SAAREUTUMINEN MÖKKIELÄMÄÄN

Hyvää alkanutta kesäkuuta 2015!

Ammatinvalinnan suoma pitkä kesäloma on alkanut. Loma on hakenut vielä vähän muotoaan. Jotkut kesät ovat selkeästi teemaltaan painottuneita johonkin. Joidenkin kesien ohjelma-anti on esim. monet kesäjuhlat, matkailu, heinäkuun lomavieraat tai ikuisuusremppa. Tänä kesänä ehkä olen vaan ja teen sitä mikä milloinkin tuntuu hyvältä. Suorituskesä on OUT.

Päivän kuva on keväällä valmistamastani mäyräkoiratyynystä. Sain ristipistotyön ystävältäni pari kesää sitten. Hän oli löytänyt puolivalmiin työn kirpparilta parilla eurolla. Löysin kankaitteni joukosta väriltään sopivan pellavakankaan. Yhdistelin kuvan ja pellavakankaan tyynyksi. Ristipistotyöstä rajasin huonot ja rispaantuneet reunat pellavakangasreunalla. Tyyny pääsi sivustavedettävän päälle keittiöön. Siinä koirat katselevat yhtä uskollisesti keittiön touhuja kuin oma koirani konsanaan.

Tästä blogin kesäpäivitykset lähtevät nyt liikkeelle. Toivon kesäämme auringonpaistetta ja poutapilviä, eivätkä ukkoset ja raikkaat sateetkaan haittaa. Se on Suomen suvea. Hyttysistä, käärmeistä ja punkeista ei nyt niin olisi väliä...

Bloggaajan huomautus:

Vuoden tauon jälkeen olen uudelleen hengittämässä eloa blogiini. Se on nukkunut Ruususen unta ja bloggaaja on kerännyt uutta virtaa kirjoittamiseen. Kirjoittelun motivaatioon tarvittiin tauko. Bloggaaminen on kiva harrastus, mutta tosissaan väsyin blogin "sisään" pyrkiviin kaikenmaalaisiin "robottitrolleihin". Toivon, että ne jossain vaiheessa "väsyisivät" mummoblogiin. 

Salonkikelpoinen sisustustyyny

Vanhojen tyynynliinojen kasassa on ollut liina, jossa on pienet monogrammit. Kuvassa ne eivät näy, mutta sijaitsevat pitsikukan vieressä oikealla puolella. Pitsikukan kohdalla oli ajan patinan aiheuttamana reikä. Sellainen puhki kulunut kohta, josta joko pienillä pistoilla valkoisella langalla ompelemalla saisi mahdollisimman huomaamattoman, mutta sitten mielestäni se ei enää olisi niin salonkikelpoinen. Joten tyynyliina on saanut odottaa sitä ahaa-elämyksen päivää.

Näitä valkoisia tabletin kokoisia pikkuliinoja minulla on muutamat kappaleet. Niistä jokaisen olen sijoitellut sisustustyynyihini. Tämän tyynyliinan valkoisen värin valkeusaste oli minusta juuri yhteen sopiva pikkuliinan värisävyn kanssa. Yhdistellessäni lisäsin vielä herkän pitsiliinan keskelle. Sekä sitten se jokin piti tähänkin tyynyyn saada ja se löytyy pitsiliinan keskiöstä. Paitsi, että siinä on minulle tyypillisesti kermanvalkoinen helmi, nostatin pitsiliinan keskiosan vanulla keskiöstä ylöspäin ikään kuin luodakseni auringon liinan keskelle. Se näyttää siltä kuin se olisi ollut aina siinä. 

Jotakin piti keksimän tuohon monogrammien viereen haperoituneeseen reikäkohtaan ikään kuin huomaamattomaksi kohdaksi, eikä niin että alleviivaisi kohtaa "tässä nyt on tällainen reikä, katsokaapa" - mallilla. Joten yhden yksittäisen pitsikukan omalla logollani siihen ompelin. Nyt kohta sai ulkoista vahvistusta huomaamattomasti ja vieläpä salonkikelpoisella tavalla. Paraatipaikalle laitoin valmistamani sisustustyynyn komeilemaan. 

Paraatipaikkatyynyistä meillä ollaan kahtamieltä. Minusta ne ovat ihania, esteettistä silmää hiveleviä ja kodin  "eisaakoskea" -osastoani. Nautin nyt siitä, että lapset ovat murrosikäisistä aikuisiin ja saan vapaasti asetella "hörhötyksiäni" huushollissa. Sitten on se kodin maskuliinisen enemmistön mielipide. Eli perheen miesväki on todennut paraatipaikkatyynyistäni, että ne ovat liian prameita. Niiden viereen ei kuulemma uskalla parkkeerata ja löhötä esim. jääkiekkoa katsomaan. Ei näistä tyynyistä tietysti jääkiekko ensimmäisenä tule mieleen. Ainahan voi komistukset siirtää pelin ajaksi sivuun, jos pelkää jääkiekon seuraamisen olevan liikaa sisustustyynyille ;). 

Viikonloppuna siis odotettavissa jääkiekkoa, kun aloitetaan koko pesueen voimalla Suomen Leijonien kannustaminen. Luvassa myöskin haravointia, ikkunoiden pesua ja yleisesti pihasiivousta talven jäljiltä. Vielä kun se aurinkokin alkaisi lämmittää, että päästäisiin hiukan yli +10*C asteen. ~ Hyvää viikonloppua kaikille.

Vappupäivän piknikillä Porkkalan maisemissa. Kuva: Willa Tammisto

Mummulan vierailutyyny

Olin viime vuonna huhtikuussa Chicagossa vanhimman tyttären luona. Iso maailmankaupunki oli pullollaan kaikenlaisia liikkeitä. Kotimaassa odotettu lapsenlapsi mielessä tuli pyörähdettyä muutamat kerrat Walt Disney'n liikkeessä katsastelemassa Amerikan ihmeitä. Ostoksina kotiin lähti mm. Mikki ja Minni, koska ei vielä ollut tietoa kumpiko sieltä oli tulossa. Ajattelin tuolloin laittaa molemmat mummulaan odottamaan, jotta sielläkin olisi jotakin aina pikkuvierasta odottamassa, vaikkapa unileluksi. 

Vuosi tosiaan on hurahtanut ja pikkuinen "Mikki" on kasvanut. Mummulan vierashuoneeseen Minnin ja Mikin seuraksi lastensänkyyn tein pikkuiselle tyynyliinan. Vanhassa lakanakankaassa valmiina olleet punaiset monogrammit synnyttivät idean käyttää pientä tyynyliinaa lastensängyssä. Punaisten monogrammien kaveriksi ompelin koristenauhan, jossa on tasapuolisesti niin Minneille kuin Mikeille sinistä ja punaista. Vahvaa punaista väriä keventämään laitoin yhden erillisen virkatun ympyrän vanhasta pitsiliinasta sekä sen keskelle toisesta pitsiliinasta leikatun valkoisen perhosen. Perhosella on helmikoriste, mikä tosin käyttötyynyliinassa tulee poistetuksi - varmuuden vuoksi.

Ruusu-tyyny ristipistoliinasta

Muistatteko joskus maailman ajat sitten ostamani ristipistotyön? Ensin retusoin alkuperäistä värimaailmaa; villalangan päälle rohkeasti vaan ommellen muliinilangalla oman maun mukaista värimaailmaa. Sitten työ tuli leikattua 15cm x 25cm koosta postikortin kokoiseksi. Asettelin sen valkoisen liinan päälle ja kuvan reunaan ompelin kehykseksi kauniita nauhoja. Mutta sitten iski se "ei tää oo kiva" -juttu päälle. En tiedä tuleeko lukijoilleni koskaan sellaisia "elämyksiä". Itselleni niitä tuppaa tulemaan tämän tästä, kun jopa valmiiksi suunnittelemani työt tavallaan elävät ja muotoutuvat kaiken aikaa työvaiheiden aikana. 

Siinä se odotteli "syntymäänsä" pöydällä muutaman kuukauden ja nukkui Ruususen unta. Oikeastaan ruusun puhkeaminen kukkaan vaati sellaisen kökkö-päivän eli asiat eivät olleet menneet niin kuin Strömsössä. Purkasin suomalaisella sisulla harmit ompelemiseen. Ruususta tuli leikattua pienempi ja pienempi. Lopuksi ompelin ruusun kuvan kanssa pikkaraiseen sisustustyynyyni mukaan sivustavedettävän patjakangasta ja vanhaa lakanakangasta. Tyynyn taakse ompelin vanhasta pitsiliinasta leikattuja perhosia lentelemään kevättä kohti, vaikka ulkona lunta on vielä runsaasti.  Nyt tämäkin ristipistoliina on herännyt pitkästä Ruususen unesta. 

Pitsikukkasia sisustustyynyllä

Vanhat lakanakankaiset tyynyliinat ovat ihastuttavia käsitellä ja uudistaa. Ennen vanhaan työn laadun piti olla sukupolvelta toiselle kestävää. Kerran kunnolla valmistettu  käsityö kesti seuraavienkin sukupolvien käytössä. Ihailen näitä kauniita, yksityiskohtia sisältäviä, pesusta toiseen kestäneitä ja valkoisena pysyneitä tyynyliinoja. Vintage-henkiset sisutustyynyni tulevat varmasti jatkossa olemaan niitä pitkäikäisimpiä liinavaatevarastossani tai kaappien kätköissä.

 

Tässä viimeisin tuotokseni, mihin ompelin kahdesta erilaisesta virkatusta pitsiliinasta poimittuja kuvioita. Kuviot ovat erivahvuisella langalla virkattuja. Kuvioiden keskelle ompelin harmaat helmet ykstyiskohdiksi. Läheltä katseltuna ne näyttävät pitsikukkasilta ja antavat juhlallisen tunteen sisustustyynylle, mikä jo pelkästään valkeana omana itsenäänkin on kuin taideteos kirjailuineen.

 

Minun perheen emännyyden aikana on marketeista kotiin kannettu pussilakanoiden kylkiäisinä yhtä monta tyynyliinaa. Liinavaatekaappiin kurkistaessa voi todeta, että kiintiö on pienempi juuri verrattaessa tyynyliinat kontra pussilakanat uuden ajan mallistoissa. Tyynyliinoissa tuppaavat kankaat venymään, haalistumaan ja näyttämään hyvinkin pian nuutuneilta. Ei siinä tule levännyt ja freesi olo, kun tyynyliina näyttää väsähtäneeltä ja kaikkensa antaneelta. Minusta tyynyliinan pitää olla puhdas ja raikas.

 

Olen karsinut aika ajoin tyynyliinat kulutuksen uuvuttamina pois kaapeista ja ostanut tilalle uusia. Nyt onkin herännyt ajatus uudistaa liinavaatekaappi penkojaisteni aarteilla. Ne ovat kuin pakasta vedettyjä edelleen vuosikymmenien jälkeen. Se olisi minun kannanottoni kulutuksen kierron oikeaan suuntaan kääntämiseen.

Muistot tyynyn taskussa

 

 

Pääsiäisloma oli aurinkoinen ja välillä kylmäkin. Toisaalta pääsiäisen vietto meni ulkoillessa ja ihan reippaasti ruumiillista työtä tehdessä. Oikein mukavaa vaihtelua, kun yleensä liikuntaa saa vaan sormenpäät  päätä raapiessa. Nyt sai hiessä puskea pitkin pihamaata. Auttelin isäntää pihalla puiden kaatamisessa, risujen keräämisessä jne. Ei tarvitse salille lähteä minkään personal trainerin avustuksella liikkeitä tekemään, kun luomuliikunta tekee saman tehtävän. Terveellinen itsensä liikuttaminen tuntui vähän mummun jäsenissä, mutta tyytyväinen mieli oli kuitenkin se kaikista päällimmäisin. Eikä se haitannut selvän tuloksenkaan ihailu. Ei mitään mutu-tuntumaa, vaan komeat puupinot ja risukasat kertoivat selkeän sanoman ahkeroinnin määrästä.

 

Surruttelin minä vähän ompelukoneellakin. Ideoin vanhaan pitsityynynliinaan lisäsomistetta. Pitsit ja monogrammit halusin jättää esille, mutta jotakin modistamista halusin sisustustyynyyn tehdä. Värjätty pikkuliina on pyörinyt vailla tarkoitusta materiaalikankaiden joukossa. Nyt tein rajun ratkaisun ja leikkasin siitä parilliset kuviot kuin taskuksi konsanaan tyynyn etuosaan. Ompelin ne muualta kiinni, paitsi jätin avoimiksi yläosat. Koristeeksi tyynyn taskujen keskiöön laitoin muutamat vanhan puseron napit. Loppusilaukseksi löysin vanhoista Amerikan sukulaisten kuvista seepian väriseksi ajan haalistaman kovan pahvikuvan. Näitä sukulaisia laivat kuljettivat suurperheiden lapsikatraista rapakon taakse leveämmän leivän ja oman unelmaelämänsä äärelle. Kunniapaikalle päätyi yksi isoisänisän sisarussarjan vihkikuvista. Vakavakatseinen nuoripari on elänyt jo ennen minun aikaani oman elämänkaarensa päätökseen. Rakkaustarinansa saa nyt romanttisessa sisustustyynyssäni uuden luvun.  

 

 

Pääsiäislomien jälkeen odottelen lumetsulattavaa auringonpaistetta ja kevätkukkien kasvamista. Mutta onhan meillä ihanat, keväiset hanget ihailtavana ja auringonpaisteessa saa jo poskille hieman väriäkin hangilta peilattuna.

 

 

Ristipistoperhoset sisustustyynyssä

Vierashuoneessa odottaa yöpyjiä vierassängyn päällä herkkä perhostyyny pehmokoiran kanssa. On uskomattoman kaunis tämä perhosaiheinen ristipistotyö. Tykästyin siihen heti nähdessäni sen vanhan tavaran kaupassa, vaikka en osannut vielä kuvitellakaan mihin sitä tulisin käyttämään.

 

Yhdistin perhosaiheiseen pellavaiseen sisustustyynyyni pikkuisen virkatun liinan. Tyynyä tarkastellessa värit sointuvat luonnonvalossa hyvin toisiinsa. Toisin kuin tässä valokuvassa liina pomppaa esille ihan liikaa tyynyn keskiöstä. Täytyy tutkia tyynyä tarkemmin sillä silmällä. Katsotaan, jos liina häiritsee kokonaisuutta, niin ratkon sitten pois koko pikkuisen pitsiliinan. Pelkästään nämä kauniit perhoset elävöittävät tyynyn toisenlaiseen lentoon.

 

Aitoja perhosia odotellessa toivotan mukavaa viikonloppua. Pakkasista ja viileästä ilmanalasta huolimatta rentouttavia pääsiäisajan valmisteluita.

Vintage-henkinen sisustustyyny

 

 

Viikonlopun puuhastelussa valmistui myös pullea vintage-henkinen sisustustyyny. Kaunis ja ajaton siitä tuli. Ajattelin yhdistää sen viime kerralla blogissani päivitetyn tarinan sisustustyynyn viereen sängyllemme. Kaksin aina kaunihimpi myös tyynyistä puhuttaessa.

 

Seuraavaksi edessä on virkatun sängynpeiton etsiminen. Muutamat vuodet sängynpeittona on ollut tilkkutäkki. Se edelleenkin on mielestäni ajattoman kaunis, mutta huoneen tapettien vahvaan värimaailmaan katson enemmän sopivaksi neutraalimman, luonnonvalkoisen virkatun pitsipeiton. Vanhoja pitsipeitoja olen katsellut jo pitkään siellä sun täällä, mutta vielä en ole löytänyt täysin minua mielyttävää ja samalla hinta-laatu-suhteessa oikeaa vaihtoehtoa.

 

 

 

 

Romanttinen sisustustyyny

Viikonloppuna aarteistani löysin kaikenlaista. Aarteilla tarkoitan keräämiäni vanhoja kankaita, tyyny- ja pöytäliinoja, pitsinauhoja ja -liinoja, ristipistotöitä jne. Kaipasin sängynpeittomme päälle huoneen tunnelmaan sopivampia tyynyjä. Kauniissa säässä ulkoiltua mieleni oli inspiroitunut ja ideat olivat vapaita lentämään. Annan ompelusmateriaalien yleensä odottaa oikeata hetkeä ns. puhjetakseen kukkaan. Tämä tarkoittaa sitä, että en väkisin tehtaile tyynyjä tai muitakaan käsitöitä, vaan haluan että ne syntyvät luovasti. Silloin olen itse tyytyväinen työni tulokseen.

 

Inspiraation siivittämänä suunnittelin ja ompelin muutamat koristetyynyt. Viikonlopun aikana syntyneet tyynyt tosin valmistin vain omaan kotiin - en myyntiin. Viikolla esittelen nämä raikkaan valoisan ulkoilman innoittamat inspiraationi tuotokset teille. Ensimmäinen koristetyyny on itselleni mieluisin. Mielestäni tavoitin tällä tyynyllä makuuhuoneen vanhanajan hengen. En tiedä, mistä jo lapsuudesta saakka ilmennyt innostus parin sadan vuoden takaiseen romantiikkaan on kummunnut. Olen hippivuosiluvulla eli 1960-luvulla syntynyt, mutta en haikaile pätkääkään räväköiden värien ja suurien kuvioiden maailmankaikkeuteen. Ehkä aistit täyttyivät niistä jo aikoinaan ajassa elettynä ja nyt haen jotakin vastakohtaista, kuittaan keittiöpsykologiallani. 

Oikein hyvää maaliskuisen viikon alkua kipakoista pakkassäistä huolimatta. Nautitaan auringon paisteesta päivällä ja mahtavista iltayön taivaan revontulista - jopa täällä eteläisessä Suomessa.

 

 

Tonttuvaarin valkoinen tuoli

 

 

Tonttujoukko on saapunut Willa Tammistoon. Jokainen tonttu on löytänyt oman paikkansa ja joku vilkkaampi nuorukainen on vaihtanut asemapaikkansa uuteen. Vanhukset kuitenkin ovat tavoilleen uskollisesti hakeutuneet omille paikoilleen.

 

Keittiössä joulukuun valvontatehtävät on aloittanut tonttuvaari, herkkutonttuna tunnettu, Sipsu Sirmakka. Tonttuvaari on istahtanut omalle valtaistuimelleen. Perheemme koiranuorukainen teki tuttavuutta pienen istujan kanssa ja totesi muutaman nuuhkaisun jälkeen keittiötontun harmittomaksi, joten vanhalla paikalla tonttuvaari Sipsu sai vartiointiaan jatkaa.

 

Keittiön herkkutontun vartiointipaikan valtaistuin on valkoinen tuoli, mikä on levähtämistä varten. Keittiön sydämessä tulee olla levollinen paikka istahtaa ajatuksiensa keskelle, vaikka kuinka vaativat kokkaukset ja kiireiset leipomiset olisivat meneillään. Jouluisen asunsa valkoinen tuoli sai paksusta pampulamaisesta langasta mahdottoman pienillä puikoilla neulomastani pikkupeitosta. Sisustukseen ylipäätään torkkupeitoksi sitä haaveilin tekeväni, mutta työ osoittautui yllättävän raskaaksi niin puikoille kuin käsille. Bambu-puikkoni vääntyivät onnettomasti ja ranteessa tiukka neulominen tuntui rasitukselta. Kokeilin kierrepuikoillakin tehdä, mutta lopputulos ei enää ollut yhtä kaunis. Päätin tyytyä kahteen "pikkupeittoon", mitkä ovat oivalliset istuinalustat. Valkean tuolin selkämyspuolelle olen ommellut uuden tyynyn. Vanhan tavaran kaupasta ostamani lakanakankaisen monogrammi-tyynynliinan muodistin uuteen vintage-lookiin. Keräämieni pikkuliinojen joukosta löysin kauniin ristipistotyön, mikä punaisine dalahäst-kuvineen oli värimaailmaltaan jouluinen. Jämäpitsieni laatikostosta löysin vielä pienen pitsin pätkän kruunaamaan vanhan tyynynliinan jouluiseksi juhlatyynyksi. Leppoisa on istahtaa tonttuvaarin viereen ja nuuhkaista ilmasta kaikki jouluiset tuokset.

 

Toivotan teidän keittiöihinne mukavia joululeipomusten ja -kokkausten aikaa tonttujen kera ja ilman.

Vintage-tyyny pikkuliinoista

 

Viikonloppu vierähti. Meillä oli miehen kanssa talossa pientä nikkarointia, niin kuin sitä on ollut toistakymmentä vuotta. Sitä puuhaa riittää, eikä se varmaan koskaan lopu. Toisaalta käsillä tekeminen ja konkreettisen lopputuloksen näkeminen ovat kyllä mieltä piristäviä.

 

Aina kun työskentelyn lomassa oli pieni tauko, käytin ajan tarkkaan ja hiivin järeämpien koneiden äärestä rakkaan ompelukoneen surinaa kuuntelemaan. Minulla on ollut pussissa erilaisia pikkuisia, valkoisia koristeliinoja, joille keksiskelen ajan kanssa uutta elämää.

 

Olen ostanut kesällä jättikokoisia valkoisia tyynyjä. Valtavat valkoiset tyynyt kaiken muun valkoisen keskellä huutavat puoleensa jotakin yksityiskohtaa ja persoonallisuutta. Tyynyissä tuntui olevan riittävä pinta-ala pikkuliinoille. Pyörittelin valkeata pintaa edestakaisin ja mietin millä eri liinoistani sitä koristaisin. Löysin tabletin kokoisen kauniisti viimeistellyn liinan. Se oli riittävän jämäkkä ja sopi yhteen norsuunvalkean värinsä kanssa jättityynyn pariksi. Joten ompelin kauniin, valkoisen pikkuliinan tyynyn keskiöön. Hieman aneeminen vaikutelma olisi ollut - ellen olisi poiminut pussin pohjalta vanhan tavaran kaupasta ostettujen pikkuisten ristipistoliinojen joukosta koristeellista, sinikukallista kruunausta.

 

Vintage-henkinen sinikukka-tyyny odottaa nyt vierashuoneen sohvasängyn päällä tildatun enkelin kanssa seuraavia vieraita. - Mukavaa alkanutta viikkoa.

 

Sweet-tyyny ystävänpäivänä

Kotiin palatessa minua odotti paketti,

minkä sisällä oli näin ihana tyyny.
 

Kaunis.

Kiitos taitavalle tekijälle.

Wanhat lakanakankaat ja monogrammit tyynyissä

Asiakkaani tilasi tyynyn, jossa yhdistyisi keväinen kangas ja vanha lakanakangas - vähän samaan tapaan kuin jo aikaisemmissakin tyynyissäni. Itselläni on varastossa isoja ja pieniä paloja vanhoja lakanakankaita. Joten sieltä valitsin parhaiten sopivimman palan keväisen kankaan pariksi. Sieltä löytyikin pieni palanen lakanakangasta, jossa oli jäljellä satunnaiset monogrammit. Koristani löytyi myös pieni pitsin pala, mikä sopi oikein mainiosti kirjainten kera tyynyn etuosaan.

Keväisestä kankaasta jäi vielä sen verran jäljelle, että siitä syntyi nopsasti kestävä kassi - vaikkapa kirjastoon.

Kanavatyö-kyselyn tulos

 

Kanavatyökyselyssä suosiollisin vaihtoehto oli kassi, sillä lähes puolet (44%) äänestäjistä oli valinnut sen vaihtoehdokseen. Toisaalta melko monet (24%) tykkäsivät perinteisestä kanavatyövaihtoehdosta eli mielellään näkisivät työn liitettynä tyynyyn. Jotkut halusivat työn sijoitettavan osaksi peittoa (13%) tai sitten vallan ihan johonkin muuhun (13%) yhteyteen. Takkiin yhdistettyksi ehdotti jokunen (4%). Vähiten (2%) ehdotuksien tekijöitä miellytti vaihtoehto mekkoon yhdistämisestä.
~

Nyt jää nähtäväksi mihin minä sen liitän. Mielelläni noudattaisin kyselyyn osallistuneiden neuvoa ja yhdistäisin sen kassiin. Tarvitsee vain löytää hauska - mielellään kesäinen - kangas pariksi kanavatyölle ja tietysti hauskat kantokahvat tai sitten keksin vielä jotakin muuta mielenkiintoista siihen yhdistettäväksi. Raportoin heti kun saan näytettävän työn valmiiksi.

~ Lämmin kiitos kaikille kyselyyn osallistuneille.

 

 

Lisäys jälkikäteen: Käytin työn muksukassiin kuvaksi. Vanhasta virkatusta kassista tuli pikkulasten lelujen pussukka ja sen toistapuolta komistaa kesäinen kuva.

Kesäiset vintage-tyynyt

BEATA & ADA

Aurinkoisessa säässä käsityö- ja sisustuskirjojen lukeminen saa mielikuvituksen raksuttamaan. Pian sitä istuu ompelukoneen ääreen ja loppu onkin hengen tuotetta ja iloista inspiraatiota!
~
Minulla sattui olemaan jäljellä parit palat vanhoja lakanakankaan pitsejä. Ne olivat niin pienet pätkät, että minun piti miettiä kovasti mihin niitä käyttäisin. Onneksi minulla on 40 x 40 cm pikkutyynyjä varastossa ja niihin nämä pitsireunukset kävivät sopivasti!
~
Tyynyistä ei tullut identtisiä kaksosia. Molempiin käytin vanhan lakanakankaan loppuja ja kaapista löytyneitä pitsejä. Adaan ompelin vanhan kesäisen kukkapaitani ja juhlapaidan röyhelöistä reunaa. Katseen vangitsijana on vanhasta vihkikengästäni yli 20 vuoden takaa jäljelle jäänyt toinen irrallinen ruusuke. Ne olivat silloin muotia. Beataan ompelin kesäisen sinistä ruusukangasta, jota oli jäänyt jäljelle tyynynpäälliskankaista.
~

Vintage-henkinen sisustustyyny

 

 

Sisustuslehti ja ikkunapesu

Valon määrä ja valoisat tunnit lisääntyvät päivittäin!
Olen huomannut tämän viimeistään nyt,
kun kiinnitin huomiota ikkunoiden harmauteen.
Ne suorastaan huutavat kevätpesuaan.
Onneksi posti oli tuonut tänään
sisustuslehden ja pakkastakin on,
 joten minulla on ainakin kaksi hyvää syytä
olla ryhtymättä ikkunanpesupuuhiin.

Miten onkaan mukavaa istua tyynyjen keskelle
ja lukea unelmista aurinkoisessa säässä.

Valkoisesta lakanakankaasta ja pitsistä tyyny

Flemmina-tyynyt

Flemmina-tyynyt



Flemmina-tyynyt

Tricia Guild has written (2006) that - today there has probably never been more popular interest in pattern. After what seems like decades of white walls, pattern on wallpaper and fabric is making a timely comeback in our interiors-.

After few colorful years I am turning back to peaceful and timeless white. Concentrating the pattern in a few carefully chosen spots in an otherwise minimalist scheme draws the eye immediately to unique decorative elements. The result is both modern and at the same time infused with a fascinating sence of past history.

Vanhaa lakanakangasta oli jäänyt jäljelle pieni pala. Onneksi kohta oli monogrammien kohdalta. Kangasta ei kuitenkaan ollut niin paljon, että siitä olisi saanut siistit taitokset sisäpuolelle. Joten siitä tuli kaunis karkki! Näppärästi tyynyn saa sujautetuksi kummasta päästä vaan ulos pesun yhteydessä. Tyynyn pitsin valitsi vanhin poikani runsaasta pitsivalikoimastani. Mielestäni hän teki hyvän valinnan.

Tyynyillä sisustaminen

  


Amor est vitae essentia. Rakkaus on elämän lähde - kertoo tämän tyynyn viesti.

Olen ollut jokseenkin höpsähtänyt tyynyihin, joissa on jokin vanhahtava kuva. Yksistään siellä täällä ne olivat orpoja, mutta teemaltaan samanhenkiset tyynyt yhdessä harmonisoivat tunnelmaa. Keskittämällä samanhenkisiä tyynyjä yhteen nurkkaukseen tai paikkaan, tuntuu huonekin saavan niiden viestimän hengen. Tässä huoneessa tyynyvuoressa on mielestäni hyvin levollista istua ja lueskella, ellen sanoisi jopa hartauksellista.

Solmutyyny sohvalle

Flemmina-tyynyt

Flemmina-tyynyt

Flemmina-tyynyt

Fresh up a tired sofa or armchair with a new cushion or two in a country-style that is elegant yet unpretentious. More or less any sofa can be disguised with a large throw and piles of cushions.

Tällä kertaa valmistin aivan uudesta tammikuisesta alennusmyynnistä ostamastani kankaasta kantatun solmutyynyn. Kävin läpi aikamoisen kasan käsityö- ja sisustuskirjojani löytääkseni jotakin hauskaa ja uutta näkökantaa perinteiseen tyynyyn. Alkuperäisessä ohjeessa kanttinauhan tilalla oli kaunista punosnauhaa. Upea vaihtoehto, mutta vie valmistajalta hiukka enemmän aikaa. - Sitten ei muuta kuin nauttimaan lopputuloksesta.