Slow Living

Vanhan talon sisustamisessa on kunnioitettava perinteitä. Olen pyrkinyt Willa Tammistossa kiinnittämään huomiota, että vain ja ainoastaan aidot huonekalut kuuluisivat vanhan talon kalustukseen. Niistä vain syntyy se vanhan talon oikea henki. Aikakausi ei ole niinkään ollut ratkaisevin asia, vaan se, että huonekalut ovat valmistetut aidosta puusta.

Huonekalut vaativat ympärilleen rekvisiitaksi muuta sisustustavaraa, mitkä myös henkivät sukulaissieluisuutta keskenään. Penkojaiset toreilla ja turuilla auttavat löytämään kaikenlaista kotoilussa (homing) hyödynnettävää esinettä ja asiaa. Muiden heittämät turhakkeet voivat olla siis toisen aarteita. Katselenkin kaikenlaista kulunutta tavaraa monenlaiselta kulmalta ja mietin voisiko sitä kotiuttaa talovanhukseen muiden löytöjen kaveriksi. Pienellä fiksauksella vanhasta ja kuluneestakin voi saada esteettisiä ja persoonallisia luomuksia.

Olen tätä vanhasta uutta -käsitystä harjoittanut koko aikuisuusikäni. Olen siis ollut ajassa mukana jo ennen nykyistä slow living -käsitettä.  Minua slow living -ideologiasta eniten koskettaa ajatus pyrkiä ruuhkaelämästä kohti rauhallisempaa elämäntapaa maalaismaisemassa. Tätä pyrin toteuttamaan aina, kun vain voin.

Talven taittuminen kevääksi

Odotin kovasti, että pääsen talvilomalla meren jäälle aurinkoisella säällä kävelemään. Aatoksissani toiveajattelin ottavani kahvitermarin mukaan ja nauttivani kevään ensimmäisistä d-vitamiiniannoksista merellä, mutta kevät teki tepposet. Täytyipi tyytyä rantakalliolla tai laiturin reunamilla kuikistelemaan kohti horisonttia. Sen verran heiveröistä oli jo jääpeite, ettei taitaisi kannatella keijua kummenpaa.

Räystäistä tippuu jo vesi auringon säteiden reippaasti lämmittäessä. Keväisiä lintujen ääniä on kuultavissa. Yritinkin bongailla, mutta hätäisesti satuin näkemään yhden pariskunnan lentävän ylitse ja lajikin jäi epäselväksi. Hangon puolessa kevät on tänään julistettu virallisesti alkaneeksi. Haahkaparvi oli kevään ensimmäisenä airueena nähty saapuneen sinne. Niitä haahkoja minäkin yritin tiirailla, mutta en onnistunut ainakaaan vielä. Haahkat ovat meilläkin kotoinen näky.

Mutta eipä tuo vetten päällä kävelyn puuttuminen haitannut lomalaisen tallustelun ja ajatusten virran vapautta. Kauniit maisemat aukesivat rantatörmältäkin ja kahvikupin sai nautittua ilman jääpeitettä jalkojen alla. Ihanaa vain ladata akkujaan ja olla. Se lieneekin loman perimmäisin tarkoitus.

Talvilomalla 2012

Loma. Miten ihanalta neljä kirjainta kuulostavatkaaan. Tänään tätä kirjoittaessani on loman parhain ilta eli kaikista ensimmäisin hengäyksen ilta, jolloin voi hölläillä. Välillä sitä on enemmän loman tarpeessa ja välillä ei. Nyt tuntuu, että 24/7 meno tuntuu joka solussa ja tarvitsen antaa itselleni aikaa ja huolenpitoa.

Olen kuulostellut, miten moninaisilla tavoilla ihmiset lomansa aikovat viettää. Melko moni karistaa lumet jaloistaan ja karauttaa pilvien ylitse muutaman tuhat kilometriä eteläisempään lämpöön. Melkein saman verran on suuntaamassa menopelinsä maitse tai ilmateitse pohjoisempaan kohti vieläkin lumisempia maisemia.

Itse lukeudun niihin, jotka nauttivat vaihdekoneistonsa vapaalle laittamisesta. Menoa ja meininkiä on arjen pyörityksessä sen verran, että pysähtymisen taktiikka tekee terää.

Minun lomakohteessani saa ammentaa skandinaaviseen  tapaan virikettä ja virkistystä luonnon hiljaisuudesta. Odotan jo, miten loma vaikuttaa hiljaisuudessa kypsyvään luovaan ajatteluun.