Sininen hetki

Kaunis on talvinen värimaisema. Kauniina hohtavat hanget ja mystiset siniset hetket luovat oman pohjoisen eksotiikkansa. Upea skandinaavinen talvi.

Olen oppinut katselemaan suomalaisen maiseman väritystä vasta vajaa kymmenen vuotta sitten, kun silmiäni avaamaan tarvittiin australialaisen punaruskean aavikon reunamilla ikänsä kasvanut vaihto-oppilaamme. Puhuimme neljästä vuodenajasta ja hän näki visuaalisena ihmisenä meillä väritysten mukaan kaksi: valkoisen ja vihreän. =) Mielenkiintoinen ja opettavainen näkemys. Valkoinen onkin melko tuttu asia talvesta, mutta vihreän näkemystä piti miettiä hetken. Vihreys on niin joka paikasta työntyvä valtaväri keväästä kesän kautta hamaan syksyyn, että sille olin ainakin minä tullut jo immuuniksi. Tämän kansainvälisen elämänkoulun jälkeen avasin silmäni uudelleen suomalaisen luonnon värikauneudelle.

Sininen on kiehtova talviväri. Sinisestä hetkestä puhutaan talvisena valoilmiönä auringonlaskun aikaan, mutta yllä olevat kuvat olen ottanut varjoisasta paikasta iltapäivän auringossa.

"Talven sininen hetki koittaa, kun valo vähenee ja vie mennessään värit kirkkaimmasta alkaen. Auringon laskeuduttua maisemaa valaisee taivaankannesta sironnut valo, jossa vallitsevat siniset, lyhyet aallonpituudet. Taivaan sininen valo tekee myös lumeen lankeavista varjoista sinisiä."
(Yliopistolehti 20/1995)

Talven taittuminen kevääksi

Odotin kovasti, että pääsen talvilomalla meren jäälle aurinkoisella säällä kävelemään. Aatoksissani toiveajattelin ottavani kahvitermarin mukaan ja nauttivani kevään ensimmäisistä d-vitamiiniannoksista merellä, mutta kevät teki tepposet. Täytyipi tyytyä rantakalliolla tai laiturin reunamilla kuikistelemaan kohti horisonttia. Sen verran heiveröistä oli jo jääpeite, ettei taitaisi kannatella keijua kummenpaa.

Räystäistä tippuu jo vesi auringon säteiden reippaasti lämmittäessä. Keväisiä lintujen ääniä on kuultavissa. Yritinkin bongailla, mutta hätäisesti satuin näkemään yhden pariskunnan lentävän ylitse ja lajikin jäi epäselväksi. Hangon puolessa kevät on tänään julistettu virallisesti alkaneeksi. Haahkaparvi oli kevään ensimmäisenä airueena nähty saapuneen sinne. Niitä haahkoja minäkin yritin tiirailla, mutta en onnistunut ainakaaan vielä. Haahkat ovat meilläkin kotoinen näky.

Mutta eipä tuo vetten päällä kävelyn puuttuminen haitannut lomalaisen tallustelun ja ajatusten virran vapautta. Kauniit maisemat aukesivat rantatörmältäkin ja kahvikupin sai nautittua ilman jääpeitettä jalkojen alla. Ihanaa vain ladata akkujaan ja olla. Se lieneekin loman perimmäisin tarkoitus.

Talvilomalla 2012

Loma. Miten ihanalta neljä kirjainta kuulostavatkaaan. Tänään tätä kirjoittaessani on loman parhain ilta eli kaikista ensimmäisin hengäyksen ilta, jolloin voi hölläillä. Välillä sitä on enemmän loman tarpeessa ja välillä ei. Nyt tuntuu, että 24/7 meno tuntuu joka solussa ja tarvitsen antaa itselleni aikaa ja huolenpitoa.

Olen kuulostellut, miten moninaisilla tavoilla ihmiset lomansa aikovat viettää. Melko moni karistaa lumet jaloistaan ja karauttaa pilvien ylitse muutaman tuhat kilometriä eteläisempään lämpöön. Melkein saman verran on suuntaamassa menopelinsä maitse tai ilmateitse pohjoisempaan kohti vieläkin lumisempia maisemia.

Itse lukeudun niihin, jotka nauttivat vaihdekoneistonsa vapaalle laittamisesta. Menoa ja meininkiä on arjen pyörityksessä sen verran, että pysähtymisen taktiikka tekee terää.

Minun lomakohteessani saa ammentaa skandinaaviseen  tapaan virikettä ja virkistystä luonnon hiljaisuudesta. Odotan jo, miten loma vaikuttaa hiljaisuudessa kypsyvään luovaan ajatteluun.

Kuningattaren kanssa lumen ihmemaassa

Lumi saapui yön tunteina ja heitteli vielä hissukseen päivän aikana. Nyt lumi kattaa kauttaaltaan ympäröivän maiseman. Paljon ei satanut, mutta iloisesti valkoiseksi puuteroitu maisema valaisee päivää.  

Lähdin ulos kuvailemaan valkeata ihmettä ja sain seurakseni Kuningattaren. Willa Tammiston Kuningatar käyttäytyy jokseenkin samalla tavalla kuin koira eli viihtyy perheen parissa ja melkein aina löytyy samasta paikasta kuin talon äiti-ihminen. Nytkin oli siis luvassa yhteinen seikkailu lumen ihmemaahan.

Totesimme, että kuistillekin oli hidellyt hienokseltainen lumivaippa kuin se uinuisi talviunta herätäkseen jälleen auringon säteiden lämmetessä. Kalliot olivat saaneet oman valkean verhoilun ja maisema näytti sadunomaiselta verrattuna siihen mustana sateessa jököttäneeseen kallioon. Köynnöskuusamani yrittää sinnitellä uskossa lämpimämpiin aikoihin, vaikka lumivaippa saapui toppuuttelemaan kiirehtijää.

Lumen ihmemaassa tuntui ihanalta pukeutua talvisesti. Tähän saakka sateessa on oleellisinta ollut sateenvarjo ja kumisaappaat.

Joulun jälkeen kevättää jo

Joulukuussa saaristossa ei tänä vuonna ole ollut lumesta tietoa, eikä pakkastakaan ole ollut - ellei -0,5 astetta lasketa sellaiseksi. Mutta vettä, sitä on saatu muutaman uima-altaallisen verran. Lämpöäkin on riittänyt. Tapaninpäivän aamun kahvitus alkoi myrskysäässä, mutta erittäin lämpöisessä sellaisessa. Digitaalimittari näytti +9,4 astetta.

Eipä kasvillisuus paljon sitten vinkkejä tarvitsekaan, se kun ei kalentereihin katsele. Olen käynyt ihmettelemässä metsässä sieniä. Kuullut ihmisten puutarhoissa yhden jos toisen keväisen kasvin heränneen "eloon".

Willa Tammistossa ei tarvitse mennä pääsisäänkäyntiä kauemmas. Kuistilta ikuistin kuusaman virkistymisen. Kovasti on yritystä lyödä lehteä, vaikka tosiaan olemme joulukuussa ja teoriassa pitäisi olla talvi.

Kesäisessä komeudessaan näet samaisesta kuusamasta kirjoittamani tekstin 20.07. 

Tapaninpäivän sähköpaasto

Tapaninpäivä oli lapsuudessani päivä, jolloin lähdettiin sukulaisten luokse kyläilemään ja kyselemään joulun kuulumisia, maistelemaan jouluherkkuja ja katsomaan millaisia lahjoja toiset olivat saaneet. Aivan varhaislapsuudestani on muistikuva jopa kuuraisesta pakkasaamusta, kun istuin paksun vällyn alla ja matkasin hevoskyydissä kohti kirkkoa Tapaninpäivän perinteiden mukaan.

Tällaisia ajatuksia ja tarinoita minulla oli mahdollisuus kertoa tänään pitkien hiljaisten tuntien aikana Willa Tammistossa omalle nuorisolleni kuin menneet sukupolvet konsanaan ovat aikanaan tehneet. Tätä tiedonsiirtoa varten tarvittiin yli 13 tuntinen sähkökatkos, jolloin nuoriso ei ollut kytkettynä sähkövirtaan. Sähkökatkos nimenomaan oli niin totaalinen, että meillä ei toiminut nettiyhteydet 18 tuntiin ja kännykkäoperaattorini vaikuttaa sangen hiljaiselta 20 tunnin jälkeenkin tätä kirjoittaessani.

Tavoitteena oli lähteä kyläilemään mantereelle, mutta merenkäynti esti sen. Meillä oli hiljaista, kun kuuntelimme ulkoa meren pauhua, mikä kuulosti välillä kuin saarelle olisi syöksymässä juna mereltä. Meren pinta nousi, puita kaatui ja kaikenlaista tavaraa lenteli sinne sun tänne, jonkun talouden harava-antenni kaatui, lipputangot katkesivat kuin hammastikut - puhumattakaan isommista puista. Ihmisen pienuus ja haavoittuvuus luonnonvoimien kanssa mittelöinnissä tuli alleviivatusti esille.

Onneksi on puuhella, puilla lämmitettävät pesät, kaivot ja puucee modernien mukavuuksien ohella säästettynä. Myrskyn pauhun keskellä niillä oli lähes meditatiivinen vaikutus. Melkeinpä tekisi terää viettää sähköpaastoa sopivin väliajoin ilman myrskyn sysäystäkin, sillä niin tyhjentävä ja virkistävä kokemus se oli - ainakin äiti-ihmiselle.  

Syksyn sadonkorjuu

Kiirettä on ollut. Ei ainoastaan kesänloman jälkeen  työrintamalla, vaan myös puutarhan sadonkorjuussa. On ollut harvinaisen satorikas syksy. 

Loppukesästä poimittiin viinimarjoja uskomaton määrä omiin tarpeisiin  ja ystävienkin pakastimiin saakka. Jopa piskuinen viiniköynnöskin tuotti muutaman hellyyttävän viinirypäleen.

Tänä syksynä on syöty ja korjattu luumuja valtavan paljon. Sitä mukaa, kun sain pussitolkulla kerättyä luumuja, saman verran tippui tuulessa maahan. Melko erikoista. Minä kilpaa tuulen kanssa ahersin luumujen kimpussa. Muutama viikko nautittiin sitten kunnolla mahat pömpöllä luumuista, kun jonakin vuonna sato on saattanut olla kourallinen luumuja.

Omenoita ja päärynöitä on niin ikään pursunnut saavit ja korit yltäkylläisesti. Hyvä niin, sillä syksyn sateiden saavuttua piiskaamaan kellastuvaa maisemaa, saadaan nauttia lämpimän kesän tuottamasta sadosta.

Kesälomalla akkujen lataaminen

Hauskaa on olla lomalla ja ladata akkuja. Joskus rentoutuminen onnistuu ja joskus taas saattaa lomasta muodostua syystä tai toisesta suunnitelmista poikkeava. Sopeuduttava vain on elämässä eteen tulevien tilanteiden mukaan.
 

Paljon tuntuu kesälomalla ehtineen tapahtua. Paljolta tuntuvat kaikenlaiset ponnistukset mitä on Willa Tammiston eteen tehnyt. Onneksi silmän iloksi ja oloksi puurrettu panos ei tunnu koskaan työltä tai työläältä sanan varsinaisessa merkityksessä. Sitä on ainoastaan onnellinen nähdessään kättensä  jättämistä konkreettisista jäljistä.
 

Viimeisten lomapäivien äärellä olo on kuin muuttolinnulla. Hauskaa on ollut ja taas kohta takaisin tullaan, mutta välillä täytyy käydä sorvin ääressä, jotta taas voidaan lomailla ja palata takaisin.

Heinäkuun lopun kuvapoimintoja lomalaisen elämästä: iltapuhteena kasvanut villasukkapino, puskissaan poimijoita odottavat viinimarjat ja puutarhan viimeisten ruusujen helakat hohteet.

Saariston lämmössä

Uskomattoman kauniit sudenkorennot ovat pitäneet taitolentonäytöksiään puutarhassamme. Poikani kiikutti yhden uupuneen lentäjän näytille ja tutkailimme hyönteiskirjan kanssa sudenkorentoa. Lajeja ja niiden alalajeja on paljon jopa Suomessa. Päädyimme kuitenkin siihen, että yksilö kuuluu ukonkorentoihin ja melko suurella varmuudella on kirjoukonkorento. Väritys näyttää täsmäävän, mutta kovin ovat kaikki samansorttisia, joten ammattilaishyönteistutkija täytyy olla, että osaa sanoa 100% varmuudella.

On kuuma päivä. Meidän miehet kuitenkin pitivät sopimuksestaan kiinni ja lähtivät merelle omalle ukkojen retkelle. Kenties miehillä on viileämpää merituulessa kuin minulla kotihengettärenä rannalla. Sää on painostavan kostea eli kosteusmittari näyttää ilmankosteudeksi 75%. Umpikuistilla auringon paahteessa mittarissa on uskomattomat lukemat eli 49 astetta ja varjossakin on 29 astetta. Sisällä jopa lämpö on ulkoilmaa viileämpi 25 asteella. =)

On harvinaista istua hiljaisuudessa avokuistilla ja kuunnella puiden suhinaa. Sylissä sekalainen kasa kaikenlaisia langanloppuja ja lankakeriä, joista poimin yhteensopivia värejä syksyisiin sukkiin. Mieli lepää kesän lämmössä, vaikka kädet viuhivat jo syksyiset ajatukset mielessä.

Köynnöskasvit pergolaan

Willa Tammiston kuusama (caprifol)

Pergola on valmistunut. Meidän pergolasta tuli kyllä lähinnä japanilainen torii-portti (linnunorsi), paitsi että tämä ei ole punainen. Vaikka ei sekään haittaa, sillä kyseiset portithan ovat puhdistavia portteja; tässä tapauksessa puhdistautumista luonnon temppeliin eli puutarhaan saavuttaessa meditoimaan.

Pergola on muutenkin lähinnä kylkiäisenä muulle rakenteelle kaltevassa puutarhamaastossa olevassa oleskelulavassa. Kyseisestä lavasta alun perin piti tulla pienempi, mutta loppujen lopuksi tanssilavasta hätätilassa se alkaapi käydä. Toisaalta istuttamamme kasvillisuus kasvaa vuosi vuodelta ja muuttaa mittasuhteita. 

Kasvillisuus pergolaan onkin mietityttänyt. Valitsisiko pergolaan kasvamaan köynnösruusua, humalaa,  kärhöjä eli klemaatiksia vai kuusamaa eli caprifolia? Köynnösruusuissa pelkään, että kauriit syövät ne. Tänä vuonna ne ovat popsineet lähes joka ikisen ruusunnupun. Humalasta minulle tulee nostalgisia muistoja mieleen isäni lapsuuden kodin avokuistista. Viime kesänä näin myös Ruotsissa mielenkiintoisen idean punavalkoisiksi maalatuista pitkistä seipäistä, joidenka ympäri humala kasvoi. Kärhöistä eli klematiksesta on meillä jo hyviä kokemuksia. Erilaiset klematikset menestyvät meidän pihassa muutamassa paikassa, joten ne ainakin ovat osoittaneet selviytymiskykynsä. Kuusamaakin kiemurtelee kuistin ja koivun ympärillä. Lähes joka vuosi ne kasvavat komeasti.

Jos sinulla on omakohtaisia kokemuksia jostakin näistä tai vaikkapa kaikista, niin kuulisin mielelläni.  Kasvupaikka on koko päivän melko aurinkoinen ja isot saarnet vain jossain määrin tuovat puolivarjoisuutta. 

Caprifol photo: www.plantagen.com

Humalasalot  photo: www.aspegrenstradgard.net  

Köynnösruusuja photo: www.viherpeukalot.fi  

Kiinanpioni kukkii juhannuksena

Hyvää juhannusta!
 

Odottelin jo kovasti kiinanpionini (Adolphe Rousseau) kukintaa. Monesti sen kukinta on ollut parhaimmillaan kesä-heinäkuun vaihteessa, mutta tänä vuonna se osui ilokseni juhannukseen. Osa kukinnasta on vielä nupussaan, mutta sain kirjoituspöydälleni näin kauniin pionin ihaltavaksi. Vanha lapsuusajan kukkamaljakko jää runsaan kukan varjoon.
 

Pioni on ollut muutossa mukana yksitoista vuotta sitten. Edellisessä paikassa se kasvoi rehevästi hyvin aurinkoisessa paikassa, missä kykenin sen myös seinää vasten tukemaan. Nyt pionini ovat sinnitelleet sitkeästi varjoisemmassa paikassa ja se on näkynyt niiden kasvussa. Kukintaa on ollut vuosien vähemmän, koska aurinkoakin on ollut vähemmän - vuosien varrella vieläkin vähemmän, koska lähellä olevat valtaisat tammet ovat alkaneet varjostaa entisestään pionien auringon saantia. En tiedä uskallanko vielä kerran niitä siirtää. 
 

Mutta tänä juhannuksena saan nauttia muutamista mahtavista voimakkaan punaisista pionin kukista.

Lupiinimeri

Pihan nurmikon reunamilla ja tien ojan vierustalla kasvaa siistissä rivissä lupiineja. Tämä Amerikan tuliainen on kaunistanut suomalaista kesämaisemaa jo  1800-luvulta saakka. Komealupiinia eli Lupinus polyphyllusta saamme ihailla sitkeästi maasta nousevina sinisinä, violettisina, valkoisina ja vaaleanpunaisina kukintoina. Meillä ne ovat osanneet kasvaa emäntää miellyttävästi eli eivät ole ryöstäytyneet holtitomasti ympäri puutarhaa tai niityn puolelle.
~

Oman sitkeytensä ne ovat osoittaneet myöskin. Kymmenisen vuotta sitten pihaa myllerrettiin ja multakasoja lupiinien kera siirrettiin paikasta toiseen. Tuolloin olin varma, ettei niistä enää ollut mihinkään, mutta niinpä vain ajan kanssa ne nousivat taas uudessa paikassa esille. Minusta se oli vain iloinen asia, koska en katso pihan lupiinien olevan ollenkaan vaivaksi, vaan pelkästään iloksi. Pidän lupiinien raikkaista väreistä ja muutenkin terttumainen kukinto on kaunis niin pihalla kuin kotona kesäisessä maljakossa.

Juhannusruusujen ihailijat

 

Kovan talven jälkeen jälleen kerran isoäitini perua oleva juhannusruusu aloitti kukintansa viikonloppuna. Kukintojen alkaessa ruusuni sai toisenkin ihalijan - kauriin. Aamukasteen aikaan päästin kissan ulos ja kuinka ollakaan juuri aukeamassa olevien kukintojen äärellä kauris oli poimimassa herkkuaamupalaa itselleen. Huidoin ja huikin, paukutin ovea ja kaikkea muutakin hätääntynyttä elämöintiä. Kauris katsoi minua suurilla silmillään aikomustakaan liikkua sijoiltaan. Tuli vähän outo olo. Siinä tovin tutkimme toisiamme. Minä olin sitä mieltä, että hän syö kauniit kukkani, joita olin jaksanut odottaa kokonaisen vuoden. Minä olin myös sitä mieltä, että hän syö minulta jotakin vielä enemmän, koska tämä on perintöruusuni ja sillä on tunnearvoa. Kauris kaiketi näki hätäni ja katsoi parhaaksi noteerata käytökseni ja lähteä minun helpotukseksi verkkaisesti kohti lähimetsää. - Kenties kauris palasi heti mentyäni aamupalansa pariin, koska sekin oli odottanut herkkuansa kokonaisen vuoden...

Pihaniitty ja unelmointia

 ~
Willa Tammistosta löytyy myös ihanan kesäinen niitty vallattomasti kasvaneena. Kaunista katseltavaa näin kesän alussa ja miksipäs ei koko kesän. Toisaalta haaveilisin parista kesälampaasta käyskentelemässä niityllä. Saaristoidyllini olisi tuolloin parhaimmillaan.
~

Minun tulee kesällä haaveiltua kaikenlaista lempipaikassani kuistilla. Katseellani tarkastelen kaikkea mitä pitää pihalla puuhata ja mitä tulee saada kunnostetuksi talven jälkeen. Kaikkein eniten kuitenkin annan tilaa unelmoinnilleni ja suunnittelen jo seuraavia projekteja. Luonnollista, sillä onhan se monin verroin hauskempaa kuin rästissä odottavien pihatöiden suunnittelu. Työntouhuun päästyäni voin todeta unelmien siivittävän mukavasti läpi tylsimmänkin kitkemisprojektin.

Syreenit perinnepuutarhassa

~

Syreenien aikaan kesä tuntuu alkaneen. Tuoksut tuntuvat tulvivan joka puolelta. Perinnepihassa on jo 60 vuoden takaa ollut mukana syreenejä. Sulassa sovussa niin valkoiset kuin liilat. Monasti olen poiminut liilan värisiä maljakkoon sisään vanhoihin perinnemaljakoihini, mutta tänä vuonna liilat näyttävät minun silmälleni melko haaileilta väritykseltään. Valkoiset sitä vastoin hohtavilta kirkkaassa ja kuumassa auringon paahteessa.
~

~

Pihassamme on istutettuna syreenejä polkujen ja tien reunamille kuin myös rajaamaan ja suojaamaan pientä levähdyspaikkaa. Kuumimmassa paahteessa olevat näyttävät tällä hetkellä kukkivan vahvasti, mutta varjoisamman paikan kukinnot lienevät pitkäkestoisemmin ihailtavanamme kesän kuluessa. Olemme halunneet säilyttää puutarhassamme vanhanajan tunnelmaa. Vanhaan pihapiiriin sopivat parhaiten vanhan ajan perinnekasvit. Olemme koettaneet kasvattaa myös joitakin uudempia tulokkaita, kuten viherhavuja. Jotkut niistä menestyvät ja jotkut eivät, joten kyllä parhaimmalta näyttävät ja viihtyvät perinteiset puutarhakasvit.
~

~

Suomen suvi on lyhyt. Herkeämättä tulisi istua puutarhassa ihailemassa kukkaloistoa, ennen kuin sille saa sanoa hyvästit taas tulevaan kesään saakka. Onneksi seuraavaksi pääsee ihailemaan ruusuja, kun syreenien aika on menossa ohi. Odotan myös malttamattomana jasmiinin kukintaa. En odota niinkään kukkien kuin huumaavan tuoksun takia. Se on yksi kesän kohokohta, minkä täytyy säilöä muistin sopukoihin.
~

Olohuone kalliolla

...
Olohuone on sana, jota pitää maistella erityisesti kesällä. Olohuoneessa monella on melko kuumaa tai ainakin hiukkasen tukalaa lämpöaallon aikana. Mielellään sitä hakeutuu oleilemaan paikkaan, jossa ei tarvitse tuskailla olemisensa kanssa. Luonnollista suomalaiselle on siirtää oma olohuoneensa ulkoilmaan taivaankansi kattona. Mahdollisuuksia olohuoneensa löytämiseksi on lukemattomia mieltymysten mukaan.
...
Minun olohuoneessani tulee olla ilmava olo, mielellään reipas ilmastointi ja esteettinen ympäristö. Onneksi olohuonettaan voi kesän aikana vaihdella tarpeen mukaan ja mikä mainiointa, olohuoneita voi siis olla monta mielialan ja päivän mukaan.
...
Yksi olohuoneistani on rauhallisessa paikassa meren rannalla. Olohuoneeseeni voin kiivetä korkealle kalliolle, jossa virvoittavat tuulen vireet helpottavat lämpimän päivän paistetta. Samalla keittiö on seurannut mukana ja kalliolle katettu tarjoilu on lähellä nälän yllättäessä. Työhuonekin löytyy näppärästi repusta, vaikka kesälomalla ei voi puhua varsinaisesta leipätyöstä. Mutta mielellään sitä näpertelee jotakin kuin on aivan toimettomana. Ihana kesä.

Kesäelämää

Työntäyteinen ja elämänmakuinen toukokuu on tallennettuna muistoihin. Nyt on koittanut aika huokaista ja ladata akkuja ihanan hellivässä auringonpaisteessa ja vilvoittavasti leyhyttävässä tuulessa.
...

Lapsistamme keskimmäiset eli kolmanneksi vanhin ja kolmanneksi nuorin saavuttivat oman elämänsä virstanpylväitä toukokuun loppupuolella ja kesäkuun alussa. Olemme saaneet järjestää iloisia rippi- ja ylioppilasjuhlia. Ruuusuista aikaa kirjaimellisesti. Iloa. Hymyjä. Haleja. Elämän iloa ja onnea. Elämänmakuista menoa.
...

Samalla olen pysähtynyt miettimään elämän nopeata kulkua. Miten sitä vielä muistaa rippileirin ja juhannuksena vietetyn konfirmaation ja miten sitä kummasti uskoi olevansa jo niin iso. Puhumattakaan nuoresta jakkupukuisesta valkolakkisesta, joka uskoi tietävänsä jo niin paljon kaikesta - lakki sen varmana osoituksena. Mutta näin kai sen kuuluukin olla, että uskaltaa hypätä rennolla otteella maailman ihmeitä tutkimaan ja uskoo luovansa oman puumerkkinsä historiaan elämänpolkunsa aikana.
...

Samaan elämän iloon on mahtunut surun sävyjä, kun olen myötäelänyt jo kuukauden kipujen kanssa tuskailleen lähimmäisen kanssa. Sitä toivoo käden kosketuksen ja läsnäolon tuovan edes pientä lohtua ja toivoo sen hälventävän hiukkasen kipuja.
...

Kesäkuu on alkanut ja oma lomani lomaparatiisissani on alkamassa. Luvassa siis elämän makuista kesäelämää iloineen ja kipuineen - kaikkineen. Kaunis on ympäröivä kesäinen Suomen suvi. Kiitollisena katselen kaikkea kaunista ympärilläni ja annan itselleni luvan olla rentona.

Suosikkipaikka kesällä on huvimaja

Kuva: www.pavillon.fi / Sivulle linkki myös kuvasta.

Kuva: www.pavillon.fi / Sivulle linkki myös kuvasta.

Kuva: www.pavillon.fi / Sivulle linkki myös kuvasta.

Kiitos kaikille Suosikkipaikka kesällä-kyselyyn osallistuneille.

Oma suosikkipaikkani on jo kymmenisen vuotta ollut tsehovilainen kuisti. Lukijoille kirjasin pikkuiseen kesän kynnyksellä olevaan kyselyyni muutamia suomalaiseen kesämakuun kuuluvia iki-ihania paikkoja. Melkein arvasinkin lopputuloksen :)

HUVIMAJA on monelle suomalaiselle varmasti se kaikkein rakastetuin ja suosituin paikka suvessa. Huvimaja on näppärä, pienehkö ja pohjaratkaisultaan monitahoinen piharakennus. Monesti siihen rakennetaan komea suippokatto. Huvimajasta avautuvat ikkunanäkymät esteettömästi kaikkiin ilmansuuntiin puutarhaan, kasvimaahan tai rantanäkymään.

Huvimaja on ollut aikanaan herraskainen harrastus. Kartanoaikoihin huvimaja saattoi olla myös avoseinäinen oleskelukatos, jossa nautittiin iltapäivän kahvihetket musisoinnin kera.

Nykyään näitä jokaiseen makuun sopivia huvimajoja on tarjolla runsaasti eri valmistajilta. Kokoa ja näköä on monenlaista kuin on nimityksiäkin; onko sinun huvimajasi paviljonki, lystitalo vai puutarhamaja?

Suomalaisten suosikkipaikat kesällä ovat blogikyselyn perusteella huvimaja 83% , puutarha 76%, kuisti 66%, sauna 55%, riippukeinu 50%, aurinkotuoli 20%, grillikota 16% ja jokin muu 8%.