Vanhan talon sisustamisessa on kunnioitettava perinteitä. Olen pyrkinyt Willa Tammistossa kiinnittämään huomiota, että vain ja ainoastaan aidot huonekalut kuuluisivat vanhan talon kalustukseen. Niistä vain syntyy se vanhan talon oikea henki. Aikakausi ei ole niinkään ollut ratkaisevin asia, vaan se, että huonekalut ovat valmistetut aidosta puusta.
Huonekalut vaativat ympärilleen rekvisiitaksi muuta sisustustavaraa, mitkä myös henkivät sukulaissieluisuutta keskenään. Penkojaiset toreilla ja turuilla auttavat löytämään kaikenlaista kotoilussa (homing) hyödynnettävää esinettä ja asiaa. Muiden heittämät turhakkeet voivat olla siis toisen aarteita. Katselenkin kaikenlaista kulunutta tavaraa monenlaiselta kulmalta ja mietin voisiko sitä kotiuttaa talovanhukseen muiden löytöjen kaveriksi. Pienellä fiksauksella vanhasta ja kuluneestakin voi saada esteettisiä ja persoonallisia luomuksia.
Olen tätä vanhasta uutta -käsitystä harjoittanut koko aikuisuusikäni. Olen siis ollut ajassa mukana jo ennen nykyistä slow living -käsitettä. Minua slow living -ideologiasta eniten koskettaa ajatus pyrkiä ruuhkaelämästä kohti rauhallisempaa elämäntapaa maalaismaisemassa. Tätä pyrin toteuttamaan aina, kun vain voin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti