20.4.2013

Aito nojatuolimatka ihmemaahan

Kasvihuoneilmiö, Nummi-Pusula ~ Kuva: Willa Tammisto


Lauantaipäivä näytti tänään mitä parhainta kevätsäätä. Aurinko paistoi, mutta tuuli  muistutti vielä varhaisesta keväästä. Sää oli sen verran viileä, että kuistille tai parvekkeelle en vielä olisi kahvitarjoilua asetellut. Tänään kahvittelut ajattelimme tehdä aidoksi nojatuolimatkaksi kutsumallani päiväajelulla ihmemaahan.

Päätimme jo hyvissä ajoin viikolla, että suuntaamme lauantaina ajelun kohti Nummi-Pusulaa ja Kasvihuoneilmiötä. Paikka on tullut vuosien saatossa tutuksi. Se sijaitsee sopivasti Helsingin ja Turun väylän varrella. Silloin tällöin tahdomme käydä siellä herättelemässä aisteja. Tarkoitan tällä sitä, että paikka on niin kutkuttava monella tapaa, että se ei varmastikaan jätä ketään kylmäksi. Tarjontaakin on laidasta laitaan. Itse olen ostanut vuosien varrella jotakin pientä tai vain käynyt kurkistelemassa mitä valtavirrasta poikkeavaa on tarjolla ja kerännyt ideoita. Paikka sinänsä on omaperäinen nähtävyys, vaikka mitään ei ostaisikaan. 

Tarkoituksenani oli käydä päivän reissulla kartoittamassa Kasvihuoneilmiön nojatuolivalikoimaa. Olen kaivannut Willa Tammistoon kahta uutta nojatuolia, koska siirtäisin kunnostamani 1960-luvun tuolit yläkertaan poikien merihenkiseen huoneeseen. Ajatuksenani olisi ostaa kaksi joko vanhaa,  uusvanhaa tai kunnostettavaa nojatuolia. 

Tänään en tehnyt ostoksia, enkä edes heräteostoksia. Kun ostoksia ei syntynyt, niin päätin kuitenkin kuvata muistiin itselleni ja samalla teille piristykseksi täysin ainutlaatuisia yksilöitä kaupan käytäviltä. Jotakin päivityksen kuvien tuolivalikoiman suuntaista saisi tuoliparissani olla mukana, mutta ei ainakaan tällä hetkellä mieleni taivu näin vahvoihin värityksiin. Toisaalta eihän pensselin käyttö ole minulle vierasta...

Poimin tähän muutamia mukavia kurkistuksia tämän päivän ideakansiooni, johon nämä kaikki postauksen kuvat päätyivät. Mukana on siis muitakin kuin pelkästään nojatuoleja eli myös todella ihmeellisiä lipastoja. 


 Kasvihuoneilmiö, Nummi-Pusula  ~ Kuva: Willa Tammisto


 Kasvihuoneilmiö, Nummi-Pusula  ~ Kuva: Willa Tammisto





 Kasvihuoneilmiö, Nummi-Pusula ~ Kuva: Willa Tammisto 

 Kasvihuoneilmiö, Nummi-Pusula  ~ Kuva: Willa Tammisto


 Kasvihuoneilmiö, Nummi-Pusula  ~ Kuva: Willa Tammisto
------
Kuvauskohde: Kasvihuoneilmiö Diverssikauppa EP Ky  
Lainaus yritysesittelystä: "Kasvihuoneilmiö on sisustus- ja elämystavaratalo, taidegalleria ja kulttuurikahvila-ravintola aidossa kasvihuoneessa. Se on Elisan ihmemaa, josta ei puutu kani, kellot eikä peilit!"

18.4.2013

Meri sielunmaisemana

Kuva: Willa Tammisto


Minulle kevät alkaa meren äärellä lokkien kirkumisesta, laineiden vapaasta liplatuksesta, poskia nuolevasta suolaisesta tuulesta ja moottoveneiden pärinästä. Tästä jaksan kirjoittaa vuodesta toiseen keväällä jäiden väistyttyä ja  muuttolintujen rantauduttua. Minun koko kesäni täyttyy meren tuoksusta ja sitä ympäröivästä äänimaailmasta. Rakastan meren ulappaa - niin vapaasti vellovina pärskeinä kuin valkeana jääkenttänä. Mereen liittyvää sympatiaani ei sanoilla saa ehkä koskaan täydellisesti kuvattuakaan. Meri vain on.

Jotkut meistä hullaantuvat uudestaan vuodesta toiseen Lapin ruskaan ja kokevat, että on pakko päästä vaeltamaan joka syksy värikylläisille tunturikoivikoille ja aapasoille. Jotkut meistä kokevat, että Pohjanmaan lakeus on ainoa paikka, jossa henki kulkee vapaasti avaria viljamaisemia silmäillessä pellon pientareella. Jotkut meistä saavat hengen kulkemaan elävämmin vedettyään keväällä ensi kerran keuhkot täyteen suolaista meri-ilmaa. Jokaisella on jokin oma sielunmaisemansa. Meri on minun.

-----
Tänään bongattuja lintuja mm. kivitasku, punarinta, naurulokki, kyhmyjoutsen, telkkä, haahka, isokoskelo, meriharakka, silkkiuikku ja valkoposkihanhi.

14.4.2013

Vintage-kotelo älypuhelimelle



Aivan fantastisen aurikoinen päivä saatiin sunnuntaiksi. Jos silmiin on uskominen, niin ihan kuin lumi sulaisi sentti sentiltä. Yhä enemmän vanhaa nurmea astuu esiin valkean vaipan ikeestä. Eiköhän se kevät sittenkin ole vähitellen hiipimässä huhtikuun aikana, toivotaan.

Tänään halusin surrutella ompelukoneella täydennystä eiliseen SoMe-pussukkaani. Tein  sunnuntai-vintage-version älypuhelimelle. Tälle kotelolle olen ajatellut ensisijaisesti "kyläilykäytön". Rouvasmainen look antaa ymmärtää, ettei ihan sopivaa olisi roikkua mukana jokaisella koiran ulkoilutuskeikalla tai roskapussin kiikutuksessa.

Voiko enää paremmin mennyt ja nykyisyys kohdata! Vanhaa lakanakangasta sisäosaksi, pellavaa lakanakankaan pitsireunan kera päällykseksi ja ohutta superlonia täytteeksi. Arvonsa tunteva "leidi" on valmis tehtäväänsä suojella uuden aikakauden tekniikkaa. Tarkoituksenani on vielä löytää samanhenkinen neppari sulkijaksi, mitä nyt ei tähän hätään varastoistani löytynyt.

Oikein keväistä viikonlopun jatkoa ja tulevaa viikkoa teille kaikille. 



13.4.2013

Ristipistoliinasta SoMe-pussukaksi



Lauantaiaamuna heräsin sateen ropinaan. Totesin, että "sellainen päivä". Ei ollut kovasti tänäänkään vielä sitä pihakunnostusten päivää. Joten suuntasin aarteitteni äärelle. 

Minulla on erilaisia pinoja ns. tehtäville projekteille. Pitsit, monogrammit, liinat ja  ristipistot omissa kasoissaan. Vastaan tuli ristipistoliina, josta en ole oikein saanut kiinni - jos nyt voi liinasta niin sanoa. Pikkarainen liina on tuntunut liian paksulta laitettavaksi tyynyihin. Joten siinä se on pyörinyt miettimisen alla. Tänään sitten juuri se oli ainut oikea ns. SoMe-pussukkaani. 

Vuosi sitten ostin iPhonen kaveriksi tarralla kiinnitettävän teollisesti valmistetun pussin. Tarra kesti vuoden. Sen jälkeen olen käyttänyt kymmenisen vuotta sitten  työkaverilta lahjaksi saamaa kännykkäpussia. Se on edelleen käypä, itsetehty ja Marimekon vaaleanpunaisella unikkokankaalla päällystetty. 

Kännykkäpussin lisäksi raahaan erilaisia sosiaalisen median käyttämiseen liittyviä teknisiä aparaatteja ja oheisjuttuja kassissa sekä taskuissa. Ymmärrätte tunteen, kun vapaa-ajan asunnolle saavuttuaan tajuaa, että "sejase" -aparaatti onkin kaupungissa. Maalla läppäri toimii vaan  nettitikulla ja tietysti sitä kaivatessaan huomaa sen olevan kaupungissa. Kyllästyyhän siihen jossakin vaiheessa ja haluaa asiat pedanttiseen järjestykseen.

Ristipistoliina muovautui SoMe-pussukaksi. Varastoista löytyi vetoketju ja sopiva pala ohutta superlonia pussukan pehmikkeeksi. Ompelin muutaman välihelmen kukkasten koristeeksi kuin omaksi tunnusmerkikseni. Sisäkankaaksi löytyi vanhasta kasariajan kesäpaidastani kankaanpala.  Siinäpä se ja ihan hyvä tuli. Nyt lienevät tavarat yhdessä paikassa ja kulkevat kätevästi mukana. Tietysti on aina olemassa riski, että joku päivä pyörittää kassiaan ympäri etsien SoMe-pussukkaa ja sitten on kaikki yhtä aikaa hukassa...

 -----
SoMe= sosiaalinen media





11.4.2013

Nojatuolista kahteentoista kotiin



Talot ja sisustus ovat kiehtoneet minua pienestä pirpanasta saakka. Varhaisimmat muistikuvat vievät monen vuosikymmenen taakse. Muistikuvissani olen peittoihin peitelty toipilastyttö, joka istuu äidin käskystä vielä sängyssä tautia selättämässä. Tuohon aikaan kun kaikki rokot sairastettiin läpi. Tautitaustasta huolimatta ne ovat olleet niitä prinsessapäiviä. Hemmottelu oli  minun lapsuudessa puhdas piirustuslehtiö ja uudet huopatussit. Aivan ihanaa. Paperiarkit täyttyivät unelmatalojen suunnitelmista ja sisustuksista.  Lapsuuden nukkekoditon maailma piirtyi huopatussit höyryten paperin pintaan. Talot olivat minun satumaailmani, jonne kuvittelin erilaisia perheitä arkeen ja juhlaan. Pitkään toipilaspäivien tuotokset säilyivät tarkasti pinottuina sängyn alla vetolaatikossa. Jossain vaiheessa lapsuuden huone kuitenkin muuttui vierashuoneeksi ja  "arkkitehtiluomukseni" joutuivat väistymään uuden sukupolven lelujen tieltä. 

Talot eivät ole jättäneet minua aikuisiälläkään. Vanhimpien lasten ollessa pieniä innostuin yhtenä tuttipullon lämmitysyönä suunnittelemaan helsinkiläisen satavuotiaan kivitalon keittiön seinään pikkukylän talojen siluetit. Hetken inspiraatiosta syntyi satukylä persoonallisuutta henkivine taloineen, joista lasten kanssa keksittiin tarinoita. Tarinoiden taloissa  asui hullunkuristen perheiden stereotyyppisiä jäseniä; kuten pullea leipuri  tai yksinäiselle saarelle piirretyssä mökissä piiputteleva vanha kalastaja. Muutto tuli vastaan ja sinne se jäi "talorivistö" remontoitavaan talovanhukseen - ja varmasti peittyi valkean maalin alle. Onneksi valokuvausta harrastava ukki ikuisti valokuviin ja vanhan ajan diakuviin seinämaalaukseni muuttopäivän aamuna, joten dokumenttia on jäänyt näistä luomuksistani.

Talot ja sisustus ovat aikuisiällä muuntuneet oman kodin puuhastelun ja bloggailun lisäksi myös visuaalisen nälän täyttämiseen nojatuolimatkoilla. Hyllyt ja kaapit pursuavat sisustus- ja talokirjoja. Päivän postaus koskettaa myös tänään postiluukkuun kannettua uunituoretta kahdentoista kodin sisustamisesta kertovaa kirjaa. Useat sisustuskirjat täytetään runsailla valokuvilla. Tässä kirjassa tekijät ovat saaneet haastatteluilla peilattua esiin erityyppisten asuntojen aitoa henkeä ja kotien asujia. Tämä on inhimillinen kirja mukaansa poimivine tekstiosuuksineen ja oivaltavine sisustusratkaisuineen. On kirja visuaalisesti kuvitettukin. ~ Lähdenkin nyt nojatuolimatkalle teekupponen kädessä ja annan kirjan viedä mukanaan kahteentoista kotiin.

-----
Kirja: Kivilahti & Keltanen: 12 x koti. WSOY. 2013. s.159

10.4.2013

Mummulan vierailutyyny




Olin viime vuonna huhtikuussa Chicagossa vanhimman tyttären luona. Iso maailmankaupunki oli pullollaan kaikenlaisia liikkeitä. Kotimaassa odotettu lapsenlapsi mielessä tuli pyörähdettyä muutamat kerrat Walt Disney'n liikkeessä katsastelemassa Amerikan ihmeitä. Ostoksina kotiin lähti mm. Mikki ja Minni, koska ei vielä ollut tietoa kumpiko sieltä oli tulossa. Ajattelin tuolloin laittaa molemmat mummulaan odottamaan, jotta sielläkin olisi jotakin aina pikkuvierasta odottamassa, vaikkapa unileluksi. 

Vuosi tosiaan on hurahtanut ja pikkuinen "Mikki" on kasvanut. Mummulan vierashuoneeseen Minnin ja Mikin seuraksi lastensänkyyn tein pikkuiselle tyynyliinan. Vanhassa lakanakankaassa valmiina olleet punaiset monogrammit synnyttivät idean käyttää pientä tyynyliinaa lastensängyssä. Punaisten monogrammien kaveriksi ompelin koristenauhan, jossa on tasapuolisesti niin Minneille kuin Mikeille sinistä ja punaista. Vahvaa punaista väriä keventämään laitoin yhden erillisen virkatun ympyrän vanhasta pitsiliinasta sekä sen keskelle toisesta pitsiliinasta leikatun valkoisen perhosen. Perhosella on helmikoriste, mikä tosin käyttötyynyliinassa tulee poistetuksi - varmuuden vuoksi.





8.4.2013

Ruusu-tyyny ristipistoliinasta




Muistatteko joskus maailman ajat sitten ostamani ristipistotyön? Ensin retusoin alkuperäistä värimaailmaa; villalangan päälle rohkeasti vaan ommellen muliinilangalla oman maun mukaista värimaailmaa. Sitten työ tuli leikattua 15cm x 25cm koosta postikortin kokoiseksi. Asettelin sen valkoisen liinan päälle ja kuvan reunaan ompelin kehykseksi kauniita nauhoja. Mutta sitten iski se "ei tää oo kiva" -juttu päälle. En tiedä tuleeko lukijoilleni koskaan sellaisia "elämyksiä". Itselleni niitä tuppaa tulemaan tämän tästä, kun jopa valmiiksi suunnittelemani työt tavallaan elävät ja muotoutuvat kaiken aikaa työvaiheiden aikana. 

Siinä se odotteli "syntymäänsä" pöydällä muutaman kuukauden ja nukkui Ruususen unta. Oikeastaan ruusun puhkeaminen kukkaan vaati sellaisen kökkö-päivän eli asiat eivät olleet menneet niin kuin Strömsössä. Purkasin suomalaisella sisulla harmit ompelemiseen. Ruususta tuli leikattua pienempi ja pienempi. Lopuksi ompelin ruusun kuvan kanssa pikkaraiseen sisustustyynyyni mukaan sivustavedettävän patjakangasta ja vanhaa lakanakangasta. Tyynyn taakse ompelin vanhasta pitsiliinasta leikattuja perhosia lentelemään kevättä kohti, vaikka ulkona lunta on vielä runsaasti.  Nyt tämäkin ristipistoliina on herännyt pitkästä Ruususen unesta. 



4.4.2013

Pitsikukkasia sisustustyynyllä



Vanhat lakanakankaiset tyynyliinat ovat ihastuttavia käsitellä ja uudistaa. Ennen vanhaan työn laadun piti olla sukupolvelta toiselle kestävää. Kerran kunnolla valmistettu  käsityö kesti seuraavienkin sukupolvien käytössä. Ihailen näitä kauniita, yksityiskohtia sisältäviä, pesusta toiseen kestäneitä ja valkoisena pysyneitä tyynyliinoja. Vintage-henkiset sisutustyynyni tulevat varmasti jatkossa olemaan niitä pitkäikäisimpiä liinavaatevarastossani tai kaappien kätköissä.
 
Tässä viimeisin tuotokseni, mihin ompelin kahdesta erilaisesta virkatusta pitsiliinasta poimittuja kuvioita. Kuviot ovat erivahvuisella langalla virkattuja. Kuvioiden keskelle ompelin harmaat helmet ykstyiskohdiksi. Läheltä katseltuna ne näyttävät pitsikukkasilta ja antavat juhlallisen tunteen sisustustyynylle, mikä jo pelkästään valkeana omana itsenäänkin on kuin taideteos kirjailuineen.
 
Minun perheen emännyyden aikana on marketeista kotiin kannettu pussilakanoiden kylkiäisinä yhtä monta tyynyliinaa. Liinavaatekaappiin kurkistaessa voi todeta, että kiintiö on pienempi juuri verrattaessa tyynyliinat kontra pussilakanat uuden ajan mallistoissa. Tyynyliinoissa tuppaavat kankaat venymään, haalistumaan ja näyttämään hyvinkin pian nuutuneilta. Ei siinä tule levännyt ja freesi olo, kun tyynyliina näyttää väsähtäneeltä ja kaikkensa antaneelta. Minusta tyynyliinan pitää olla puhdas ja raikas.
 
Olen karsinut aika ajoin tyynyliinat kulutuksen uuvuttamina pois kaapeista ja ostanut tilalle uusia. Nyt onkin herännyt ajatus uudistaa liinavaatekaappi penkojaisteni aarteilla. Ne ovat kuin pakasta vedettyjä edelleen vuosikymmenien jälkeen. Se olisi minun kannanottoni kulutuksen kierron oikeaan suuntaan kääntämiseen.

3.4.2013

Muistot tyynyn taskussa





 
 
Pääsiäisloma oli aurinkoinen ja välillä kylmäkin. Toisaalta pääsiäisen vietto meni ulkoillessa ja ihan reippaasti ruumiillista työtä tehdessä. Oikein mukavaa vaihtelua, kun yleensä liikuntaa saa vaan sormenpäät  päätä raapiessa. Nyt sai hiessä puskea pitkin pihamaata. Auttelin isäntää pihalla puiden kaatamisessa, risujen keräämisessä jne. Ei tarvitse salille lähteä minkään personal trainerin avustuksella liikkeitä tekemään, kun luomuliikunta tekee saman tehtävän. Terveellinen itsensä liikuttaminen tuntui vähän mummun jäsenissä, mutta tyytyväinen mieli oli kuitenkin se kaikista päällimmäisin. Eikä se haitannut selvän tuloksenkaan ihailu. Ei mitään mutu-tuntumaa, vaan komeat puupinot ja risukasat kertoivat selkeän sanoman ahkeroinnin määrästä.
 
Surruttelin minä vähän ompelukoneellakin. Ideoin vanhaan pitsityynynliinaan lisäsomistetta. Pitsit ja monogrammit halusin jättää esille, mutta jotakin modistamista halusin sisustustyynyyn tehdä. Värjätty pikkuliina on pyörinyt vailla tarkoitusta materiaalikankaiden joukossa. Nyt tein rajun ratkaisun ja leikkasin siitä parilliset kuviot kuin taskuksi konsanaan tyynyn etuosaan. Ompelin ne muualta kiinni, paitsi jätin avoimiksi yläosat. Koristeeksi tyynyn taskujen keskiöön laitoin muutamat vanhan puseron napit. Loppusilaukseksi löysin vanhoista Amerikan sukulaisten kuvista seepian väriseksi ajan haalistaman kovan pahvikuvan. Näitä sukulaisia laivat kuljettivat suurperheiden lapsikatraista rapakon taakse leveämmän leivän ja oman unelmaelämänsä äärelle. Kunniapaikalle päätyi yksi isoisänisän sisarussarjan vihkikuvista. Vakavakatseinen nuoripari on elänyt jo ennen minun aikaani oman elämänkaarensa päätökseen. Rakkaustarinansa saa nyt romanttisessa sisustustyynyssäni uuden luvun.  
 
 
Pääsiäislomien jälkeen odottelen lumetsulattavaa auringonpaistetta ja kevätkukkien kasvamista. Mutta onhan meillä ihanat, keväiset hanget ihailtavana ja auringonpaisteessa saa jo poskille hieman väriäkin hangilta peilattuna.