Tapetoitu lipasto

Suomeen oli alkanut 1990-luvun alkupuolella tulla huonekaluliikkeisiin virolaisten käsityönään tekemiä huonekaluja. Kaksikymmentä vuotta sitten perheen arkea helpottamaan hankittiin ensin yksi lakattu mäntylipasto ja pari vuoden kuluttua tuli ostettua toinen samanlainen lipasto petsattuna. 

Halusin arkieteiseemme kestävän ja pitkäikäisen lipaston, jossa kaikki olisi näppärästi käsillä. Lipastossa piti olla jokaiselle oma laatikkonsa, minne omat myssyt ja vantut voi laittaa ja mistä ne sitten myös löytäisi. Ihastuin virolaiseen mäntylipastoon. Se on kursailematon ja siinä on komeasti sormiliitoksilla rakennetut laatikot yms. pientä minulle tärkeää yksityiskohtaa. Suurimpana vaikuttimena ostopäätökseeni oli laadukas käsityö, sillä en halunnut huonekalua, mikä on tee-se-itse-koottava ja yhtä nopeasti tee-se-itse-hajoava. 

Lipastot ovat ajan saatossa nähneet lasten kasvun eri kotiemme eri huoneissa. Toisen lipaston maalasin jo jokin vuosi sitten valkoiseksi ja se toimii edelleen entisessä vaatesäilytyksen virassaan kotona asuvien nuorten makuuhuoneessa. Kuvan lipasto koki toisenlaisen tuunauksen vanhempien lasten jo muutettua kotoa. Muuttojen myötä vaatteitakin muutti maailmalle säkkikaupalla, joten kaappitilaa vapautui uusiin toimintoihin. 

Kuvan lipasto oli alunperin lakattuna ostettu. Työstin lipaston roosaan sävytetyllä valkoisella. Kokonaan valkoiseksi en halunnut sitä maalata, vaan ajattelin tehostaa sen uutta tehtävää tapetilla. Vaaleanharmaa kuvioitu tapettirulla on sama tapetti, mitä käytin aikoinaan harmaaseen klaffilipastooni. Paperitapetista oli sopivasti jäljellä oikeat määrät tätä lipastoa varten. Tapetin kiinnittäminen onnistui yrityksen ja erehdyksen kautta. Kestävyyttäkin olen testannut jo vuoden verran. Ajattelin tarkastella ajan kanssa tuunaukseni kestävyyttä. Itselläni oli omat epäilyt sen onnistumisesta toimia oikeasti tapatoituna käyttöesineenä. Vuosi on kulunut ja tapetti on kestänyt. Uusi tehtävä on toimia varastona mökin muorin käsityötarvikkeille.

Sisustukseen tunnelmaa teksteillä

Aikaisemmin kirjoitin tekstejä ja kuvia sabluunoiden avulla seinille ja huonekaluihin. Nyt olen löytänyt siistin ja näppärän tavan käyttää sisustustarroja teksteillä. Muutama tyyliin kuuluva sana tai siteeraus luovat tunnelman tilaan. Talossa käyvät vieraatkin noteeraavat sanat. Monen mielestä ne ovat piste sisustuksessa tai juuri se mikä luo tilasta tai huonekalusta ainutlaatuisen ja omistajansa näköisen että oloisen. 

 

 

Tämän lipaston kunnostin viime kesänä. Lipasto on ehtaa 1950-lukua ja alkuperäisessä asussaan se oli lakattu. Jossain vaiheessa 1990-luvun alussa hioin ja lakkasin sitä, mutta ahkerassa käytössä televisiotasona ja lastehuoneen vaatekaappina lakka oli kulunut ja hilseilevä.

Hioin ja maalasin lipaston valkeaksi ja se pääsi uuteen tehtäväänsä paremmaksi lipastoksi salin puolelle. Lipaston päällä säilytän rakkaita kuvia ja sisällä vastaavasti muita tärkeitä kuvamuistoja albumeissa. 
 

Viimeistelyä tein sisustustekstillä. Kaunis harmaa teksti sopusuhtaisella fontilla on kuin olisi aina kuulunut lipaston henkeen. Varmasti 1950-luvulla lipaston ostanut edesmennyt sukulaiseni olisi iloinen, jos tietäisi sen uudesta tehtävästä.

Sisustussydämiä vanhoista lastenvaatteista

Lastenhuoneessa maalasin ajan henkeen valkoiseksi vanhan, petsatun kaappilipaston. Se ei ole antiikkinen, vaan ainoastaan uusvanhan tyylinen. Se on oikein hyvin tehty - sormiliitoksilla. Lipasto taisi olla ensimmäisen aallon huonekaluja, mitä 1990-luvulla Suomeen saapui Virosta. Vajaa kaksikymppinen lipasto näyttää maalattuna ja intialaisilla vetimillä iäkkäämmältä.
 

Kaappien kätköistä olen poistanut pieneksi jääneitä lastenvaatteita. Kaikkia en ole raaskinut heittää pois. Olen poiminut talteen mm. pikkuisen fleece-paidan. Muistan vielä kuinka sitä tehdessä vanhin poikani halusi kokeilla itsekin ompelukonetta ja ajaa hurautti pienen ompeluksen. Muistoja, jotka haluan vielä jollain tapaa säästää elämään tarinana eteenpäin.
 

Lipaston oveen valmistin tuosta fleece-kankaasta vanhan farkkukankaan kera pikkuiset sisustustyynyt. Näin tarina jatkuu.

Vanhasta lipastosta kuusikymppinen kaunotar

Paljon elämää nähnyt 1950-luvun täyspuinen lipasto joutui tänä kesänä täydelliseen muutokseen. Olin sen lähes 20 vuotta sitten hionut vanhasta lakasta, mutta nyt sekin lakkakerros oli kulunut melkein kokonaan tason päältä pois. Ostin kulutusta kestävää kalustemaalia ja ihanan romanttista tapettia sisäosien vuoraamiseen.

Vanhan maalipinnan poistaminen ei ollut kevyttä puuhaa, kun en tehnyt sitä tällä kertaa koneellisesti, vaan ihan vain hiomapaperilla ja ruista ranteessa. Aikaa meni, jotta lopputulos oli minulle tyydyttävä.
 

Vanhat vetimet olivat nostalgiset ja halusin säilyttää ne. Lipasto pääsi Willa Tammistossa oikeuksiinsa uudistuksensa jälkeen ja oikeastaan pienellä vaivalla siitä tuli oikein juhlallisen kaunis kuusikymppinen kaunotar.
 

Valkoinen väri on hiukan sävytetty roosaan, joten sen valkeudessa on lempeä ote. Vuosien saatossa olleet tehtävät televisiotasona kuin akvaariohyllynä ovat kaukaista historiaa. Tyylikkäänä kaunottarena se jatkaa kohti uusia haasteita seuraaviin vuosikymmeniin.

Kasvojen kohotusta vanhalle lipastolle

Tapetointi on ollut jo 20 vuoden ajan säännöllisen epäsäännöllinen harrastus. - Muistan kyllä ensimmäisen kerran. Tapetoimme silloin mieheni kanssa kumpikin elämämme ensimmäistä kertaa. Anopin piti meitä auttaa vanhana osaajana, mutta jostain syystä tapetointi jäi meille. Lopputulos ei ollut kovin kaunis olohuoneessamme. ;o/ Onneksi harjoitus tekee mestarin tai ainakin osaajan ;o)

Tapetointia on sen jälkeen riittänyt. Jos ei ole ollut aika vaihtaa seinien tapetteja, olen tapetoinut jotakin muuta. - Kirjojen kansia, säilytyslaatikoita, rasioita jne. Mielikuvitus vain on ollut rajana.

Tapetointivuorossa on vuodelta 1903 oleva Thyran kirjoituslipasto ja sen 1960-luvulla muovikalvolla peitetyt laatikot. ~ Kuningatar-kissani on valmiina apujoukoissa. Hän ehti jo jättää puumerkkinsä tapettiin.

Willa Tammiston kysely ARVAA OIKEIN I - harmaa lipasto

ARVAA OIKEIN I kilpailu koski lipastoni uutta väriä.

Kaikkien yllätykseksi lipastosta tuli vaaleanharmaa!

Kilpailun päätösajankohta Suomen aikaa oli tänään klo 21.00. Sivupalkki ilmoittaa vielä tunteja olevan jäljellä - minusta riippumattomista syistä se laskee Yhdysvaltojen mukaan, vaikka asetuksissa on 31.03.2010 klo 21.00.

Joten ilmoitan jo arvotun voittajan 20 kisaan osallistujan kesken.

Oikeita vastauksia HARMAAlle värille tuli 3/20 eli 15 %.

Kaikkien vastanneiden kesken suoritetussa arvonnassa onnettarena toimi nuorin tyttäreni ja onnellinen voittaja on

Piia S.

YLLÄTYSPALKINTO

on yksi vapaavalintainen

uniikkikortti webstoresta.

Voittaja saa valita mieleisensä kortin webstoresta ja ilmoittaa valintansa sekä yhteistietonsa minulle sähköpostiin! ~ Kiitos kaikille innokkaille arvaajille!

Willa Tammiston kysely ARVAA OIKEIN I

Meille perintönä kotiutui viime vuonna kulahtanut, lakattu 1950-luvun pikkuinen lipasto. Olen sitä katsellut vuoden päivät ja miettinyt pitäisikö sille tehdä jotakin. Joten päätin maalata sen ja vaihtaa vetimet.

Vetimiä en olisi vaihtanut, mutta maalauspuuhan aikana paljastui, ettei vanhojen irrottaminen ollut kovin helppo homma - ainakaan kotikunnostajalle. Ne oli pujotettu kunnolla siivekkeillä laatikon reiästä läpi ja lyöty nauloilla kiinni laatikon sisäpuolelle. Irroittamani vetimet eivät enää näyttäneet kauniilta.

Järjestän teille kyselyn (katso oikea palsta sivussa):

Minkä väriseksi maalasin lipaston?

Kyselyyn voi osallistua napsauttamalla arvaamaasi väriä. Aikaa vastaamiseen on 31.03.2010 klo 21.00 saakka! YLLÄTYSPALKINTO arvotaan.