PÄIVÄ PUUTARHASSA

Sininen taivas on ollut ihailtavana lähes koko päivän. Pienet, pumpuliset pilvet ovat ajoittain lipuneet auringon eteen kuin hengähdystauoksi. Aurinko on hellinyt mitä parhaimmalla tavalla kesälomalaisiaan. 

Aamupäivän ohjelmassa oli puuhastelua puutarhan kasvillisuuden kanssa. Olemme todenneet jo pitkässä juoksussa, että alppiruusut viihtyvät pihallamme. Joten tänään yksi, uusi valkoalppiruusu  (Cunningham's White) istutettiin laajennukseksi muun alppiruusuperheen jatkoksi. Muut saman alppiruusuperheen jäsenet ovat jo kukintonsa kukkineet, joten tähän päivitykseen ei valitettavasti ole parhaimmassa kukinnassaan olevia kuvia saatavilla. 

Valkoalppiruusut ovat viihtyneet loistavasti aurinkoisella kallion reunamalla, jossa ympärillä on kangasmaastossa mäntyjä ja kanervia. Ne ovat levittäytyneet ja kasvaneet erilaisista talvista huolimatta hyvin. Eivätkä ne onnekseni kelpaa kauriiden herkuksi. Edellä mainittu asia on merkittävä seikka saaristossa, koska niin monen kasvin kohdalla olen jo luovuttanut kauriiden voitoksi. 

Tämän sortin alppiruusuharrastusta perheemme puutarhassa saan kiittää 40-vuotislahjastani appiukolta. Siitä alkoi lähes vuotuinen alppiruusuperheen lisäys. Valkoalppiruusujen lisäksi olemme kokeilleet muitakin lajikkeita. Toinen kiitollinen lajike on jo toukokuussa komean punaisena kukkiva Elviira. Elviira on myös viihtynyt omassa paikassaan aluskasvillisuuden virassa puutarhaan istutettujen koristehavujen kanssa. 

Iltapäivän auringossa opiskelin äitini vanhaa luonnontiedon kirjaa lähes 70 vuoden takaa. Uskomaton määrä tietoutta kansien välissä! Ihailin kaikkia yksityiskohtaisia selityksiä ja taitavasti piirrettyjä kuvituksia - eritoten poikkileikkauskuvia. Mustavalkoinen kirja tietomäärineen lumosi minut täysin. 

Päivityksen loppuun sopii hyvin lainaus lukemastani luonnontieteen kirjasta."Hyvin hoidettu puutarha tuottaa omistajalleen maukkaita hedelmiä, ravitsevia vihanneksia ja mausteita. Jokaisen jolla on käyttökelpoista maata asuntonsa ympärillä, pitäisi perustaa itselleen oma puutarha; se palkitsee vaivan moninkertaisesti, samalla kuin se tarjoaa virkistävää ja kiinnostavaa työskentelyä loma-aikoina." (Kivirikko: Kansakoulun luonnontieto. 1947) 

KUISTILLA KAHVITTELEMASSA

Puuhastelin puutarhassa eilen melko viileässä saariston säässä. Kottikärry täyttyi, saha lauloi ja "sekatöörillä" oli töitä. Totesin, että lumeton talvi on ollut monelle puutarhan kasville rankempi kuin kunnon luminen talvi. Illan tullen tuskastuin huitomaan hyttysiä ja päätin siirtyä sisätiloihin hommiin kuistille. 

Kuistimme eli eteisemme on ollut kauan lapsiperheille tuttu tavaran säilytystila. Otin itseäni niskasta ja kävin kaikki kuistin kaapit läpi. Nyt on kaapeissa tilaa. Sitä tuntuu säilövän jotakin pahanpäivän varalle, mutta ehkä kymmenen vuodenkin säilöminen on jo ollut riittävästi pahan päivän odottamista. Seuraavalla kaupunkikäynnillä voi sitten laittaa meille tarpeettomat vaatteet ja kengät eteenpäin jollekin niitä tarvitsevalle. Kyllä sieltä löytyi ihan vain poisheitettävää roinaakin. Hohhoijaa.

Kuistin käyttötarkoituksen uudistaminen kesäiseksi kahvittelutilaksi ihan vain huonekalujen uudelleen järjestelyllä ja täydellisellä siivouksella oli puhdistava kokemus. Isoäitini vanhat valkoiseksi maalaamani tuolit ja saman isoäidin vanha pöytä pääsivät arvoiselle paikalleen. Aamukahvit maistuvat kahvilta suviaamuina kesäisellä kuistilla.

Tänään jatkoin puuhasteluani puutarhassa ja sain kesän ensimmäisen punkin jalkaani. Tulin sitä poistamaan sisälle ja kannoin samalla puutarhasta kuistin ilmettä kaunistamaan suvista kukkaloistoa. Nyt kahvittelukuistini on viimeistellyn näköinen. Aurinkoista päivän jatkoa!

Letkajenkkaa omalla tanssilavalla

 

 

Saaristovillan puutarhaamme olemme hartaasti rakentaneet monen vuoden aikana istuinryhmille mukavaa paikkaa. Paikkaa, jossa voi isommallakin joukolla maan tasoa korkeammalla puuhastella, istua, ottaa aurinkoa tai syödä. 

 

Lavan rakentamisessa on ollut letkajenkkamaisia haasteita ja joskus on tuntunut, että se ei valmistu koskaan. Paikka on ihan mainio tontin auringon kannalta, mutta maasto on niin kaltevaa, että kun lavan halusi nousevan maan pinnalta korkeammalle parin askelman verran, niin toisessa päässä nousua on jo toista metriä.

Lava sai pian lempi- tai työnimen. Kaikkihan eivät "nähneet" minun päässäni valmiina olevia hienoja toimintoja ja istuinryhmäideoita, kun koko komeus oli vasta pelkkää lautojen juoksumetriä. Leikkisästi lavaa alettiin kutsumaan tanssilavaksi ja mikä ettei se sellaisenakin voisi toimia.

 

Tanssilavan rakentamisen monenlaiset mutkat luulin voitetun viime kesänä.  Kuvittelin tuulettavani ja nostavani lipun salkoon, sen valmistumisen kunniaksi. Se olikin liian aikaista ja turhanpäiväistä riehuntaa, sillä edelleen tanssilava tahtoi haastaa minut letkajenkkaan. Olin nimittäin viime kesänä ostanut komean kesäkatoksen, enkä viitsi edes mainita montako euroa siihen upposi... Katos oli komea ja olin ehkä ylpeäkin sen kokoamisesta lavan keskipisteeksi. Mutta sanonnan mukaan - ylpeys ja niin edelleen - osoittautui täydeksi todeksi. Saariston syyssateet veivät viistoon tangoon koko katoksen elo-syyskuun vaihteessa. Myrskytuuli veti parastaan sillä seurauksella, että komean linnakkeeni rakenteet katkesivat kuin hammastikut pieniksi päreiksi. Siinä sitä huuli väristen saareen saavuttuani katselin luonnonvoimien tuhoja ja ihmettelin koko komeuden hajoamista viimeisiinkiin pieniin palasiin ja komean katoksen muuttumista repaleiseksi rievuksi. Kestävintä osaa olivat katoksen verhokankaat! Värisevin käsin haalin ne kokoon ja ajattelin, josko niille jotakin käyttöä tulevaisuudessa löytyisi. Kalliit olivat tuulen tangon seuraukset.

 

En tiedä mihin ja minkä maan olosuhteisiin kyseinen katos oli tehty... Sesongin jälkeen huomasin, että katokseen liittyen oli ilmestynyt huomautuksia, ettei kestä kovempia sateita tai tuulta. Tänä keväänä tuota viime vuonna niin suosittua katosta ei kaupasta enää löytynytkään...

 

Joten otimme sitten uudet letkajenkka-askeleet tähän kesään. Mieheni sai idean tehdä ihan omanlaisen rakennelman uusiksi tukipylväiksi tanssilavan katokselle. Poikani kokosi pergolaranteista tukipylväiksi tulevat rakennelmat. Käsittelin ne saariston henkeen saaristonharmaalla puunsuojalla. Seuraava tahti nyt lieneekin, että rakennelmat tulevat lujasti kiinnitetyksi lavaan, ettei seuraavien syyssateiden tangot tee uudempaa tuhoa. Niin ja ne jäljellejääneet kankaat värjään uudelleen tähän lavarakennelmaan sopivan värisiksi ja ompelen niistä "purjeet". 

Kuvapäivitystä tanssilavan tarinasta sitten uudelleen, kun olen purjeita uudelleen nostamassa "tuuletukseen" ja olen muilta meneillään olevilta projekteilta valmiina. Muutakin maalaamista kun on saariston sään pieksemissä puurakennelmissa ollut tänä kesänä litroittain.
 

 

 

 

Kotimaan kesäreissuilla nro 2 löytyi Lahdesta uusia lankoja alekoreista.
 Ajoimme 1000km + 1200km ja molemmilla matkoilla syntyivät yhdet uudet sukat.

 



Isonkyrön Villavintistä löysin raikkaita uusia lankoja kotimaan matkalta nro 1.



Chicago Botanic Garden

Chicago Botanic Garden 2012 // photo: Willa Tammisto

Tervehdys Suomen arjesta. Tiistaina kotimaahan saavuttu ja suomalaiseen aikatauluun sekä työarkeen on koetettu sopeutua. Jet lag -ilmiö on nyt tullut totiseksi todeksi. Normaaliin rytmiin on yritetty sopeutua heti, mutta työpäivän jälkeen alkuillasta on saattanut iskeä armoton väsy ja olen yrittänyt sinnitellä normaaliin uniaikaan, mutta kas kummaa, vaikka on kauhea väsymys, niin yöllä sitä on alkanut huhuilla jo kello kolme tai neljä, eikä unta enää millään ole saanut. Onneksi kuitenkin suuntaus on näyttänyt olevan aamu aamulta parempaan suuntaan eli joka aamu herääminen on siirtynyt lähemmäksi oikeaa heräämisen ajankohtaa. Tutustuinkin tuohon jet lag -ilmiöön ja totesin täyttävän täysin termin kriteerit aikaisine aamuheräämisine ja päiväaikaisine väsymyksineen. Nyt ymmärrän myös huippu-urheilijoiden siirtymistä kisapaikoista toisiin ja palautumistarvetta ennen vaativia urheilusuorituksia.

Päivitin keväisen kuvan Chicagon Botanic Gardenista, jossa kaikki kauniit kevään ja alkukesän kukkaset olivat loistossaan. Kasvitieteellinen puutarha oli uskomattoman kaunis ja laaja paikka, mitä erilaisimpine puutarhoineneen. Oli japanilaista, englantilaista tai vesiaiheisia puutarhoja, lampia, siltoja, pergoloita jne. Paikkaa ei pysty oikeastaan sanoilla kuvaamaan, vaan itse paikan päällä käyminen valaisisi ihmettelyni ja ihasteluni. Paikka oli muutenkin edullinen kohde, ainoastaan autopaikka maksoi 20$. Sieltäpä poimimme itsekin mahtavia ideoita, joita voi sitten soveltaa skandinaaviseen puutarhaan.

Joulun jälkeen kevättää jo

Joulukuussa saaristossa ei tänä vuonna ole ollut lumesta tietoa, eikä pakkastakaan ole ollut - ellei -0,5 astetta lasketa sellaiseksi. Mutta vettä, sitä on saatu muutaman uima-altaallisen verran. Lämpöäkin on riittänyt. Tapaninpäivän aamun kahvitus alkoi myrskysäässä, mutta erittäin lämpöisessä sellaisessa. Digitaalimittari näytti +9,4 astetta.

Eipä kasvillisuus paljon sitten vinkkejä tarvitsekaan, se kun ei kalentereihin katsele. Olen käynyt ihmettelemässä metsässä sieniä. Kuullut ihmisten puutarhoissa yhden jos toisen keväisen kasvin heränneen "eloon".

Willa Tammistossa ei tarvitse mennä pääsisäänkäyntiä kauemmas. Kuistilta ikuistin kuusaman virkistymisen. Kovasti on yritystä lyödä lehteä, vaikka tosiaan olemme joulukuussa ja teoriassa pitäisi olla talvi.

Kesäisessä komeudessaan näet samaisesta kuusamasta kirjoittamani tekstin 20.07. 

Syksyn sadonkorjuu

Kiirettä on ollut. Ei ainoastaan kesänloman jälkeen  työrintamalla, vaan myös puutarhan sadonkorjuussa. On ollut harvinaisen satorikas syksy. 

Loppukesästä poimittiin viinimarjoja uskomaton määrä omiin tarpeisiin  ja ystävienkin pakastimiin saakka. Jopa piskuinen viiniköynnöskin tuotti muutaman hellyyttävän viinirypäleen.

Tänä syksynä on syöty ja korjattu luumuja valtavan paljon. Sitä mukaa, kun sain pussitolkulla kerättyä luumuja, saman verran tippui tuulessa maahan. Melko erikoista. Minä kilpaa tuulen kanssa ahersin luumujen kimpussa. Muutama viikko nautittiin sitten kunnolla mahat pömpöllä luumuista, kun jonakin vuonna sato on saattanut olla kourallinen luumuja.

Omenoita ja päärynöitä on niin ikään pursunnut saavit ja korit yltäkylläisesti. Hyvä niin, sillä syksyn sateiden saavuttua piiskaamaan kellastuvaa maisemaa, saadaan nauttia lämpimän kesän tuottamasta sadosta.

Yrttimaan perhoset

Willa Tammiston Neitoperhonen Nymphalis io, syn. Inachis io

On vaikeata saada kuvan kautta kerrottua kuinka fantastinen perhosten maa yrttimaastani on tullut. Muutama neliö yrttimaata kauniissa lilassa kukassaan on houkutellut paikalle monet eri perhoslajit ja niitä on paljon. Toinen toistaan kauniimmat perhoset lentelevät ilokseni villiintyneessä oreganomaassani. Olen oikeastaan tosi iloinen, että sitä ei tullut raivattua, vaan se on saanut ihan vallattoman boheemisti kasvaa rehottaa. Näin läheltä en olekaan voinut poimia lajikirjoa neitoperhosista (Nymphalis io, syn. Inachis io),  amiraaliperhosista(Vanessa atalanta), ohdakeperhosista (Vanessa cardui, synonyymi Cynthia cardui) ja nokkoperhosista (Nymphalis urticae) aina muihin pienempiin lajitovereihin.

Köynnöskasvit pergolaan

Willa Tammiston kuusama (caprifol)

Pergola on valmistunut. Meidän pergolasta tuli kyllä lähinnä japanilainen torii-portti (linnunorsi), paitsi että tämä ei ole punainen. Vaikka ei sekään haittaa, sillä kyseiset portithan ovat puhdistavia portteja; tässä tapauksessa puhdistautumista luonnon temppeliin eli puutarhaan saavuttaessa meditoimaan.

Pergola on muutenkin lähinnä kylkiäisenä muulle rakenteelle kaltevassa puutarhamaastossa olevassa oleskelulavassa. Kyseisestä lavasta alun perin piti tulla pienempi, mutta loppujen lopuksi tanssilavasta hätätilassa se alkaapi käydä. Toisaalta istuttamamme kasvillisuus kasvaa vuosi vuodelta ja muuttaa mittasuhteita. 

Kasvillisuus pergolaan onkin mietityttänyt. Valitsisiko pergolaan kasvamaan köynnösruusua, humalaa,  kärhöjä eli klemaatiksia vai kuusamaa eli caprifolia? Köynnösruusuissa pelkään, että kauriit syövät ne. Tänä vuonna ne ovat popsineet lähes joka ikisen ruusunnupun. Humalasta minulle tulee nostalgisia muistoja mieleen isäni lapsuuden kodin avokuistista. Viime kesänä näin myös Ruotsissa mielenkiintoisen idean punavalkoisiksi maalatuista pitkistä seipäistä, joidenka ympäri humala kasvoi. Kärhöistä eli klematiksesta on meillä jo hyviä kokemuksia. Erilaiset klematikset menestyvät meidän pihassa muutamassa paikassa, joten ne ainakin ovat osoittaneet selviytymiskykynsä. Kuusamaakin kiemurtelee kuistin ja koivun ympärillä. Lähes joka vuosi ne kasvavat komeasti.

Jos sinulla on omakohtaisia kokemuksia jostakin näistä tai vaikkapa kaikista, niin kuulisin mielelläni.  Kasvupaikka on koko päivän melko aurinkoinen ja isot saarnet vain jossain määrin tuovat puolivarjoisuutta. 

Caprifol photo: www.plantagen.com

Humalasalot  photo: www.aspegrenstradgard.net  

Köynnösruusuja photo: www.viherpeukalot.fi  

Kiinanpioni kukkii juhannuksena

Hyvää juhannusta!
 

Odottelin jo kovasti kiinanpionini (Adolphe Rousseau) kukintaa. Monesti sen kukinta on ollut parhaimmillaan kesä-heinäkuun vaihteessa, mutta tänä vuonna se osui ilokseni juhannukseen. Osa kukinnasta on vielä nupussaan, mutta sain kirjoituspöydälleni näin kauniin pionin ihaltavaksi. Vanha lapsuusajan kukkamaljakko jää runsaan kukan varjoon.
 

Pioni on ollut muutossa mukana yksitoista vuotta sitten. Edellisessä paikassa se kasvoi rehevästi hyvin aurinkoisessa paikassa, missä kykenin sen myös seinää vasten tukemaan. Nyt pionini ovat sinnitelleet sitkeästi varjoisemmassa paikassa ja se on näkynyt niiden kasvussa. Kukintaa on ollut vuosien vähemmän, koska aurinkoakin on ollut vähemmän - vuosien varrella vieläkin vähemmän, koska lähellä olevat valtaisat tammet ovat alkaneet varjostaa entisestään pionien auringon saantia. En tiedä uskallanko vielä kerran niitä siirtää. 
 

Mutta tänä juhannuksena saan nauttia muutamista mahtavista voimakkaan punaisista pionin kukista.

Lupiinimeri

Pihan nurmikon reunamilla ja tien ojan vierustalla kasvaa siistissä rivissä lupiineja. Tämä Amerikan tuliainen on kaunistanut suomalaista kesämaisemaa jo  1800-luvulta saakka. Komealupiinia eli Lupinus polyphyllusta saamme ihailla sitkeästi maasta nousevina sinisinä, violettisina, valkoisina ja vaaleanpunaisina kukintoina. Meillä ne ovat osanneet kasvaa emäntää miellyttävästi eli eivät ole ryöstäytyneet holtitomasti ympäri puutarhaa tai niityn puolelle.
~

Oman sitkeytensä ne ovat osoittaneet myöskin. Kymmenisen vuotta sitten pihaa myllerrettiin ja multakasoja lupiinien kera siirrettiin paikasta toiseen. Tuolloin olin varma, ettei niistä enää ollut mihinkään, mutta niinpä vain ajan kanssa ne nousivat taas uudessa paikassa esille. Minusta se oli vain iloinen asia, koska en katso pihan lupiinien olevan ollenkaan vaivaksi, vaan pelkästään iloksi. Pidän lupiinien raikkaista väreistä ja muutenkin terttumainen kukinto on kaunis niin pihalla kuin kotona kesäisessä maljakossa.

Juhannusruusujen ihailijat

 

Kovan talven jälkeen jälleen kerran isoäitini perua oleva juhannusruusu aloitti kukintansa viikonloppuna. Kukintojen alkaessa ruusuni sai toisenkin ihalijan - kauriin. Aamukasteen aikaan päästin kissan ulos ja kuinka ollakaan juuri aukeamassa olevien kukintojen äärellä kauris oli poimimassa herkkuaamupalaa itselleen. Huidoin ja huikin, paukutin ovea ja kaikkea muutakin hätääntynyttä elämöintiä. Kauris katsoi minua suurilla silmillään aikomustakaan liikkua sijoiltaan. Tuli vähän outo olo. Siinä tovin tutkimme toisiamme. Minä olin sitä mieltä, että hän syö kauniit kukkani, joita olin jaksanut odottaa kokonaisen vuoden. Minä olin myös sitä mieltä, että hän syö minulta jotakin vielä enemmän, koska tämä on perintöruusuni ja sillä on tunnearvoa. Kauris kaiketi näki hätäni ja katsoi parhaaksi noteerata käytökseni ja lähteä minun helpotukseksi verkkaisesti kohti lähimetsää. - Kenties kauris palasi heti mentyäni aamupalansa pariin, koska sekin oli odottanut herkkuansa kokonaisen vuoden...

Syreenit perinnepuutarhassa

~

Syreenien aikaan kesä tuntuu alkaneen. Tuoksut tuntuvat tulvivan joka puolelta. Perinnepihassa on jo 60 vuoden takaa ollut mukana syreenejä. Sulassa sovussa niin valkoiset kuin liilat. Monasti olen poiminut liilan värisiä maljakkoon sisään vanhoihin perinnemaljakoihini, mutta tänä vuonna liilat näyttävät minun silmälleni melko haaileilta väritykseltään. Valkoiset sitä vastoin hohtavilta kirkkaassa ja kuumassa auringon paahteessa.
~

~

Pihassamme on istutettuna syreenejä polkujen ja tien reunamille kuin myös rajaamaan ja suojaamaan pientä levähdyspaikkaa. Kuumimmassa paahteessa olevat näyttävät tällä hetkellä kukkivan vahvasti, mutta varjoisamman paikan kukinnot lienevät pitkäkestoisemmin ihailtavanamme kesän kuluessa. Olemme halunneet säilyttää puutarhassamme vanhanajan tunnelmaa. Vanhaan pihapiiriin sopivat parhaiten vanhan ajan perinnekasvit. Olemme koettaneet kasvattaa myös joitakin uudempia tulokkaita, kuten viherhavuja. Jotkut niistä menestyvät ja jotkut eivät, joten kyllä parhaimmalta näyttävät ja viihtyvät perinteiset puutarhakasvit.
~

~

Suomen suvi on lyhyt. Herkeämättä tulisi istua puutarhassa ihailemassa kukkaloistoa, ennen kuin sille saa sanoa hyvästit taas tulevaan kesään saakka. Onneksi seuraavaksi pääsee ihailemaan ruusuja, kun syreenien aika on menossa ohi. Odotan myös malttamattomana jasmiinin kukintaa. En odota niinkään kukkien kuin huumaavan tuoksun takia. Se on yksi kesän kohokohta, minkä täytyy säilöä muistin sopukoihin.
~

Suosikkipaikka kesällä on huvimaja

Kuva: www.pavillon.fi / Sivulle linkki myös kuvasta.

Kuva: www.pavillon.fi / Sivulle linkki myös kuvasta.

Kuva: www.pavillon.fi / Sivulle linkki myös kuvasta.

Kiitos kaikille Suosikkipaikka kesällä-kyselyyn osallistuneille.

Oma suosikkipaikkani on jo kymmenisen vuotta ollut tsehovilainen kuisti. Lukijoille kirjasin pikkuiseen kesän kynnyksellä olevaan kyselyyni muutamia suomalaiseen kesämakuun kuuluvia iki-ihania paikkoja. Melkein arvasinkin lopputuloksen :)

HUVIMAJA on monelle suomalaiselle varmasti se kaikkein rakastetuin ja suosituin paikka suvessa. Huvimaja on näppärä, pienehkö ja pohjaratkaisultaan monitahoinen piharakennus. Monesti siihen rakennetaan komea suippokatto. Huvimajasta avautuvat ikkunanäkymät esteettömästi kaikkiin ilmansuuntiin puutarhaan, kasvimaahan tai rantanäkymään.

Huvimaja on ollut aikanaan herraskainen harrastus. Kartanoaikoihin huvimaja saattoi olla myös avoseinäinen oleskelukatos, jossa nautittiin iltapäivän kahvihetket musisoinnin kera.

Nykyään näitä jokaiseen makuun sopivia huvimajoja on tarjolla runsaasti eri valmistajilta. Kokoa ja näköä on monenlaista kuin on nimityksiäkin; onko sinun huvimajasi paviljonki, lystitalo vai puutarhamaja?

Suomalaisten suosikkipaikat kesällä ovat blogikyselyn perusteella huvimaja 83% , puutarha 76%, kuisti 66%, sauna 55%, riippukeinu 50%, aurinkotuoli 20%, grillikota 16% ja jokin muu 8%.

Ruusujen aikaan

 

Puutarhassa kuluu helposti koko päivä niin puuhastellessa kuin sitä ihaillessa. Nyt parhaillaan kaikki ihanat ruusut kukkivat vuoron perään. Olemme saaneet oman ruusupuutarhan 15 eri lajikkeen ruusut hyvään kasvuvauhtiin, jossa eri ruusut kukkivat vuorotellen.

~

Kokemuksen kautta olen saanut oppia huomaamaan, mitkä lajit viihtyvät ja kestävät tuulisissa, vähälumisissa ja jokseenkin kuivissa olosuhteissa. Samaan aikaan istutetuista ruusuista osa on kasvanut parin metrin korkuisiksi pensaiksi ja osa kärsien, kituen saavuttanut huomattavasti vaatimattoman koon.

~

Mutta siitä huolimatta kaikki yhtä ihania omalla tavallaan ja tuoksuhan on mitä hurmaavinta eri ruusujen kukkiessa.

Mustaviinimarjapensasmetsikkö

Runsaslumisen talven jälkeen kaikki kasvillisuus on kärsinyt enemmän tai vähemmän. Joitakin kasveja tai pensaita joutuu uusimaan kokonaan joko lumivaurioiden vuoksi tai sitten eläinten puhtaaksi parturoinnin jälkeen.

Totisesti on ollut kova talvi, kun lähes kaikki on kelvannut syötäväksi. PAITSI meidän runsas mustaviinimarjapensaisto... Niistä olisi voinut napsiakin, mutta ei. Ne rehottavat (jos vain voi) niin entistä mahtavimpina - joten elokuussa riittää poimittavaa niin omalle perheelle kuin tutuillekin :O)

Nautitaan ihanasta ja aurinkoisesta vuodenajasta!

Puutarhamessuilla kevättä odotellessa

Viikonloppuna kävin jo haikailemassa kesätuulien, ihanien mökkikesien kuin puutarhaunelmien perään Helsingin Messukeskuksessa. Olihan siellä myös sisustamiselle oma osastonsa, joten taas oli messut minun mieleeni monine fantastine ideoineen ja samanhenkisine ihmisineen.

Paljon muistikuvia, mutta myös jotakin konkreettistakin. ~ Miten ihanaa, että nykyään on mahdollista pukeutua naisellisesti myös puutarhassa puuhasteluun. Työskentely tuntuu mukavalta, kun saa pitää käsissään kuvan kaltaisia leppäkerttu- puutarhakäsineitä.

Jos vain tuo lumi sulaisi ja kevät koittaisi, niin että edes kuukauden päästä olisi maata mahdollisuus möyhentää.