Vuodet vierivät

Allekirjoittanut on ollut muutaman viikon kiinni juhlajärjestelyissä. Päätin räväyttää ja juhlia isommalla joukolla pyöreitä vuosiani. Ajattelin, että nyt sen teen, kun jaksan. Saavat muut sitten järjestää mahdolliset tulevat vuosikymmenet ja passata minua.

 

Sään haltijat kyllä yrittivät ylittää itsensä ja laittaa kunnollisen kaatosateen aikaan, mutta ei se niin paljon haitannut, kun tietää Suomen suven ailahtelevaisuuden. Onneksi olin alusta saakka päättänyt tyrmätä pihajuhlat ja tyytynyt sisäjärjestelyihin.

 

Elämyksiä syntyi siis lisää elämän pirtaan. Antoisa päivä kaikkine ihanine kohtaamisineen on jo eilistä. Rinta rottingilla tämä aikuinen nainen katsoo tänään uudella vuosikymmenellä huomiseen ja ottaa jokaisesta annetusta päivästä elämän suomat antimet vastaan.

 

Vinkkinä omia juhlia miettiville voin sanoa, että kyllä juhlat kannattaa järjestää. Niistä jää muistoja muillekin kuin itse juhlittavalle. Juhlat yhdistävät ja kokoavat ystävät ja sukulaiset pidemmänkin ajan takaan yhteen. Juhlia muistellaan myöhemminkin ja ne toimivat yhtenä rajapyykkinä elämän mittaisella matkalla.

 

“You only live once, but if you do it right, once is enough.” - Mae West

 

 

 

 

Willa Tammiston 1960-luvun tuolit osa II

~
Sateisena ja koleana kesäpäivänä mielellään puuhastelee sisällä. Mahtavien +30 asteen hellepäivien jälkeen vaatimattomat +11 astetta ovat shokeeraavia taas alkuunsa, vaikka ehkä enemmän sitä perinteistä suomalaista säätilaa.

Sisällä sitä silmä kulkee ympäriinsä etsien ja tarkastelen läpi kaikkia talven yli lepäämään jääneitä kesäkodin projekteja ja tottakai uusiakin suunnitelmia on jo kasapäin mielessä.
Monet ovat olleet kiinnostuneita 1960-luvun tuolien kunnostuksesta. Lähes tasan vuosi sitten (17.6.2010; Willa Tammiston 1960-luvun tuolit osa I) kerroin aloittaneeni puhdistamaan ja purkamaan vanhat kankaat sekä maalaamaan vanhat lakkapintaiset tuolit talon saaristohengen mukaan. Viime kesänä kunnostin puuosat ja maalasin ne. Samoin vanhat päälliset lähtivät irti. Kankaan alta paljastui alkuperäinen sininen kangas, jossa harmikseni oli valovaurioita ja elämän jälkiä muutenkin.

Ostin teflonpintaista, tukevaa merellistä kangasta päällystääkseni tuolit uudelleen. Kangas oli melko arvokasta, joten käsi täristen sitä sitten leikkasin muotoonsa ja koetin olla mahdollisimman tarkka. Nyt verhoilu alkaa olla lähes valmista. Projektin jälkeen osaan arvostaa kovasti verhoilijan työtä. Itselläni kädet puutuivat ilmassa ommellessa ja taukoja piti pitää, että ommel säilyisi kauniina. Seuraavaksi aioin ommella samaan henkeen sopivat istuintyynyt suojaamaan vastapäällystettyjä tuoleja.

Lasikaapista kirjahyllyksi

 

Lukeminen on rakas harrastukseni. Olen aina arvostanut ja tarkoin varjellut ensimmäisiä, ikiomia kovakantisia kirjojani. Kirjoja saatiin lapsuudessani ainoastaan syntymäpäivä- ja joululahjoina, joten niitä kertyi harvakseltaan ja jokaisesta niistä pidettiin tarkasti huolta.

Poimin kirjahyllystä lapsuutemme kirjat tyhjillään olleeseen lasikaappiini. Minun ja mieheni lapsuuden luetuimmat ja rakastetuimmat kirjat saivat omat hyllynsä kera lapsuusajan kuvien. Satumainen rekvisiitta täydentää kokonaisuutta.

~

Nyt milloin vain katse osuukin lasikaappiin tulvahtaa mieleen lapsuusmuistoja; kauniina kesäpäivänä riippukeinussa muistan lukeneeni yhtä kirjoista tai että Helsingin matkalla isän täti antoi minulle yhden kirjoista lahjaksi tai että kuvassa poseeraan ylpeänä Amerikan sukulaisten kanssa.

Willa Tammiston 1960-luvun tuolit osa I

Tällaiset tuolit nähdessään ensiksi miettii, että missä on lähin roskalava. =D Mutta tarkempi tutustuminen vanhoihin 1960-luvun tuoleihin avaa silmät näkemään niiden kunnostamisen mahdollisuudet.
 

Kuluneen päälliskankaan poistettuani alta löytyi alkuperäinen merellisen sininen verhoilukangas. Aluksi kauhistuin sen kuntoa, mutta kaikki lialta näyttänyt olikin oikeasti vuosien pölyä, mikä oli tullut päällimäisestä kankaasta läpi. Tehokas imurointi ja tuoli näyttikin jo ihan toisenlaiselta. Elin kovasti toivossa, että sininen kangas olisi ollut virheetön tai ainakin melkein. Mutta molemmissa tuolissa oli värimuunnoksia kulumisesta ja tahroja, siksi kai ne olivat joskus päällystetty.
 

Joten päätin maalata käsinojat ja päällystää tuolit teflonpintaisella uudella merihenkisellä kankaalla. Siitä enemmän seuraavassa päivityksessä.

------
Jälkikirjoitus: Päivitys tuolien kunnostuksen valmistumisesta löytyy lukemalla päivityksiä vuoden eteenpäin.