Uudenvuodenaattona

Tonttuja on vilistänyt joka puolella Willa Tammistoa joulukuun aikana, mutta on pienen pieni enkelin siiven kosketuskin ollut hipaisemassa.

Nämä siivet löytyivät sattumalta vanhan vaatekaapin kätköistä etsiessäni aivan muuta. Muistan kuinka kannoin kotoa nämä siivet aikoinaan osaksi koulun joulukuvaelmaa, jossa pienen pieni tyttö oli kolmesta esityksen enkelistä vielä ilman siipiä. Muistaisikohan tuo nyt jo aikuinen nainen, kuinka keskustelimme siipien asennosta, eli kuuluivatko siivet olla ylös- vai alaspäin. Tytöllä oli hyvin tarkka perustelu kuinka siipien kuului olla, että enkeli oikeasti kykenisi niillä lentämään. Enkeli sai itse päättää siipien asennon, että tunsi olonsa kotoisaksi esityksessään.

Aikaa on kulunut sen verran, että siipien kuminauhat ovat rispaantuneet, eivätkä ne enää ole toimivat. Sisustuselementtinä siivet sinänsä ovat kaunis ja pysäyttävä yksityiskohta yhdellä keittiön ikkunallamme. - Jopa Kuningatar (kissa) on jättänyt siivet omaan rauhaansa.

"Toivon sinulle Enkeleitä, hoitamaan ja auttamaan.

Toivon ilon ihmeitä, pian tapahtumaan."

—–

"Enkeli tuolta taivahalta, ruusuja tiellesi taitelkoon.

Enkeli myöskin silmästäsi, surun kyyneleet poistakoon."

Onnellista Uutta Vuotta

Gott Nytt År

Happy New Year

Fröhliches Neues Jahr

Gelukkig Nieuwjaar

С новым годом

2012

Arkipäivän muistot

Pyhäinpäivän kynttilämeret kertovat vuosittain tarinaa muistoissa elävistä rakkaimmistamme. Tuo harmaa syksyn päivä kertoo, kuinka paljon meillä kaikilla on ja on ollut rakkautta sekä hyviä muistoja ympärillämme.

Arkisessa aherruksessa aina silloin tällöin muutenkin poisnukkunut läheinen saattaa ponnahtaa  mieleen.  Jokin yksittäinen sanonta, jonkun toisen ilme tai eteen tupsahtava esine tuovat hymyn huulille ja mukavat muistot läheisestä mieleen. Yksittäistä esinettä katsellessa on sellainen olo kuin läheinen edelleen tuntuisi olevan läsnä ja siinä saattaa erehtyä juttelemaan ääneenkin hänelle. Samoin on valokuvien kanssa, sillä mielellään niille juttelee ja yrittää sitä kautta sanoa muutaman sanasen kuulumisia. Eipä sitä tiedä, vaikka hän kuulolla olisikin.

Muistojen tulviessa mieleen voi vain todeta, että mukavalla tavalla poisnukkuneet lähimmät ovat jättäneet lähtemättömän vaikutuksen meihin ja rakkaat muistot kannattelevat elämässä eteenpäin helpottaen luopumista. Vaikka kaipaus ei kokonaan koskaan häviäisikään, on lohdullista huomata rakkauden ja elämää kannattaelevien muistojen paljous kalmistojen peittyessä valomereen.

Matka jatkuu eteenpäin

Minua kohtasi raskas suru maanantaina 4.7.2011.
Menetin rakkaan isäni.

Nyt on jäljellä muistot sydämeen kätkettynä.

~ 

Valitsin isäni muistoksi kuvan lapsuuteni pikkupyörästä, jolla isäni opetti minua ajamaan. Matkanteko on yhdistänyt meitä monessa kohdassa elämääni. Kouluun matkasimme isän kanssa yhdessä keväisin ja syksyisin polkupyörillä sekä talvella bussilla. Isompana tyttönä saatuani vaihdepyörän ajelimme kesällä pyöräretkiä isän kanssa. Monessa elämänkäänteessä isä oli aina valmis auttamaan autollaan ja kuljettamaan. Pisimpänä yhteisenä matkantekona muistan isän ja minun seikkailun hänen nuoruutensa Kanadaan.

~

Eikä ainoastaan konkreettista matkantekoa, vaan isä antoi myös hyviä matkaeväitä elämää varten. Isä jaksoi tukea eri elämänvaiheissa ja kantaa elämässä eteenpäin.

~

Minulla oli onni olla saattelemassa rakasta isääni hänen viimeisinä hetkinään kohti uutta määränpäätä. Lopun lähestyessä hänen ajatuksenaan oli päästä jo eteenpäin ja jatkaa matkaa. Toivotin hänelle hyvää matkaa. Yhteiset muistot matkaavat nyt minun mukanani sydämeen tallennettuna.

Vierashuoneen enkeli

~

Vierashuoneen peiliä ripustelin tänään ja se olikin hankala urakka. Peili on painava 1960-luvun kookas kuvastin. Ajan kuluminen näkyy mm. siinä, että toinen peilin kiinnitykseen tarkoitetuista ripustimista on murtunut. Kun keksin ruuvailla ja kiinnitellä uudet kiinnitysmekanismit, huomasin peilin yläpuolelle jäävän rumasti esille seinäkoukun. Sehän piti tietysti peittää.

Rusettia ensihätiin kiinnitin siihen, mutta se näytti suorastaan yliampuvalta huoneen henkeen. Jotain valkoista kuitenkin sen ajattelin olevan. Yritin pyörittää ruusuja, mutta sekin oli jotenkin keinotekoisen näköistä.

Pengastin kangaspussejani ja vastaan tuli valkoinen 1980-luvun paitapuseroni, josta olin käyttänyt jo aiemmin kangasta tyynynpäällisiin. Huomasin hihoista saatavan mukavan muhkeat rusetit. Saatuani ne valmiiksi sovittelin niitä peilin yläosaan, ja totesin niiden muistuttavan yllättävästi siipiä.

Hetken kuluttua väkersin kaavat leivinpaperille ja leikkasin vanhasta lakanakankaasta kropan nukelle. Nukke sai vaatetuksekseen samaisesta paitapuserosta rakennetun mekon pitsi- ja rusettisomistuksilla. Hiuksiksi löytyi aikoinaan vanhantavaran kaupasta ostamaani kalastajanlankaa. Lanka oli jo sopivasti niin sekavassa möykyssä, että siitäpä tuli rento kiharapilvi enkulle.

Melko tyypillistä minun käsityöideoinnille, että aina ei tiedä aloittaessaan mikä lieneekään lopputulos. Mutta hauskaahan se vain onkin.

Ilmeisesti vierashuoneessa saa nyt nukuttua vartioidut unet.

~

Elämän päättyessä

 
Kukaan meistä ei tiedä päivien määrää. Joskus elämänkaari päättyy odottamatta ja arvaamatta. Vaikka elämän päättyminen on oleellinen osa elämän kulkua, emme kuitenkaan odota sitä. Raskainta se on läheisille, jotka olisivat vielä halunneet jatkaa yhteistä taivalta ja monta sanaa jäi sanomatta tai tekoa jäi kiittämättä. Elämän päättyminen arvaamatta tuo eteemme ihmiselon haavoittuvuuden ja muistutuksen ajallisuudesta. Jokainen päivä on arvokas elää.

~

Omenankukka kukkii nopeasti

ja varisee vähästäkin,

ei kestä tuulta, ei kovaa kättä.

Omenankukka ei olisi

kaunis ja kaivattu,

jos se kukkisi pitkään

eikä piittaisi mistään mitään.

Omenankukan kaltaiset ihmiset

ovat parhaita ihmisiä,

ja ne tuuli vie ensin mennessään.

Tommy Tabermann

~~

 

Sedän muistolle

Flemmina-joulukortit 2009

"Antaessaan saa."

Perinteiset joulukortit on tullut kirjoitettua. Kaunis perinne, jonka ei soisi katoavan tulevaisuudessakaan. 

~
Itsetehdyt kortit kuljettavat lämpimät ajatukset kortin saajalle. Persoonallisia joulu- ja pakettikortteja on hauska tehdä ja ihana saada. Kortti on jo lahja itsessään.

Vanhasta lakanakankaasta joulukuusi

Otoksia viikonlopun joulumyyjäisistä.

joulupöytään koristeeksi valkoinen joulukuusi. Flemmina-tyynyt

White Christmas Tree on viimeisin tulokas jouluisiin sisustustuotteisiin. Eikös olekin söötti. Mielestäni tästä yksinkertaisesta vanhoista lakanakankaista tehdystä joulukuusesta tuli juhlapöydän komistus. Kuuseen on näppärää laittaa joulupöytään saapuvan istujan nimi. Toisaalta käyhän valkoinen kuusi koristeena joulupaketissa tai vaikkapa joulukuusen koristeena. 

Tuunattu enkelin sydän

Flemmina-korut

Löysin kasapäin pussin pohjalta valkoisia höyheniä ja siitä se idea sitten lähti. Kiepautin sydämen muotoon kankeata askarteluun tarkoitettua paksua (rauta)lankaa. Aloitin kiertämään sydämen ympärille valkoisia höyheniä ja sidoin ne sydämeen kullanvärisellä langalla. 
~
Esteettinen ja herkkä sydän on kaunis kuin luminen skandinaavisen talven sydän. Sydän lämmittää huoneen tunnelmaa vuodenajasta riippumattakin.