Pimenevät syksyn illat

Elokuun tummenevien iltojen rapujuhlat juhlittuna. Foto: Willa Tammisto

 

...rapujuhlat juhlittuna. Foto: Willa Tammisto

On se mukavaa, että blogi elää omaa elämäänsä, vaikka oma osuuteni ei ole millään tavalla aktiivinen. On mukavaa, että uskollisesti lukijat käyvät kurkkaamassa tapahtuuko sivuillani mitään. Sellainen saa iloiselle mielelle ja saa olotilan, että ehkä kuitenkin jonkun sanasen kirjaan taas sivulle pienen hengähdystauon jälkeen ja päivittelen arjen kuulumisilla.

 

Viime viikonloppuna vietimme oikein mukavat rapukestit perinteisesti suomenruotsalaisen kaavan mukaan, kuten tapanamme on. Rapujuhlat on mukavaa ajoittaa samaan saariston Muinaistulien yöhön. Tänäkin vuonna sää oli suosiollinen. Lämmin elokuun yö tuuditteli meitä kohti syksyä. Vankka poijukohta meren maisemissa kohti tummenevaa taivasta ja talvisempaa tulevaa aikaa eli tuli vietettyä taas hyvin muistorikas juhla <3>

 

Odottavat ompelukset syksyn pimeneviin iltoihin. Foto: Willa Tammisto

Käsityömaailmassa en ole tehnyt mitään merkittävää, jotta siitä olisi ollut raportointiin ainesta. Ostin tosin lastenlapselle joggari- ja hupparikankaat, joista olisi tarkoitus ommella oloasu pikkuiselle loppusyksyyn. Vastaavasti neulominen on ollut jokseenkin jäissä, kun ranne on aika ajoin ilmaissut neuloosin olemassaolosta. Olen tarkoituksellisesti pitänyt taukoa, jotta en liikaa rasittaisi rannetta. Mutta kaiketi kohta puoleen neulomisen vauhti lisääntyy, kun syksy tummuu ja joulun odotus lähenee.  

 

Toivon teillekin mukavaa lämpimien ompelusten ja neulomisen syksyä sekä takkatulen loimua kera  läheisten ihmisten seuran. Nautitaan uudesta vuodenajasta värikylläisine lehtineen, marja- ja sienisatoineen. 

 



Letkajenkkaa omalla tanssilavalla

 

 

Saaristovillan puutarhaamme olemme hartaasti rakentaneet monen vuoden aikana istuinryhmille mukavaa paikkaa. Paikkaa, jossa voi isommallakin joukolla maan tasoa korkeammalla puuhastella, istua, ottaa aurinkoa tai syödä. 

 

Lavan rakentamisessa on ollut letkajenkkamaisia haasteita ja joskus on tuntunut, että se ei valmistu koskaan. Paikka on ihan mainio tontin auringon kannalta, mutta maasto on niin kaltevaa, että kun lavan halusi nousevan maan pinnalta korkeammalle parin askelman verran, niin toisessa päässä nousua on jo toista metriä.

Lava sai pian lempi- tai työnimen. Kaikkihan eivät "nähneet" minun päässäni valmiina olevia hienoja toimintoja ja istuinryhmäideoita, kun koko komeus oli vasta pelkkää lautojen juoksumetriä. Leikkisästi lavaa alettiin kutsumaan tanssilavaksi ja mikä ettei se sellaisenakin voisi toimia.

 

Tanssilavan rakentamisen monenlaiset mutkat luulin voitetun viime kesänä.  Kuvittelin tuulettavani ja nostavani lipun salkoon, sen valmistumisen kunniaksi. Se olikin liian aikaista ja turhanpäiväistä riehuntaa, sillä edelleen tanssilava tahtoi haastaa minut letkajenkkaan. Olin nimittäin viime kesänä ostanut komean kesäkatoksen, enkä viitsi edes mainita montako euroa siihen upposi... Katos oli komea ja olin ehkä ylpeäkin sen kokoamisesta lavan keskipisteeksi. Mutta sanonnan mukaan - ylpeys ja niin edelleen - osoittautui täydeksi todeksi. Saariston syyssateet veivät viistoon tangoon koko katoksen elo-syyskuun vaihteessa. Myrskytuuli veti parastaan sillä seurauksella, että komean linnakkeeni rakenteet katkesivat kuin hammastikut pieniksi päreiksi. Siinä sitä huuli väristen saareen saavuttuani katselin luonnonvoimien tuhoja ja ihmettelin koko komeuden hajoamista viimeisiinkiin pieniin palasiin ja komean katoksen muuttumista repaleiseksi rievuksi. Kestävintä osaa olivat katoksen verhokankaat! Värisevin käsin haalin ne kokoon ja ajattelin, josko niille jotakin käyttöä tulevaisuudessa löytyisi. Kalliit olivat tuulen tangon seuraukset.

 

En tiedä mihin ja minkä maan olosuhteisiin kyseinen katos oli tehty... Sesongin jälkeen huomasin, että katokseen liittyen oli ilmestynyt huomautuksia, ettei kestä kovempia sateita tai tuulta. Tänä keväänä tuota viime vuonna niin suosittua katosta ei kaupasta enää löytynytkään...

 

Joten otimme sitten uudet letkajenkka-askeleet tähän kesään. Mieheni sai idean tehdä ihan omanlaisen rakennelman uusiksi tukipylväiksi tanssilavan katokselle. Poikani kokosi pergolaranteista tukipylväiksi tulevat rakennelmat. Käsittelin ne saariston henkeen saaristonharmaalla puunsuojalla. Seuraava tahti nyt lieneekin, että rakennelmat tulevat lujasti kiinnitetyksi lavaan, ettei seuraavien syyssateiden tangot tee uudempaa tuhoa. Niin ja ne jäljellejääneet kankaat värjään uudelleen tähän lavarakennelmaan sopivan värisiksi ja ompelen niistä "purjeet". 

Kuvapäivitystä tanssilavan tarinasta sitten uudelleen, kun olen purjeita uudelleen nostamassa "tuuletukseen" ja olen muilta meneillään olevilta projekteilta valmiina. Muutakin maalaamista kun on saariston sään pieksemissä puurakennelmissa ollut tänä kesänä litroittain.
 

 

 

 

Kotimaan kesäreissuilla nro 2 löytyi Lahdesta uusia lankoja alekoreista.
 Ajoimme 1000km + 1200km ja molemmilla matkoilla syntyivät yhdet uudet sukat.

 



Isonkyrön Villavintistä löysin raikkaita uusia lankoja kotimaan matkalta nro 1.



Toukokuun tonttu-ufot

 

Ajattelin päivittää viileän kevään kunniaksi villasukkapostia. Olen muutamina iltoina istunut ja neulonut mökkisukkia. Saaristossa, kun se kesäkin lämpenee vasta juhannukselta. Kunnon saaristolainen heittää villapaitansakin vasta juhannuksen jälkeen talvisäilöön.

 

Langan loput on tullut hyvin hyödynnetyksi ja olen antanut mallien syntyä pelkästä ajatuksen virrasta, paitsi yksissä villasukissa on tonttu-ukot. Nämä valokuvan etummaiset tonttu-ukkosukat päätin neuloa soveltaen tyttären ystävättären villasukista poimittua mallia. Erotuksena on, että ystävättären villasukissa lapaosa oli suurimmaksi osaksi vaaleanharmaa. Kuviot sain hyvin poimittua ihan pelkän valokuvan perusteella.

 

Hurjan lankapyörityksen jälkeen olin lopputulokseen tyytyväinen. Kirjosukkien lankojen pyörittäminen kun kysyy minulta tavallista enemmän kärsivällisyyttä ja laskemista. Iloisena villasukkien valmistumisesta esittelin niitä tyttärelleni. Hiukan oli hiljaista. Tytär katsoi sukkia ja varovaisesti ilmoitti näkevänsä tontuissa ufomaisia piirteitä... Siis oli neulonut TONTTU-UFOT!

 

Olin niin intoa täynnä ja sokeasti katsonut vain valokuvaa ja mielestäni laskenut laskemistani jokaisen silmukan oikein ja pyrkinyt toistamaan ne täydellisesti omissa villasukissani. Valokuvassa tontut näyttävät ihan aidoilta tonttu-ukoilta. Joten mikäs meni pieleen minun tekemien villasukkien silmien sijoittelussa?

 

Täytyy myöntää, että uudemman kerran ystävättären villasukkia suurentaessa, huomasin tonttu-ukkojen silmien olevan samoissa kohdissa, mutta ne olivatkin päälle neulotut  ja huomattavasti omien tonttu-ufojeni silmukkasilmiä pienemmät! Joten siinäpä vinkki sinulle, joka ajattelit kokeilla tonttu-ukkosukkien neulomista. Tai kenties haluatkin kokeilla neuloa aidot Willa Tammiston tonttu-ufot =D

Punanutusta joulumieltä

Monella meistä iskee joulun alla joulusiivousvimma. Olen koettanut taistella tänäkin vuonna ajatusta vastaan. Olen perustellut itselleni, että eihän sitä kukaan jouluvieras joulua komerossa vietä tai ettei joulumieli sieltä kaapista joulupukin pussiin löydy.

 

Toissa päivänä yllätin itseni vaatekomerosta. Laittelin yhtä ja toista paikoilleen. Oli minulla toinenkin taka-ajatus, että muistikuvieni sopukoissa oli näky joulunpunaisesta langasta. Edelleen minulla on ollut Lontoon matkan jälkeen visio isosta joulusukasta tai -kengästä. Ajattelin tehdä sen yhdistäen neulomista ja ompelua. Aikani komerossa pengottuani ja järjesteltyäni tyytyväisenä, vastaan tuli mielenkiintoinen pussukka. Läpinäkyvä pussi sai hihkahduksen aikaan, koska luulin löytäneeni joulunpunaisen lankakätköni. Pussin sisältö oli kyllä sangen jouluinen, mutta toisella tapaa.

 

Aloitin kymmenen vuotta sitten tekemään jouluista punanuttu-juhlapuseroani. Se jäi vähän vaiheeseen, muistan kyllä syynkin, mutta sen erittely jääköön tällä kertaa. Etukappaleen olin tehnyt valmiiksi koristeluita myöten ja takakappalekin oli jokseenkin valmis. Niinpä niin. Eikä aikaakaan, kun joulupukille siivoaminen oli sivuseikka - ihan tarpeetonta se oli alun alkaenkin. Mieleni valtasi vain visio valmiista punanutusta, joten käsityöfanaatikona sormet syyhyten tämä kymmenvuotisprojekti piti heti yhdeltä istumalta saada päätökseen.

 

Pörröisestä punanuttu-paidasta tuli hauska, vaikka ei ihan tämän talven lankojen pintamuotiin kuulukaan. Samaista lankaa en ainakaan ole nähnyt nykymarkkinoilla myytävän. Minun retro-vintage-maailmaani se on passeli. Mielestäni se henkii joulun odotusta ja sopii oikein hyvin pikkujoulun kynnykselle.

 

Iloista joulumieltä ja pikkujoulua!

Syysneuloosi

 

 

Syksyinen tervehdys. Sadonkorjuu on suoritettuna, joten nyt ollaan jo uuden terminologian äärellä. Opin kuluneella viikolla sosiaalisesta mediasta uuden hyvin kuvaavan sanan - neuloosi. Aivan,  välillä tuppaa todellakin neulominen menemään neuloosin puolelle. Mutta niin hauskaa ja terapeuttista se on, ettei ole mielestäni sukuakaan neuroosille.

 

Neulottuna on uskomaton määrä sukkia joulupukin pakettiin. Kuvia en halua laittaa, että jää aattoiltaan yllätystä; jos vaikka joku lahjojen saajista sattuisi täällä piipahtamaan. Tämän joulun sukkiin olen neulonut jokaisen käyttäjän persoonaa mukaan eli sukissa on mukana ajatusta kiinnostusten kohteista, harrastuksista ja käyttäjän omasta värimaailmasta.

 

Pampulalangasta olen myös neulomassa sohvalle torkkupeittoa. Laittelen kuvan, kun saan sen valmiiksi. Pitkään mietin mitä siitä langasta olisi kiva tehdä, kun koko ajan lanka tuntui liian hötöiseltä tai en saanut kiinni mistään hyvästä mallista. Kunnes ymmärsin neuloa mahdollisimman pienillä puikoilla. Nyt torkkupeitosta syntyy oikein tiiviin ja pehmoisen näköinen. Lankaa tosin uppoaa melkoisesti, jos edes varpaat peittävän peiton haluaa.

 

Olen minä vauvanpeittoakin neulonut sinisellä ja punaisella reunustettuna. Vaaleansinisiä pikkuruisia sukkia, syysmyssyn ja -tumput pikkuihmisen kätösille. Minusta tuli aivan hiljattain ensimmäisen kerran mummu, joten neoloosihan siitä syntyy vähemmälläkin.

 

Kiitos visiitistänne. Nyt lähden isomman kellon ääreen tarkistamaan maailman menoa ja katselemaan millaisia neulooseja saarivaltakunnassa on vallalla. Ties vaikka mitä kivaa  sieltä löytyy! Palataan asiaan. 

Isoäidin neliöt

Isoäidin neliö - Mormorsruta - Granny square

Olen veivannut viime kuukausina todella monet villasukat. Kun vauhtiin olen päässyt, niin työn vaihtaminen joksikin muuksi välillä, on tietty oma juttunsa. Kun nyt olen todellakin saanut perheelle ja ystäville lahjoiksi laitettua kahdetkymmenet sukat, jäi vaihde päälle vielä joulun jälkeenkin. Kun tohinoissani olin päräytämässä jo kolmansia villasukkia - sain perheen sisältä vinkkauksen, että vois sitä kenties välillä jotakin muutakin tehdä. Totta. 

Tänään vähän isommassa kirkonkylässä pyörähdettyämme perheen voimalla, sain jälleen pienen sysäyksen lankahyllyjen suuntaan. Sitten se tuli jostakin sielun sopukoista ajatus isoäidin neliöistä. Joulupukki tosin oli muistanut minua kahdella käsityökirjalla ja toisessa niistä oli mukavasti kuvauksessa sisutuksen lomaan laitettu virkattu peitto isoäidin neliöistä. Se oli kutkuttava juttu - ja tiedätte varmaan, että hetken kuluttua on tuumasta toimeen ryhdyttävä.

Tänään kotiin saavuttuani käperryin lempinojatuoliini. Hartaudenomaisesti kerin lankavyyhdit palloiksi kuin jo aikanaan oma isoäitini oli opettanut. Illan hiljaisuudessa ja takkatulen loimussa aloin virkata sitä ensimmäistä prototyyppiä omalle kantrihenkiselle peitolleni. Aika näyttää millainen peitto neliöistäni syntyy.

Iloisilla sukkasilla päiväkotiin!

Yö hiipii sukkasillaanvarpahillaan
kukkien luona nurmikolla
ja yli nurmikon
ja itkee rannalla kaislikossa.
kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.

Ja siili kyynelehtii
minkä ehtii
tunteissansa kuutamolla
- on hetki kuutamon -
ja istuu rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.

Kuu kulkee kultaisena
punaisena
ruusun lailla huumaavana
ja pienen karkelon
tanssii rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.

Kuu tanssii pyöreänä
yönä tänä
kukkien luona nurmikolla,
se on niin vallaton
ja nauraa rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu siilin rakkain on.

Kirsi Kunnas

Prisessojen sukat

Päivänä muutamana taaksepäin alkoi syysfiilis. Lämpötilan puolesta se ei sitä ole, sillä edelleen pysyttelemme noin 70% ilmankosteudessa ja lämpötila näyttää jumiutuneen mittarissa +27C kohdustoille. Syyssfiilis on jotain muuta.
 

Aloin neuloa sukkia syksyä varten, suunnitelen syksyn ohjelmaa ja samalla sytyttelen pimenevään iltaan kynttilöitä. Ilmeisesti tämä tapahtuu huomaamatta, kun illat pimenevät eri tahtiin kuin mitä oli vielä pari viikkoa sitten.
 

Päräyttelin muutamat sukat isoille ja pienemmille jaloille. Kaikki langanloput tulevat hyvään hyötykäyttöön uusissa sukissa.
 

Sitten käväisin kaupungilla ja vaikka matkan aihe oli ihan jotakin muuta niin tulihan sitä käsityöliikkeessä käytyä. Tarjouksessa oli ihania lankoja. Ostin syksyksi tilatun harmaan hartiahuivin langat ja samalla prinsessaista lankaa pari kerää. Niistä on jo syntymässä pikkuiset prinsessasukat ystävättäreni tyttären tyttärille piristykseksi alkavaan päiväkotisyksyyn.

Saariston lämmössä

Uskomattoman kauniit sudenkorennot ovat pitäneet taitolentonäytöksiään puutarhassamme. Poikani kiikutti yhden uupuneen lentäjän näytille ja tutkailimme hyönteiskirjan kanssa sudenkorentoa. Lajeja ja niiden alalajeja on paljon jopa Suomessa. Päädyimme kuitenkin siihen, että yksilö kuuluu ukonkorentoihin ja melko suurella varmuudella on kirjoukonkorento. Väritys näyttää täsmäävän, mutta kovin ovat kaikki samansorttisia, joten ammattilaishyönteistutkija täytyy olla, että osaa sanoa 100% varmuudella.

On kuuma päivä. Meidän miehet kuitenkin pitivät sopimuksestaan kiinni ja lähtivät merelle omalle ukkojen retkelle. Kenties miehillä on viileämpää merituulessa kuin minulla kotihengettärenä rannalla. Sää on painostavan kostea eli kosteusmittari näyttää ilmankosteudeksi 75%. Umpikuistilla auringon paahteessa mittarissa on uskomattomat lukemat eli 49 astetta ja varjossakin on 29 astetta. Sisällä jopa lämpö on ulkoilmaa viileämpi 25 asteella. =)

On harvinaista istua hiljaisuudessa avokuistilla ja kuunnella puiden suhinaa. Sylissä sekalainen kasa kaikenlaisia langanloppuja ja lankakeriä, joista poimin yhteensopivia värejä syksyisiin sukkiin. Mieli lepää kesän lämmössä, vaikka kädet viuhivat jo syksyiset ajatukset mielessä.

Merinovillaiset sukat ja kauluri

Löysin aivan ihanaa lankaa. Se luisuu kuin unelma puikoilla ja neulominen on silkkaa iloa. Italiassa valmistetun Primaveran Teetee-lanka sisältää 75% merinovillaa ja 25% silkkiä. Yksityiskohdiksi neuloin brittiläisellä hapsulangalla muutaman piristysruiskeen työhön. Valkoisessa Coats Aran-langassa on 74% polyamidia, 13% akryylia ja 13% puuvillaa. Aikuisen rentoon kauluriin kului kolme 50g kerää merinovillaista lankaa ja noin 25g hapsulankaa.

¤¤¤¤¤ ¤¤¤¤¤ ¤¤¤¤¤

Neuloin pyöröpuikoilla kevääseen muodikkaan merihenkisen kaulurin merelliseltä viimalta suojaamaan. Kaulurin on kätevä laittaa kaulaansa ja se toimii hauskana asusteena. Farkkuvärinen kauluri käy niin farkkuihin kuin juhlavampaankin poplariin yhdistettynä.
 

Uskomattoman ihanat sukat. Eivät hiosta ja tuntuvat jalassa kuin toiselta iholta. Näistä sukista kilpaillaan. Primaveran Teetee-lankaa kului kaksi 50g kerää 37-numeroisiin sukkiin.

Keväiset mökkisukat

Iloisia mökkisukkia alkukesän, kesän ja syksyn mökkivieraille syntyy iltasella telkkaria katsellessa tai automatkoilla. Hauskat ja herkulliset värit. Pehmoiset.

Mökkisukat

Keväällä käyn vaatevaraston läpi perinteiden mukaan. Osa menee jatkokäyttöön ystävien lapsille tai hyväntekeväisyyteen. Osasta pystyn ottamaan materiaalia käyttöön käsitöihini. Osasta täytyy luopua kokonaan.

Samalla tavalla tulee tarkistettua myös talven aikana kulutetut lukuisat villasukat. Ne ovat olleet tänä talvena tuikitarpeelliset paukkupakkasten aikana. Isossa perheessä villasukkiakin on monet. Keväällä saan vuosittain huomata, että monissa on kova kulutus tuonut reikiä ja parsittavia riittää. Yhtä kaikki joka kevät on todettava, että parittomien villasukkien määrä on jokseenkin vakio ilmiö. En tiedä mihin ne kulkeutuvat tai häviävät.

Perjantaisella kauppareissullani löysin ihanan keväisiä Nalle-lankoja kirjosukkiin. Herkulliset värit ja vyötteessä lukenut teksti langan sisältämästä aloeverasta ja jojobasta saivat minut innostuneeksi. Niinpä jo automatkalla Willa Tammistoon pyöräytin sukkapuikot vauhtiin ja aloitin neulomaan kirjosukat Nalle kukkakedon sinikello-langasta. Nämä uudet ja lämpimät sukat aion asettaa vieraille tarkoitettuun koriin toivottamaan tervetulleeksi tepsuttelemaan Willa Tammistoon.

Virkaten, neuloen ja ommellen

Varmasti moni tunnistaa himoneulojan ja / tai himovirkkaajan ja / tai himo-ompelijan, jolla on komeron kätköissä pussukoita ja nyssyköitä täynnä valmiita tai puolivalmiita käsitöitä. Ideat pursuavat hiirenkorville selatuista muistivihoista ja käsityöpäiväkirjoista. Mieli askartelee jo uusissa projekteissa ennen kuin edellisen on saanut valmiiksi. Monta työtä saattaa olla meneillään yhtä aikaa. Ompelukoneen äärellä on aina jotakin valmistumassa. Sohvan vieressä puikot törröttävät tyynyjen seasta iloisen kirjavien lankakerien joukosta. Makuuhuonekin on saanut osansa, sillä se toimii muutaman virkkaustyön virkkauspisteenä.
 

Onneksi ei kaikkea tarvitse sulloa ja piilotella omien kaappien syövereihin. On ilo tehdä tilaajan näköisiä käsitöitä ja näin ollen voin iloisena levittää käsintehtyjä lämpöisiä ajatuksia vastaanottajille.
 

Mutta ymmärrystä vaatii tämä puoliammattilaisuus.