Pimenevät syksyn illat

Elokuun tummenevien iltojen rapujuhlat juhlittuna. Foto: Willa Tammisto

 

...rapujuhlat juhlittuna. Foto: Willa Tammisto

On se mukavaa, että blogi elää omaa elämäänsä, vaikka oma osuuteni ei ole millään tavalla aktiivinen. On mukavaa, että uskollisesti lukijat käyvät kurkkaamassa tapahtuuko sivuillani mitään. Sellainen saa iloiselle mielelle ja saa olotilan, että ehkä kuitenkin jonkun sanasen kirjaan taas sivulle pienen hengähdystauon jälkeen ja päivittelen arjen kuulumisilla.

 

Viime viikonloppuna vietimme oikein mukavat rapukestit perinteisesti suomenruotsalaisen kaavan mukaan, kuten tapanamme on. Rapujuhlat on mukavaa ajoittaa samaan saariston Muinaistulien yöhön. Tänäkin vuonna sää oli suosiollinen. Lämmin elokuun yö tuuditteli meitä kohti syksyä. Vankka poijukohta meren maisemissa kohti tummenevaa taivasta ja talvisempaa tulevaa aikaa eli tuli vietettyä taas hyvin muistorikas juhla <3>

 

Odottavat ompelukset syksyn pimeneviin iltoihin. Foto: Willa Tammisto

Käsityömaailmassa en ole tehnyt mitään merkittävää, jotta siitä olisi ollut raportointiin ainesta. Ostin tosin lastenlapselle joggari- ja hupparikankaat, joista olisi tarkoitus ommella oloasu pikkuiselle loppusyksyyn. Vastaavasti neulominen on ollut jokseenkin jäissä, kun ranne on aika ajoin ilmaissut neuloosin olemassaolosta. Olen tarkoituksellisesti pitänyt taukoa, jotta en liikaa rasittaisi rannetta. Mutta kaiketi kohta puoleen neulomisen vauhti lisääntyy, kun syksy tummuu ja joulun odotus lähenee.  

 

Toivon teillekin mukavaa lämpimien ompelusten ja neulomisen syksyä sekä takkatulen loimua kera  läheisten ihmisten seuran. Nautitaan uudesta vuodenajasta värikylläisine lehtineen, marja- ja sienisatoineen. 

 



Vintage-kotelo älypuhelimelle

Aivan fantastisen aurikoinen päivä saatiin sunnuntaiksi. Jos silmiin on uskominen, niin ihan kuin lumi sulaisi sentti sentiltä. Yhä enemmän vanhaa nurmea astuu esiin valkean vaipan ikeestä. Eiköhän se kevät sittenkin ole vähitellen hiipimässä huhtikuun aikana, toivotaan.

Tänään halusin surrutella ompelukoneella täydennystä eiliseen SoMe-pussukkaani. Tein  sunnuntai-vintage-version älypuhelimelle. Tälle kotelolle olen ajatellut ensisijaisesti "kyläilykäytön". Rouvasmainen look antaa ymmärtää, ettei ihan sopivaa olisi roikkua mukana jokaisella koiran ulkoilutuskeikalla tai roskapussin kiikutuksessa.

Voiko enää paremmin mennyt ja nykyisyys kohdata! Vanhaa lakanakangasta sisäosaksi, pellavaa lakanakankaan pitsireunan kera päällykseksi ja ohutta superlonia täytteeksi. Arvonsa tunteva "leidi" on valmis tehtäväänsä suojella uuden aikakauden tekniikkaa. Tarkoituksenani on vielä löytää samanhenkinen neppari sulkijaksi, mitä nyt ei tähän hätään varastoistani löytynyt.

Oikein keväistä viikonlopun jatkoa ja tulevaa viikkoa teille kaikille. 

Ristipistoliinasta SoMe-pussukaksi

Lauantaiaamuna heräsin sateen ropinaan. Totesin, että "sellainen päivä". Ei ollut kovasti tänäänkään vielä sitä pihakunnostusten päivää. Joten suuntasin aarteitteni äärelle. 

Minulla on erilaisia pinoja ns. tehtäville projekteille. Pitsit, monogrammit, liinat ja  ristipistot omissa kasoissaan. Vastaan tuli ristipistoliina, josta en ole oikein saanut kiinni - jos nyt voi liinasta niin sanoa. Pikkarainen liina on tuntunut liian paksulta laitettavaksi tyynyihin. Joten siinä se on pyörinyt miettimisen alla. Tänään sitten juuri se oli ainut oikea ns. SoMe-pussukkaani. 

Vuosi sitten ostin iPhonen kaveriksi tarralla kiinnitettävän teollisesti valmistetun pussin. Tarra kesti vuoden. Sen jälkeen olen käyttänyt kymmenisen vuotta sitten  työkaverilta lahjaksi saamaa kännykkäpussia. Se on edelleen käypä, itsetehty ja Marimekon vaaleanpunaisella unikkokankaalla päällystetty. 

Kännykkäpussin lisäksi raahaan erilaisia sosiaalisen median käyttämiseen liittyviä teknisiä aparaatteja ja oheisjuttuja kassissa sekä taskuissa. Ymmärrätte tunteen, kun vapaa-ajan asunnolle saavuttuaan tajuaa, että "sejase" -aparaatti onkin kaupungissa. Maalla läppäri toimii vaan  nettitikulla ja tietysti sitä kaivatessaan huomaa sen olevan kaupungissa. Kyllästyyhän siihen jossakin vaiheessa ja haluaa asiat pedanttiseen järjestykseen.

Ristipistoliina muovautui SoMe-pussukaksi. Varastoista löytyi vetoketju ja sopiva pala ohutta superlonia pussukan pehmikkeeksi. Ompelin muutaman välihelmen kukkasten koristeeksi kuin omaksi tunnusmerkikseni. Sisäkankaaksi löytyi vanhasta kasariajan kesäpaidastani kankaanpala.  Siinäpä se ja ihan hyvä tuli. Nyt lienevät tavarat yhdessä paikassa ja kulkevat kätevästi mukana. Tietysti on aina olemassa riski, että joku päivä pyörittää kassiaan ympäri etsien SoMe-pussukkaa ja sitten on kaikki yhtä aikaa hukassa...

 -----
SoMe= sosiaalinen media

Grillimestarin essut

Ajattelin laittaa kivat kuvat karibiahenkisistä, värikkäistä ja keväisistä essuista.  Tällaisia mieltä piristäviä essuja erilaisille emännille (miksei isännillekin) löytyi taannoiselta Chicagon reissulta.

Näistä sai hyviä ideoita käyttää kaikki kangaslaatikon viimeisetkin palaset hyötykäyttöön. Siinähän yhdessä istuttaessa grillin äärellä jutun juurta olisi riittämiin, kun illan emäntä (isäntä) kokkaisi vastaavanlaisessa ilmestyksessä. 

Minulle kaikista leveimmän hymyn huulille nosti tuo oikeanpuolinmainen, jossa ilmiselvästi oli pala juhlamekkoa ja on siinä sievä höyhenreunakin.

Charleston-mekko kaapin kätköistä

Kaapin kätköistä löytyi 1990-luvun alussa iltapuvuksi ostamani mekko. Malli tosin toi enemmänkin mieleeni 1920-luvun charleston-mekon helman mukaan. Muistankin, että käytin vyötärölle tarkoitettua kankaista nauhaa 1920-luvun tapaan pääkoristeena. Vyö, kun oli koristeltu juuri samoilla helmikukkakuvioilla kuin puvun miehusta. Omasta ajastaan kielii oikeastaan vain nuo dallasmaiset, massiiviset olkatoppaukset.

Mietin, että mitä kivaa iltapuvusta voisi rakentaa tai miten sitä modifioisi uuteen lookiin. Toisaalta olen ajatellut, että jos sitä pitää kaapin kätköissä edelleen, niin kenties jonakin vuosikymmenenä puku näyttäisi olevan huippumuotia - kuka tietää.

Silmäneulatyyny matkalaukkuun



Eilen tehdessäni silmäneulatyynyä jäi pienestä liinasta kangasta kulmien verran. Mietin, että se olisi hyvä saada johonkin vastaavanlaiseen käyttöön. Kangas on niin tukevaa ja hyvää käyttää johonkin, mutta pelkästään pieniä kulmia tuntuisi turhalta muuten säilöä.

Tutkiskelin kangasvarastoa ja löysin pienen, mutta erittäin tyylikkään melkein neliön muotoisen kangaspalan. En osaa sanoa, onko se liina vai koriste vai mikä. Katselin sitä hiukkasen ja pienellä virittelyllä siitä oli saatavissa erittäin tyylikäs suojakotelo pikkuliinoille, joihin voi matkaa varten laittaa tarvittavat silmäneulat ja muutaman nuppineulan.

Työn viimeistelyyn etsin helmien joukosta ne kauneimmat. Lopuksi kotelon kiinnittämiseen eli sulkijaksi löysin vanhasta tyttären pieneksi jääneestä juhlapuserosta nappeja, joihinka helmet kiinnittämälllä sai viimeistellyn lookin.

Nuppi- ja silmäneulat säilyvät siististi kotelon sisäpuolella, eikä koteloa katsellessa kenties arvaakaan sisältöä.



Oikealla olevan napin aukaistaessa kotelon kansi avautuu ja yllä näkyvät kankaan kulmat on avattuina ja näkyvissä. Neulatyynyn kannattaa muistaa pakata matkalaukkuun ruumaan - ei käsimatkatavaroihin.

Ristipistoliinasta silmäneulatyyny

Viikko on vierähtänyt ennätyksellisen nopeasti. Arki on suorastaan imaissut mukaansa ja ennen kuin huomaakaan on jo viikonlopussa. Onneksi on viikonloppuna niitä hetkiä kun saa istahtaa ja antaa ajatusten levätä, silloin syntyy taas jotakin uutta.

Myrsky on pauhannut eilen illalla ja tuntuu edelleen puhaltavan navakasti. On onni, kun saa istua sisällä takkatulen lämmössä. Kuningatar ponnahti minun kanssa ompelukoneen viereen. Yhdessä pengastimme pussukoita ja nyssyköitä. Etsimme pussien kätköistä pientä, mutta sievää kangasta. Tavoiteenani oli saada kaunis kangaspala neulatyynyyn muutamalle silmäneulalle. Ne ovat niin katoavaisia. Aina kun niitä tarvitaan, ne eivät ole siellä mihin ne muistaakseen on viimeksi laittanut.

Yhdestä paperipussista löysin vanhan tavaran kaupasta joskus ammoin ostamani pikku liinan. Pienen pieni liina oli kauniisti ristipistoilla kirjailtu. Liina lienee alkuperäisessä tarkoituksessaan ollut jonkun lipaston päälle tarkoitettu. Pikku liinassa oli mukana vielä hintalappu yhdestä eurosta, millä olin tämän työn ostanut. Nauhojen kätköistä löytyi myös ihan pieni pala sopivaa pitsinauhaa, minkä kiinnitin ylös, että tyynystä on helpompi ottaa sormilla ote.

Nyt sydämenmuotoisella neulatyynyllä on kaverinaan kaunis omenan puolikas, kuten poikani asiasta totesi. Tarkemmin tekemääni tyynyä katsoessani huomasin, että silmäneulatyynyssä oli omenan kuvia. Toivottavasti silmäneulat pysynevät tarkemmin tallessa omenan puolikkaassa.  

Vintage-vaatehuppu

Vanhoista monogrammeilla valmistetuista lakanakankaista tein saliin verhot ja vaikka kangas tuli lähes kokonaan hyödynnettyä, jäi jäljelle kuitenkin pienet palat kummastakin lakanasta. Kangas on minusta niin arvokasta, että päätin loput jatkokäyttää arvoltaan samanhenkiseen työhön.

Samalla kun siirtelin juhlavaatteita komeroon, sain idean. Kangasta oli juuri sopivasti, että siitä syntyy muutama kaunis ja persoonallinen suojahuppu juhlavaatteille. Sitten vain innoissani lähdin pengastamaan tilkkuja, pitsejä, nauhoja, helmiä ja muuta vintage-henkeen kuuluvaa työn loppusilaukseksi. 

Lopputulos ei ole minusta hassumpi. Kuvat vaan eivät tässä pimeydessä taskukameralla otettuna anna täyttä oikeutta lopputulokselle. Luonnossa sävy hupussa on niin täydentävä juhlatunikalle kuin vain ennalta suunnittelematta vaan voi olla mahdollista. - Ja sainhan taas käyttää tavaramerkkejäni: pitsiä ja helmiä.

Sisustustyynyjä ilmettä luomassa

Jos ompelet tai muuten valmistat tyynyjä tai pidät tyynyistä sohvissa ja tuoleilla, tiedät mistä kirjoitan. Nuorempana tyyny oli ainoastaan päänalunen nukkuessa. Muut tyynyt tuntuivat tarpeettomilta, jopa turhilta.  Vanhat tyynyt eivät tuntuneet sopivan silloiseen makuuni ja ne saivat vetäytyä komeroiden kätköihin. Onneksi vanhoja virkattuja, kirjottuja ja painettuja tyynynpäällisiä tuli säilytettyä.

~

Nyt ei tätä uskoisi. Innostuin muutama vuosi sitten valmistamaan vintage-henkisiä pitsillä ja vanhoilla monogrammeilla varustettuja tyynyjä. Tyynyjä valmistui kaikenlaisia ja skaala laajeni monenlaisiin vanhahtavanhenkisiin tyynyihin. Tyynyjä on pienistä isoihin, pötköistä pyöreisiin, valkoisista pellavaisiin ja pitsisistä kuvioituihin.

~

Vähitellen tyynyjä on ilmestynyt eri puolille taloa ja niitä on melko paljon, vaikka vieläkään en koe niitä olevan häiritsevän paljon. Minusta niillä kaikilla on oma hyvä tehtävänsä ja ne ovat sulassa sovussa huoneen muun sisustuksen kanssa. Toisin sanoen nyt kokisin tyynyjen poistamisen olevan huoneen muuttamista hengettömäksi, sillä niin oleellinen osa kulloisenkin huoneen henkeä ne ovat. Tänä päivänä tyynyjä on monta kymmentä yhteenlaskettuna.

Äitienpäivälahjat

Ihania kukkia ja lämmöllä tehtyjä pikkuisten ja isompien paketteja. Vuodesta toiseen on herkkä hetki aamuisin odottaa lasten laulua ja omin käsin tehtyjä kortteja ja paketteja. Kun istuu lasten ympäröimänä kahvikuppi ja aamupala tarjottimella, voi kokea kuinka pieneen hetkeen tiivistyy paljon tunteita.

Vuodesta toiseen olen nauhoilla sitonut ja säilönyt lasten tekemät kortit. Lasten sydämellä valmistamat lahjat ovat myös ikimuistoisia. Kaikki yhtä tärkeitä, mutta poimin tähän nuorimman lapseni tekemän tilkkutyön. Nuori mies kertoi kuinka oli miettinyt ja suunnitellut neliöiden paikat ja työn eri vaiheista :O) ja oli ylpeä työstään - syystäkin. Arvokkaita muistoja.

Käsityökirjoista uusia ideoita

On todella ihanaa, että Suomesta löytyy nykyään käsityön harrastajille suomenkielelle käännettynä tai ihan kotimaisenakin tuotantona monenlaisia opuksia helpottamaan luovuuden tuskaa. Jopa useammasta kirjakerhosta saat lievitystä alati vallalla olevan inspiraation valjastamiseen.

Ihania kuvia.

Niin ihania töitä.

Nyt ei tarvitse edes ahdistua kymmenistä ajalehtivista pikkukeristä ja langanlopuista, jopa tätä huolta helpottamaan on kirjoitettu omat kirjansa. Aikaa vain kun olisi enemmän, mutta sitäkin varten on valmiiksi pakattuna kansiin näppärille naisille pikaideoita, jotta 50 seuraavaa iltaasi olisi rauhoitettuna.

Onnellinen olo

Tilkkutäkkitarinan osa IV / IV

Vihdoinkin voin kirjoittaa laventelinsiniselle, ranskalaisvaikutteiselle peitolle loppuosan. Peitto on odottanut kiltisti muiden kiireellisten käsitöiden ja sisutusasioiden ajan sivussa. Vihdoin se sai sen viimesilauksensa eli kauniin kanttauksen ja pääsi tehtäväänsä nuoren miehen merihenkisen huoneen sängynpäälliseksi. Siitä tuli raikas kuin merituuli ja jokseenkin omistajansa oloinen. Se on ilmava ja kevyt käsitellä sekä kaunis katsella. Rohkaistuin projektin myötä ja olen valmis aloittamaan uuden vastaavan tilkkutäkin kanssa, kunhan saan muut tilaukseni valmiiksi.
 

Tilkkutäkkitarinan kerronnan edelliset osat löytyvät 2010 talvilomalta eli helmikuulta, mikäli haluat lukaista tarinan alkuosat.

Solmutyyny sohvalle

Flemmina-tyynyt

Flemmina-tyynyt

Flemmina-tyynyt

Fresh up a tired sofa or armchair with a new cushion or two in a country-style that is elegant yet unpretentious. More or less any sofa can be disguised with a large throw and piles of cushions.

Tällä kertaa valmistin aivan uudesta tammikuisesta alennusmyynnistä ostamastani kankaasta kantatun solmutyynyn. Kävin läpi aikamoisen kasan käsityö- ja sisustuskirjojani löytääkseni jotakin hauskaa ja uutta näkökantaa perinteiseen tyynyyn. Alkuperäisessä ohjeessa kanttinauhan tilalla oli kaunista punosnauhaa. Upea vaihtoehto, mutta vie valmistajalta hiukka enemmän aikaa. - Sitten ei muuta kuin nauttimaan lopputuloksesta.