KUISTILLA KAHVITTELEMASSA

Puuhastelin puutarhassa eilen melko viileässä saariston säässä. Kottikärry täyttyi, saha lauloi ja "sekatöörillä" oli töitä. Totesin, että lumeton talvi on ollut monelle puutarhan kasville rankempi kuin kunnon luminen talvi. Illan tullen tuskastuin huitomaan hyttysiä ja päätin siirtyä sisätiloihin hommiin kuistille. 

Kuistimme eli eteisemme on ollut kauan lapsiperheille tuttu tavaran säilytystila. Otin itseäni niskasta ja kävin kaikki kuistin kaapit läpi. Nyt on kaapeissa tilaa. Sitä tuntuu säilövän jotakin pahanpäivän varalle, mutta ehkä kymmenen vuodenkin säilöminen on jo ollut riittävästi pahan päivän odottamista. Seuraavalla kaupunkikäynnillä voi sitten laittaa meille tarpeettomat vaatteet ja kengät eteenpäin jollekin niitä tarvitsevalle. Kyllä sieltä löytyi ihan vain poisheitettävää roinaakin. Hohhoijaa.

Kuistin käyttötarkoituksen uudistaminen kesäiseksi kahvittelutilaksi ihan vain huonekalujen uudelleen järjestelyllä ja täydellisellä siivouksella oli puhdistava kokemus. Isoäitini vanhat valkoiseksi maalaamani tuolit ja saman isoäidin vanha pöytä pääsivät arvoiselle paikalleen. Aamukahvit maistuvat kahvilta suviaamuina kesäisellä kuistilla.

Tänään jatkoin puuhasteluani puutarhassa ja sain kesän ensimmäisen punkin jalkaani. Tulin sitä poistamaan sisälle ja kannoin samalla puutarhasta kuistin ilmettä kaunistamaan suvista kukkaloistoa. Nyt kahvittelukuistini on viimeistellyn näköinen. Aurinkoista päivän jatkoa!

Sivistyksen kehto

Muutama vuosi sitten hankin huutokaupasta kehdon ilman mitään taka-ajatuksia. Kehto vain kiehtoi esineenä, mikä on katoavaa kansanperinnettä autoistuinten ja moottoroitujen vempaimien sukupolville. Totesin siinä olleen säkkikangasta muistuttaneen verhoilun, mikä aikanaan oli nauloja säästelemättä nakutettu kehdon reunoihin kiinni. Kangasta istui tiukkaan vielä muutamien jäljellä olleiden kiinnitysnaulojen kannassa. Kehdon puun väritys oli ajan myötä hyvin tummaksi tummunut ja saanut paikkapaikoin kirjavan patinan. Myyjä kertoi kehtoa säilytetyn jossain viljavarastossa. Kyllähän esineestä löytyi jäämiä jyvistä.

 

Perheen nuoriso oli sitä mieltä, että kehtoa ei missään nimessä kannata maalata. Itse väänsin mielessäni muutaman päivän henkistä peistä maalaamisesta. Kun sitten päätin tarttua pensseliin, päätin niellä hiljaa nuorison mutinat maalaamisesta. Vaikka satavuotias vanhus olisi arvokkaampi ilman maalipintaa, se ei olisi ollut salonkikelpoinen paraatipaikalle olohuoneeseen. Mielessäni ei syntynyt mielikuvaa esineen alkuperäisestä tarkoituksesta pikkuisen lapsen puhtoisena kehtona. Pölyn ja lian puhdistamisenkin jälkeen, se näytti nimenomaan navetan ylisillä hyppineiden hiirien ruokapaikalta. Otin tietoisen riskin kehtovanhukselta anteeksipyytäen ja maalasin sen puhtaanvalkeaksi.

 

Kehto komistui ainakin minun silmissä. Se on saanut toimia muutaman vuoden valmistamieni koristetyynyjen "säilytysastiana". Uuden tehtävän kehdolle asetin viikonlopun siivousvimmassa, kun tuskailin lehtihyllyssä, televisiotasolla ja olohuoneen pöydällä pölyttyvien sisustuslehtien säilytyksen kanssa. Sitten tuli ahaa-elämys, kun katselin kehtoa uusin silmin ja ymmärsin ajatella sille muunlaista käyttötarkoitusta. Kehto oli kuin nakutettu lehdille. Nyt kehto lehtineen "istuu" olohuoneeseen entistä mutkattomammin. Eikä niitä rakkaimpia sisustuslehtiäkään vielä tarvinnut kiikuttaa lehtiroskikseen.

 

Kehto toimii symbolisesti sivistyksen kehtona. Uusia, freesejä ajatuksia synnyttävänä alkulähteenä kaikenmaailman sisutuspuuhilleni.

Valkoinen sivustavedettävä

~

Vaaleanpunaisesta unelmasta on kehkeytynyt puotapilven valkoinen sivustavedettävä. Liimapuulevystä rakensimme uuden kannen. Putsauksen ja puunauksen jälkeen maalasin sohvan valkeaksi. Huonekalukaupasta hain normaalikokoisen sijauspatjan, minkä leikkasin ja sovitin sohvan kokoon. Vanhahtavasta kankaasta ompelin patjalle suojuksen. Lopuksi asettelin kauniita sohvan hengen mukaisia tyynyjäni pehmikkeeksi selälle.  Pisteeksi i:n päälle asetin lampaantaljan. Kissamme keksi heti lampaantaljaideani ja saapui oitis testaamaan sitä kynsillään leipoen - kuten me kotoisasti kissan poljentaa kutsumme. Sivustavedettävä on houkutteleva paikka levähtää ja katsella puutarhaan.

Willa Tammiston 1960-luvun tuolit osa II

~
Sateisena ja koleana kesäpäivänä mielellään puuhastelee sisällä. Mahtavien +30 asteen hellepäivien jälkeen vaatimattomat +11 astetta ovat shokeeraavia taas alkuunsa, vaikka ehkä enemmän sitä perinteistä suomalaista säätilaa.

Sisällä sitä silmä kulkee ympäriinsä etsien ja tarkastelen läpi kaikkia talven yli lepäämään jääneitä kesäkodin projekteja ja tottakai uusiakin suunnitelmia on jo kasapäin mielessä.
Monet ovat olleet kiinnostuneita 1960-luvun tuolien kunnostuksesta. Lähes tasan vuosi sitten (17.6.2010; Willa Tammiston 1960-luvun tuolit osa I) kerroin aloittaneeni puhdistamaan ja purkamaan vanhat kankaat sekä maalaamaan vanhat lakkapintaiset tuolit talon saaristohengen mukaan. Viime kesänä kunnostin puuosat ja maalasin ne. Samoin vanhat päälliset lähtivät irti. Kankaan alta paljastui alkuperäinen sininen kangas, jossa harmikseni oli valovaurioita ja elämän jälkiä muutenkin.

Ostin teflonpintaista, tukevaa merellistä kangasta päällystääkseni tuolit uudelleen. Kangas oli melko arvokasta, joten käsi täristen sitä sitten leikkasin muotoonsa ja koetin olla mahdollisimman tarkka. Nyt verhoilu alkaa olla lähes valmista. Projektin jälkeen osaan arvostaa kovasti verhoilijan työtä. Itselläni kädet puutuivat ilmassa ommellessa ja taukoja piti pitää, että ommel säilyisi kauniina. Seuraavaksi aioin ommella samaan henkeen sopivat istuintyynyt suojaamaan vastapäällystettyjä tuoleja.

Vitriinilipaston tuunaus

IHANA LIPASTONI

kunnostuksen jälkeen.

~

Olin kauan miettinyt, millaiseksi kunnostan vanhan täyspuisen vitriinilipaston. Vitriinin etuosasta puuttui lohjennut pala ja pinta oli jo pahoin hilseillyt.

Kittasin lohjenneen kohdan ja sain siistin etureunan. Rähjäiset lakat irtosivat helposti hiomalla ja sitten olikin enää loppusilauksen vuoro. Hankin roosaan taittuvaa valkoista kalustemaalia ja lisäsin takaseinään samanhenkistä tapettia.

Loppujen lopuksi kaikki sujui nopeasti, kun työn touhuun oli päässyt. Oli vain annettava itselleen riittävän kauan aikaa miettiä toteutusta, että siitä tulisi kokonaisuuteen sopiva ja silmälle kaunis.

Vanhasta lipastosta kuusikymppinen kaunotar

Paljon elämää nähnyt 1950-luvun täyspuinen lipasto joutui tänä kesänä täydelliseen muutokseen. Olin sen lähes 20 vuotta sitten hionut vanhasta lakasta, mutta nyt sekin lakkakerros oli kulunut melkein kokonaan tason päältä pois. Ostin kulutusta kestävää kalustemaalia ja ihanan romanttista tapettia sisäosien vuoraamiseen.

Vanhan maalipinnan poistaminen ei ollut kevyttä puuhaa, kun en tehnyt sitä tällä kertaa koneellisesti, vaan ihan vain hiomapaperilla ja ruista ranteessa. Aikaa meni, jotta lopputulos oli minulle tyydyttävä.
 

Vanhat vetimet olivat nostalgiset ja halusin säilyttää ne. Lipasto pääsi Willa Tammistossa oikeuksiinsa uudistuksensa jälkeen ja oikeastaan pienellä vaivalla siitä tuli oikein juhlallisen kaunis kuusikymppinen kaunotar.
 

Valkoinen väri on hiukan sävytetty roosaan, joten sen valkeudessa on lempeä ote. Vuosien saatossa olleet tehtävät televisiotasona kuin akvaariohyllynä ovat kaukaista historiaa. Tyylikkäänä kaunottarena se jatkaa kohti uusia haasteita seuraaviin vuosikymmeniin.

Willa Tammiston 1960-luvun tuolit osa I

Tällaiset tuolit nähdessään ensiksi miettii, että missä on lähin roskalava. =D Mutta tarkempi tutustuminen vanhoihin 1960-luvun tuoleihin avaa silmät näkemään niiden kunnostamisen mahdollisuudet.
 

Kuluneen päälliskankaan poistettuani alta löytyi alkuperäinen merellisen sininen verhoilukangas. Aluksi kauhistuin sen kuntoa, mutta kaikki lialta näyttänyt olikin oikeasti vuosien pölyä, mikä oli tullut päällimäisestä kankaasta läpi. Tehokas imurointi ja tuoli näyttikin jo ihan toisenlaiselta. Elin kovasti toivossa, että sininen kangas olisi ollut virheetön tai ainakin melkein. Mutta molemmissa tuolissa oli värimuunnoksia kulumisesta ja tahroja, siksi kai ne olivat joskus päällystetty.
 

Joten päätin maalata käsinojat ja päällystää tuolit teflonpintaisella uudella merihenkisellä kankaalla. Siitä enemmän seuraavassa päivityksessä.

------
Jälkikirjoitus: Päivitys tuolien kunnostuksen valmistumisesta löytyy lukemalla päivityksiä vuoden eteenpäin.

Kasvojen kohotusta vanhalle lipastolle

Tapetointi on ollut jo 20 vuoden ajan säännöllisen epäsäännöllinen harrastus. - Muistan kyllä ensimmäisen kerran. Tapetoimme silloin mieheni kanssa kumpikin elämämme ensimmäistä kertaa. Anopin piti meitä auttaa vanhana osaajana, mutta jostain syystä tapetointi jäi meille. Lopputulos ei ollut kovin kaunis olohuoneessamme. ;o/ Onneksi harjoitus tekee mestarin tai ainakin osaajan ;o)

Tapetointia on sen jälkeen riittänyt. Jos ei ole ollut aika vaihtaa seinien tapetteja, olen tapetoinut jotakin muuta. - Kirjojen kansia, säilytyslaatikoita, rasioita jne. Mielikuvitus vain on ollut rajana.

Tapetointivuorossa on vuodelta 1903 oleva Thyran kirjoituslipasto ja sen 1960-luvulla muovikalvolla peitetyt laatikot. ~ Kuningatar-kissani on valmiina apujoukoissa. Hän ehti jo jättää puumerkkinsä tapettiin.

Pitkäperjantain puuhailut ja mietiskelyt

Lapsuudessani pitkäperjantait olivat todella pitkiä. Juuri mitään ei saanut tehdä, minnekään ei saanut mennä. Rauhallinen mietiskely ja harras tunnelma olivat päällimmäisenä.

Tänään tuo muistui mieleeni, kun otin urakakseni maalata isänäidiltä perinnöksi saamani kaksi tuolia. Tänäänkin pitkäperjantai oli pitkä. Työn kaikki vaiheet veivät koko päivän, mutta samalla tunnelma oli harras. Mietiskelin elämän nopeata kiertokulkua käsitellessäni tuoleja, jotka olivat kuuluneet lähes vuosisata sitten nuoren morsiamen omaisuuteen. Mieli haikeana ajattelin kauan sitten elänyttä isoäitiäni, joka ehti viettää juuri 32-vuotissyntymäpäivänsä ennen kuolemaansa. ~ Kuitenkin kiitollisena, että hän oli isäni äiti. 

Willa Tammiston kysely ARVAA OIKEIN I - harmaa lipasto

ARVAA OIKEIN I kilpailu koski lipastoni uutta väriä.

Kaikkien yllätykseksi lipastosta tuli vaaleanharmaa!

Kilpailun päätösajankohta Suomen aikaa oli tänään klo 21.00. Sivupalkki ilmoittaa vielä tunteja olevan jäljellä - minusta riippumattomista syistä se laskee Yhdysvaltojen mukaan, vaikka asetuksissa on 31.03.2010 klo 21.00.

Joten ilmoitan jo arvotun voittajan 20 kisaan osallistujan kesken.

Oikeita vastauksia HARMAAlle värille tuli 3/20 eli 15 %.

Kaikkien vastanneiden kesken suoritetussa arvonnassa onnettarena toimi nuorin tyttäreni ja onnellinen voittaja on

Piia S.

YLLÄTYSPALKINTO

on yksi vapaavalintainen

uniikkikortti webstoresta.

Voittaja saa valita mieleisensä kortin webstoresta ja ilmoittaa valintansa sekä yhteistietonsa minulle sähköpostiin! ~ Kiitos kaikille innokkaille arvaajille!

Willa Tammiston kysely ARVAA OIKEIN I

Meille perintönä kotiutui viime vuonna kulahtanut, lakattu 1950-luvun pikkuinen lipasto. Olen sitä katsellut vuoden päivät ja miettinyt pitäisikö sille tehdä jotakin. Joten päätin maalata sen ja vaihtaa vetimet.

Vetimiä en olisi vaihtanut, mutta maalauspuuhan aikana paljastui, ettei vanhojen irrottaminen ollut kovin helppo homma - ainakaan kotikunnostajalle. Ne oli pujotettu kunnolla siivekkeillä laatikon reiästä läpi ja lyöty nauloilla kiinni laatikon sisäpuolelle. Irroittamani vetimet eivät enää näyttäneet kauniilta.

Järjestän teille kyselyn (katso oikea palsta sivussa):

Minkä väriseksi maalasin lipaston?

Kyselyyn voi osallistua napsauttamalla arvaamaasi väriä. Aikaa vastaamiseen on 31.03.2010 klo 21.00 saakka! YLLÄTYSPALKINTO arvotaan.

Valkoisen tuolin istuntyyny

To jazz up a white, plain wooden chair, it is easy to make a floral chair pad, adding long ties for a pretty, vintage-countrystyle effect.

Hauskat tuolinpäälliset, vai mitä. Vanhoista vanhantavarankaupasta hankituista mäntytuoleista on enää siis muisto jäljellä.

Säästeliäästi ostin hempeän keväistä kangasta ainoastaan tyynyn päälimmäiseen osaan. Alapuolelle ja kiinnitykseen käytin vanhoja lakanakankaita. Pullean olemuksen tuottaa 40 x 40 cm sisustustyyny komeuden sisällä. - Vielä uutuuttaan sangen pulleat tyynyt.

Halusin pitkät ja näyttävät nauhat. Tässä kiinnitin ne "roomalaisella" tekniikalla tuolin jalkoihin kiinni. Toisaalta nauhojen pituus mahdollistaa suuret rusetit, mikäli sellaiset haluan laittaa.

Valkoinen sisustusvärinä

 



My philosophy behind all my projects is that they should involve minimum cost and effort. I deliberately choose furniture and objects which are well past their best, in order to show how effective and versatile paint can be, when trying to revitalize old and previously unwanted items. Mass-produced everyday chairs can be transformed from the dull and ordinary to the extraordinary with white paint.

• Jos haluat joidenkin värien näyttävän erityisen kauniilta, pohjusta työ ensin puhtaan valkoisella. - Leonardo da Vinci
• Renoirin mukaan mitään ei ole niin vaikeaa ja toisaalta niin jännittävää maalata kuin valkoista valkoiselle. - Ambroise Vollard
• Valkoinen ei ole pelkästään värien poissaoloa; se on loistava ja varma, se on yhtä kiihkeä kuin punainen, yhtä ehdoton kuin musta. - G.K.Chesterton