Ruususen uni

Kuvankäsittely on jotain sellaista, mitä olen ihallut monella blogin pitäjällä. Aivan normikuvista saadaan aikaiseksi taideteoksia erilaisilla käsittelyillä. Nyt lähden jatkossa kokeilemaan blogissani millaisia ihmeitä saan omista kuvistani aikaiseksi.

Kuvien käsittely on ollut toisaalta ihailun kohteena, mutta toisaalta se on tuntunut realistisen kuvan liialliselta muokkaamiselta. Jokseenkin taustalla on omat hämmentyneet muistot jo hamalta 1970-luvun loppupuolelta, jolloin valokuvaamossa valmiisiin rippikuviin kuvaajatäti lyijykynällä kävi retusoimassa mallin paremman näköiseksi. Se häiritsi minua suuresti ja koska sen vieläkin muistan, se häiritsee edelleen. Toinen paljon enemmän lähihistoriaan liittyvä muisto on omien lasten kuvien käsittely valokuvaamoissa digitaalitekniikan yleistyessä. Yhteen kuvaan kuvaajasetä jopa teki pojalleni puuttuvan etuhampaan, vaikka nimenomaan odotettavissa ollut hammas oli ylpeyden aihe.

Toisin sanoen kuvien retusointi on ollut minulle samassa kategoriassa kuin kauneusleikkaukset. Olen pitänyt niitä tarpeettomina ja luonnollisen kauneuden häivyttämisenä joksikin epätodelliseksi. Joten tässäpä nyt pyörrän sanani ja lähden digitaalin kuvamaailman mahdollisuuksien maailmaan ja herätän kuvani Ruususen unesta.

Valkovuokkojen valtakunta

Valkovuokot (Anemone nemorosa, syn. Anemonoides nemorosa) peittävät kauniiseen puhtaana hohtavaan mattoon kaikki lähitienoot nyt juuri parhaillaan.

Kaunista. Kun kasvillisuus luonnollisella tavalla saa vallata alaa ja kasvaa, on lopputulos upeaa ja jäljittelemätöntä. Ihmiskäsi yrittää tehdä omasta mielestään kauniita istutuksia  ja asetelmia, mutta kyllä minun silmääni eniten miellyttävät  nämä luonnon omat istutukset.

Valkovuokkoinen metsä merkitsee minulle hiljaista mietiskelypaikkaa. Kannon nokassa tai ihan varta vasten kannetussa puisessa penkissä voi istahtaa ja antaa ajatustensa levätä valkeana aaltoilevaa maisemaa katsellessa. Siitä syntyy samanlainen  vaikutus kuin aavalle merelle tuijottaessa. Rauhoittavaa ja rentouttavaa.

Kaunista ja levollista kevään jatkoa alkaneelle toukokuulle.

Follow my blog with Bloglovin

Helmihyasintit kutsumassa kevättä kotiin

Kesäaikaan siirryimme tänä viikonloppuna ja kohti kevättä olemme reippaasti kulkemassa kohta alkavan huhtikuun aikana. Halusin kovasti löytää kotiin pientä keväistä piristystä, vaikka etelässä ulos katsoessa silmä ei voi välttyä huomaamasta melko suuria lumikasoja. Kaipa ne siitä vappuun mennessä sulavat. Yritystä siihen suuntaan on ollut, kun vettä on satanut kiitettävästi välillä.

Tänään ostin ruokapöytään helmihyasintit aivan erityistä tarkoitusta varten. Helmililja eli helmihyasintti (Muscari armeniacum) on myrkyllinen, joten sen meidän Kuningatar jättänee omaan rauhaansa ja sillä tavalla sopiva pöydän koristeeksi. Muut perheessä eivät ole kiinnostuneet kukan syönnistä. Muistanette varmaan, että kissamme on heikkona kukkiin.

Päinvastoin meillä oli odotettavissa juhlava päivällinen. Vanhin poikani kotitaloudesta innostuneena tarjosi perheelle päivällisen ja halusin asettaa juhlalliseen pöytään kauniit keväiset kukat. Päivällisellä saimme syödä maittavan ja eksoottisen tacopiirakan (tacopaj) ja jälkiruoaksi nuori kokki valmisti suklaaraemuffinseja.

Toisaalta onkin hyvä, että rantakelit antavat vielä  tovin odottaa itseään, kun hetken tässä menee näitä päivän herkkujakin sulatellessa.

Mukavaa alkavaa viikkoa! 

Sininen hetki

Kaunis on talvinen värimaisema. Kauniina hohtavat hanget ja mystiset siniset hetket luovat oman pohjoisen eksotiikkansa. Upea skandinaavinen talvi.

Olen oppinut katselemaan suomalaisen maiseman väritystä vasta vajaa kymmenen vuotta sitten, kun silmiäni avaamaan tarvittiin australialaisen punaruskean aavikon reunamilla ikänsä kasvanut vaihto-oppilaamme. Puhuimme neljästä vuodenajasta ja hän näki visuaalisena ihmisenä meillä väritysten mukaan kaksi: valkoisen ja vihreän. =) Mielenkiintoinen ja opettavainen näkemys. Valkoinen onkin melko tuttu asia talvesta, mutta vihreän näkemystä piti miettiä hetken. Vihreys on niin joka paikasta työntyvä valtaväri keväästä kesän kautta hamaan syksyyn, että sille olin ainakin minä tullut jo immuuniksi. Tämän kansainvälisen elämänkoulun jälkeen avasin silmäni uudelleen suomalaisen luonnon värikauneudelle.

Sininen on kiehtova talviväri. Sinisestä hetkestä puhutaan talvisena valoilmiönä auringonlaskun aikaan, mutta yllä olevat kuvat olen ottanut varjoisasta paikasta iltapäivän auringossa.

"Talven sininen hetki koittaa, kun valo vähenee ja vie mennessään värit kirkkaimmasta alkaen. Auringon laskeuduttua maisemaa valaisee taivaankannesta sironnut valo, jossa vallitsevat siniset, lyhyet aallonpituudet. Taivaan sininen valo tekee myös lumeen lankeavista varjoista sinisiä."
(Yliopistolehti 20/1995)

Talvilomalla 2012

Loma. Miten ihanalta neljä kirjainta kuulostavatkaaan. Tänään tätä kirjoittaessani on loman parhain ilta eli kaikista ensimmäisin hengäyksen ilta, jolloin voi hölläillä. Välillä sitä on enemmän loman tarpeessa ja välillä ei. Nyt tuntuu, että 24/7 meno tuntuu joka solussa ja tarvitsen antaa itselleni aikaa ja huolenpitoa.

Olen kuulostellut, miten moninaisilla tavoilla ihmiset lomansa aikovat viettää. Melko moni karistaa lumet jaloistaan ja karauttaa pilvien ylitse muutaman tuhat kilometriä eteläisempään lämpöön. Melkein saman verran on suuntaamassa menopelinsä maitse tai ilmateitse pohjoisempaan kohti vieläkin lumisempia maisemia.

Itse lukeudun niihin, jotka nauttivat vaihdekoneistonsa vapaalle laittamisesta. Menoa ja meininkiä on arjen pyörityksessä sen verran, että pysähtymisen taktiikka tekee terää.

Minun lomakohteessani saa ammentaa skandinaaviseen  tapaan virikettä ja virkistystä luonnon hiljaisuudesta. Odotan jo, miten loma vaikuttaa hiljaisuudessa kypsyvään luovaan ajatteluun.

Ystävänpäivä 14.02.2012

Minun ystäväni on kuin villasukka,

joka talvella lämmittää
ja minun ystäväni on kuin niitynkukka,

joka saa minut hymyilemään.

^^^

Valentine Treasures

Valentine treasures are people who have often crossed your mind,
family, friends and others, too, who in your life have shined
the warmth of love or a spark of light that makes you remember them;
no matter how long since you’ve actually met,
each one is a luminous gem, who gleams and glows in your memory,
bringing special pleasures, and that’s why this Valentine comes to you:
You’re one of those sparkling treasures!



By Joanna Fuchs

Rakkaudesta nostalgiaan eli menneen ajan havinaan

Paukkupakkasten aikaan tänään lauantaiaamuna istuskelin ja mietin miten aktivoituisi ja uskaltautuisi arktiseen säähän. Aina vanhoista tavaroista kiinnostunut vanhin poikani heitti ilmoille ajatuksen lähteä paikallisten vanhan tavaran kauppojen ja antiikkiliikkeen kierrokselle. Ulkoilmassa seikkailu muuttuu hetkessä lämpimäksi, kun tietää pääsevänsä tutkimaan sisätiloihin yhtä sun toista kiehtovaa ja mielenkiintoista. Eipä minulle tarvinnut toista kertaa asiasta mainita, kun olin valmis tuumasta toimeen.

Muutamassa paikassa piipahdimme ja kummasti kaikkea silmiä hivelevän kauniita unohdettuja ihanuuksia oli löydettävissä. Yhdestä paikasta löysin perinteisesti vanhojen lakanakankaiden pitsejä. Tosin en ihan tykkää tästä uusimmasta suuntauksesta, että pitsit ja monogrammit leikataan vanhoista lakanakankaista erikseen...

Toisesta paikasta löysin aivan hurmaavan, pahvikantisen matkalaukun vuosisadan alusta. Matkalaukku tosin ei kovin näy kuvissani, koska toimii asetelman alustana. Olin ihan myyty, kun löysin sisältä musteella kauniilla käsialalla kirjoitetun naishenkilön nimikirjoituksen ja kotipaikan. Ennen taisi pelkkä nimi ja kotipaikka riittää kadonneen matkatavaran kotiuttamiseksi, jos niin sattui käymään. Samalla löysin ikivanhaa nahkakantista kirjallisuutta vielä vanhan ajan fontilla kirjoitettuna.

Vanhan nahkakantisen kirjan välissä oli kirjoittetuna paperin palanen kauniilla käsialalla. Kirja toi viestiä kaukaa 1850-luvulta. Uskomatonta ja miten kaunista käsialaa. Tuollaista kirjoitustaitoa voi vain ihailla ja  kaivata menneen ajan havinana.

Olin jo melkein poistumassa anttiikkiliikkeestä, kun jäin juttelemaan omistajan kanssa. Näin pienen pahvisten valokuvien kasan, jossa oli parisenkymmentä henkilökuvaa. Omistaja ei piitannut vanhoista valokuvista, joita joku hänen sukulaisensa oli keräillyt kansioittain. ;) Minä olin todella kiinnostunut. Oi, miten ihania. Saa nähdä, mitä näistä keksinkään.

Kuningattaren kanssa lumen ihmemaassa

Lumi saapui yön tunteina ja heitteli vielä hissukseen päivän aikana. Nyt lumi kattaa kauttaaltaan ympäröivän maiseman. Paljon ei satanut, mutta iloisesti valkoiseksi puuteroitu maisema valaisee päivää.  

Lähdin ulos kuvailemaan valkeata ihmettä ja sain seurakseni Kuningattaren. Willa Tammiston Kuningatar käyttäytyy jokseenkin samalla tavalla kuin koira eli viihtyy perheen parissa ja melkein aina löytyy samasta paikasta kuin talon äiti-ihminen. Nytkin oli siis luvassa yhteinen seikkailu lumen ihmemaahan.

Totesimme, että kuistillekin oli hidellyt hienokseltainen lumivaippa kuin se uinuisi talviunta herätäkseen jälleen auringon säteiden lämmetessä. Kalliot olivat saaneet oman valkean verhoilun ja maisema näytti sadunomaiselta verrattuna siihen mustana sateessa jököttäneeseen kallioon. Köynnöskuusamani yrittää sinnitellä uskossa lämpimämpiin aikoihin, vaikka lumivaippa saapui toppuuttelemaan kiirehtijää.

Lumen ihmemaassa tuntui ihanalta pukeutua talvisesti. Tähän saakka sateessa on oleellisinta ollut sateenvarjo ja kumisaappaat.

Tapaninpäivän sähköpaasto

Tapaninpäivä oli lapsuudessani päivä, jolloin lähdettiin sukulaisten luokse kyläilemään ja kyselemään joulun kuulumisia, maistelemaan jouluherkkuja ja katsomaan millaisia lahjoja toiset olivat saaneet. Aivan varhaislapsuudestani on muistikuva jopa kuuraisesta pakkasaamusta, kun istuin paksun vällyn alla ja matkasin hevoskyydissä kohti kirkkoa Tapaninpäivän perinteiden mukaan.

Tällaisia ajatuksia ja tarinoita minulla oli mahdollisuus kertoa tänään pitkien hiljaisten tuntien aikana Willa Tammistossa omalle nuorisolleni kuin menneet sukupolvet konsanaan ovat aikanaan tehneet. Tätä tiedonsiirtoa varten tarvittiin yli 13 tuntinen sähkökatkos, jolloin nuoriso ei ollut kytkettynä sähkövirtaan. Sähkökatkos nimenomaan oli niin totaalinen, että meillä ei toiminut nettiyhteydet 18 tuntiin ja kännykkäoperaattorini vaikuttaa sangen hiljaiselta 20 tunnin jälkeenkin tätä kirjoittaessani.

Tavoitteena oli lähteä kyläilemään mantereelle, mutta merenkäynti esti sen. Meillä oli hiljaista, kun kuuntelimme ulkoa meren pauhua, mikä kuulosti välillä kuin saarelle olisi syöksymässä juna mereltä. Meren pinta nousi, puita kaatui ja kaikenlaista tavaraa lenteli sinne sun tänne, jonkun talouden harava-antenni kaatui, lipputangot katkesivat kuin hammastikut - puhumattakaan isommista puista. Ihmisen pienuus ja haavoittuvuus luonnonvoimien kanssa mittelöinnissä tuli alleviivatusti esille.

Onneksi on puuhella, puilla lämmitettävät pesät, kaivot ja puucee modernien mukavuuksien ohella säästettynä. Myrskyn pauhun keskellä niillä oli lähes meditatiivinen vaikutus. Melkeinpä tekisi terää viettää sähköpaastoa sopivin väliajoin ilman myrskyn sysäystäkin, sillä niin tyhjentävä ja virkistävä kokemus se oli - ainakin äiti-ihmiselle.  

Käsityömatka Puolaan 2011

Humoristinen lisä kaupunkikuvassa. Siinä on tovi vierähtänyt virkatessa. Tuloksena ainutlaatuinen ja omaperäinen työ, mikä aukeneepi jokaiselle katsojalle eri tavalla.

Pääsiäismunia löytyy jokaiseen makuun - monilla eri tavoin tehtyinä ja toteutettuina.

Uskomattoman kauniita kansallispukuja! Katselin ihastuksissa ahkerien käsien tekemiä taidokkaita vaatteita kaikkine koristeluineen. Väriloisto maassa oli myös vertaansa vailla - niin menneen ajan vaatteissa kuin asumuksissa. Iloinen mieli syntyi värikylläisyydestä.

Valokuvasta sisustustaulu

Joskus itse otettu valokuva puhuttelee. Syynä voi olla kuvan kohde tai päivä, jolloin kuva on otettu tai muu merkittävä kuvaan liittyvä muisto.

~

Olen oikein innokas kuvaamaan. Vuosikaudet olen jaksanut tehdä valokuvakirjoja, joihin olen leikannut ja liimannut kaikenlaista mukaan jo kauan ennen kuin mistään skräppäämisestä on edes puhuttu. Kuvia on niin paljon, että niitä edelleen odottaa kirjoiksi koottavana pusseittain. Kenties joku kesäloma on aikaa tähän puuhasteluun.

~

Digikuvien aikana kuvia tulee entistä enemmän. Nyt teenkin suoraan valokuvakirjoja teemoittain. Toisaalta pyrin tekemään minulle merkityksellisemmistä kuvista vielä jotakin erityisempää. Mahdollisuudet ovat nykyään niin rajattomat.

~

Yhdestä digikuvasta päätin teettää taulun ja olen oikein tyytyväinen. Kuva muistuttaa aina siihen katsahtaessani kylmästä, talvisesta päivästä vuosipäivämatkalla naapurimaassa. Aivan fantastinen idea toteutettavaksi uudelleenkin. Ikimuistoinen päivä ikuistettuna.

Käsityömatka Tallinnaan

(tallinnalaisen suklaakahvilan vartija)

~

Pohjoinen talvi on kuvauksellinen.

Hyisessä talvisäässä matkustin eteläiseen naapurimaahamme

katsomaan heidän käsityöläisten ihania tuotteita.

~

Kaupat olivat täynnä toinen toistaan´

ihanampia käsitöitä.

Idearikas reissu

hyytävästä kylmyydestä huolimatta.
 

(Tallinnassa 2011)

~

Matkailu avartaa ~

myös käsityömatkailu.

Luminen talvi 2011

WINTER 2011

Helsingin talvi kuin muidenkin kaupungien talvi oli erittäin luminen.
Pääkaupungin keskustassa lumikasat olivat muodostuneet jo lumivuoriksi. 

Jääkupla kevättä ennakoimassa

Luonnon oma luomisvoima on mahtava. Ihmettelin, että mikä kumma kupla on tuolin päällä, kunnes huomasin katolta tippuvien vesipisaroiden muovanneen jääkuplan tuolin selkämyksen reunalle. Siis kevättää, kun räystäistä tippuu.

Ruusujen aikaan

 

Puutarhassa kuluu helposti koko päivä niin puuhastellessa kuin sitä ihaillessa. Nyt parhaillaan kaikki ihanat ruusut kukkivat vuoron perään. Olemme saaneet oman ruusupuutarhan 15 eri lajikkeen ruusut hyvään kasvuvauhtiin, jossa eri ruusut kukkivat vuorotellen.

~

Kokemuksen kautta olen saanut oppia huomaamaan, mitkä lajit viihtyvät ja kestävät tuulisissa, vähälumisissa ja jokseenkin kuivissa olosuhteissa. Samaan aikaan istutetuista ruusuista osa on kasvanut parin metrin korkuisiksi pensaiksi ja osa kärsien, kituen saavuttanut huomattavasti vaatimattoman koon.

~

Mutta siitä huolimatta kaikki yhtä ihania omalla tavallaan ja tuoksuhan on mitä hurmaavinta eri ruusujen kukkiessa.

Juhannusruusut juhannuksen aikaan

~

Rakas juhannusruusuni

kukkii juuri juhannuksena tänä vuonna!

~

~

Jopa kukkaansa voi kiintyä ja sitä voi ajatella tunteella.

~

Willa Tammiston juhannusruusulla on juuret omassa historiassani. Jo suureksi pensaaksi kasvanut juhannusruusu on tuotu lapsuudenkodistani, jossa lapsena tykkäsin hoitaa juuri tätä ruusua kotimme keittiön ikkunan alla.

~

Lapsuudenkotiini juhannusruusu oli tullut aikoinaan äidinäidiltä eli äitini lapsuudenkodista, jossa muistan valtavan ison juhannusruusun punamultaisen ison pohjalaistalon pihalta. Se on yksi ihana muistikuva lapsuuden kesistä.

~

Oma juhannusruusuni jatkaa kesämuistojen muistikuvia uusille sukupolville.

~ ~ ~

Hyvää juhannusta kaikille!

Iceland - Niceland kokemuksena

Matkalta Islannin ihmeelliseen maailmaan otetuja kuvia.
Eksoottinen kokemus kaikilla tavoin. Suosittelen tutustumaan.