Ovet auki kohti syksyä

photo: Willa Tammisto

Kotiin palattu, matkalaukut purettu, pyykit pesty, postit luettu ja arjen askareisiin sukellettu. Takana on paahtavan kuuma loma Kyproksessa. Se oli niin yhtäjaksoinen paahde, että en osannut sellaiseen edes varautua, saati uskonut sellaista ennalta-arvattavaa säätä olevan todellisuudessa olemassakaan, niin naivi minä olen kaikesta maailmanmatkaamisesta huolimatta. Aina siis oppii ja matkustaminen avartaa. 

 

Sitä vaan tähän maapalloon mahtuu todella sellaisia paikkoja, joissa kertakaikkiaan on termostaatti täysillä päällä monta kuukautta kaiken aikaa ilman vaihtoehtoja. Sateesta tai edes pilvistä ei siis ollut minkäänlaista tietoa tai edes havaintoakaan. Uskomatonta. Kaunistahan se oli, kun valkoiset rakennusten silhuetit loistivat korkealta paistavan auringon alla vasten sinistä merta ja kirkkaan sinistä taivasta.

 

Pientä itseanalysointia tuli tehtyä päivästä toiseen samaa kaavaa noudattavan säätilan äärellä. Joten en nyt tiedä, olisiko minun luonteelleni hyväksi, että aurinkoa olisi lähes 330 päivää vuodesta. Asiaa tarkemmin ajatellen, voisi loskan ja rännän maassa ikänsä tarponeena todeta oikeastaan tottuneensa liian hyvälle, kun on saanut nauttia niin monipuolisista sään vaihteluista. On ollut onneksi suomalaisilla meteorologeillakin tekemistä tässä Euroopan kolkassa. Ihmisilläkin on riittänyt luettavaa iltapäivälehdissä eri sääilmiöistä; eli joko niiden puuttumisesta tai liiallisesta tarjonnasta. On ollut onni, että sää on niin arvaamaton ja ennustuksetkin välillä pielessä, niin sitä jutun juurta on kestänyt ainakin nuo vastaavat 330 päivää vuodesta kylillä, turuilla ja toreilla ihmisten kesken. 

 

Tältä reissulta palanneena jäin miettimään, että kun Kyproksessa tavallinen kadunmies tai -nainen saattaa tehdä kotimeteorologina vuoden aurinkoisten kuukausien ennustuksen kerralla (sääennustuksen pahemmin pieleen menemättä), niin mistä sitä sitten jutellaan kylillä? Kenties jutellaan siitä, että kun meillä on aina tätä samaa ja muilla on niin vaihtelevaa. Ainahan sitä ihmisellä on pienoinen taipumus kuvitella muilla olevan asioiden paremmin ja haluta jotakin mitä itsellään ei ole. 

Istun sangen tyytyväisenä katsoessani kalenterin siirtyneen elokuuhun ja kohti syksyä. Vuodenaika-ihmisenä odotan nyt jo virkistäviä syystuulia ja sateita. Sateissakin on oma viehätyksensä - äänineen ja tuoksuineen. Vaikka tuskin tätä sitten muistan, kun loppusyksystä jo tuskailen märän koiran kanssa iltalenkillä pimeässä ja sateessa ties kuinka monetta viikkoa. Silloin päällimmäisenä lienee ajatus, että josko sitä sitten kohta saataisiin sitä vettä vähän kiinteämmässä ja valoisammassa muodossa.

 

Vaikka suomalainen sääennustus on vaihtelevaa kuin itse vuodenajat, niin on kuitenkin helppoa olla meilläkin joistakin asioista varma. Sellainen on suomalaiselle kotimeteorologille syksyn sateiden täsmäennustus. Syksyllä sataa, koska niin on asian laita ollut aina. Se tuntuu virkistävältä ja varmalta ajatukselta, että me todellakin saamme vettä. Se on meille yhtä varma kuin kyproslaisille on jatkuva auringon paiste. Vastaavasti kyproslaiset joutuvat sitten kamppailemaan päinvastaisen sääilmiön kanssa - niin saarivaltio kuin onkin. Huutavassa vesipulassa on vaikeata ennustaa: milloin mahdollisesti seuraavan kerran vesivarastoja saadaan täytettyä edes hiukan, milloin säännöstelyiltä voidaan pestä kotitalouksissa pyykkiä,  paljonko voidaan käyttää vettä suihkussa jne. Meille yhtä outo juttu kuin satavarma aurinko.

Hyvää viikonloppua ja nauttikaa niin auringon säteistä kuin sateista.

photo: Willa Tammisto

Sukellus uusiin maailmoihin

Photo: Iltalehti.fi

 

 

Kesäistä puuhapeteilyä on tullut ahkerasti tehtyä ja puutarha alkaa näyttää jo olevan taas kuosissaan. Kova talvi ja raskaat lumitaakat olivat melkoisesti koetelleet puutarhaa. Vuosia kasvatetut ruusut, yli kymmenen vuotias luumupuu ja perintö-juhannusruusu, lähes kaikki luonnonkatajat tai kaupasta hankitut katajalajit yms. olivat saaneet liikaa taputtelua talven kylmällä kädellä. Mutta näin se on aina tässä elossa. Ei auttanut muuta kuin kuolleet kaataa pois ja ne mistä saattoi leikata alas, niin rohkeasti vaan alas otin. Ensi talvi saisi olla hieman vaatimattomampi ja ainakin kevät saisi olla lämpimämpi, ettei loputkin puutarhasta joudu myllerryksen kohteeksi.

 

Nyt onkin pienen hengähdyksen tauko ja voi aloittaa vapaan kellunnan tai sukelluksen uusiin maailmoihin. Mukavaa, että jotkut jaksoitte osallistua seuraavan matkakohteeni arvailuun, vaikka minkäänlaista palkintoa en arvailussa lähtenyt onnekkaalle arvaajalle tai arvaajille lupaamaankaan.

 

Veikkauksissanne oli 50% arvaillut matkakohteeksi Kreikkaa, mikä todellakin on monen suomalaisen kesäinen matkakohde. Jostakin mielenkiintoisesta syystä hurjana veikkauksena tai kenties leikillään oli 20% veikannut Kolumbiaa. Siellä en ole käynytkään, mutta tällä kertaa matkakohde jää väliin. Tasaveroisesti Kiina, Kanada ja Kypros saivat 10% äänistä. 

Matkakohde on oikeasti paikka, jossa en aikaisemmin ole käynytkään ja näin ollen yksi maa maailmanvalloituskartalle lisää. Nauttikaa tekin kesän kauniista päivistä ja hetkistä: näkemisiin eli τα λέμε  (ta léme).  

Vintage-kenkien kertomaa

(1) Vintage-kenkä 1930-luvun elokuvamaailmasta.

Tervehdys maailmalta. Kävin aistimassa Lontoon tuulahduksia, mitkä jossain vaiheessa meillekin kantautunevat. Valinnan mahdollisuuksia kaikessa on niin huikeasti, että vaikeutena on löytää itselleen puhuttelevimmat kohteet kaiken keskeltä.  Keskityin pintamuodin sijasta katselemaan vintage-henkisiä ilmiöitä, mitä saattaisivat jossain määrin heijastella linjoja arkisempiin muoti-ilmiöihin myöhemmin.

 

Osuin eri yhteyksissä kenkien äärelle. Johtui varmaan siitä, että kävellessä tarrakiinnitteiset soljet mustissa nahkakengissä (ihan laatutuotetta) eivät tahtoneet pysyä mukana äkkiliikkeissäni, vaan aukeilivat. Keskellä cityä kumartelin ja kiinnittelin tarraa uudelleen ja uudelleen. Ajattelin, että onko riittävä määrä auki-kiinni-auki repäisyjä tullut näihin vuoden vanhoihin kenkiin, että saataisiin käyttäjä kääntymään uusien kenkäostosten pariin. 

 

(1) Löysin mukavan vintage-muotiin keskittyneen liikkeen. Ikkunalle oli aseteltu uusiotuotteina vintage-kenkiä, joihin idea oli saatu elokuvissa menneinä aikoina 70-80 vuotta sitten käytetyistä kengistä. Rohkea väriloisto hurmasi. Valitettavasti Greta Garbon ajan mustavalko-filmeistä vastaavat alkuperäiset ihanuudet eivät näy väreissä. Persoonalliset kaunottaret, joita voin kuvitella käytettävän nykyäänkin. Tehokkaat yksityiskohdat ovat kursailemattomat ja mitään turhaa ei minusta kengissä ole.

 

(2) Vintage-kenkä 1700-luvun rokokoon luksuselämästä.

Kävin katselemassa muodin historiaan liittyvän näyttelyn. Rokokoo on ollut aina aikakausi, mitä olen jaksanut ihailla. Kermakakku-kausi kerrassaan niille, jotka näistä ylellisyyksistä pääsivät osallisiksi. Värit ja koristeet ovat jälleen  tuonkin aikakauden minua ilahduttavin juttu. Omaa kenkävarastoa miettiessäni ei tarvitse kaappiin kurkistaa, kun osaa sanoa sen olevan 90% musta.

 

(2) Löysinpä rokokoo-kengistä jopa vaihtoehdot 2000-luvun tarrakiinnitteisille solkikengilleni. Reilun kokoinen solki ja reipaan raikas 300-vuotiaaksi tämä muinoin eläneen kanssasisaren kenkä.  - Huokaisu. - En voisi kuvitella jonkun muutaman sadan vuoden päästä ihailevan omia persoonattomia, "auki-kiinni-auki -tarrasolkikenkiäni" - tai kertoohan sekin tietty jotakin ajastamme futuriselle maailmalle.

 

(3) Jouluna 2012 koristeellinen joulusukka 159£.

(3) Menneiden aikojen kenkien ihailun lisäksi katseeni löysi joulusukan, mikä enimmäkseen muistutti 1800-luvun saapikkaita. Ajattelin, että siinä olisi riittävästi potkua kengäksi ja "sukka" henki sitä hakemaani vintagea urbaanilla otteella. Haaveeksi jäi, kun kurkkasin hinnan. Ymmärsin, että niin tässä ajassa kuin satoja vuosia sitten kenkämuotini olisi musta ja vähemmän koristeellinen.

Grillimestarin essut

Ajattelin laittaa kivat kuvat karibiahenkisistä, värikkäistä ja keväisistä essuista.  Tällaisia mieltä piristäviä essuja erilaisille emännille (miksei isännillekin) löytyi taannoiselta Chicagon reissulta.

Näistä sai hyviä ideoita käyttää kaikki kangaslaatikon viimeisetkin palaset hyötykäyttöön. Siinähän yhdessä istuttaessa grillin äärellä jutun juurta olisi riittämiin, kun illan emäntä (isäntä) kokkaisi vastaavanlaisessa ilmestyksessä. 

Minulle kaikista leveimmän hymyn huulille nosti tuo oikeanpuolinmainen, jossa ilmiselvästi oli pala juhlamekkoa ja on siinä sievä höyhenreunakin.

Chicago Botanic Garden

Chicago Botanic Garden 2012 // photo: Willa Tammisto

Tervehdys Suomen arjesta. Tiistaina kotimaahan saavuttu ja suomalaiseen aikatauluun sekä työarkeen on koetettu sopeutua. Jet lag -ilmiö on nyt tullut totiseksi todeksi. Normaaliin rytmiin on yritetty sopeutua heti, mutta työpäivän jälkeen alkuillasta on saattanut iskeä armoton väsy ja olen yrittänyt sinnitellä normaaliin uniaikaan, mutta kas kummaa, vaikka on kauhea väsymys, niin yöllä sitä on alkanut huhuilla jo kello kolme tai neljä, eikä unta enää millään ole saanut. Onneksi kuitenkin suuntaus on näyttänyt olevan aamu aamulta parempaan suuntaan eli joka aamu herääminen on siirtynyt lähemmäksi oikeaa heräämisen ajankohtaa. Tutustuinkin tuohon jet lag -ilmiöön ja totesin täyttävän täysin termin kriteerit aikaisine aamuheräämisine ja päiväaikaisine väsymyksineen. Nyt ymmärrän myös huippu-urheilijoiden siirtymistä kisapaikoista toisiin ja palautumistarvetta ennen vaativia urheilusuorituksia.

Päivitin keväisen kuvan Chicagon Botanic Gardenista, jossa kaikki kauniit kevään ja alkukesän kukkaset olivat loistossaan. Kasvitieteellinen puutarha oli uskomattoman kaunis ja laaja paikka, mitä erilaisimpine puutarhoineneen. Oli japanilaista, englantilaista tai vesiaiheisia puutarhoja, lampia, siltoja, pergoloita jne. Paikkaa ei pysty oikeastaan sanoilla kuvaamaan, vaan itse paikan päällä käyminen valaisisi ihmettelyni ja ihasteluni. Paikka oli muutenkin edullinen kohde, ainoastaan autopaikka maksoi 20$. Sieltäpä poimimme itsekin mahtavia ideoita, joita voi sitten soveltaa skandinaaviseen puutarhaan.

Small talk suomalaisittain

Chicago 2012 // photo: Willa Tammisto

Small talk on jotakin, mikä ensin tuntui ärsyttävän ja sai suomalaisen hitaan reagointikykyni säikähdystilaan. Yksi jos toinen ventovieras tuppautuu kyselemään kuulumisia, niin se tietty saa pidättäytyvän skandinaavin ajattelemaan, että mitä sinä siitä välität. Sanoja kun ei säästellä, vaan puhe pulppuaa iloisesti. Minulla olo oli kuin mörrimöykyllä, varsinkin kun tietää, ettei jutustelu mene pinnallista tasoa syvemmille vesille.

Totuttelu vie oman aikansa, kunnes pohjoinen viileys lämpenee. Nyt on oikeastaan hauskaa heittää läppää. Toisin sanoen alan ymmärtää jopa yhteisyyden tunteen luomista tätä kautta. Tuntuuhan se kivemmalta "kotiutua" cityyn, kun jopa jo päivittäin näkemänsä ihmiset tuntuvat moikkaavan ja huomioivan sinut. Olenkin puntaroinut, että olenko koskaan kotikulmilla lähikaupassa käyttänyt muita sanoja kuin "tack" ja "kiitos". Jos avaisi suunsa, saatettaisiin katsoa pikkuisen pitkään perään.

Amerikoissa palvelu puntaroidaan asiakkaiden huomioimisella ja jokainen otetaan todella VIP-henkilönä huomioon. Olen tietty kuullut, kuinka helposti saatetaan joutua oikeusteitse vastaamaan yhdestä jos toisesta asiasta, joten helpointa kaikille palvelualalla lienee siis hallita small talk mieluummin ylitsevuotavana kuin kitsastelevana versiona. Mutta siitä huolimatta täytyy juonessa olla mukana muutenkin, koska niin luontevasti se käy. Eihän kukko käskien laula.

Kyllä luulen, että meilläkin kaivattaisiin pientä sananvaihtoa, koska muistan, että Suomessakin on tullut palkituksi työstään kassahenkilö, jolla oli täkäläisen tavan mukainen ote asiakastyöhön.

Summa summarum - tätä oikeastaan kaipaakin sisimmässään.

Maassa maan tavalla

Chicago - Walt Disney World 2012 // photo: Willa Tammisto

Olen todennut, että tähänkin maailmaan sopeutuminen onnistuu jo reippaan viikon jälkeen - näin pintaraapaisulla todeten.

Aamut alkavat mukavasti isolla kahvimukilla. Kahvia on niin montaa sorttia, että varmasti jokaiselle löytyy omansa. Minä, joka laitan kahviini maitoa, olen oppinut valitsemaan oikeanvärisen maitotermarin. Värit kylmäkannuissa opastavat valitsemaan rasvattomimmasta maidosta aina kermaan saakka. Pelkkä tilaus kahvista maitovaralla ei siis riitä kahvitaivaassa :)

Tulee muuten melkoinen hymy huulille, kun ajattelen kotoisen ison kahvin kokoa, mikä on kuin pikkuveli paikalliselle pienelle kahville. Muistikuvani 24 vuoden takaa edellisestä Amerikan visiitistä hurjan isoine donitseineen, muffinsseineen ja kakkupaloineen, on saanut rinnalleen kahvi-ilmiön.

Jos haluaa liikkua maassa maan tavalla, kannattaa napata iso kahvi aamulla mukaan ja sännätä ihmisvilinään kahvimukin kera juoksemaan lenkkarit jalassa ja mielellään vielä i-Phone tai jokin muu kommunikaattori toisessa kädessä.

Ruokaillessa on opittu jo, että perunaa ei ole muuten kuin ranskalaisina tai sipseinä. Tärkeää on muistaa tilata se tai jää ilman annoksessaan. Kananmunastakin voi tehdä uskomattoman monta variaatioita; enkä tarkoita paistamista tai keittämistä, vaan että onko naurava naama sinuun päin ... Minä joka rakastan salaatteja, olen oppinut, että Caesar-salaattiin on erikseen muistettava tilata kana :) ja että salaattini edustaa lähes alkupalakokoa, mutta sen hinnalla voisi syödä viikon hampurilaisia. Siitä voi sitten miettiä, mitä paikallinen ostaa.

Illastakin voi miettiä haluanko tyynyni viilennettynä vai kenties tilaan musiikkia tyynyn sisälle tai jokin tuoksu voisi olla mukava. Vaihtoehtoja on 40. Vaatimattomana suomalaisena olen ollut ihan tyytyväinen niihin kahteen järkälemäiseen tyynyyn, mitä minulla nyt on.

Kaiken tämän keskellä sitten jää hyvin mietteliääksi katukuvassa nähdessään kodittomia...

Täysipäiväinen turisti

Chicago 2012 Willis Tower (442m) - kuva otettu 103. krs // photo: Willa Tammisto

Miten saan ajan kulumaan, mietin ennen matkan alkua. Nyt mietin, miten saan päivien tunnit riittämään kaikkeen tekemiseen. Turistina oleminen vaatii myös täysipäiväisen suunnittelun. Muistilehtiöön on tullut kirjattua valmiiksi ohjelmat, että loppujen lopuksi vaan ehtii tehdä kaiken haluamansa. Toisaalta, jos jättää jotakin tekemättä, voi olla taas hyvä syy palata. Itselläni kuitenkin on ollut matkustamisessa omanlainen filosofia eli halu nähdä mahdollisimman monta maata ja paikkaa, ei niinkään vuotuista vakiokohdetta niin kuin monella suomalaisella on.

Nähtävää riittää, mutta väliin on täytynyt heittää päivistä muutama tunti kaiken sulattamiseen. Ihmettelyä riittää niin paljon, että on tarvetta pysähtyä välillä hengähtämään ja miettimään kaikkea näkemäänsä. Uskomattoman hyvä idea on tässäkin kohdin yhdistää kaksi asiaa tehokkaasti eli ruokailu tai kahvit Wi-Fi-paikoissa. Kahvitauon aikana saattaa samalla keretä päivittämään kuulumisensa ja muut yhteydet. Freesauksen jälkeen on taas tehokas suuntaamaan kulkunsa uusiin seikkailuihin ja on muutenkin hyvä mieli, kun on saanut jakaa kokemuksiaan ja keskusteltua näkemästään matkaseuran kanssa.

Kahvitauko tältä erää ohi ja tänään lähden Chicagon historialliseen Old Towniin.

Matkalla maailmalle

On koittanut aika levittää siivet ja

lentää kauas maailmalle tytärtä katsomaan.

Toivotan teille kaikille oikein hyvää pääsiäistä.

~

Koetan päivittää matkakuulumisia, mutta ellen,

niin palataan asiaan huhtikuun loppupuolella.

Nauttikaa keväästä rakkaat lukijat.

~

Glad Påsk mina vänner!

Jag reser till Chicago -

och kommer knappast att uppdatera min blogg

förrän i slutet av april.

Njut av våren!

Kevätlento

photo: www.chicagoinfocenter.com

photo: www.chicagoinfocenter.com 

photo: www.chicagoinfocenter.com 

photo: www.chicagoinfocenter.com 

ARVAA OIKEIN IV -kyselyn lopputulos oli mahdottoman oikein tiedetty. Ilmeisesti hopeinen papu johdatti oikeille jäljille. Vai auttoiko sanonta siitä, että kaikki on rapakon takana vanhaa mannerta suurempaa. Mistä lienettekin asian arvanneet, mutta hienosti joka tapauksessa olette osanneet valita oikean vaihtoehdon.

Tähän melkoisen isoon maailmankaupunkiin keväinen lentoni suuntautuu. Matkakohde ei ole tarkoituksellisesti valittu Chicagon vuoksi, vaan ajatuksena on lähteä katsomaan omaa jälkikasvua omalla maailmanvalloituksellaan rapakon takana. Samalla tietenkin haluan katsella upeat taidemuseot ja käsityön mekat. Ainutlaatuinen tilaisuus haistella suurkaupungin kevään sykettä. 

Chicago - Yhdysvallat sai 80% arvauksista.

Brisbane - Australia sai 10% arvauksista.
Toronto - Kanada sai 10% arvauksista
Lontoo - Iso-Britannia sai 0% arvauksista.

Kuvat lainattu Chicagon Info -sivulta.

ARVAA OIKEIN IV -kysely

photo: www.iasaglobal.org 

Ajattelin piristää alkavaa kevättä pienellä kyselyllä. Tapanani on ollut arvuutella kulloistakin matkakohdettani. Keväällä taas täytyy käväistä haistelemassa maailman tuulia, jotta oma mansikkamaa tuntuisi sitäkin makeammalta kotiin palatessa.

Tällä kertaa maailmalle kaipuuni kohdistuu suureen kaupunkiin, johon tällainen perukylän tyttö uppoaa tai toisin sanoen sulautuu massaan. Kielen pitäisi koulusivistyksen pohjalta olla hanskassa tässä kylässä. Itse maasta sanotaan, että siellä kaikki on suurta ja komeaa. Niinpä näyttää tämä hopealta hohtava papukin olevan.

Unelmoin jo niistä kaikista mahdottoman ihanista käsityöliikkeistä ja vintage-henkisen sisustajan tavarataivaista. Saapa nähdä kuinka monta kiloa matkatavaroita on paluulennolla.

Arvaa matkakohteeni. Laita rasti oikealla olevaan kyselyyn. 

Silmäneulatyyny matkalaukkuun



Eilen tehdessäni silmäneulatyynyä jäi pienestä liinasta kangasta kulmien verran. Mietin, että se olisi hyvä saada johonkin vastaavanlaiseen käyttöön. Kangas on niin tukevaa ja hyvää käyttää johonkin, mutta pelkästään pieniä kulmia tuntuisi turhalta muuten säilöä.

Tutkiskelin kangasvarastoa ja löysin pienen, mutta erittäin tyylikkään melkein neliön muotoisen kangaspalan. En osaa sanoa, onko se liina vai koriste vai mikä. Katselin sitä hiukkasen ja pienellä virittelyllä siitä oli saatavissa erittäin tyylikäs suojakotelo pikkuliinoille, joihin voi matkaa varten laittaa tarvittavat silmäneulat ja muutaman nuppineulan.

Työn viimeistelyyn etsin helmien joukosta ne kauneimmat. Lopuksi kotelon kiinnittämiseen eli sulkijaksi löysin vanhasta tyttären pieneksi jääneestä juhlapuserosta nappeja, joihinka helmet kiinnittämälllä sai viimeistellyn lookin.

Nuppi- ja silmäneulat säilyvät siististi kotelon sisäpuolella, eikä koteloa katsellessa kenties arvaakaan sisältöä.



Oikealla olevan napin aukaistaessa kotelon kansi avautuu ja yllä näkyvät kankaan kulmat on avattuina ja näkyvissä. Neulatyynyn kannattaa muistaa pakata matkalaukkuun ruumaan - ei käsimatkatavaroihin.

Aika aikaa kutakin

Ajan mittaaja.

Aika.  

• Sitä miettii, mihin aika kuluu ja mistä se aika tulee... 
• Mikä on se kiire, mikä laittaa juoksemaan kilpaa ajan kanssa?
• Minne on kiire juosta ajan kanssa? 
• Aika on vaativa, mutta näkymätön.
• Ajan kulun kyllä näkee jo tässä iässä. 
• Aika tuntuu välistä juoksevan pakoon, kun yrittää saada aikaan jotakin ja aika vaan loppuu kesken.

Ajaton.

•  Ajattomuus ei äkkiseltään tunnu muodikkaalta, vaikka jotakin sen nimissä mainostetaan.
•  Ajattomuus olisi ajattelematonta vastuunkantoa.

Ajallaan. 

• Kaikki on nykymaailmassa tapahduttava enemmän kuin vähemmän ajallaan.  
• Aika limittyy elämäsi rytmiin huomaamatta; ruokasi valmistuu ja kotiasikin vartoidaan ajastuksella. 
• Hoidat työsi, tehtäväsi, laskusi, kirjasi, vierailusi jne. ajallaan

Ajankohtainen.

• Ajankohtaista on taas ajoittaa elämä oikeaan aikaan.
• Aika on elää uudessa ajassa - talviajassa.

Harrastelua

Matka Lontooseen tyttären kanssa. Kensington, Lontoo 2009

Kynät on terotettu. Penaali on pakattu. On kalenterin vuoro.

Käsillä tekemisen lisäksi tulee intaannuttua yhdestä jos toisesta elämän ilmiöstä. Pitkä syksy tulee valoisammaksi, kun sinne on ripoteltuna mieltä virkistävää tekemistä ja sitäsuntätä kivaa odotettaviin. Syksyllä on virtaa täynnä kiva aloittaa myös uusia harrastuksia. Aina ei tiedä mielenkiinnon kestosta, mutta uudistavaa harrastelu on.

Olen myös innokas teatteri-ihminen. Jep. Käyn kerran tai kaksi kuussa teatterissa syksystä kevääseen. Keväämmällä kesää kohti on taas konserttien ja erilaisten messujen vuoro. Tästäkin on tullut perinne. Se alkoi sattumalta. Yhtenä vuonna halusin antaa yksitellen lapsilleni teatterikokemuksen vanhemman kanssa. Nyt sitä odotetaan vuosien jälkeen yhteisenä perinteenä. Kerrassaan mieltä lämmittävä tapa. Suosittelen.  

Tänä syksynä mietityttää, aloittaisinko kalligrafian vai jatkaisinko ikonin maalaamista vai olisiko nyt aika kehittää italian kielen taitoja. Logistiikka päättää asiat melko pitkälle. Harrastamisesta ei aina tule helppoa, kun on perheen harrastukset ja arkikuviot huomioon otettavana. Vielä on mietintämyssy päässä ja aikaa ilmoittautumisiin on mukavasti. Jos se olisi mahdollista, niin kokeilisin vaikka kaikkia ;)

Muuttolintuilmiönikin on huomioitava kalenterin täytössä. Jep. Olen niin tottunut matkustamiseen, että pieni henkireikä ilmasillalle mannereurooppalaiseen mielentilaan tulee jättää. Kohde on jo kiikarissa.

Hyvin on suunnitelmissa asioita. Onneksi kalenteri on vielä työpaikalla...

Käsityömatka Puolaan 2011

Humoristinen lisä kaupunkikuvassa. Siinä on tovi vierähtänyt virkatessa. Tuloksena ainutlaatuinen ja omaperäinen työ, mikä aukeneepi jokaiselle katsojalle eri tavalla.

Pääsiäismunia löytyy jokaiseen makuun - monilla eri tavoin tehtyinä ja toteutettuina.

Uskomattoman kauniita kansallispukuja! Katselin ihastuksissa ahkerien käsien tekemiä taidokkaita vaatteita kaikkine koristeluineen. Väriloisto maassa oli myös vertaansa vailla - niin menneen ajan vaatteissa kuin asumuksissa. Iloinen mieli syntyi värikylläisyydestä.

Valokuvasta sisustustaulu

Joskus itse otettu valokuva puhuttelee. Syynä voi olla kuvan kohde tai päivä, jolloin kuva on otettu tai muu merkittävä kuvaan liittyvä muisto.

~

Olen oikein innokas kuvaamaan. Vuosikaudet olen jaksanut tehdä valokuvakirjoja, joihin olen leikannut ja liimannut kaikenlaista mukaan jo kauan ennen kuin mistään skräppäämisestä on edes puhuttu. Kuvia on niin paljon, että niitä edelleen odottaa kirjoiksi koottavana pusseittain. Kenties joku kesäloma on aikaa tähän puuhasteluun.

~

Digikuvien aikana kuvia tulee entistä enemmän. Nyt teenkin suoraan valokuvakirjoja teemoittain. Toisaalta pyrin tekemään minulle merkityksellisemmistä kuvista vielä jotakin erityisempää. Mahdollisuudet ovat nykyään niin rajattomat.

~

Yhdestä digikuvasta päätin teettää taulun ja olen oikein tyytyväinen. Kuva muistuttaa aina siihen katsahtaessani kylmästä, talvisesta päivästä vuosipäivämatkalla naapurimaassa. Aivan fantastinen idea toteutettavaksi uudelleenkin. Ikimuistoinen päivä ikuistettuna.

Käsityömatka Tallinnaan

(tallinnalaisen suklaakahvilan vartija)

~

Pohjoinen talvi on kuvauksellinen.

Hyisessä talvisäässä matkustin eteläiseen naapurimaahamme

katsomaan heidän käsityöläisten ihania tuotteita.

~

Kaupat olivat täynnä toinen toistaan´

ihanampia käsitöitä.

Idearikas reissu

hyytävästä kylmyydestä huolimatta.
 

(Tallinnassa 2011)

~

Matkailu avartaa ~

myös käsityömatkailu.

Scandinavian kierros

Sweden - Norway

Matkamuistoja perheen kesäiseltä matkalta naapurustoon.

Perheen retki - Helsinki Zoo Korkeasaari

Kuvia

perheen kesäiseltä retkeltä

Korkeasaareen

Flag Counter - Lippuja maailmalta

photo: Lehtikuva www.savonsanomat.fi

Sinivalkoinen

lippumme hyväksyttiin 27.05.1918 eduskunnassa.

Virallinen laki lipusta syntyi 29.05.1918

eli pian Suomen lippu on 92-vuotias!

~~~

Flag Counter löytyy oikean puoleisen palstan alimpana.

Aloin kerätä lippuja nähdäkseni tarkemmin

mistä kaikista maista sivuillani käy vieraita.

Maailmankartta on ollut samassa kohtaa jo jonkin aikaa,

mutta siinä näkyvät vain viimeisimmät vierailut,

eikä siitä jää pidemmäksi aikaa muistoa.

~~~

I added a Flag Counter to Willa Tammisto's webpage

and started to collect flags from all over the world.

Welcome!