23.5.2013

Toukokuun tonttu-ufot


 
Ajattelin päivittää viileän kevään kunniaksi villasukkapostia. Olen muutamina iltoina istunut ja neulonut mökkisukkia. Saaristossa, kun se kesäkin lämpenee vasta juhannukselta. Kunnon saaristolainen heittää villapaitansakin vasta juhannuksen jälkeen talvisäilöön.
 
Langan loput on tullut hyvin hyödynnetyksi ja olen antanut mallien syntyä pelkästä ajatuksen virrasta, paitsi yksissä villasukissa on tonttu-ukot. Nämä valokuvan etummaiset tonttu-ukkosukat päätin neuloa soveltaen tyttären ystävättären villasukista poimittua mallia. Erotuksena on, että ystävättären villasukissa lapaosa oli suurimmaksi osaksi vaaleanharmaa. Kuviot sain hyvin poimittua ihan pelkän valokuvan perusteella.
 
Hurjan lankapyörityksen jälkeen olin lopputulokseen tyytyväinen. Kirjosukkien lankojen pyörittäminen kun kysyy minulta tavallista enemmän kärsivällisyyttä ja laskemista. Iloisena villasukkien valmistumisesta esittelin niitä tyttärelleni. Hiukan oli hiljaista. Tytär katsoi sukkia ja varovaisesti ilmoitti näkevänsä tontuissa ufomaisia piirteitä... Siis oli neulonut TONTTU-UFOT!
 
Olin niin intoa täynnä ja sokeasti katsonut vain valokuvaa ja mielestäni laskenut laskemistani jokaisen silmukan oikein ja pyrkinyt toistamaan ne täydellisesti omissa villasukissani. Valokuvassa tontut näyttävät ihan aidoilta tonttu-ukoilta. Joten mikäs meni pieleen minun tekemien villasukkien silmien sijoittelussa?
 
Täytyy myöntää, että uudemman kerran ystävättären villasukkia suurentaessa, huomasin tonttu-ukkojen silmien olevan samoissa kohdissa, mutta ne olivatkin päälle neulotut  ja huomattavasti omien tonttu-ufojeni silmukkasilmiä pienemmät! Joten siinäpä vinkki sinulle, joka ajattelit kokeilla tonttu-ukkosukkien neulomista. Tai kenties haluatkin kokeilla neuloa aidot Willa Tammiston tonttu-ufot =D

20.5.2013

Twitterin haisulit

Haisuli photo: cdon.com

Haisuli pääsee haisuilemaan päivän teemaksi. Nettimaailma on avartavaa ja antoisaa, mutta sillä on nämä haisulimaiset puolensa. 

Jokin aika sitten blogikommentteihin sain laittaa tiukimmat rajoitukset virtuaalimaailman haisuleiden kömpiessä tuhraamaan kommenttiosastoja viruksia täynnä olevilla robottikommenteillaan. Nyt on uusien asetusten myötä siltä osin ollut rauhallista.

Blogin ylläpidossa olen kuitenkin kiinnittänyt huomiota runsaaseen liikenteeseen karttapallon itäisestä suunnasta - ilman, että fyysistä käyntimerkintää on blogin kartoille jäänyt. Tänä aamuna huomasin blogin Twitter-tilin lähetelleen aamuyöllä nimissäni kaikille seuraajille, mitä kummallisempia linkkejä.
 
Pyysin seuraajiltani Twitterissä ja nyt täällä Bloggerissa, että älkää avatko näitä viestejä, sillä muuten saatte viruksia ja vakoiluohjelmia koneisiinne. Twitterin ylläpidostakin herättiin tähän nyt iltapäivästä, että joku muu taho oli vallannut Willa Tammiston tilin ja käytti sitä nimissäni. Hohhoijaa. Menee vähän niinkuin maku tästä twiittailusta. Katsotaan onko tällä Twitter-maailmalla minun osaltani kuinka pitkään mielenkiintoa. On ollut muitakin erittelemättömiä ongelmia lyhyen twiittailun taipaleella. 

Joten, jos sait Twitterissä Willa Tammistolta englanniksi yksityispostia linkkiehdotuksineen - ÄLÄ AVAA
 
HUOM! Nyt näyttäisi siltä, että Twitterin ylläpito on poistanut virusviestit. Toivottavasti ne poistuivat kaikilta. (20.05.2013 klo 17.24)

17.5.2013

Juhlava viikonloppu




Nuoruudessani oli tapana käyttää sanontaa "rippikoulun käynyt ja rokotettu" jonkilaisen aikuisuuden kynnyksen yli astumisena. Minusta tuntuu, ettei rippikoulun käyneillä tänä päivänä ole enää samanlaista statusta.  Perinteiden jatkumona ja yhtenä siirtymäriittinä kohti aikuisuutta se kuitenkin on vieläkin yksi niistä herkimmistä juhlista ja juhlahetkistä elämän kaaressa.

Tulevana viikonloppuna oma nuorukaiseni pukeutuu ensi kerran tummaan pukuun ja astuu vanhimpien siskojen ja pikkuveljen kanssa sisaruskuvaan koko katraan pisimpänä. Tippa linssissä äitinä katson nuorta uljasta viikinkiäni alkaneella matkalla kohti miesten maailmaa ja aikuisuutta. Tiedätte äidit tämän tunteen, kun on kädestä pitänyt ja taluttanut kohti maailmaa. Lentoon päästäminen ja nyt vuorostaan sydämessään kantaminen on uusi haasteellinen rooli myös äidille.

Viikonloppu kuluu rippijuhlien ohella myös muiden urheiden suomalaisten kannustamisessa olohuoneen kautta. Monen äidin "leijonat" taistelevat kaikkien meidän suomalaisten unelmien puolesta MM-jääkiekossa. Me-henki on korkeimmillaan tänä viikonloppuna Suomessa. Onni olkoon myötä Suomen poikien taistelussa Tukholman kaukalossa, kun rakkaassa naapurimaassa otetaan mittelöä mitalitaistelusta. Suomi-Ruotsi -ottelut ovat niitä kaikista tunteikkaimpia niin meillä kuin varmaan monessa muussakin perheessä.

Paitsi testosteronia on viikonloppuna luvassa aimo annos suomalaista naisenergiaa Ruotsin Malmöstä. Valloittavan energinen ja sinivalkoisia värejä ylpeästi esittävä euroviisufinalistimme Krista Siegfrids on myös mittelöimässä paikasta eurooppalaisten sydämissä. Show on laulajansa oloinen, joten silloin voi odottaa vain parasta. Olipa sijoitus mikä tahansa viisujen lopputuloksissa, on hän jo kosinut koko Euroopan huomion.

Juhlavissa merkeissä siis mennään kohti viikonloppua ja aurinkokin meitä Pohjolassa hellii kuin lupauksena valoisasta kesästä. Antoisaa viikonloppua :D

Suomen Leijonat  (yle.fi)  kuva: Tomi Hänninen

Krista Siegfrids (ess.fi) kuva: Sari Gustafsson

10.5.2013

Äideille parasta



Äitienpäivä on ollut minulle tärkeä jo lapsuudesta saakka, vaikka tärkeyden sisältö on vaihdellut ajan myötä.
 
Pikkutyttönä äitienpäivän tienoilla sai kaivaa kaappien kätköistä iki-ihanat polvisukat ja lakerikengät. Mekot eivät tuohon aikaan pituudella olleet pilattuja, joten kaiketi niillä polviin asti ulottuineilla sukilla ilmiötä kompensoitiin. Olo oli keväinen ja kevyt. Kevätvaatteet laitettiin päälle, vaikka sää ei aina niin lämmin vielä ollutkaan. Tosin mummuikään tultuani lapsuuden keväät ovat kaikki tuntuneet lämpimiltä. Aika on kullannut mummun muistot.
 
Lapsuudessani oli joka vuosi tapana muistaa omaa äitiä jo aamupalasta lähtien. Kaikki laulunlahjat laitoimme käyttöön ja kannoimme itsetehdyn kakun äidin sängyn viereen. Sunnuntaiaamun vakionumerona äiti sai availla lahjoja ja itsetehtyjä kortteja. Iltapäivisin oli isoäitien vuoro. Toiselle vietiin hautausmaalle oma ruusu ja toisen luona kahviteltiin isomman suvun kera. Ne olivat erinomaista perheen ja suvun traditioiden opetusta, joita olen koettanut itse viedä eteenpäin seuraavalle sukupolvelle.
 
Olen itse traditio-ihminen.  Minulle on ollut aina tärkeää olla osana sukupolvien ketjua ja olla yhteydessä laajennettuun sukuun. Tänä päivänä se ei enää ole yhtä tärkeää uusille sukupolville. Minusta on mielenkiintoinen ilmiö, että mitä enemmän on nopeaan yhteydenpitoon mahdollisuuksia, sitä kauempana saattavat ihmiset olla henkisesti toisistaan. Itselleni yhteydenpitotavat ovat olleet valtavan ihana asia olla kontaktissa maailmalle - sukulaisiin ja ystäviin. Kuuskytlukulaisena olen poiminut  itselleni some-aikakaudesta parhaat palat päältä. Aika näyttää miten uudet some-sukupolvet sisäistävät kaikki valtaisat mahdollisuutensa ja kuinka he niitä käyttävät elämässään hyödyllisesti.
 
Äitiys on ollut tärkeää ja merkityksellistä. Ilma sitä en olisi sitä mitä nyt olen. Lapset ovat opettaneet paljon tästä elämästä; asioiden tärkeysjärjestyksistä ja painotuksista. Olen kiitollinen äitiyden suomasta elämäntäytteisestä arjesta ja juhlasta.
 
Toivotan teille kaikille äideille eri sukupolvissa antoisaa juhlaviikonloppua ja sunnuntaita!

4.5.2013

Teksti vanhaan ikkunapokaan




Olipa varsinainen ikkuna-teema tänään! Pesin hikihatussa lukuisat ikkunat Willa Tammistossa. Samaa puuhaa olin harjoittanut jo aiemmin viikolla kaupunkikodissa. Ai, miksikö niin suuri intomieli puhtaisiin ikkunoihin? Kahdesta syystä. Ensinnäkin olen jo kotona oppinut, että ikkunat perinteisesti  pestään, kun kevätaurinko paistaa kirkkaasti sisään ja seuraavan kerran iltojen pimetessä syysmyrskyjen edellä. Toisaalta olen peräjälkeen kaksien juhlien järjestelyissä touko-kesäkuussa. Toiset juhlat ovat kaupungissa ja toiset saaristossa. Joten eihän se olisi kovin imartelevaa emännälle, jos kaikki kissan nenänpään ja kärpäslätkän jäljet osuisivat sifonkiin ja silkkiin pukeutuneiden vieraiden silmiin ikkunoista.
 
Jotta jaksoin siistimispuuhaani tehdä, oli minulla tietysti oltava omatekoinen "porkkana" työtä jouduttamassa. Ensinnäkin kerron pienen sivujuonteen. Eli välillä piti keittää kuppi kahvia ja nauttia sitä kaapista löytyneiden jouluisten piparkakkujen kanssa ja laittaa ompelukone laulamaan. Vierashuoneeseen päräytyin vanhasta lakanakankaasta ja lakanapitsin pätkästä suojaverhon rumalle rullaverholle kesävieraiden ihasteltavaksi. Kuvien kera kerron asian tuonnempana. Sitten se toisenlainen porkkana, mikä on myös ikkunajuttu.
 
Messuilla näin myytävänä vanhoja ikkunapokia tarrateksteillä. Valmiit taideteokset liikkuivat 50€ molemmin puolin. Totesin, että tuollaisen minäkin haluan, mutta teen sellaisen ihan itse. Tarvitsin siis vain tekstin. Latinankielinen sisustusteksti maksoi viidesosan myynnissä olleista valmiista töistä. Kuluneita, vanhoja ikkunapokiahan minulla on valmiiksi varastossa muutamat kappaleet. Illan suussa tänään pienen valkkauksen jälkeen vein yhden vanhoista ikkunapokista suihkuun. Täydellisen puhdistuksen jälkeen kiinnitin tekstin ja käytin viimeisetkin aivotoiminnat tältä päivältä keksiäkseni kiinnitysmekanismin seinälle ripustamiseen. Heureka - se tuli vielä tänään sieltä ja tuumasta toimeen koukkujen, ruuvien, metallilankojen, vasaran, ruuvimeisselin kanssa ahkeroiden ja jatkostikkailla heiluen. Mutta niin vaan nyt komeilee latinankielinen teksti makuuhuoneessamme.
 
Hyvää yötä ja jatkoja viikonlopuillenne.
 
-----
Amor Vincit Omnia = Rakkaus voittaa kaiken
 

 

3.5.2013

Salonkikelpoinen sisustustyyny



Vanhojen tyynynliinojen kasassa on ollut liina, jossa on pienet monogrammit. Kuvassa ne eivät näy, mutta sijaitsevat pitsikukan vieressä oikealla puolella. Pitsikukan kohdalla oli ajan patinan aiheuttamana reikä. Sellainen puhki kulunut kohta, josta joko pienillä pistoilla valkoisella langalla ompelemalla saisi mahdollisimman huomaamattoman, mutta sitten mielestäni se ei enää olisi niin salonkikelpoinen. Joten tyynyliina on saanut odottaa sitä ahaa-elämyksen päivää.

Näitä valkoisia tabletin kokoisia pikkuliinoja minulla on muutamat kappaleet. Niistä jokaisen olen sijoitellut sisustustyynyihini. Tämän tyynyliinan valkoisen värin valkeusaste oli minusta juuri yhteen sopiva pikkuliinan värisävyn kanssa. Yhdistellessäni lisäsin vielä herkän pitsiliinan keskelle. Sekä sitten se jokin piti tähänkin tyynyyn saada ja se löytyy pitsiliinan keskiöstä. Paitsi, että siinä on minulle tyypillisesti kermanvalkoinen helmi, nostatin pitsiliinan keskiosan vanulla keskiöstä ylöspäin ikään kuin luodakseni auringon liinan keskelle. Se näyttää siltä kuin se olisi ollut aina siinä. 

Jotakin piti keksimän tuohon monogrammien viereen haperoituneeseen reikäkohtaan ikään kuin huomaamattomaksi kohdaksi, eikä niin että alleviivaisi kohtaa "tässä nyt on tällainen reikä, katsokaapa" - mallilla. Joten yhden yksittäisen pitsikukan omalla logollani siihen ompelin. Nyt kohta sai ulkoista vahvistusta huomaamattomasti ja vieläpä salonkikelpoisella tavalla. Paraatipaikalle laitoin valmistamani sisustustyynyn komeilemaan. 

Paraatipaikkatyynyistä meillä ollaan kahtamieltä. Minusta ne ovat ihania, esteettistä silmää hiveleviä ja kodin  "eisaakoskea" -osastoani. Nautin nyt siitä, että lapset ovat murrosikäisistä aikuisiin ja saan vapaasti asetella "hörhötyksiäni" huushollissa. Sitten on se kodin maskuliinisen enemmistön mielipide. Eli perheen miesväki on todennut paraatipaikkatyynyistäni, että ne ovat liian prameita. Niiden viereen ei kuulemma uskalla parkkeerata ja löhötä esim. jääkiekkoa katsomaan. Ei näistä tyynyistä tietysti jääkiekko ensimmäisenä tule mieleen. Ainahan voi komistukset siirtää pelin ajaksi sivuun, jos pelkää jääkiekon seuraamisen olevan liikaa sisustustyynyille ;). 

Viikonloppuna siis odotettavissa jääkiekkoa, kun aloitetaan koko pesueen voimalla Suomen Leijonien kannustaminen. Luvassa myöskin haravointia, ikkunoiden pesua ja yleisesti pihasiivousta talven jäljiltä. Vielä kun se aurinkokin alkaisi lämmittää, että päästäisiin hiukan yli +10*C asteen. ~ Hyvää viikonloppua kaikille.


Vappupäivän piknikillä Porkkalan maisemissa. Kuva: Willa Tammisto


2.5.2013

Ideoita poimimassa messuilla

www.nukkekotiyhdistys.fi   - Photo: Willa Tammisto


Olen messuilija. Minun tulee vuoden aikana käytyä useamman kerran erilaisissa messuissa niin Turussa kuin Helsingissä hakemassa iloa arkeen ja inspiraatiota omiin tekemisiini. On ihan virkistävää ja hauskaa kurkistaa erilaisten ihmisten maailmoihin; miten eri tavalla tätä arkea jaetaan samassa maassa ja miten erilaisista asioista me suomalaiset olemmekaan kiinnostuneita. Mielestäni me olemme oikein luovaa väkeä kaikkine tekemisinemme. 

Viikonloppuna olin Helsingin Messukeskuksessa tarkoituksellisesti tytärtä hänen työnsä myötä tapaamassa. Samalla kuljin kaikki hallien sopukat läpi. Viikonlopun messutapahtuma oli tyyppiesimerkki yllämainitusta luovuuden kirjosta. Saman katon alle oli kerättynä ratas- ja vaunukansa vanhempineen, pienoismallien ja käsillätekemisen isot pojat että tytöt harrastuksineen,   luomuruokakulttuurista kiinnostuneet maistelijat että  tuottajat sekä nelijalkaisia ystäviä emäntineen ja isäntineen.

Kuvapoimintoihin kelpuutin Nukkekotiyhdistyksen ständillä kuvatun hauskan kirjankansi-idean. Nukkekotiyhdistyksellä oli ständillään myös mielenkiintoinen äänestys parhaasta pienoistyöstä. Sillä nimellä äänestystöitä kai voisi kutsua, koska laatikkoihin suunnitellut työt olivat moneen lähtöön liittyviä miniatyyritöitä. Minua henkilökohtaisesti puhutteli hyvinkin realistiseksi tehty taideteos jo paremmat päivät nähneen ravintolan vessatilasta... Miten monipuolista voi siis olla tämäkin harrastus.

Käsillätekevien ammattilaisten joukosta poimin kuvaesimerkiksi jotakin uutta, mitä en aikaisemmin ollut vielä messuilla nähnyt. Karvaisten lemmieläinten joukkoon oli mahtunut allergiaystävällisiä iloisia lemmikkejä. Juttelin tekijän kanssa ja ymmärsin, että luovuus pulppusi vapaasti lukuisien kangaslaatikoiden keskeltä, mistä hän ja äitinsä yhdessä loihtivat satumaisia lemmikkejä. Kotona tarkemmin lueskeltuani käyntikorttia, totesin töiden tekijöiden ammentavan ideansa myös saariston miljöössä.

Taas tuli muutaman tunnin kulkemisen jälkeen täyteläinen olo. Ei siksi, että olisin sortunut makeiskojujen metrilakuihin. Aistit vain täyttyivät virikkeistä. Onnellisen oloisena poistuin kotiin sulattelemaan kaikkea messuilua ja odottelemaan mitä kaikkea viikonlopun anti tuottaa omaan luovuuteen.  



www.dainhillz.weebly.com - Photo: Willa Tammisto


www.dainhillz.weebly.com  - Photo: Willa Tammisto

-----
Nukkekotiyhdistys ry  - www.nukkekotiyhdistys.fi 
Happy Go Lucky - www.dainhillz.weebly.com