23.11.2011

Tonttuilua


Tontun sanotaan olevan pieni, ihmisenkaltainen haltijaolento. Tonttuja on pohjoismaisessa perinteessä ollut vilisemällä asialle kuin asialle. Eipä ole siis ihme, että jotakin tästä perinteestä on jäänyt elämään edelleen meidän aikakauteemme saakka. 

Kolmisensataa vuotta vanha joulutonttuperinne eli vahvana vielä oman lapsuuteni jouluina. Joulun alla sai olla tarkkana, kun tontut kurkkivat ikkunoista hyvissä ajoin ennen joulua, että oliko ollut riittävän kiltti saadakseen lahjoja. Monesti tätä sitten mietti lahjojansa katsoessa, että millainen kiltteyssaldo oli kunakin vuotena ollut.

Vaikka usko joulupukkiin menikin melko pienenä, jäi kuitenkin hiukan pientä toivetta siitä, että edes jokin kiva metsätonttu olisi olemassa. Kaiketi se pikkariikkinen tonttuilu-usko on säilynyt läpi elämän; saunatontun tehdasvalmisteinen korvike vartioi läpi vuoden saunan kiuasta kotonani ja kotitonttu tarkkailee elämää läpi vuoden paappani tekemässä nuken kehdossa vitriinin päältä.

Erityistehtävät olen varannut joulutontuille, jotka joulun alla kaivetaan komeron kätköistä. Pulskat, punanuttuiset tontut tulevat vartioimaan joulurauhaa lipaston päältä. Joulun tunnelma syntyy niiden myötä. Tontuilla perinteiden mukaan on edelleen tärkeä tehtävä vaalia ja hoitaa joulutunnelmaa kodissani. 

15.11.2011

Romanttista romua

 
 



Kulunut on kaunista. 
Elämän makua.
~
Löysin näin joulun alla 
arvokkaan elämän läpikäyneeltä 
vaikuttavan seinäkynttelikön
~
Uutta vanhana.
Vanhaa uutena.

13.11.2011

Kirje isälle


~
KIRJE ISÄLLE
Isä siellä jossakin. 
~
Tiedät, 
että kuljet päivittäin mukanani
 ja olet usein mielessäni, 
vaikka et ole enää täällä luonamme.
~
Tiedät, 
että useasti juttelen kuvallesi.
Sinä olet yhä lähellä,
sydämessäni.
~
Tiedät, 
että tänään - isänpäivänä 
sytytän sinulle kynttilän,
kiitokseksi kaikista vuosista
 ja oman elämäni lahjasta.
~
Tiedät, 
että lupasin sinulle viimeisinä hetkinäsi, 
että me tänne jääneet kyllä pärjäämme 
ja sinä olet vapaa siirtymään uuteen maailmaan. 
~
Tiedät, 
että siitä lupauksesta pidän kiinni.
~
Hyvää isänpäivää. 

10.11.2011

Joulun väri 2011 -kyselyn tulos

Iki-ihana suosikkitonttuni, Tonttu Toljanteri www.yle.fi

  • Jos äkkiseltään pitäisi nimetä joulun väri, olisi se melko monella punainen. Monen lapsuusmuistoista nousevat mieleen punaiset tonttulakit, joulupukin punainen nuttu tai ainakin juhla-aterian punaposkiset jouluomenat. Lukijani osallistuivat kyselyyn samanhenkisesti ja kokivat punaisen ykkössuosikikseen!
  • Valkoinen jakoi kärkisijan punaisen kanssa. Monestihan sitä kuulee ihmisten huokailevan, että joulu ei ole joulu ilman valkoista lunta. Kun untuvainen lumitäkki pimeässä talviyössä hohtaa hankella kimeltävistä hiutaleista, on olo jouluisin. Yhtä itsestään selvänä pidetään hohtavan valkoisia lumihiutaleita  tai valkoisia enkeleitä ja kruunukynttilöitä perinteiseen jouluun kuuluvina.
  • Seuraavalle sijalle ylsi kulta. Kulta on niin juhlava, että sitä en omaan saaristolais-maalaisjouluuni paljon ripustelisi. Siinä on mielestäni itselläni yliampumisen vaara, mutta varmaan kaupunkijoulussa se tuo loistoa ja arvokkuutta. 
  • Irtopisteitä jaettiin myös hopealle ja harmaalle. Joku kaipasi listaan vielä jotakin muutakin väriä, mutta ei tarkentanut toivettaan. Näitä edellä mainittuja värejä laittaisin omassa joulussani hillitsemään tunnelmaa räväkämpien tehostevärien kanssa.
  • Tutkimusten mukaan myös vihreä yhdistetään jouluun. Vihreän ainoa oikea pari on mielestäni punainen. Sellaisenaan ne tuovat joulutekstiileissä oikean maalaismaisen joulutunnelman ja herättävät lapsuumuistot joulupöydän kauniista pöytäliinasta ja aina jouluisin piirongin päälle nostetuista kynttilänjaloista.

7.11.2011

Kiveen koverretut sanat


Arkielämän taidetta tahkottiin jo vuosituhansia sitten kiveen hakaten. Menneen ajan esiäiti taiteili kiviin maagista taidettaan luonnon ja kohtalon voimien hallitsemiseksi. Lienikö hänenkin aikanaan tarvetta löytää harmoniaa kaaoksen äärellä.  Hänen aikansa kivitaide  oli myös käytännönläheistä mytologiaa erilaisissa elämän rituaaleissa

Miten koenkaan yhteyttä kaukaisen menneisyyden esiäitiin, kun katselen huoneissa olevia kiviin koverrettuja sanoja. Niillä on minulle vastaavanlainen merkitys kuin on ollut esiäideille jo vuosituhansia sitten. Kun ohimennessään huomaa kehoituksen "nauttia elämästään" tai "olet tärkeä" tai "rakastan sinua", saa erityistä keveyttä askeliinsa ja jaksaa taas hymyillä leveämmällä otteella. Sateisimpanakin päivänä valo loistaa sisällä. 

6.11.2011

Arkipäivän muistot



Pyhäinpäivän kynttilämeret kertovat vuosittain tarinaa muistoissa elävistä rakkaimmistamme. Tuo harmaa syksyn päivä kertoo, kuinka paljon meillä kaikilla on ja on ollut rakkautta sekä hyviä muistoja ympärillämme.
Arkisessa aherruksessa aina silloin tällöin muutenkin poisnukkunut läheinen saattaa ponnahtaa  mieleen.  Jokin yksittäinen sanonta, jonkun toisen ilme tai eteen tupsahtava esine tuovat hymyn huulille ja mukavat muistot läheisestä mieleen. Yksittäistä esinettä katsellessa on sellainen olo kuin läheinen edelleen tuntuisi olevan läsnä ja siinä saattaa erehtyä juttelemaan ääneenkin hänelle. Samoin on valokuvien kanssa, sillä mielellään niille juttelee ja yrittää sitä kautta sanoa muutaman sanasen kuulumisia. Eipä sitä tiedä, vaikka hän kuulolla olisikin.
Muistojen tulviessa mieleen voi vain todeta, että mukavalla tavalla poisnukkuneet lähimmät ovat jättäneet lähtemättömän vaikutuksen meihin ja rakkaat muistot kannattelevat elämässä eteenpäin helpottaen luopumista. Vaikka kaipaus ei kokonaan koskaan häviäisikään, on lohdullista huomata rakkauden ja elämää kannattaelevien muistojen paljous kalmistojen peittyessä valomereen.

3.11.2011

Joulufiilis marraskuussa


                                                                                ~
Marraskuussa valo vähenee. 
On pimeää ja mustaa. 
Vastapainoksi sisällä kynttilöiden määrä lisääntyy. 
Ensimmäiset ulkovalot syttyvät.
Ihana tunnelma ja joulufiilis kasvaa.
~
Mutta mikä onkaan joulun väri?
Osallistu leikkimieliseen kyselyyn.
~


2.11.2011

Kaksi vuotta ja kaksisataa päivitystä


  • Lähes päivälleen kaksi vuotta ja kaksisataa päivitystä sitten aloitin blogini. 
  • Alkuperäinen ajatus oli kirjoitella pohjoismaalaisen kodin sisustuksesta ja kaikenlaisista kodin sisustusideoista ja -nikseistä. Koti on tärkeä paikka ja sen huomaa monesti mm. muuton kynnyksellä. Koti ei ole vain seinät ympärillä. Vaikka muuttaisikin useampaan kertaan, niin jostakin kodista tulee se oman sielun peilaaja. Willa Tammistosta on tullut vahva jatke itseni peilaajana. 
  • Blogiini olen ujuttanut myös juttuja väkerryksistäni kädentaitojen maailmasta. Sydäntäni lähellä on ollut vanhojen pitsien, monogrammien ja käsitöiden uudelleen hyödyntäminen arki- tai juhlakäytössä. Willa Tammistokin on sisustettu ja kodiksi tehty käsintehdyillä muistoilla.
  • Kahden vuoden aikana jutusteluni ovat vielä laajenneet kartoittamaan omaa versiotani kotoilusta sisustamisen ja kädentaitojen rinnalla.
  • Blogi siis elää kaikenlaisessa elämänmenossani mukana. :)


  • Kiitos kaikille lukijoilleni ja tukijoilleni.