei asetelmaani tarvitse lähteä etsimään materiaalia. Olen siinä onnellisessa asemassa, että ulko-ovesta puutarhaan kävellessä voin poimia mitä näyttävämpiä asetelmia. 

Kauniilta näyttävät punasipuli, oregano ja kehäkukka myös fammun perintövaasissa.

Muutama korillinen mehua

Sunnuntai on kulunut Mehumaijalla mehustamisessa ja muutama marjapiirakkakin on tullut samalla leivottua. 

Marjapensaita tuli reipas kymmenen vuotta sitten innostuksessa istutettua neljätoista talolla jo ennestään olleiden neljän lisäksi. Työtä riittää, koska nämä marjapensaani eivät ole kelvanneet kaiken  parturoiville kauriille ollenkaan. Vaikka mielelläni pientä harvennusta marjapensaisiin olisin suonut esimerkiksi euroopanmarjakuusen luurangoksi syönnin sijasta. 

Marjapensaat ovat olleet kuitenkin ilon aihe muillekin kuin omalle pesueelle. Ystävät ja sukulaiset ovat saaneet käydä poimimassa niin paljon kuin talouksissa tarvetta on riittänyt. Toistaiseksi marjoja on jäänyt jäljelle vielä tämänkin jälkeen lintujen namupaloksi. Saan siis olla onnellinen tuottoisista marjapensaistani. Ilmeisesti ne tuli istutettua oikein otolliseen paikkaan.

Taidanpa taas siirtyä keittiön puolelle Mehumaijan ääreen pullotuksiin. Huomenissa lienee hillojen vuoro.

Rasiallinen ajatuksia

 

 

Kuukausi vierähti nopeasti. Pidin hengäsdystauon bloggaamisesta. Kuukauden aikana tuli käväistyä muutamassa vanhan tavaran liikkeessä, sisustuspuodeissa ja lueskeltua niin käsityö- kuin sisustuslehtiä ja -kirjallisuutta, että tietää missä sitä mennään. Kotia ehostettiin sieltä ja täältä tapettiliisterin, pensselin ja vasarankin voimin. Joten loma meni suurimmaksi osaksi kotoilussa.

Oman pesän kanssa puuhastelu on minusta rentouttavaa, ei lainkaan pakkopullaa. Sitä tuntee olevansa rentoutunut, vaikka  pitkää päivää on tehty ja hiki on  virrannut. Lopputulos on aina palkitseva. Ja sitten yleensä työn päätyttyä on jo uudet ideat seuraavasta puuhasta mielessä. Joten mitä sitä oikein olisikaan, jos ei olisi tätä kotoilua.

Kuukausi tuotti puuhastelun ohella myös ajatusten virtaa. Kun on tavallaan aikaa pysähtyä  arjen pyörteistä (vaikka siellä telineillä heiluisikin), sitä syntyy tilaa ajattelulle. Todella tärkeätä. Kuin myös se, että niitä ajatuksia sai jaettua ja jalostettua ystävien kesken.

Kauniin ajatuksin on painettu tämä blogitekstin kuvasarjan rasia, mikä muistuttaa elämässä niin arjessa kuin vapaalla keskittymisestä siihen olennaiseen.

Mukavaa alkanutta elokuuta kaikille lukijoilleni.

Luonnonhelmassa

Voiko autereisempaa olla, kun saa istua luonnonhelmassa kuuntelemassa lintukonserttia ja ihailla kukkaloistoa. Tätä osaa arvostaa, kun se ei ole jokapäiväistä herkkua. Jokaisesta kesäauringon hellimästä päivästä on otettava kaikki irti. 

Olen siirtynyt loman aurinkoisina päivinä työskentelemään ulos. Puutarhapöydän reunalle olen muodostanut työpisteeni. Samalla uusi pieni perheenjäsen on kirmanut ympärillä pienen hetken, kunnes on ollut ansaittujen päiväunien aika. 

Olen sallinut  itsellenikin hössötyksen vähentämisen ja keskittynyt vain oleelliseen. Olen antanut itselleni luvan levätä ja nauttia lomasta. Vielä en ole kokenut tarpeelliseksi vilkaista työlistaani. Siihen listaan on tullut kirjattua talven aikana niitä asioita, mitä pitäisi ehtiä tehdä loman aikana maalla. Mitä turhia. Olkoon laatikossa.

Sitten vielä kiitokset lukijoilleni, jotka jaksatte käydä kurkistamassa päivityksiäni. Ne ovat olleet viime aikoina niin harvassa ja sanakaan ei ole ollut hallussa.  Parhain terä teksteistä on väistynyt jonnekin, joten katsotaan löydänkö kesän kuluessa kuinka usein  jotakin jutun juurta vai onko sanomiset sanottu. 

Kauniin kesän jatkoa.

Slow Living

Vanhan talon sisustamisessa on kunnioitettava perinteitä. Olen pyrkinyt Willa Tammistossa kiinnittämään huomiota, että vain ja ainoastaan aidot huonekalut kuuluisivat vanhan talon kalustukseen. Niistä vain syntyy se vanhan talon oikea henki. Aikakausi ei ole niinkään ollut ratkaisevin asia, vaan se, että huonekalut ovat valmistetut aidosta puusta.

Huonekalut vaativat ympärilleen rekvisiitaksi muuta sisustustavaraa, mitkä myös henkivät sukulaissieluisuutta keskenään. Penkojaiset toreilla ja turuilla auttavat löytämään kaikenlaista kotoilussa (homing) hyödynnettävää esinettä ja asiaa. Muiden heittämät turhakkeet voivat olla siis toisen aarteita. Katselenkin kaikenlaista kulunutta tavaraa monenlaiselta kulmalta ja mietin voisiko sitä kotiuttaa talovanhukseen muiden löytöjen kaveriksi. Pienellä fiksauksella vanhasta ja kuluneestakin voi saada esteettisiä ja persoonallisia luomuksia.

Olen tätä vanhasta uutta -käsitystä harjoittanut koko aikuisuusikäni. Olen siis ollut ajassa mukana jo ennen nykyistä slow living -käsitettä.  Minua slow living -ideologiasta eniten koskettaa ajatus pyrkiä ruuhkaelämästä kohti rauhallisempaa elämäntapaa maalaismaisemassa. Tätä pyrin toteuttamaan aina, kun vain voin.

Talonrakennusta ja kotoilua

Viikko vierähti nopeasti. Tosin suunnitelmat viikon kulusta muotoutuivat muutamaan kertaan uusiksi. Kaiketi se on juuri elämän suola, kun sattuu ja tapahtuu yhtä sun toista. 

Haasteellisin viikon osuus on ollut raju flunssa perheessä. Meneillään oleva flunssa taitaa olla hyvin ärhäkkää sorttia, koska taitavasti pöpöt välttävänä äiti-ihmisenä olen löytänyt myös itseni kuumeisena ja nenäliinapaketti kainalossa peiton alle kääriytyneenä.  Tuntuu, että tällä niistämisellä kilpailisin komeasti television mainoksessa nenäliinoihin hukkuvan tyypin kanssa. Niistämisen hurjan harjoittelun seurauksena voisin sitten seuraavaksi ottaa mittelöä itse Petteri Punakuonon kanssa. Mutta se flunssasta.

Sairastaessa on tullut kuunneltua kellon tikitystä ja katseltua kotia joka kuutiolta. Kuluneen viikon opetus kuitenkin on ollut, että jos kauheasti suunnittelee, ne joutuu jossain vaiheessa laittamaan uusiksi. Pidänkin viisaana ajatuksena valjastaa jujut ja ideat tällä haavaa perheen nukkekotiharrastajan englantilaisen nukkekodin sisustuksen konsultointiin ja tulevan maalausurakan auttamiseen. 

Isoäidin neliöt

Isoäidin neliö - Mormorsruta - Granny square

Olen veivannut viime kuukausina todella monet villasukat. Kun vauhtiin olen päässyt, niin työn vaihtaminen joksikin muuksi välillä, on tietty oma juttunsa. Kun nyt olen todellakin saanut perheelle ja ystäville lahjoiksi laitettua kahdetkymmenet sukat, jäi vaihde päälle vielä joulun jälkeenkin. Kun tohinoissani olin päräytämässä jo kolmansia villasukkia - sain perheen sisältä vinkkauksen, että vois sitä kenties välillä jotakin muutakin tehdä. Totta. 

Tänään vähän isommassa kirkonkylässä pyörähdettyämme perheen voimalla, sain jälleen pienen sysäyksen lankahyllyjen suuntaan. Sitten se tuli jostakin sielun sopukoista ajatus isoäidin neliöistä. Joulupukki tosin oli muistanut minua kahdella käsityökirjalla ja toisessa niistä oli mukavasti kuvauksessa sisutuksen lomaan laitettu virkattu peitto isoäidin neliöistä. Se oli kutkuttava juttu - ja tiedätte varmaan, että hetken kuluttua on tuumasta toimeen ryhdyttävä.

Tänään kotiin saavuttuani käperryin lempinojatuoliini. Hartaudenomaisesti kerin lankavyyhdit palloiksi kuin jo aikanaan oma isoäitini oli opettanut. Illan hiljaisuudessa ja takkatulen loimussa aloin virkata sitä ensimmäistä prototyyppiä omalle kantrihenkiselle peitolleni. Aika näyttää millainen peitto neliöistäni syntyy.

Rauhallisen joulun tunnelmaa - 2011

Viimeinen luukku suomalaisen jouluperinteen mukaan joulukalenterista aukeaa tänään. Kaikki ovat rauhoittuneet Turun joulurauhan julistamisen jälkeen joulun tunnelmaan. 

Meillä jokaisella suomalaisella perheellä on omat perinteemme ja tapamme joulun vietossa, mikä luo sitä turvallisuutta vuodesta toiseen. Nämä turvalliset perinteet siiirtyvät  sitten aikanaan modifioituna eteenpäin seuraavalle sukupolvelle ja aina jotakin jää jaettavaksi eteenpäin edellisen sukupolven perintönä. Näin olemme linkittyneinä toisiimme sukupolvesta toiseen vuosikymmenestä ja - sadasta toiseen.

Toivotan teille lämmintä joulumieltä ja mukavaa yhdessäoloa lähimpienne kanssa.

24.12. Joulupoika, talon päätonttu

Joulupoika on talon päätontun tehtävää suorittamassa. Muiden tonttujen vastatessa omista puuhistaan, päätonttu-Joulupoika istuu ja vartoo, että kaikki on Willa Tammistossa kunnossa. Joulupoika seuraa, että makeisia, pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä on kulhoissa tarjolla naposteltavana, joulumusiikki soi ja kaikki iloitsevat joulun tunnelmasta. 

Rauhallisen joulutunnelman takana onkin hiljaa paikallaan istuva päätonttu, joka puhaltaa ilmaan joulun rauhaa ja ihmisille hyvää tahtoa.  

Syyshorros vai muuten vaan uninen olotila

Pyörät pyörivät vain hetken sohjon valtakunnassa.

Lokakuun sateiden piiskaus ja tauoton peltikaton taonta ei tuo mieleen samanlaisia positiivisia tunteiden läikähdyksiä kuin elokuisen loppukesän ropinat ja takkatulen räiske. Ei. Siinä on jo niin paljon enemmän uhoa. Tehot on väännetty kaikkein voimakkaimmille kierroksille ... dramatiikkaa. 

~   ~   ~ 

Talvihorros tai -uni olisi meikäläiselle loistava keksintö ... toisaalta pallonpuoliskon näillä leveyksillä talven elämyksistä luopumisessa menisi melko suuri osa vuodesta ohi. Joten maapallolla kalotin läheisyydessä eläjänä - minun on otettava elämässä vastaan siedätystä mustasta sadekaudesta aina valkoisen lumen hohtoon ja siitä vihdoin kaikkivoipaan elämän vihreyteen saakka.   

~   ~  ~ 

Joo. Odotan jo kevättä kuin Muumimamma konsanaan.  Mammailua on tullut harrastettua sadetta kuunnellessa. Mammailuksi kutsun kotoilussa sukkapuikkojen heiluntaa. Lähes kaikkien rakkaiden jalat on sukitettu säiden kylmetessä. Vielä muutamat.

Kotoilu eli homing

Käväisinpä perinteiseen tapaan tekemässä joka syksyistä varustelua. Minulla on ollut sellainen tapa jo omassa lapsuudessani ja nyt se on jatkunut omien lasten kanssa ja kaiketi myös ammatinvalinnan myötäjäisenä. Pussit pursuten keräsin poikani kanssa mahdollista ja mahdotonta, mutta mahdollisesti mahdottoman tarpeellista. Onhan se kivaa aloittaa syksyinen aherrus toimivilla työvälineillä.

Samassa saimme kartutettua ostoksistamme itsellemme etusetelin. Etuseteliä tutkiessani huomasin, että sitä ollaan oltukin ajan hermolla kotoilussa jo ennen kuin siitä nyt on tulossa muodikasta viihdettä. Etuseteli mainosti syksyllä alkavaa uutta lifestyle-ohjelmaa, jossa pääasiana on kotoilu eli homing. Näiden kotoiluasioiden äärellä sitä ollaan meillä viihdytty kauan ja niistä on elämän paras sisältö saatu arkeen. Kaiketi kiireinen cityihminen on vieraantunut omasta kotoilustaan; kotona olemisesta, arjen askareiden pyörittämisestä ja elämän parhaista perusasioista nauttimisesta. Kotoilusta on siis tulossa muodikas lifestyle eli trendikäs homing.

Kesälomalla akkujen lataaminen

Hauskaa on olla lomalla ja ladata akkuja. Joskus rentoutuminen onnistuu ja joskus taas saattaa lomasta muodostua syystä tai toisesta suunnitelmista poikkeava. Sopeuduttava vain on elämässä eteen tulevien tilanteiden mukaan.
 

Paljon tuntuu kesälomalla ehtineen tapahtua. Paljolta tuntuvat kaikenlaiset ponnistukset mitä on Willa Tammiston eteen tehnyt. Onneksi silmän iloksi ja oloksi puurrettu panos ei tunnu koskaan työltä tai työläältä sanan varsinaisessa merkityksessä. Sitä on ainoastaan onnellinen nähdessään kättensä  jättämistä konkreettisista jäljistä.
 

Viimeisten lomapäivien äärellä olo on kuin muuttolinnulla. Hauskaa on ollut ja taas kohta takaisin tullaan, mutta välillä täytyy käydä sorvin ääressä, jotta taas voidaan lomailla ja palata takaisin.

Heinäkuun lopun kuvapoimintoja lomalaisen elämästä: iltapuhteena kasvanut villasukkapino, puskissaan poimijoita odottavat viinimarjat ja puutarhan viimeisten ruusujen helakat hohteet.

Prisessojen sukat

Päivänä muutamana taaksepäin alkoi syysfiilis. Lämpötilan puolesta se ei sitä ole, sillä edelleen pysyttelemme noin 70% ilmankosteudessa ja lämpötila näyttää jumiutuneen mittarissa +27C kohdustoille. Syyssfiilis on jotain muuta.
 

Aloin neuloa sukkia syksyä varten, suunnitelen syksyn ohjelmaa ja samalla sytyttelen pimenevään iltaan kynttilöitä. Ilmeisesti tämä tapahtuu huomaamatta, kun illat pimenevät eri tahtiin kuin mitä oli vielä pari viikkoa sitten.
 

Päräyttelin muutamat sukat isoille ja pienemmille jaloille. Kaikki langanloput tulevat hyvään hyötykäyttöön uusissa sukissa.
 

Sitten käväisin kaupungilla ja vaikka matkan aihe oli ihan jotakin muuta niin tulihan sitä käsityöliikkeessä käytyä. Tarjouksessa oli ihania lankoja. Ostin syksyksi tilatun harmaan hartiahuivin langat ja samalla prinsessaista lankaa pari kerää. Niistä on jo syntymässä pikkuiset prinsessasukat ystävättäreni tyttären tyttärille piristykseksi alkavaan päiväkotisyksyyn.

Uudenvuodenlupauksia 2011

Monet meistä ovat istuneet ja miettineet viimeistään uudenvuodenaattona tulevalle vuodelle hyviä lupauksia. Jokainen vuosi uudelleen ja uudelleen saatamme luvata tai ainakin lupaamme yrittää muuttaa tai muuntaa itseämme, elintapojamme tai ympäristöämme. Miettimisen tulos voi kantaa hedelmällistä tulosta parhaimmassa tapauksessa, mutta jollekin paras lupaus on olla lupaamatta mitään.

~

Itse olen asettanut vähittäisiä tavoitteita kodin viihtyvyyden luomiseksi pienillä yksityiskohdilla. Joskus kodikkuus on vain siis pienestä kiinni. Mutta kun on ratkaisuillaan ja oivalluksillaan tavoittanut sen oikeanlaisen tunnelman, voi nauttia pitkiä hetkiä kotinsa rauhasta ja tunnelmallisista yksityiskohdista. Koti on tärkeä paikka pysähtymiseen, lepäämiseen kuin myös virkistäytymiseen ja elämiseen niin arjessa kuin juhlassa.

~

Lupaan siis miettiä ja suunnitella kodikkaita asioita ja vaeltaa viihtyisyystekijöiden polulla. Olkoon vuosi myötäinen kaikille lukijoilleni ja seuraajilleni.

Kesäinen pöytäliina

 

Unelmat voivat toteutua. Uusi, kesäinen pöytäliinani on unelmieni täyttymys!

 

Olen haaveillut jo kauan ihanasta kesäisestä pöytäliinasta, mikä olisi myös helppohoitoinen lapsiperheessä. Sellainen ihannepöytäliina, mitä ei tarvitsisi pestä jokaisen ruokailun jälkeen. Olen tähän asti vain napannut liinan pöydältä ja heittänyt ketsuppisen, mustikkaisen, suklaisen yms. merkkaaman liinan pesukoneeseen. Se tietysti kuluttaa pöytäliinoja. Varsinkin kun pidän pöydällä kauniita vanhoja pöytäliinoja. ~ Mielestäni en ole löytänyt uusista pöytäliinoista vastaavaa tunnelmaa. Joskus olen kyllästynyt pesemiseen ja antanut pöydän olla ilman liinaa, mutta se ei ole yhtä kodikasta.

 

Nyt löysin kesäisen pöytäliinan (Hemtex), mikä on vanhahtavan näköinen, pinta on kuin vahaliinoissa eli kostealla pyyhittävä ja kestävä sekä yhtä ohut kuin tavallinen pöytäliina ja että sen voi pestä myös pesukoneessa! Uskomatonta, mikä unelmien täyttymys monelle perheelle. Nyt voi vain nauttia kesästä!

Willa Tammiston kysely Home 24.05.- 07.06.2010

Koti kullan kallis

Home Sweet Home

Kotini on linnani

La Maison est ou le Couer

Koti on siellä, missä sydämesi on

Home is where your story begins

Home is not a house, but a feeling

Kodista on kirjoitettu monta hienoa ajatusta.

Lukijoitani on ympäri maailmaa ja

olisikin hauska kuulla

JUURI SINULLE

tärkein tai rakkain

aforismi KODISTA.

1. Kirjoita willatammisto@gmail.com
2. Facebook -> Willa Tammisto Fans -sivulle.

Kerään aforismit kasaan ja osallistuneiden kesken arvotaan yllätyspalkinto.

Tyynyillä sisustaminen

  


Amor est vitae essentia. Rakkaus on elämän lähde - kertoo tämän tyynyn viesti.

Olen ollut jokseenkin höpsähtänyt tyynyihin, joissa on jokin vanhahtava kuva. Yksistään siellä täällä ne olivat orpoja, mutta teemaltaan samanhenkiset tyynyt yhdessä harmonisoivat tunnelmaa. Keskittämällä samanhenkisiä tyynyjä yhteen nurkkaukseen tai paikkaan, tuntuu huonekin saavan niiden viestimän hengen. Tässä huoneessa tyynyvuoressa on mielestäni hyvin levollista istua ja lueskella, ellen sanoisi jopa hartauksellista.