SAAREUTUMINEN MÖKKIELÄMÄÄN

Hyvää alkanutta kesäkuuta 2015!

Ammatinvalinnan suoma pitkä kesäloma on alkanut. Loma on hakenut vielä vähän muotoaan. Jotkut kesät ovat selkeästi teemaltaan painottuneita johonkin. Joidenkin kesien ohjelma-anti on esim. monet kesäjuhlat, matkailu, heinäkuun lomavieraat tai ikuisuusremppa. Tänä kesänä ehkä olen vaan ja teen sitä mikä milloinkin tuntuu hyvältä. Suorituskesä on OUT.

Päivän kuva on keväällä valmistamastani mäyräkoiratyynystä. Sain ristipistotyön ystävältäni pari kesää sitten. Hän oli löytänyt puolivalmiin työn kirpparilta parilla eurolla. Löysin kankaitteni joukosta väriltään sopivan pellavakankaan. Yhdistelin kuvan ja pellavakankaan tyynyksi. Ristipistotyöstä rajasin huonot ja rispaantuneet reunat pellavakangasreunalla. Tyyny pääsi sivustavedettävän päälle keittiöön. Siinä koirat katselevat yhtä uskollisesti keittiön touhuja kuin oma koirani konsanaan.

Tästä blogin kesäpäivitykset lähtevät nyt liikkeelle. Toivon kesäämme auringonpaistetta ja poutapilviä, eivätkä ukkoset ja raikkaat sateetkaan haittaa. Se on Suomen suvea. Hyttysistä, käärmeistä ja punkeista ei nyt niin olisi väliä...

Bloggaajan huomautus:

Vuoden tauon jälkeen olen uudelleen hengittämässä eloa blogiini. Se on nukkunut Ruususen unta ja bloggaaja on kerännyt uutta virtaa kirjoittamiseen. Kirjoittelun motivaatioon tarvittiin tauko. Bloggaaminen on kiva harrastus, mutta tosissaan väsyin blogin "sisään" pyrkiviin kaikenmaalaisiin "robottitrolleihin". Toivon, että ne jossain vaiheessa "väsyisivät" mummoblogiin. 

Ristipistoliinasta SoMe-pussukaksi

Lauantaiaamuna heräsin sateen ropinaan. Totesin, että "sellainen päivä". Ei ollut kovasti tänäänkään vielä sitä pihakunnostusten päivää. Joten suuntasin aarteitteni äärelle. 

Minulla on erilaisia pinoja ns. tehtäville projekteille. Pitsit, monogrammit, liinat ja  ristipistot omissa kasoissaan. Vastaan tuli ristipistoliina, josta en ole oikein saanut kiinni - jos nyt voi liinasta niin sanoa. Pikkarainen liina on tuntunut liian paksulta laitettavaksi tyynyihin. Joten siinä se on pyörinyt miettimisen alla. Tänään sitten juuri se oli ainut oikea ns. SoMe-pussukkaani. 

Vuosi sitten ostin iPhonen kaveriksi tarralla kiinnitettävän teollisesti valmistetun pussin. Tarra kesti vuoden. Sen jälkeen olen käyttänyt kymmenisen vuotta sitten  työkaverilta lahjaksi saamaa kännykkäpussia. Se on edelleen käypä, itsetehty ja Marimekon vaaleanpunaisella unikkokankaalla päällystetty. 

Kännykkäpussin lisäksi raahaan erilaisia sosiaalisen median käyttämiseen liittyviä teknisiä aparaatteja ja oheisjuttuja kassissa sekä taskuissa. Ymmärrätte tunteen, kun vapaa-ajan asunnolle saavuttuaan tajuaa, että "sejase" -aparaatti onkin kaupungissa. Maalla läppäri toimii vaan  nettitikulla ja tietysti sitä kaivatessaan huomaa sen olevan kaupungissa. Kyllästyyhän siihen jossakin vaiheessa ja haluaa asiat pedanttiseen järjestykseen.

Ristipistoliina muovautui SoMe-pussukaksi. Varastoista löytyi vetoketju ja sopiva pala ohutta superlonia pussukan pehmikkeeksi. Ompelin muutaman välihelmen kukkasten koristeeksi kuin omaksi tunnusmerkikseni. Sisäkankaaksi löytyi vanhasta kasariajan kesäpaidastani kankaanpala.  Siinäpä se ja ihan hyvä tuli. Nyt lienevät tavarat yhdessä paikassa ja kulkevat kätevästi mukana. Tietysti on aina olemassa riski, että joku päivä pyörittää kassiaan ympäri etsien SoMe-pussukkaa ja sitten on kaikki yhtä aikaa hukassa...

 -----
SoMe= sosiaalinen media

Ruusu-tyyny ristipistoliinasta

Muistatteko joskus maailman ajat sitten ostamani ristipistotyön? Ensin retusoin alkuperäistä värimaailmaa; villalangan päälle rohkeasti vaan ommellen muliinilangalla oman maun mukaista värimaailmaa. Sitten työ tuli leikattua 15cm x 25cm koosta postikortin kokoiseksi. Asettelin sen valkoisen liinan päälle ja kuvan reunaan ompelin kehykseksi kauniita nauhoja. Mutta sitten iski se "ei tää oo kiva" -juttu päälle. En tiedä tuleeko lukijoilleni koskaan sellaisia "elämyksiä". Itselleni niitä tuppaa tulemaan tämän tästä, kun jopa valmiiksi suunnittelemani työt tavallaan elävät ja muotoutuvat kaiken aikaa työvaiheiden aikana. 

Siinä se odotteli "syntymäänsä" pöydällä muutaman kuukauden ja nukkui Ruususen unta. Oikeastaan ruusun puhkeaminen kukkaan vaati sellaisen kökkö-päivän eli asiat eivät olleet menneet niin kuin Strömsössä. Purkasin suomalaisella sisulla harmit ompelemiseen. Ruususta tuli leikattua pienempi ja pienempi. Lopuksi ompelin ruusun kuvan kanssa pikkaraiseen sisustustyynyyni mukaan sivustavedettävän patjakangasta ja vanhaa lakanakangasta. Tyynyn taakse ompelin vanhasta pitsiliinasta leikattuja perhosia lentelemään kevättä kohti, vaikka ulkona lunta on vielä runsaasti.  Nyt tämäkin ristipistoliina on herännyt pitkästä Ruususen unesta. 

Ristipistoperhoset sisustustyynyssä

Vierashuoneessa odottaa yöpyjiä vierassängyn päällä herkkä perhostyyny pehmokoiran kanssa. On uskomattoman kaunis tämä perhosaiheinen ristipistotyö. Tykästyin siihen heti nähdessäni sen vanhan tavaran kaupassa, vaikka en osannut vielä kuvitellakaan mihin sitä tulisin käyttämään.

 

Yhdistin perhosaiheiseen pellavaiseen sisustustyynyyni pikkuisen virkatun liinan. Tyynyä tarkastellessa värit sointuvat luonnonvalossa hyvin toisiinsa. Toisin kuin tässä valokuvassa liina pomppaa esille ihan liikaa tyynyn keskiöstä. Täytyy tutkia tyynyä tarkemmin sillä silmällä. Katsotaan, jos liina häiritsee kokonaisuutta, niin ratkon sitten pois koko pikkuisen pitsiliinan. Pelkästään nämä kauniit perhoset elävöittävät tyynyn toisenlaiseen lentoon.

 

Aitoja perhosia odotellessa toivotan mukavaa viikonloppua. Pakkasista ja viileästä ilmanalasta huolimatta rentouttavia pääsiäisajan valmisteluita.

Ystävänpäivänä 2013

Sitä hyvää, jota olet aina toivonut, 

sitä kaunista, jota olet aina halunnut,

sitä ihanaa, josta olet aina haaveillut,

toivon sinulle tapahtuvan.

14.02.2013

Tonttuvaarin valkoinen tuoli

 

 

Tonttujoukko on saapunut Willa Tammistoon. Jokainen tonttu on löytänyt oman paikkansa ja joku vilkkaampi nuorukainen on vaihtanut asemapaikkansa uuteen. Vanhukset kuitenkin ovat tavoilleen uskollisesti hakeutuneet omille paikoilleen.

 

Keittiössä joulukuun valvontatehtävät on aloittanut tonttuvaari, herkkutonttuna tunnettu, Sipsu Sirmakka. Tonttuvaari on istahtanut omalle valtaistuimelleen. Perheemme koiranuorukainen teki tuttavuutta pienen istujan kanssa ja totesi muutaman nuuhkaisun jälkeen keittiötontun harmittomaksi, joten vanhalla paikalla tonttuvaari Sipsu sai vartiointiaan jatkaa.

 

Keittiön herkkutontun vartiointipaikan valtaistuin on valkoinen tuoli, mikä on levähtämistä varten. Keittiön sydämessä tulee olla levollinen paikka istahtaa ajatuksiensa keskelle, vaikka kuinka vaativat kokkaukset ja kiireiset leipomiset olisivat meneillään. Jouluisen asunsa valkoinen tuoli sai paksusta pampulamaisesta langasta mahdottoman pienillä puikoilla neulomastani pikkupeitosta. Sisustukseen ylipäätään torkkupeitoksi sitä haaveilin tekeväni, mutta työ osoittautui yllättävän raskaaksi niin puikoille kuin käsille. Bambu-puikkoni vääntyivät onnettomasti ja ranteessa tiukka neulominen tuntui rasitukselta. Kokeilin kierrepuikoillakin tehdä, mutta lopputulos ei enää ollut yhtä kaunis. Päätin tyytyä kahteen "pikkupeittoon", mitkä ovat oivalliset istuinalustat. Valkean tuolin selkämyspuolelle olen ommellut uuden tyynyn. Vanhan tavaran kaupasta ostamani lakanakankaisen monogrammi-tyynynliinan muodistin uuteen vintage-lookiin. Keräämieni pikkuliinojen joukosta löysin kauniin ristipistotyön, mikä punaisine dalahäst-kuvineen oli värimaailmaltaan jouluinen. Jämäpitsieni laatikostosta löysin vielä pienen pitsin pätkän kruunaamaan vanhan tyynynliinan jouluiseksi juhlatyynyksi. Leppoisa on istahtaa tonttuvaarin viereen ja nuuhkaista ilmasta kaikki jouluiset tuokset.

 

Toivotan teidän keittiöihinne mukavia joululeipomusten ja -kokkausten aikaa tonttujen kera ja ilman.

Vintage-tyyny pikkuliinoista

 

Viikonloppu vierähti. Meillä oli miehen kanssa talossa pientä nikkarointia, niin kuin sitä on ollut toistakymmentä vuotta. Sitä puuhaa riittää, eikä se varmaan koskaan lopu. Toisaalta käsillä tekeminen ja konkreettisen lopputuloksen näkeminen ovat kyllä mieltä piristäviä.

 

Aina kun työskentelyn lomassa oli pieni tauko, käytin ajan tarkkaan ja hiivin järeämpien koneiden äärestä rakkaan ompelukoneen surinaa kuuntelemaan. Minulla on ollut pussissa erilaisia pikkuisia, valkoisia koristeliinoja, joille keksiskelen ajan kanssa uutta elämää.

 

Olen ostanut kesällä jättikokoisia valkoisia tyynyjä. Valtavat valkoiset tyynyt kaiken muun valkoisen keskellä huutavat puoleensa jotakin yksityiskohtaa ja persoonallisuutta. Tyynyissä tuntui olevan riittävä pinta-ala pikkuliinoille. Pyörittelin valkeata pintaa edestakaisin ja mietin millä eri liinoistani sitä koristaisin. Löysin tabletin kokoisen kauniisti viimeistellyn liinan. Se oli riittävän jämäkkä ja sopi yhteen norsuunvalkean värinsä kanssa jättityynyn pariksi. Joten ompelin kauniin, valkoisen pikkuliinan tyynyn keskiöön. Hieman aneeminen vaikutelma olisi ollut - ellen olisi poiminut pussin pohjalta vanhan tavaran kaupasta ostettujen pikkuisten ristipistoliinojen joukosta koristeellista, sinikukallista kruunausta.

 

Vintage-henkinen sinikukka-tyyny odottaa nyt vierashuoneen sohvasängyn päällä tildatun enkelin kanssa seuraavia vieraita. - Mukavaa alkanutta viikkoa.

 

Ristipistosta nostalginen tyyny

Takkatuli lämmittää ja sade ropisee tasaiseen tahtiin katolla. Syksyiseltä näyttävä kesäkuun viimeisen päivän sää inspiroi sisällä ompelemiseen ja nostalgisiin aatoksiin.

Ajatukseni liisivät ristipistolinnun mukana koneen huristessa. Nostagisesta työstä tuli  mieleeni vanha opiskelijaboksini Kalliossa sekä räväkän turkoosin ompelukoneen ja minun yhteistyön  26-vuotinen taival. Muistan  nuoren opiskelijatytön kesäpäivän Helsingissä, kun isä tuli yllätysvierailulle ja toi valitsemansa ompelukoneen syntymäpäivälahjaksi. Olin hyvin otettu. Isä oli tehnyt hyvät kaupat. Niin vain kone on toiminut ja toteuttanut monet elämäni varrella  vastaan tulleet ompeluideat haaveista todeksi.

Tähän työhön tuli ommeltua muistoja mukaan. Joskus talvella ostin lintuaiheisen ristipistotyön. Se oli siirtynyt jämäpalakoriin vanhan tavaran kaupassa. Työ ei luullakseni ollut päätynyt mihinkään valmiiseen muotoon, koska se oli tekijältään tullut tehtyä varsin vinoksi. Pienellä mukautuksella vanhan lakanakankaan ja jämäpitsien kanssa vinoutta ei huomaa ollenkaan.

Ristipistoliinasta silmäneulatyyny

Viikko on vierähtänyt ennätyksellisen nopeasti. Arki on suorastaan imaissut mukaansa ja ennen kuin huomaakaan on jo viikonlopussa. Onneksi on viikonloppuna niitä hetkiä kun saa istahtaa ja antaa ajatusten levätä, silloin syntyy taas jotakin uutta.

Myrsky on pauhannut eilen illalla ja tuntuu edelleen puhaltavan navakasti. On onni, kun saa istua sisällä takkatulen lämmössä. Kuningatar ponnahti minun kanssa ompelukoneen viereen. Yhdessä pengastimme pussukoita ja nyssyköitä. Etsimme pussien kätköistä pientä, mutta sievää kangasta. Tavoiteenani oli saada kaunis kangaspala neulatyynyyn muutamalle silmäneulalle. Ne ovat niin katoavaisia. Aina kun niitä tarvitaan, ne eivät ole siellä mihin ne muistaakseen on viimeksi laittanut.

Yhdestä paperipussista löysin vanhan tavaran kaupasta joskus ammoin ostamani pikku liinan. Pienen pieni liina oli kauniisti ristipistoilla kirjailtu. Liina lienee alkuperäisessä tarkoituksessaan ollut jonkun lipaston päälle tarkoitettu. Pikku liinassa oli mukana vielä hintalappu yhdestä eurosta, millä olin tämän työn ostanut. Nauhojen kätköistä löytyi myös ihan pieni pala sopivaa pitsinauhaa, minkä kiinnitin ylös, että tyynystä on helpompi ottaa sormilla ote.

Nyt sydämenmuotoisella neulatyynyllä on kaverinaan kaunis omenan puolikas, kuten poikani asiasta totesi. Tarkemmin tekemääni tyynyä katsoessani huomasin, että silmäneulatyynyssä oli omenan kuvia. Toivottavasti silmäneulat pysynevät tarkemmin tallessa omenan puolikkaassa.  

Wanhat virkkaukset ja ristipistot

Kävin pienellä visiitillä vanhan tavaran kaupassa ja löysin kauniita virkattuja pikkuliinoja ja kenties kapaksi tai pöytäliinaksi tarkoitettuja töitä. Kaikki olivat hyvässä kunnossa. Pienen pesun tai ilmakylvyn niille kuitenkin oli annettava, koska hieman tunkkainen haju niistä nousi huoneilmaan, kun aukaisin pussin kotona. 

Kaunis. Melko pitkä, virkattu pitsiliina eli 80 cm x 32cm. Suunnittelin tätä pyöritellessäni, että pidän tämän liinan kokonaisena ja  ainoastaan, jos keksin oikein hyvän kuningasidean, niin lähden  sitää tuunaamaan jotakin muuta. Kaunotar maksoi 3€. 

Kaunis pieni puu on virkattu tähän pikkuliinaan. Kenties siitä oli joskus tulossa tyynyliina tai sitten siitä oli kasvamassa suuri virkattu peitto... Nyt aion tämän (27cm x 27cm) palan käyttää yhdisteltynä johonkin muuhun kankaaseen ja luoda sille uuden elämän tuunattuna. Hinnaksi oli laitettu 2€.

Tämä on kaunis työ. Luulen, että sitä on käytetty ovi-ikkunassa pystypäin verhon tapaan. Itsekin mietin sen käyttöä alkuperäisessä ajatuksessaan omassa kodissani, mutta työn reunat ovat jokseenkin päässeet venymään paikka paikoin. En osaa sanoa, pystynkö reunoille tekemään jotakin. Aika näyttää mitä tälle komistukselle keksin käyttötarkoitukseksi. Annan yleensä tällaisten ostosten kotiutua vähän aikaa ja sitten kuin itsestään niille muovautuu oma paikkansa tai tehtävänsä. Työ on kooltaan 165cm x 50cm. Joku on siis istunut muutaman illan ja jaksanut virkata tämän kauniin työn. Löytöni maksoi 5€.

Kesken on valitettavasti jäänyt joltakulta mummolta tämä työ. Vanhan tavaran kauppaan tulee aika paljon perillisten tuomia kesken jääneitä käsitöitä. Näitä aarteita minä sitten tykkään poimia ja tehdä loppuun, tuunata uudeksi tai käyttää jossakin muussa tarkoituksessa. Mielestäni nämä työt ovat kunnianosoituksen arvoisia. Kauniin kukkasen kesken jäänyt ristipistotyö oli hinnoiteltu 20 sentin arvoiseksi.

Ristipistosta muksukassi

Tammikuussa olin löytänyt vanhan tavaran kaupasta ristipisto- ja kanavatöitä muutamilla senteillä. Järjestin kyselyn lukijoilleni siitä, mihin käyttäisin juuri yllä olevaa kesäistä ristipistotyötä. Lukijoiden enemmistö (44%) halusi työn jatkavan vintage-henkistä elämää kassina.

*

Nyt hiihtolomalla on ollut aikaa miettiä ja katsella Willa Tammistossa tallessa olleita kankaita tähän työhön yhdistämiseksi. Aika tavaran kaupittelee - sanonnan kuulin lapsuudessa useammankin kerran ja näinhän se on. Ensin ajattelin kanavatyötä valkoisessa ja rennon keveässä henkselikassissa. Toisena ajatuskuviona suunnittelin mielessäni isompaa reissukassia, mihin sovittelin teflonpintaista merensinistä paksua kangasta. Mutta sitten kaveriksi kanatyölle löytyi varaston kätköistä laatikon pohjalta virkattu tyynyliina, minkä olin ensin ajatellut laittaa paloiksi ja yhdistää johonkin muuhun.

*

Ristipistotyö näytti heti pääsevänsä arvolleen sopivaan vintage-henkiseen seuraan. Kuva tulee juuri mukavasti esille. Samalla kassin valmistuksen aikana mielessäni syntyi idea sen uudesta elämäntehtävästä. Siitä tuli muksukassi paraatipaikalle keittiön sydämeen. Muksukassi on helppo avata ja keveä kantaa. Muksukassista pitää myös helposti nähdä sisältö ja sen on oltava helppoa ottaa esille. Kesällä Willa Tammistossa vierailee pikkuväkeä. Nyt heitä odottaa sinisen syöttötuolin kyljessä pussillinen leluja.

*

Ristipistotyön ja virkatun tyynynliinan yhteinen vintage-elämä jatkuu tärkeässä tehtävässä.

Ristipistoliinasta kappa

Less is more.

Löysin viime kierroksella vanhantavarankaupoissa pienestä liinoille varatusta korista unohdetun ristipistoliinan 10 sentillä. Liina oli täysin ehjä, virheetön ja tahraton.

Ristipistoliinan reunaan oli jossain vaiheessa ommeltu tehdasvalmisteinen pitsi. Se oli mielestäni liikaa, sillä sen väri oli luonnonvalkoinen, mikä pomppasi esiin puhtaan valkoisesta lakanakankaasta. Pitsin poistettuani näin liinan kauneuden. Pyörittelin sitä ja siinä sitten idea syntyi käyttää sitä pienenä verhokappana pieneen ikkunaan. Niinpä liinasta muotoutui kappa ja sen herkät siniset pistot kuultavat raikkaan kauniina uudessa elämässään Willa Tammiston pikkuisessa ikkunassa.

Ristipisto- ja kanavatyöt uusiokäyttöön

Pitkän työpäivän jälkeen halusin hakea iloa arkeen ja löytää uusia ja luovia käsityöprojekti-ideoita. Marssin tuttuun vanhantavarankauppaan ja tälläkään kertaa minun ei tarvinnut pettyä, vaan vaivattomasti löysin sieltä uutta pontta käsillä tekemisieni rajattomiin puuhasteluihin.
 

Pitsien, monogrammien ja vanhojen lakanakankaiden sijaan löysin tällä kertaa ihania puolivalmiiksi jääneitä kanavatöitä ja ristipistoliinan. Mielessäni päivittelin muutaman kymmenen sentin hintaa aarteillani. Ajattelin niitä hikisiä tunteja, joita käsitöiden tekemiseen oli aikoinaan niiden tekijöiltä kulunut. Kenties näitä on löytynyt isoäitien jäämistöistä komeroiden kätköistä tai joku on vain kokeillut tehdä kuvan ja se on ollut riittävän palkitsevaa ilman loppuun asti tehtyä tuotteistustakin. Ihmettelen, ettei kukaan muukaan ole halunnut tehdä niitä valmiiksi tai tuunannut niistä jotakin uutta tuotetta.
 

Tämän kertainen blogitekstini on 150.

Päätänkin tämän kunniaksi pyytää ideointia sinulta lukijani. Oikeanpuoleisella palstalla on kysely vaihtoehtoineen siitä, mihin minun tulisi käyttää yllä näkyvä kanavatyö. Itselläni on erilaisia visioita, mitä näistä kaikista pitäisi valmistaa. Mutta on ilo kuulla ja saada uusia ideoita myös sinulta lukijani. Osallistu siis kyselyyni tai kirjoita omat ideasi sähköpostiini.