22.12.2013

Joulutervehdys 2013



Olemme päässeet jälleen kerran niin pitkälle, että joulun aika on saapunut. Vuosi vuodelta minusta tuntuu, että joulu vaan aikaistuu ja yhtäkaikki kuukaudetkin  supistuvat kaiken muunkin piukentamisen ohella. Omien joulujen kierron määrän huomaa, että pysähtyy miettimään tällaisia asioita. Mielessä on isoäitini sanat siitä, että "vanhan vuosi on puolta lyhyempi kuin nuoren" ja isäni toteamus, että "elämä on lyhyt kuin unen näkö". Jokaisesta joulusta on siis otettava tiukka ote ja nautittava joulun ajasta juuri sellaisena kuin itse kukin meistä sen omimmakseen kokee.
 
Olen tähänkin jouluun valmistautunut jo pidemmässä juoksussa, mutta ihan ne viimeisimmät hienosäädöt tapahtuvat juuri ennen H-hetkeä. Kaikki joulutervehdykset kotimaahan ja ulkomaille kirjoitan yleensä marras-joulukuun vaihteessa valmiiksi ja postitan hyvissä ajoin, että ne varmasti ehtivät kaikille minulle tärkeille ihmisille. Joulukodin sisustuksen aloittelen myös marraskuun loppupuolelta ja viimeistään ensimmäisenä adventtina. Joulusiivot tapahtuvat kuitenkin vasta joululomien alkaessa, sillä koira-kissa-lapsi-huushollissa ei siivo pysy kovin montaa päivää. Sitä aivan turhaa saa stressiä, jos aloittaa moisen puuhan liian ajoissa, sillä se johtaa muuten uuteen siivoukseen...
 
Nyt olen pukenut kodin jouluasuun ja tuoksujakin on tullut jouluisten leipomusten muodossa levitettyä. Värit, valosarjat, elävät kynttilät ja tuoksut ovat minun joulun tärkeitä aineksia. Jouluruoka kaikkine perinteineen on erityisen merkityksellistä. En voisi kuvitella istuvani joulupöytään, missä olisi tarjolla jotakin muuta kuin jouluruokaa. Pienet vaihtelut yksityiskohdissa tekevät tietenkin terää, mutta päälinjat on säilytettävä. Meidän perheen kohdalla se on yhdistelmä suomalaista ja suomenruotsalaista ruokakulttuuria.  
 
Yhdestä asiasta olen kuitenkin jo vuosien saatossa kyennyt tinkimään eli joulukuusesta. Nuorena perheenäitinä koin, että joulukuusi oli hyvinkin tärkeä joulun elementti. Kunnes yhtenä jouluna edesmennyt koiramme kaatoi joulukuusen päin kattokruunua. Koiralle ei käynyt hässäkässä kuinkaan ja joulukuusikin selvisi lievillä vammoilla. Tapahtumasta viisastuneina ulkoistimme joulukuusen seuraavana vuonna ja näin tapahtui monta vuotta. Viime vuonna kokeilimme taas sisäkuusta. Se kuitenkin jäi yhden vuoden kokeiluksi, koska tuntui niin tuhlaukselta sahata joulukuusi muutaman päivän iloksi ja sitten sahata se entistä pienempiin paloihin. Lyhyen ilon lisäksi, kun on sitten huippuimuroinnista huolimatta kuusen neulasten riesa aina juhannukseen saakka. Joten itseämme ja luontoa säästääksemme olen täksi jouluksi laittanut joulukuusen virkaa hoitamaan joulutähden omien valosarjojensa kanssa. - Helppo hoitaa ja vähän neulasia.
 
Loppujen lopuksi joulun tunnelma on joulun aineksista se tärkein; on joulukuusta tai ei, on jouluruokaa tai ei, on joulukoristeita tai ei. Tunnelma on meissä jo sisäisesti, vaikka ilman kaikkea edellä mainittua. Yhdessäolo läheisten ja rakkaiden kanssa oman joulunviettotavan mukaan luo rauhaa ja turvallisuutta elämän kierrossa taas uusiin kuukausiin ja kohti seuraavaa joulua.
 
Rauhallista joulun aikaa ja nauttikaa yhdessäolosta rakkaittenne kanssa.
 


2 kommenttia:

Tarja kirjoitti...

Hyvin kirjoitettu joulun tunnelmasta, joka syntyy tai sitten ei. Siihen ei tarvita ulkoisia seikkoja, kuusta tai koristeita, vaan se syntyy aivan jostain muusta. Hyvää Tapaninpäivän iltaa ja valoisaa Uutta Vuotta!

Willa Tammisto kirjoitti...

Kiitos kommentistasi. Toivotan myös sinulle hyvää joulun jatkoa ja antoisaa tulevaa vuotta 2014.