Kirje isälle

~

KIRJE ISÄLLE

Isä siellä jossakin. 
~
Tiedät, 
että kuljet päivittäin mukanani

 ja olet usein mielessäni, 
vaikka et ole enää täällä luonamme.
~
Tiedät, 
että useasti juttelen kuvallesi.

Sinä olet yhä lähellä,

sydämessäni.
~
Tiedät, 
että tänään - isänpäivänä 
sytytän sinulle kynttilän,
kiitokseksi kaikista vuosista
 ja oman elämäni lahjasta.
~

Tiedät, 
että lupasin sinulle viimeisinä hetkinäsi, 

että me tänne jääneet kyllä pärjäämme 

ja sinä olet vapaa siirtymään uuteen maailmaan. 
~

Tiedät, 
että siitä lupauksesta pidän kiinni.

~
Hyvää isänpäivää. 

Arkipäivän muistot

Pyhäinpäivän kynttilämeret kertovat vuosittain tarinaa muistoissa elävistä rakkaimmistamme. Tuo harmaa syksyn päivä kertoo, kuinka paljon meillä kaikilla on ja on ollut rakkautta sekä hyviä muistoja ympärillämme.

Arkisessa aherruksessa aina silloin tällöin muutenkin poisnukkunut läheinen saattaa ponnahtaa  mieleen.  Jokin yksittäinen sanonta, jonkun toisen ilme tai eteen tupsahtava esine tuovat hymyn huulille ja mukavat muistot läheisestä mieleen. Yksittäistä esinettä katsellessa on sellainen olo kuin läheinen edelleen tuntuisi olevan läsnä ja siinä saattaa erehtyä juttelemaan ääneenkin hänelle. Samoin on valokuvien kanssa, sillä mielellään niille juttelee ja yrittää sitä kautta sanoa muutaman sanasen kuulumisia. Eipä sitä tiedä, vaikka hän kuulolla olisikin.

Muistojen tulviessa mieleen voi vain todeta, että mukavalla tavalla poisnukkuneet lähimmät ovat jättäneet lähtemättömän vaikutuksen meihin ja rakkaat muistot kannattelevat elämässä eteenpäin helpottaen luopumista. Vaikka kaipaus ei kokonaan koskaan häviäisikään, on lohdullista huomata rakkauden ja elämää kannattaelevien muistojen paljous kalmistojen peittyessä valomereen.

Matka jatkuu eteenpäin

Minua kohtasi raskas suru maanantaina 4.7.2011.
Menetin rakkaan isäni.

Nyt on jäljellä muistot sydämeen kätkettynä.

~ 

Valitsin isäni muistoksi kuvan lapsuuteni pikkupyörästä, jolla isäni opetti minua ajamaan. Matkanteko on yhdistänyt meitä monessa kohdassa elämääni. Kouluun matkasimme isän kanssa yhdessä keväisin ja syksyisin polkupyörillä sekä talvella bussilla. Isompana tyttönä saatuani vaihdepyörän ajelimme kesällä pyöräretkiä isän kanssa. Monessa elämänkäänteessä isä oli aina valmis auttamaan autollaan ja kuljettamaan. Pisimpänä yhteisenä matkantekona muistan isän ja minun seikkailun hänen nuoruutensa Kanadaan.

~

Eikä ainoastaan konkreettista matkantekoa, vaan isä antoi myös hyviä matkaeväitä elämää varten. Isä jaksoi tukea eri elämänvaiheissa ja kantaa elämässä eteenpäin.

~

Minulla oli onni olla saattelemassa rakasta isääni hänen viimeisinä hetkinään kohti uutta määränpäätä. Lopun lähestyessä hänen ajatuksenaan oli päästä jo eteenpäin ja jatkaa matkaa. Toivotin hänelle hyvää matkaa. Yhteiset muistot matkaavat nyt minun mukanani sydämeen tallennettuna.

Muistovärssy & kiiltokuva- sukupolvi

Joskus olen miettinyt, että milloin vanheneminen tapahtuu tai miten vanhenemisensa huomaa muutenkin kuin tuijottamalla syntymäaikaansa. Niinpä.
 

Luin ääneen suomalaista lastenkirjaa nuorimmille lapsilleni, kun sain vahvan ikääntymiskokemuksen. Poikani ovat jo vuosia surkutelleet, kun äidin lapsuudesta ei ole muistona yhtään videota - saati sitten dvd:tä - niitä kun ei ollut. Yhtä käsittämätöntä on, että äidin lapsuuden musiikkielämyksistä on olemassa vain yksi valtavan kokoinen Peppi- LP, mikä on kuin houkutteleva aarrelipas, sitä kun ei voi nykyisillä laitteilla kuunnella. Lukemassani lastenkirjassa lapset keskustelivat tekstiviesteillä ja lapuilla lähetetyt viestit mainitaan kivikautiseksi kommunikaatioksi - siis totaalisesti OUT. Niinpä.
 

Nykyajan lapset ovat teknisten kämmenenkokoisten tai sitä pienempien laitteiden parissa jo lähes kehdosta saakka. Minä näin henkilökohtaisesti ensimmäiset kannettavat kissankokoiset ja -painoiset (ellei painavammat) puhelimet työelämässä aikuisena. Tiiliskiven kokoisen "kännykän" omistin itse vasta vuosikymmen myöhemmin. Niinpä.
 

Minun lapsuudessani olivat kiiltokuvilla kuvitetut, kauniilla kaunokirjoituksella (nyk. käsialakirjoitus) ja mustekynällä kirjoitetut muistovärssyt IN. Oli hauskaa odottaa, mitä luokkakaverit ja ystävät sinne kirjoittivat. Viestitystä jaksettiin odottaa muutaman päivänkin. Onneksi kaunis muistovärssyalbumini - tosin jo melko rispaantunut - on tallella. Sitä on aikoinaan luettu ahkerasti ja monet muistot palaavat tänään mieleeni sivuja selatessa. Kuinkahan kyberavaruuteen lennätetyt tekstarit palaavat mieleen vuosikymmenten päästä? Niinpä.

Elämän päättyessä

 
Kukaan meistä ei tiedä päivien määrää. Joskus elämänkaari päättyy odottamatta ja arvaamatta. Vaikka elämän päättyminen on oleellinen osa elämän kulkua, emme kuitenkaan odota sitä. Raskainta se on läheisille, jotka olisivat vielä halunneet jatkaa yhteistä taivalta ja monta sanaa jäi sanomatta tai tekoa jäi kiittämättä. Elämän päättyminen arvaamatta tuo eteemme ihmiselon haavoittuvuuden ja muistutuksen ajallisuudesta. Jokainen päivä on arvokas elää.

~

Omenankukka kukkii nopeasti

ja varisee vähästäkin,

ei kestä tuulta, ei kovaa kättä.

Omenankukka ei olisi

kaunis ja kaivattu,

jos se kukkisi pitkään

eikä piittaisi mistään mitään.

Omenankukan kaltaiset ihmiset

ovat parhaita ihmisiä,

ja ne tuuli vie ensin mennessään.

Tommy Tabermann

~~

 

Sedän muistolle