Olohuoneen ilmavat verhokapat

Romantiikkaan taipuvainen sisustamiseni on saanut lisäystä. Näitä verhoja tai ehkä paremmin sanottuna verhokappoja en ole itse ommellut. Minun työpanoksena on ollut ainoastaan illan tullen kiipeillä "emännänjatkoksella" ja naulata parit pikkunaulat kolmeen ikkunapokaan ja pingottaa kuminauhalla höyhenenkeveät kapat ikkunoihin.

 

Eilen nämä verhot vain tulivat vastaan sisustusliikkeessä Helsingissä käydessäni. Sisustusliike Piirongissa oli eilen jäljellä vielä muutamat tällaiset. Onneksi, koska juuri lyhyet verhokappojeni tulikin olla, ettei rullattavaa verhokangasta olisi liikaa ja näin ollen verhoille olisi tullut kiinnitysongelma painonsa takia.

 

Kauan olen mielessäni arponut, että raaskisinko lyhentää vanhoista lakanakankaista kaupunkiasunnon ikkunoihin verhokapat. Onneksi olen ollut tarkka lakanakankaiden leikkaamisesta. Olen toivonut paahtavan auringon puoleiselle ikkunariville valoa läpäiseviä, mutta suoranaisen auringon häikäisyn peittäviä, ilmavia verhoja. Aikaisemmin asuntoon muuttaessamme ikkunoissa olivat kulahtaneet, 1980-lukuiset rullaverhot, mitkä olivat kuin eri maailmasta muuhun sisustukseen verrattuna. Rullaverhot tosin poistuivat ikkunoista lähes heti yhdeksän vuotta sitten, joten pitkällinen prosessi on ollut. Struktuuriltaan erilaiset valkoiset ja luonnonvalkoiset pitkät ja pätkät sivuverhot ovat saaneet hoitaa verhojen ja näkösuojan tehtävää. Vihdoinkin siis löysin ne oikeanlaiset verhokapat. Nyt saadaan valoa olohuoneeseen, mutta samalla myös hiukan näkösuojaakin ja tyylistä tinkimättä.

 

Ihanan ilmavissa tunnelmissa pakkasten paukkuessa toivotan teidät Twitterin käyttäjät tutustumaan Twitterin Willa Tammistoon ja liittymään seuraajaksi. Twiittaan blogipäivitysten lisäksi blogimaailman tiimoilta muuta mieleen tulevaa. Tervetuloa twiittauksen maailmaan. Oikealla blogini gadget-rivistön alhaalta löydätte suorimman reitin Twitterin Willa Tammistoon.

Sininen hetki

Kaunis on talvinen värimaisema. Kauniina hohtavat hanget ja mystiset siniset hetket luovat oman pohjoisen eksotiikkansa. Upea skandinaavinen talvi.

Olen oppinut katselemaan suomalaisen maiseman väritystä vasta vajaa kymmenen vuotta sitten, kun silmiäni avaamaan tarvittiin australialaisen punaruskean aavikon reunamilla ikänsä kasvanut vaihto-oppilaamme. Puhuimme neljästä vuodenajasta ja hän näki visuaalisena ihmisenä meillä väritysten mukaan kaksi: valkoisen ja vihreän. =) Mielenkiintoinen ja opettavainen näkemys. Valkoinen onkin melko tuttu asia talvesta, mutta vihreän näkemystä piti miettiä hetken. Vihreys on niin joka paikasta työntyvä valtaväri keväästä kesän kautta hamaan syksyyn, että sille olin ainakin minä tullut jo immuuniksi. Tämän kansainvälisen elämänkoulun jälkeen avasin silmäni uudelleen suomalaisen luonnon värikauneudelle.

Sininen on kiehtova talviväri. Sinisestä hetkestä puhutaan talvisena valoilmiönä auringonlaskun aikaan, mutta yllä olevat kuvat olen ottanut varjoisasta paikasta iltapäivän auringossa.

"Talven sininen hetki koittaa, kun valo vähenee ja vie mennessään värit kirkkaimmasta alkaen. Auringon laskeuduttua maisemaa valaisee taivaankannesta sironnut valo, jossa vallitsevat siniset, lyhyet aallonpituudet. Taivaan sininen valo tekee myös lumeen lankeavista varjoista sinisiä."
(Yliopistolehti 20/1995)

Talven taittuminen kevääksi

Odotin kovasti, että pääsen talvilomalla meren jäälle aurinkoisella säällä kävelemään. Aatoksissani toiveajattelin ottavani kahvitermarin mukaan ja nauttivani kevään ensimmäisistä d-vitamiiniannoksista merellä, mutta kevät teki tepposet. Täytyipi tyytyä rantakalliolla tai laiturin reunamilla kuikistelemaan kohti horisonttia. Sen verran heiveröistä oli jo jääpeite, ettei taitaisi kannatella keijua kummenpaa.

Räystäistä tippuu jo vesi auringon säteiden reippaasti lämmittäessä. Keväisiä lintujen ääniä on kuultavissa. Yritinkin bongailla, mutta hätäisesti satuin näkemään yhden pariskunnan lentävän ylitse ja lajikin jäi epäselväksi. Hangon puolessa kevät on tänään julistettu virallisesti alkaneeksi. Haahkaparvi oli kevään ensimmäisenä airueena nähty saapuneen sinne. Niitä haahkoja minäkin yritin tiirailla, mutta en onnistunut ainakaaan vielä. Haahkat ovat meilläkin kotoinen näky.

Mutta eipä tuo vetten päällä kävelyn puuttuminen haitannut lomalaisen tallustelun ja ajatusten virran vapautta. Kauniit maisemat aukesivat rantatörmältäkin ja kahvikupin sai nautittua ilman jääpeitettä jalkojen alla. Ihanaa vain ladata akkujaan ja olla. Se lieneekin loman perimmäisin tarkoitus.

Talvilomalla 2012

Loma. Miten ihanalta neljä kirjainta kuulostavatkaaan. Tänään tätä kirjoittaessani on loman parhain ilta eli kaikista ensimmäisin hengäyksen ilta, jolloin voi hölläillä. Välillä sitä on enemmän loman tarpeessa ja välillä ei. Nyt tuntuu, että 24/7 meno tuntuu joka solussa ja tarvitsen antaa itselleni aikaa ja huolenpitoa.

Olen kuulostellut, miten moninaisilla tavoilla ihmiset lomansa aikovat viettää. Melko moni karistaa lumet jaloistaan ja karauttaa pilvien ylitse muutaman tuhat kilometriä eteläisempään lämpöön. Melkein saman verran on suuntaamassa menopelinsä maitse tai ilmateitse pohjoisempaan kohti vieläkin lumisempia maisemia.

Itse lukeudun niihin, jotka nauttivat vaihdekoneistonsa vapaalle laittamisesta. Menoa ja meininkiä on arjen pyörityksessä sen verran, että pysähtymisen taktiikka tekee terää.

Minun lomakohteessani saa ammentaa skandinaaviseen  tapaan virikettä ja virkistystä luonnon hiljaisuudesta. Odotan jo, miten loma vaikuttaa hiljaisuudessa kypsyvään luovaan ajatteluun.

Kuningattaren kanssa lumen ihmemaassa

Lumi saapui yön tunteina ja heitteli vielä hissukseen päivän aikana. Nyt lumi kattaa kauttaaltaan ympäröivän maiseman. Paljon ei satanut, mutta iloisesti valkoiseksi puuteroitu maisema valaisee päivää.  

Lähdin ulos kuvailemaan valkeata ihmettä ja sain seurakseni Kuningattaren. Willa Tammiston Kuningatar käyttäytyy jokseenkin samalla tavalla kuin koira eli viihtyy perheen parissa ja melkein aina löytyy samasta paikasta kuin talon äiti-ihminen. Nytkin oli siis luvassa yhteinen seikkailu lumen ihmemaahan.

Totesimme, että kuistillekin oli hidellyt hienokseltainen lumivaippa kuin se uinuisi talviunta herätäkseen jälleen auringon säteiden lämmetessä. Kalliot olivat saaneet oman valkean verhoilun ja maisema näytti sadunomaiselta verrattuna siihen mustana sateessa jököttäneeseen kallioon. Köynnöskuusamani yrittää sinnitellä uskossa lämpimämpiin aikoihin, vaikka lumivaippa saapui toppuuttelemaan kiirehtijää.

Lumen ihmemaassa tuntui ihanalta pukeutua talvisesti. Tähän saakka sateessa on oleellisinta ollut sateenvarjo ja kumisaappaat.

Valokuvasta sisustustaulu

Joskus itse otettu valokuva puhuttelee. Syynä voi olla kuvan kohde tai päivä, jolloin kuva on otettu tai muu merkittävä kuvaan liittyvä muisto.

~

Olen oikein innokas kuvaamaan. Vuosikaudet olen jaksanut tehdä valokuvakirjoja, joihin olen leikannut ja liimannut kaikenlaista mukaan jo kauan ennen kuin mistään skräppäämisestä on edes puhuttu. Kuvia on niin paljon, että niitä edelleen odottaa kirjoiksi koottavana pusseittain. Kenties joku kesäloma on aikaa tähän puuhasteluun.

~

Digikuvien aikana kuvia tulee entistä enemmän. Nyt teenkin suoraan valokuvakirjoja teemoittain. Toisaalta pyrin tekemään minulle merkityksellisemmistä kuvista vielä jotakin erityisempää. Mahdollisuudet ovat nykyään niin rajattomat.

~

Yhdestä digikuvasta päätin teettää taulun ja olen oikein tyytyväinen. Kuva muistuttaa aina siihen katsahtaessani kylmästä, talvisesta päivästä vuosipäivämatkalla naapurimaassa. Aivan fantastinen idea toteutettavaksi uudelleenkin. Ikimuistoinen päivä ikuistettuna.

Luminen talvi 2011

WINTER 2011

Helsingin talvi kuin muidenkin kaupungien talvi oli erittäin luminen.
Pääkaupungin keskustassa lumikasat olivat muodostuneet jo lumivuoriksi. 

Jääkupla kevättä ennakoimassa

Luonnon oma luomisvoima on mahtava. Ihmettelin, että mikä kumma kupla on tuolin päällä, kunnes huomasin katolta tippuvien vesipisaroiden muovanneen jääkuplan tuolin selkämyksen reunalle. Siis kevättää, kun räystäistä tippuu.

Luminen talvi 2011

Willa Tammisto
Uskomattoman kaunis lumitalvi 2011

Hyvää Uutta Vuotta 2011!

Illan suussa uudenvuodenaattona vanhin poikani rakensi lumitupia kaksin kappalein pihapolulle valaisemaan polkua ja vastaanottamaan ystäviämme perinteisiin uudenvuodenaaton vastaanottajaisiin. Herkän puuteriset lumituvat loistivat lämmintä hehkua muuten niin pimeään yöhön. Taianomaista luomuloistetta pilviseen pakkasyöhön.

~ ~ ~ 2011 ~ ~ ~ 2011 ~ ~ ~ 2011 ~ ~ ~
"Uuden vuoden taian tein, sen sylissäni ulos vein

Tuulen mukana sulle heitin, pehmeillä toiveilla hellästi peitin.

Ettei särkyisi taika, vaan tulisi onnen aika."

~ ~ ~ 2011 ~ ~ ~ 2011 ~ ~ ~ 2011 ~ ~ ~

Hyvää Uutta Vuotta

Gott Nytt År

Happy New Year

Fröhliches Neues Jahr

Bonne Année

Feliz Año Nuevo

Felice anno nuovo
Gelukkig Nieuwjaar
Head Uut Aastat
2011

Lumipallo pipossa

Virkkaaminen on hauskaa ja minun kohdalla joskus päämäärätöntäkin, kunnes työstä jotakin jotenkin vain lopulta syntyy. Olo on useasti kuin sadussa toimineella hiirellä räätälinä. Ensin miettii jotakin suurta tekevänsä ja lopputulos onkin sitten jotakin muuta. Mutta yleensä -hassua kyllä - syntyy ihan fantastisia juttuja. Se on kai sitä luovimisen luovuutta, kun antaa itselleen riittävästi taiteellista vapautta.

* * *

Valkoista lankaa jäi jäljelle torkkupeitosta vajaa lankakerällinen ja nappasin sen keskiviikkona mukaani junamatkalle pääkaupunkiin. Kunhan siinä aikani virkkasin ja mietin mitä tästä tekisin huomasinkin tehneeni harmillisen virheen. Olin tehnyt ympyrää, jossa alku- ja loppupään liitännässä olin vienyt yhteen päät väärinpäin. No, saahan sen käännetyksi, mutta kierrokset kääntäessä syntyy käännöskohtaan mokoma rusetti. Virheistä oppii -sanonta tuli eläväksi ihan käytännössä työn tuoksinassa. Sain virheestäni idean ja lähdin virkkaamaan lumipalloa käännöskohtaan ja siitä tuli varsin virkeä piriste pipoon! Vastakkaiseen suuntaan pipon suun alareunaksi virkkasin edestakaisin kätevän käännereunan.

* * *

On kuin kaikki olisi tapahtunut onnellisten tähtien alla. Lopuksi logoa ommellessani kiinnitin reunaan yhtä kauniin ja valkoisen helmen kuin lumipallo.

* * *

Lumipeitteiden pukemat männyt

Paksusti puettuina lähimännyt notkuvat valkeista lumipeitteistä.
Kunnon talvi ja kevät saa vielä odottaa itseään jonkun aikaa.
Onneksi talvi on ollut kunnon talvi tänä vuonna.

Kaupunki lumen peitossa 2010

Kaupunki lumen peitossa talvella 2010.

Pieni.

Uskomaton lumipeite on vallannut koko kaupungin. Lunta on niin paljon, että en tiedä mihin se kaikki aikanaan sulaa. Mutta kaunista valkoinen lumipeite on ja valkoinen Pohjolan talvi. Tästä pikkuisesta tammenterhosta piti ottaa kuva, kun se toi mieleeni elokuvan jääkauden epäonnisesta oravasta tammenterhonsa kanssa.

Saaristomeren sinisyys

Väri oli kerrassaan upea sininen, eikä meren sohjoinen pintakaan hassumpi ollut. Luonnon mestarillista taidetta Saaristomerellä keskellä parhainta talvea.

Willa Tammiston talvi 2010

 

Harvoin on näin kaunista, puhtoista ja pehmeää lumipeitettä.

Saaristo on saanut tänä talvena upean, valkean lumipeitteen kunnon talven tapaan.