Talonrakennusta ja kotoilua

Viikko vierähti nopeasti. Tosin suunnitelmat viikon kulusta muotoutuivat muutamaan kertaan uusiksi. Kaiketi se on juuri elämän suola, kun sattuu ja tapahtuu yhtä sun toista. 

Haasteellisin viikon osuus on ollut raju flunssa perheessä. Meneillään oleva flunssa taitaa olla hyvin ärhäkkää sorttia, koska taitavasti pöpöt välttävänä äiti-ihmisenä olen löytänyt myös itseni kuumeisena ja nenäliinapaketti kainalossa peiton alle kääriytyneenä.  Tuntuu, että tällä niistämisellä kilpailisin komeasti television mainoksessa nenäliinoihin hukkuvan tyypin kanssa. Niistämisen hurjan harjoittelun seurauksena voisin sitten seuraavaksi ottaa mittelöä itse Petteri Punakuonon kanssa. Mutta se flunssasta.

Sairastaessa on tullut kuunneltua kellon tikitystä ja katseltua kotia joka kuutiolta. Kuluneen viikon opetus kuitenkin on ollut, että jos kauheasti suunnittelee, ne joutuu jossain vaiheessa laittamaan uusiksi. Pidänkin viisaana ajatuksena valjastaa jujut ja ideat tällä haavaa perheen nukkekotiharrastajan englantilaisen nukkekodin sisustuksen konsultointiin ja tulevan maalausurakan auttamiseen. 

Pilvilinnat ja unelmamökit

Kädentaidot harrastuksena on äärettömän laaja kuin äärettömyys itse. Vielä ei ole tullut mielikuvitukselle suitsia, eivätkä aluevaltaukset ole loppuneet. On ollut onni, että juuri kädentaidot kaikkine kirjoineen on sitä minulle ominta harrastusmaailmaa. Minusta vain on niin kivaa vaihtaa välillä tekemisestä toiseen ja taas jonkun ajan kuluttua palata edelliseen. Jos harrastukseni ominaislaatu olisi vähemmän hajauttava ;) , se lienisi kuolettavan tylsä. Joku voisi todeta tähän, että tyypillinen kaksosluonne, mikäli on uskominen horoskooppeihin.

Kun suuret linjat alkavat olla järjestyksessä, voi sitä siirtyä piipertelyn pariin. Piipertelyksi kutsun minimalistisen maailman kulissien luomista; työkaluna pinsetit ja silmillä omia kakstehoja vahvemmat tiimari-lisäplussat.    

Kuvat ovat pikkaraisesta hääpuodistani. Ostin brittiläisen boxin muutama vuosi sitten ollessani Helsingin Messukeskuksessa Kädentaitomessuilla. Eräässä myyntiständissä myitiin nukkekotitavaroita ja mm. 15 x 20 cm kokoisia pikkupuoteja. Sattumoisin jäljellä oli vain liha- ja hääkauppa, joten viimeksi mainittu oli houkuttelevampi. Siitä se lähti. Pikkupuodin tekeminen oli hauskaa ja edullistakin. Mielikuvitukselliset ideat saivat rönsytä, kun askartelukaapin kätköistä etsin yhtä sun toista tavaraa ihan sillä silmällä.

Ajan myötä haasteet ovat kasvaneet ja nukketaloprojektini ovat kasvattaneet kokoaan. Perheessä on kaksi monikerroksista brittiläistä taloa, joista toisen skaala on 1:12 ja toinen on kokoa 1:10. 

Lasikaapista kirjahyllyksi

 

Lukeminen on rakas harrastukseni. Olen aina arvostanut ja tarkoin varjellut ensimmäisiä, ikiomia kovakantisia kirjojani. Kirjoja saatiin lapsuudessani ainoastaan syntymäpäivä- ja joululahjoina, joten niitä kertyi harvakseltaan ja jokaisesta niistä pidettiin tarkasti huolta.

Poimin kirjahyllystä lapsuutemme kirjat tyhjillään olleeseen lasikaappiini. Minun ja mieheni lapsuuden luetuimmat ja rakastetuimmat kirjat saivat omat hyllynsä kera lapsuusajan kuvien. Satumainen rekvisiitta täydentää kokonaisuutta.

~

Nyt milloin vain katse osuukin lasikaappiin tulvahtaa mieleen lapsuusmuistoja; kauniina kesäpäivänä riippukeinussa muistan lukeneeni yhtä kirjoista tai että Helsingin matkalla isän täti antoi minulle yhden kirjoista lahjaksi tai että kuvassa poseeraan ylpeänä Amerikan sukulaisten kanssa.