Ostin monta vuotta sitten puisia munia. Askartelukaapissa ne lojuivat pitkään, kunnes niitä käytin kankaalla solmittuun huiviin "helminä" jossain opettajien "ennytmuistamissä" -tempaustapahtumassa koulussa. Kangas oli kirkuvankeltaista. Siis aivan kauheaa jostakin ylijäänyttä hirvitystä.
Nyt etsin askartelukaapista materiaaleja pääsiäisaskarteluihin. Kappas vaan, ensimmäisenä keltainen kangas pomppasi sieltä silmille. Vapautin puiset munat kankaan kurimuksesta ja päätin maalata ne. Kangas ei päätynyt enää kaappiin takaisin. Jouduin leikkaamaan kohtuullisen paljon munien ympäriltä niitä irrottaessani, jotta jatkokäyttöä ei kirkuvankeltaiselle tarinalle enää ole tulossa.
Mutta kuten useasti askarteluissa saattapi käydä, että hyvin suunnitellusta ei tulekaan sitä niin sanottua puoliksi valmista, vaan suunnitelmia joutuu korjaamaan ja muuttamaan. Maalatessani krakleerasin munat ja tavoittelin oikeanlaista linnunmunan tunnelmaa. Mutta krakleerausaine oli menettänyt alkuperäisen konsistenssinsa ja niin olin kummissani rumista munista. Mutta rumaa piti katsella uusin aatoksin ja antaa rumuudelle mahdollisuus.
Servettipidikkeenä on toiminut johonkin Halloween-juhlaan Helsingistä ostettu musta korppi. Lasikaapista se tuijottelee valvovalla silmällä. Pöydällä reppanaa ei juuri ole näkynyt, koska se on mielestäni melkein kuin epäluottamuslause pöytään istuville vieraille. Nyt se pääsee alkuviikosta ennen pääsiäistä juhlistamaan perheen kahvitteluhetkiä oman jälkikasvunsa kanssa. Enää ei tarvitse yksin kökötellä kaapissa ja perheen pienimmät loiventavat äitikorpin piukkaa olemusta.
Kaunista ja rumaa yhtä aikaa, kuin elämä itse.
....
Korppi: Handmade by Marja-Leena Suvela, Finland
