Lumisadetta ja vanhoja tekstiilejä

Lumivalkoista viikonloppua! Vihdoinkin olemme saaneet puuterinvalkoisen untuvapeitteen mustaan maahan etelässä. Tätä voi nyt sitten kutsua kuluvan talven ensilumeksi tammikuussa 2014. 

Katselen ikkunasta ulos. Par'aikaa ilmassa leijailevat kauniisti keveät, valkoiset hiutaleet. Näyttää heti puhtoisen valkealta. Toisin on ollut tämän pitkän, mustan syksyltä muistuttaneen alkutalven kanssa. Koulussa lapsetkin kysyivät joulun jälkeen, että eikö pitäisi vaihtaa jo vuodenajaksi kevät. Onneksi saimme nyt kaunista valkeata lunta ja pääsemme jonkin aikaa nauttimaan suomalaisesta talvisäästä.

Eilen kiertelin vanhan tavaran kauppoja. Silmieni ohitse lipui monia mielenkiintoisia kohteita. Kauppojakin tuli tehtyä. Tinkimistä kyllä piti harjoittaa oikein kunnolla. Myyjällä oli sellaiset hinnat, että ilman alennusta en olisi tehnyt kauppoja. Myyjä taipui, kun esitin mikä työ oli vielä näiden aarteiden kanssa. Ehkä hän ajatteli, että asiakas tulee kenties toistamiseen, kun taipuu hänen toiveeseensa. 

Virkattu liina oli keltainen ja osin saanut väriä jostakin punaisesta liinastakin. Kotona poistin värinpoistoaineella virkatusta liinasta väriä. Lopputulos on havaittavissa kollaasin vasemmalla puolella. Alkutilanne näkyy kollaasin oikealla puolella. Valkaistumista luonnonvalkeaksi tapahtui. Mutta esille tuli, että virkkaaja oli aikoinaan tehnyt kahdesta eri sävyisestä langasta liinan. Joten ilmeisesti koetan vielä toistamiseen pyörittää liinan pyykkikoneessa. Liinan värjäämisen antiikinharmaaksi tosin päätin jättää väliin, koska lopputulos värinpoiston jälkeen oli luonnollinen. - Nyt vain sitten tulee keksiä liinalle uusi käyttö. Se on todennäköisesti pikkulapsen sängynpeitoksi sopiva. Aika näyttää.

Kolme monogrammeilla ja käsinkoristeluilla ommeltua tyynyliinaa olivat tunkkaiselta haisevia ja niissä oli taitoskohdissa keltaisenharmaat taitokset. Näitä en valkaissut, mutta ihan 95-asteen pesuohjelmalla pesin ne puhtaiksi. Vanhoissa tekstiileissä on se hyvä puoli, että ne kestävät myös järeämmät huoltotoimenpiteet. Lopputulos on kaunis, kuten vasemmanpuolisesta alakuvasta näkyy. Kaikki vanhat liinavaatteet ovat kestäneet hyvin. Ne ovat moitteettomasti pysyneet kuosissaan järeämmänkin konepesun jälkeen. Puhtaan pyykin tuoksu on aivan toinen kuin alkuperäinen, tunkkainen lähtökohta. 

Sydämellistä Äitienpäivää

Sisustussydän made by Flemmina

Hyvää Äitienpäivää!

Glad Morsdag!

Happy Mother's Day!

12.05.2013

 

Mummulan vierailutyyny

Olin viime vuonna huhtikuussa Chicagossa vanhimman tyttären luona. Iso maailmankaupunki oli pullollaan kaikenlaisia liikkeitä. Kotimaassa odotettu lapsenlapsi mielessä tuli pyörähdettyä muutamat kerrat Walt Disney'n liikkeessä katsastelemassa Amerikan ihmeitä. Ostoksina kotiin lähti mm. Mikki ja Minni, koska ei vielä ollut tietoa kumpiko sieltä oli tulossa. Ajattelin tuolloin laittaa molemmat mummulaan odottamaan, jotta sielläkin olisi jotakin aina pikkuvierasta odottamassa, vaikkapa unileluksi. 

Vuosi tosiaan on hurahtanut ja pikkuinen "Mikki" on kasvanut. Mummulan vierashuoneeseen Minnin ja Mikin seuraksi lastensänkyyn tein pikkuiselle tyynyliinan. Vanhassa lakanakankaassa valmiina olleet punaiset monogrammit synnyttivät idean käyttää pientä tyynyliinaa lastensängyssä. Punaisten monogrammien kaveriksi ompelin koristenauhan, jossa on tasapuolisesti niin Minneille kuin Mikeille sinistä ja punaista. Vahvaa punaista väriä keventämään laitoin yhden erillisen virkatun ympyrän vanhasta pitsiliinasta sekä sen keskelle toisesta pitsiliinasta leikatun valkoisen perhosen. Perhosella on helmikoriste, mikä tosin käyttötyynyliinassa tulee poistetuksi - varmuuden vuoksi.

Pitsikukkasia sisustustyynyllä

Vanhat lakanakankaiset tyynyliinat ovat ihastuttavia käsitellä ja uudistaa. Ennen vanhaan työn laadun piti olla sukupolvelta toiselle kestävää. Kerran kunnolla valmistettu  käsityö kesti seuraavienkin sukupolvien käytössä. Ihailen näitä kauniita, yksityiskohtia sisältäviä, pesusta toiseen kestäneitä ja valkoisena pysyneitä tyynyliinoja. Vintage-henkiset sisutustyynyni tulevat varmasti jatkossa olemaan niitä pitkäikäisimpiä liinavaatevarastossani tai kaappien kätköissä.

 

Tässä viimeisin tuotokseni, mihin ompelin kahdesta erilaisesta virkatusta pitsiliinasta poimittuja kuvioita. Kuviot ovat erivahvuisella langalla virkattuja. Kuvioiden keskelle ompelin harmaat helmet ykstyiskohdiksi. Läheltä katseltuna ne näyttävät pitsikukkasilta ja antavat juhlallisen tunteen sisustustyynylle, mikä jo pelkästään valkeana omana itsenäänkin on kuin taideteos kirjailuineen.

 

Minun perheen emännyyden aikana on marketeista kotiin kannettu pussilakanoiden kylkiäisinä yhtä monta tyynyliinaa. Liinavaatekaappiin kurkistaessa voi todeta, että kiintiö on pienempi juuri verrattaessa tyynyliinat kontra pussilakanat uuden ajan mallistoissa. Tyynyliinoissa tuppaavat kankaat venymään, haalistumaan ja näyttämään hyvinkin pian nuutuneilta. Ei siinä tule levännyt ja freesi olo, kun tyynyliina näyttää väsähtäneeltä ja kaikkensa antaneelta. Minusta tyynyliinan pitää olla puhdas ja raikas.

 

Olen karsinut aika ajoin tyynyliinat kulutuksen uuvuttamina pois kaapeista ja ostanut tilalle uusia. Nyt onkin herännyt ajatus uudistaa liinavaatekaappi penkojaisteni aarteilla. Ne ovat kuin pakasta vedettyjä edelleen vuosikymmenien jälkeen. Se olisi minun kannanottoni kulutuksen kierron oikeaan suuntaan kääntämiseen.

Muistot tyynyn taskussa

 

 

Pääsiäisloma oli aurinkoinen ja välillä kylmäkin. Toisaalta pääsiäisen vietto meni ulkoillessa ja ihan reippaasti ruumiillista työtä tehdessä. Oikein mukavaa vaihtelua, kun yleensä liikuntaa saa vaan sormenpäät  päätä raapiessa. Nyt sai hiessä puskea pitkin pihamaata. Auttelin isäntää pihalla puiden kaatamisessa, risujen keräämisessä jne. Ei tarvitse salille lähteä minkään personal trainerin avustuksella liikkeitä tekemään, kun luomuliikunta tekee saman tehtävän. Terveellinen itsensä liikuttaminen tuntui vähän mummun jäsenissä, mutta tyytyväinen mieli oli kuitenkin se kaikista päällimmäisin. Eikä se haitannut selvän tuloksenkaan ihailu. Ei mitään mutu-tuntumaa, vaan komeat puupinot ja risukasat kertoivat selkeän sanoman ahkeroinnin määrästä.

 

Surruttelin minä vähän ompelukoneellakin. Ideoin vanhaan pitsityynynliinaan lisäsomistetta. Pitsit ja monogrammit halusin jättää esille, mutta jotakin modistamista halusin sisustustyynyyn tehdä. Värjätty pikkuliina on pyörinyt vailla tarkoitusta materiaalikankaiden joukossa. Nyt tein rajun ratkaisun ja leikkasin siitä parilliset kuviot kuin taskuksi konsanaan tyynyn etuosaan. Ompelin ne muualta kiinni, paitsi jätin avoimiksi yläosat. Koristeeksi tyynyn taskujen keskiöön laitoin muutamat vanhan puseron napit. Loppusilaukseksi löysin vanhoista Amerikan sukulaisten kuvista seepian väriseksi ajan haalistaman kovan pahvikuvan. Näitä sukulaisia laivat kuljettivat suurperheiden lapsikatraista rapakon taakse leveämmän leivän ja oman unelmaelämänsä äärelle. Kunniapaikalle päätyi yksi isoisänisän sisarussarjan vihkikuvista. Vakavakatseinen nuoripari on elänyt jo ennen minun aikaani oman elämänkaarensa päätökseen. Rakkaustarinansa saa nyt romanttisessa sisustustyynyssäni uuden luvun.  

 

 

Pääsiäislomien jälkeen odottelen lumetsulattavaa auringonpaistetta ja kevätkukkien kasvamista. Mutta onhan meillä ihanat, keväiset hanget ihailtavana ja auringonpaisteessa saa jo poskille hieman väriäkin hangilta peilattuna.

 

 

Romanttinen sisustustyyny

Viikonloppuna aarteistani löysin kaikenlaista. Aarteilla tarkoitan keräämiäni vanhoja kankaita, tyyny- ja pöytäliinoja, pitsinauhoja ja -liinoja, ristipistotöitä jne. Kaipasin sängynpeittomme päälle huoneen tunnelmaan sopivampia tyynyjä. Kauniissa säässä ulkoiltua mieleni oli inspiroitunut ja ideat olivat vapaita lentämään. Annan ompelusmateriaalien yleensä odottaa oikeata hetkeä ns. puhjetakseen kukkaan. Tämä tarkoittaa sitä, että en väkisin tehtaile tyynyjä tai muitakaan käsitöitä, vaan haluan että ne syntyvät luovasti. Silloin olen itse tyytyväinen työni tulokseen.

 

Inspiraation siivittämänä suunnittelin ja ompelin muutamat koristetyynyt. Viikonlopun aikana syntyneet tyynyt tosin valmistin vain omaan kotiin - en myyntiin. Viikolla esittelen nämä raikkaan valoisan ulkoilman innoittamat inspiraationi tuotokset teille. Ensimmäinen koristetyyny on itselleni mieluisin. Mielestäni tavoitin tällä tyynyllä makuuhuoneen vanhanajan hengen. En tiedä, mistä jo lapsuudesta saakka ilmennyt innostus parin sadan vuoden takaiseen romantiikkaan on kummunnut. Olen hippivuosiluvulla eli 1960-luvulla syntynyt, mutta en haikaile pätkääkään räväköiden värien ja suurien kuvioiden maailmankaikkeuteen. Ehkä aistit täyttyivät niistä jo aikoinaan ajassa elettynä ja nyt haen jotakin vastakohtaista, kuittaan keittiöpsykologiallani. 

Oikein hyvää maaliskuisen viikon alkua kipakoista pakkassäistä huolimatta. Nautitaan auringon paisteesta päivällä ja mahtavista iltayön taivaan revontulista - jopa täällä eteläisessä Suomessa.

 

 

Tonttuvaarin valkoinen tuoli

 

 

Tonttujoukko on saapunut Willa Tammistoon. Jokainen tonttu on löytänyt oman paikkansa ja joku vilkkaampi nuorukainen on vaihtanut asemapaikkansa uuteen. Vanhukset kuitenkin ovat tavoilleen uskollisesti hakeutuneet omille paikoilleen.

 

Keittiössä joulukuun valvontatehtävät on aloittanut tonttuvaari, herkkutonttuna tunnettu, Sipsu Sirmakka. Tonttuvaari on istahtanut omalle valtaistuimelleen. Perheemme koiranuorukainen teki tuttavuutta pienen istujan kanssa ja totesi muutaman nuuhkaisun jälkeen keittiötontun harmittomaksi, joten vanhalla paikalla tonttuvaari Sipsu sai vartiointiaan jatkaa.

 

Keittiön herkkutontun vartiointipaikan valtaistuin on valkoinen tuoli, mikä on levähtämistä varten. Keittiön sydämessä tulee olla levollinen paikka istahtaa ajatuksiensa keskelle, vaikka kuinka vaativat kokkaukset ja kiireiset leipomiset olisivat meneillään. Jouluisen asunsa valkoinen tuoli sai paksusta pampulamaisesta langasta mahdottoman pienillä puikoilla neulomastani pikkupeitosta. Sisustukseen ylipäätään torkkupeitoksi sitä haaveilin tekeväni, mutta työ osoittautui yllättävän raskaaksi niin puikoille kuin käsille. Bambu-puikkoni vääntyivät onnettomasti ja ranteessa tiukka neulominen tuntui rasitukselta. Kokeilin kierrepuikoillakin tehdä, mutta lopputulos ei enää ollut yhtä kaunis. Päätin tyytyä kahteen "pikkupeittoon", mitkä ovat oivalliset istuinalustat. Valkean tuolin selkämyspuolelle olen ommellut uuden tyynyn. Vanhan tavaran kaupasta ostamani lakanakankaisen monogrammi-tyynynliinan muodistin uuteen vintage-lookiin. Keräämieni pikkuliinojen joukosta löysin kauniin ristipistotyön, mikä punaisine dalahäst-kuvineen oli värimaailmaltaan jouluinen. Jämäpitsieni laatikostosta löysin vielä pienen pitsin pätkän kruunaamaan vanhan tyynynliinan jouluiseksi juhlatyynyksi. Leppoisa on istahtaa tonttuvaarin viereen ja nuuhkaista ilmasta kaikki jouluiset tuokset.

 

Toivotan teidän keittiöihinne mukavia joululeipomusten ja -kokkausten aikaa tonttujen kera ja ilman.

Rakkaudesta nostalgiaan eli menneen ajan havinaan

Paukkupakkasten aikaan tänään lauantaiaamuna istuskelin ja mietin miten aktivoituisi ja uskaltautuisi arktiseen säähän. Aina vanhoista tavaroista kiinnostunut vanhin poikani heitti ilmoille ajatuksen lähteä paikallisten vanhan tavaran kauppojen ja antiikkiliikkeen kierrokselle. Ulkoilmassa seikkailu muuttuu hetkessä lämpimäksi, kun tietää pääsevänsä tutkimaan sisätiloihin yhtä sun toista kiehtovaa ja mielenkiintoista. Eipä minulle tarvinnut toista kertaa asiasta mainita, kun olin valmis tuumasta toimeen.

Muutamassa paikassa piipahdimme ja kummasti kaikkea silmiä hivelevän kauniita unohdettuja ihanuuksia oli löydettävissä. Yhdestä paikasta löysin perinteisesti vanhojen lakanakankaiden pitsejä. Tosin en ihan tykkää tästä uusimmasta suuntauksesta, että pitsit ja monogrammit leikataan vanhoista lakanakankaista erikseen...

Toisesta paikasta löysin aivan hurmaavan, pahvikantisen matkalaukun vuosisadan alusta. Matkalaukku tosin ei kovin näy kuvissani, koska toimii asetelman alustana. Olin ihan myyty, kun löysin sisältä musteella kauniilla käsialalla kirjoitetun naishenkilön nimikirjoituksen ja kotipaikan. Ennen taisi pelkkä nimi ja kotipaikka riittää kadonneen matkatavaran kotiuttamiseksi, jos niin sattui käymään. Samalla löysin ikivanhaa nahkakantista kirjallisuutta vielä vanhan ajan fontilla kirjoitettuna.

Vanhan nahkakantisen kirjan välissä oli kirjoittetuna paperin palanen kauniilla käsialalla. Kirja toi viestiä kaukaa 1850-luvulta. Uskomatonta ja miten kaunista käsialaa. Tuollaista kirjoitustaitoa voi vain ihailla ja  kaivata menneen ajan havinana.

Olin jo melkein poistumassa anttiikkiliikkeestä, kun jäin juttelemaan omistajan kanssa. Näin pienen pahvisten valokuvien kasan, jossa oli parisenkymmentä henkilökuvaa. Omistaja ei piitannut vanhoista valokuvista, joita joku hänen sukulaisensa oli keräillyt kansioittain. ;) Minä olin todella kiinnostunut. Oi, miten ihania. Saa nähdä, mitä näistä keksinkään.

Jouluverhot vanhoista lakanakankaista

Kesällä ostin kauniit, vanhat lakanakankaat. Sitten olenkin kuukausia odotellut sopivaa aikaa ommella niistä verhot salin ikkunoihin. Mikä parasta, aika löytyi nyt joulun kynnyksellä. 

Ostospuuhissa olin ilmeisesti niin kuuman kesäauringon sokaisema, että en huomannut lakanakankaiden rispaantuneita, paikattuja, harsittuja tai jopa jatkettuja kohtia... minkä nyt sitten talviharmauden umpipimeydessä näin. Kesän huumassa olin vain niin sokaistunut isoista ja valtavan taidokkaista monogrammeista sekä ehjistä pitseistä. 

Mutta aika saa näkyä. Ommellessani mietinkin lakanoiden pitkää historiaa ja että ne pääsivät kuin pääsivätkin vielä uuteen tehtäväänsä. 


P.S. Joulu lähestyy ja Willa Tammiston tontut ovat niin kiireisiä. Mutta huomenna saapuu joku talon tontuista taas kurkkaamaan joulukalenterista.

Wanhat lakanakankaat, monogrammit ja pitsit

Kesäisellä ajelulla poikkesimme aivan ohimennen Fiskarsin Antiikkipäiville. Tarkoitus oli jaloitella kentällä kuumana päivänä ja katsella ihmispaljousta. Mutta niinhän siinä itsekin innostui. Olisin voinut ostaa melkein jokaisesta kojusta jotakin, mutta onneksi paahde ei saanut päätäni pehmennettyä niin paljon.
 

Päädyin kuitenkin kierroksellani useampaan otteeseen pysähtymään yhteen myyntipisteeseen, mikä oli kuin menneestä maailmasta pihanurmelle katettu kauppa. Tarjolla oli aivan fantastisia vanhoja valokuvia, huonekaluja ja vanhoja tekstiilejä kera gramafonisoiton.
 

Eräässä mustavalkoisia pahvivalokuvia sisältäneessä laatikossa oli kahden ihmisen elämänkaari 1800-luvun loppupuolelta. Nuoren miehen ja naisen tarinaa omina kuvinaan ja yhteisestä elämästä kohokohtineen aina elämän loppuun saakka. Katselin kuvat läpi ja olin suruissani, että nyt ne olivat päätyneet kauas pois omasta suvustaan Ruotsista. Toivonpa vaan, että omat jälkipolvet tallentavat myös kuvallisen historian eteenpäin omille sukupolvilleen.
 

Samaisesta antiikkikaupasta löysin kasapäin hienoja lakanoita monogrammeineen ja pitseineen. Hintataso tosin oli niin korkea, että tyydyin lakanapariin. Kauniita ja ajanpatinaisia ovat. Pyrin näistä tekemään jotakin kaunista ja niiden arvolle sopivaa.

Sisustustyynyjä ilmettä luomassa

Jos ompelet tai muuten valmistat tyynyjä tai pidät tyynyistä sohvissa ja tuoleilla, tiedät mistä kirjoitan. Nuorempana tyyny oli ainoastaan päänalunen nukkuessa. Muut tyynyt tuntuivat tarpeettomilta, jopa turhilta.  Vanhat tyynyt eivät tuntuneet sopivan silloiseen makuuni ja ne saivat vetäytyä komeroiden kätköihin. Onneksi vanhoja virkattuja, kirjottuja ja painettuja tyynynpäällisiä tuli säilytettyä.

~

Nyt ei tätä uskoisi. Innostuin muutama vuosi sitten valmistamaan vintage-henkisiä pitsillä ja vanhoilla monogrammeilla varustettuja tyynyjä. Tyynyjä valmistui kaikenlaisia ja skaala laajeni monenlaisiin vanhahtavanhenkisiin tyynyihin. Tyynyjä on pienistä isoihin, pötköistä pyöreisiin, valkoisista pellavaisiin ja pitsisistä kuvioituihin.

~

Vähitellen tyynyjä on ilmestynyt eri puolille taloa ja niitä on melko paljon, vaikka vieläkään en koe niitä olevan häiritsevän paljon. Minusta niillä kaikilla on oma hyvä tehtävänsä ja ne ovat sulassa sovussa huoneen muun sisustuksen kanssa. Toisin sanoen nyt kokisin tyynyjen poistamisen olevan huoneen muuttamista hengettömäksi, sillä niin oleellinen osa kulloisenkin huoneen henkeä ne ovat. Tänä päivänä tyynyjä on monta kymmentä yhteenlaskettuna.

Lakanakankaan monogrammit sisustussydämeen

Pienistä lakanakankaan paloista,

pitseistä ja nauhanlopuista

valmistan mielelläni huoneiden henkeen

sopivia sisustussydämiä.

Olo on aina tervetullut

huoneeseen astuessa.

Kuvassa vierashuoneen sydän.

~

Persoonallisia sydämiä on mukava

valmistaa muutamia varastoon.

Kylään lähtiessä sisustussydän

on kiva lahja.

Merkkipäivän viettäjän

lahjapaketin päällä

pikkuinen sydän on

mieltä lämmittävä lisä.

~

Wanhat lakanakankaat ja monogrammit tyynyissä

Asiakkaani tilasi tyynyn, jossa yhdistyisi keväinen kangas ja vanha lakanakangas - vähän samaan tapaan kuin jo aikaisemmissakin tyynyissäni. Itselläni on varastossa isoja ja pieniä paloja vanhoja lakanakankaita. Joten sieltä valitsin parhaiten sopivimman palan keväisen kankaan pariksi. Sieltä löytyikin pieni palanen lakanakangasta, jossa oli jäljellä satunnaiset monogrammit. Koristani löytyi myös pieni pitsin pala, mikä sopi oikein mainiosti kirjainten kera tyynyn etuosaan.

Keväisestä kankaasta jäi vielä sen verran jäljelle, että siitä syntyi nopsasti kestävä kassi - vaikkapa kirjastoon.

Valkoisesta lakanakankaasta ja pitsistä tyyny

Flemmina-tyynyt

Flemmina-tyynyt



Flemmina-tyynyt

Tricia Guild has written (2006) that - today there has probably never been more popular interest in pattern. After what seems like decades of white walls, pattern on wallpaper and fabric is making a timely comeback in our interiors-.

After few colorful years I am turning back to peaceful and timeless white. Concentrating the pattern in a few carefully chosen spots in an otherwise minimalist scheme draws the eye immediately to unique decorative elements. The result is both modern and at the same time infused with a fascinating sence of past history.

Vanhaa lakanakangasta oli jäänyt jäljelle pieni pala. Onneksi kohta oli monogrammien kohdalta. Kangasta ei kuitenkaan ollut niin paljon, että siitä olisi saanut siistit taitokset sisäpuolelle. Joten siitä tuli kaunis karkki! Näppärästi tyynyn saa sujautetuksi kummasta päästä vaan ulos pesun yhteydessä. Tyynyn pitsin valitsi vanhin poikani runsaasta pitsivalikoimastani. Mielestäni hän teki hyvän valinnan.

Vanhat lakanakankaat kaapin oviverhoina

Flemmina

Flemmina-tuunaus

Fabrics play a key part in setting the scene for my vintage country-style living, bringing warmth, softness and a cosy sense of comfort, as well a variety appealing colours, patterns and textures.

Remember pretty effects - they could be made from remnants of patterned fabric, or in a plain fabric embellished with beads, buttons, ribbons, embroidery or appliqué.
 ~ ~ ~

Paljon kaunista saa yksinkertaisista elementeistä vähällä vaivalla. Vanhat lakanakankaat kestivät 95 asteen pesun ja ovat edelleen kuin uudet. Uuden elämän annoin niille kaapin ovissa. Monogrammit poimin kolmanteen elämäänsä. Kauan sitten ostetut lakanamonogrammit koristivat ensin aikansa Willa Tammiston kuistin ikkunoissa verhokappoina ja nyt detaljina laventelinsinisen kaappini oviverhoissa.

Vanhaa lakanakangasta ja pellavaa vintagehengessä

Flemmina

Flemmina-tyynyt

Flemmina-kassit

Willa Tammisto - Flemmina-tuunaus

Parhainta mahdollista jatkoa uudelle vuodelle 2010 ja vuosikymmenelle kaikille uutukaisen blogini seuraajille ja lukijoille.

Joululomani oli antoisa. Saimme olla perhekeskeisen joulun vietossa ja runsaiden vapaapäivien aikana tuli ahkeroitua myös rakkaiden harrastausten parissa. 

~
Yksi tuoli pääsi kunnostusprojektin alkuun. Pohjamaali on laitettu ja uusi kangaspäällys sovitettuna. Ompelukone on hurissut lisää vintage-henkisiä ompelutöitä kierrätetyistä materiaaleista. Silmä lepää ja on iloinen mieli, miten vanhasta saa loistavasti kaunista uutta. Pieni ekologinen asenne uudelle vuosikymmenelle.

Vanhasta lakanakankaasta kirjankannen suojus

Flemmina-tuunaus

Flemmina-tuunaus

Miten ihanaa onkaan istua teekupin ääreen ja tarkistaa päivän tekemiset ja ideat muistikirjasta. Tyhjillä sivuilla varustettu muistiinpanokirja on muuttunut uniikiksi ei vain sisältönsä, vaan myös kantensa vuoksi. Vanhasta lakanakankaasta valmistin yksilöllisen päällisen muistikirjalleni.

Ihailen menneitä sukupolvia, jotka kirjailivat kauniit lakanansa. Ajatella, miten heillä on ollut aikaa ja kärsivällisyyttä. Uusilla vintageideoilla hyvälaatuinen isoäidinaikainen lakanakangas sai arvokkaan jatkoelämän.